Hups. Palasin tänään vahingossa töihin.
Hommahan meni siis niin, että aamulla lähdettiin taas siivousevakkoon ja käytiin mm. Laukontorilla lounaalla. Koska elo lapsosten kanssa ei aina mene niin kuin elokuvissa, lähti mies jo ennen mua tylsistyneiden lasten kanssa kotiin ja jäin yksin syömään lounassalaattiani ja juomaan kahvia By Ellen torikikkarille. Siinä tovin (tihkusateessa) istuskellessani ajattelin kotimatkalla poiketa nopsaan toimistolla juoruamassa puhumassa Tärkeistä Työasioista ja nappaamassa ensi viikon Scandinavian Music Groupin keikan (<3) liput mukaan.
Motivaatioseinä
Tovin tilannetiedotusta ja tulevaisuuden suunnitelmia kuunneltuani kuulin itseni sanovan ”Miehellä ei oo ihan ylipaljon keikkaa kesällä, joten mitäs jos mä äitiyspäivärahan asettamien rajoitusten puitteissa auttelisin teitä jo ennen elokuuta, kun tuun sit oikeesti takas töihin?” Vastaus oli innokas ”Todellakin sopii!” ja kappas vain, niin musta taas tuli työläinen. Ja dingelidong, oon aika innoissani! Kesään siis kuuluu lasten kanssa puistossa mönkimistä, pari pakollista festarireissua ja kenties joskus aurinkoisia lounaita pelkässä aikuisseurassa. Siis niin parasta.
Montako kertaa oon sanonut, että tästä tulee paras kesä koskaan?
Annennee
Olispa mullakin joskus työ, josta tykkäisin noin paljon… 😀
Nimimerkillä onhan mulla ihan kivaa, mut tätäkö aikuisuus on?
(Onneksi olen myöskin aika myöhäisherännäinen opiskelemaan-toivottavasti-lähtevä, eli ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu muutaman vuoden päästä, kun olen raihnainen 28-vuotias.)
Emmi Nuorgam
Kieltämättä on kyllä sairaan kiva rakastaa työtään! <3
Janica B. (Ei varmistettu)
Kuulostaa ihanalta kesältä! Sulla on muutenkin niin ihana asenne, yritän opetella olemaan edes hitusen yhtä iloinen ja innostuva.
Emmi Nuorgam
😀 ja mä kun oon ajatellut, että mun pitäis opetella oleen vähän enemmän tasaisen aikuinen. 😛