Aina välillä, kun mieskin on ollut kotona, Hilda on ollut oma iloinen itsensä ja vauvan masua on vääntänyt vain silloin tällöin, mä vaivun johonkin sellaiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa elämä nelihenkisenä perheenä on oikeastaan ihan helppoa. Sitten onneksi tulee taas tälläisiä päiviä, jotka palauttaa kertaheitolla maanpinnalle.
Mun tuurilla nämä arkirealismipäivät osuu juuri niille, kun 1. Mies on reissussa ja 2. Huomenna on nimijuhlat. Siellä rinnakkaistodellisuudessa olen nimittäin päätynyt nimijuhlatarjoilujen kanssa ”pariin simppeliin salaattiin” ja ”helppoihin miniburgereihin”, joiden tekemiseen ”menee vain pari tuntia”. Näin juhlien aattona on kuitenkin todettava, että kun:
– lähdet äitin luo, että joku hoitaa lapsia, ja perillä tajuat unohtaneesi kaikki reseptit kotiin
– suunnitelmissa teet vain salaatin esivalmistelut, salaattien kastikkeet, paahdat paprikat, marinoit sipulin ja valmistat kaprissalaatin, mutta paikanpäällä tajuat, että sipulit ja kaprikset on kotona
– paprikoita valmistaessa leikkaat paprikat ihan liian pieniksi paloiksi ennen paahtamista ja näinollen poltat ne syömäkelvottomiksi
– lähdet kotiin hyvin tietoisena siitä, ettet helpottanut juhla-aamun valmisteluja mitenkään
– kannat kaatosateessa turvakaukalon, taaperon, ruokakassit ja hoitolaukun autosta kotiin
– toteat, että edes Musarullaa ei kiinnosta superväsynyttä Hippusta
– yrität samaan aikaan pestä, syöttää ja nukuttaa kahta iltakiukkuavaa lasta
– luovutat vauvan suhteen ja toteat, että tää on taas näitä mahaitkuiltoja, eikä muu kuin syli kelpaa
– syöt iltapalaksi puoli pakettia aurajuustoa ja kuusi suklaakeksiä
– minkään juhliin liittyvän asian (kuten kummitodistusten tai nimivisojen) tekemisen sijaan istut vain illan sohvalla heijaamassa vauvaa ja katsomassa Selviytyjiä
että ei tämä elämä nyt ihan niin kamalan helppoa ollutkaan.
Suvi K.
Jos juhlat alkaa vasta puolenpäivän jälkeen pyydä miestä hakemaan huomenna juustolajitelma, oliiveja ja patonkia = välimerellinen tapaspöytä.
Emmi Nuorgam
Hah, ei huono idea! 🙂
annaandandyathome
Sisko käski kerran syntymäpäivänään miestään hakemaan kaupasta ”jotain tarjottavaa”…. Kaikki vieraat ihasteli hienoja muffinsseja (monta erilaista, oikein muhkeita vähän niinkun jossain arnoldsissa), ”belgialaisia” ihania konvehteja, Creme bruleita lasipurkeissa ja mitä lie siellä olikaan. Ja lopulta selvis että se oli hakenu ne Lidlistä! (mäkin kysyin että ootko käyny Stockalla) 🙂
mistä aita on matalin (Ei varmistettu)
Meidän pojan ristiäisissä ei ollut mitään itse tehtyä, kaikki tarjoilut oli kaupan ja leipomon valmiita juttuja. Normaalisti rakastan ruoan laittoa ja juhlien järjestelyjä, mutta siinä tilassa mikään vaikeampi setti ei olisi onnistunut.
Plus pian helpottanee: meidän poika aloitti kunnon päiväunien nukkumisen heti ristiäisten jälkeisellä viikolla 🙂
Tsemppiä! Lidlistä vaan jutut pöytään.