Kirjoitin muutama päivä sitten siitä, miten mua kiehtoo enemmän todellisuus kuin täydellisyys, ja siitä erinomainen esimerkki oli Natan päivä kuvina. Vaikka rakastan tyypin ruokajuttuja, ihania ravintolakertomuksia ja kaunista kotia, oli sensuroimaton raportti päivästä mielenkiintoisinta, mitä Natan näppiksestä on vähään aikaan irronnut. Siitä intoutuneena – meidän päivä kuvina (ja vähän tekstinäkin)!
07.45 Hilda herää
Lapset herää joka aamu noin kasin pintaan. Mulla on käynyt hyvä säkä muutenkin, sillä ne on koko päivän aika lailla samassa rytmissä, ja valtaosana päivistä esimerkiksi itsekin pääsen päikkäreille. Avaan Hildan huoneen oven, kun olen unohtanut avata sen jo yöllä, ja siirrytään Hildan kanssa sohvalle katsomaan Anniina Balleriinaa. Eino herää noin puolen tunnin päästä ja haen senkin sohvalle lastenohjelmia tuijottamaan. Torkun itse ja leikin, etten huomaa kun Hilda räpeltää vahvistimen ja pleikkarin nappuloita. Ihan aikaisesta aamusta ei vielä ole kuvia, kun sain kuningasidean päivän postauksesta vasta puistossa.
9.00 Aamupala
Me katsellaan joka aamu ensin lastenohjelmat ja syödään vasta sitten. Olen aamusta tarmokas ja keitän Hildalle puuroa, vaikka tiedän jo etukäteen että se suostuu syömään sitä max. 10 lusikallista. Tänään saan kirjan avulla huijattua ehkä jopa ylimääräistä lusikallista suuhun, ennen kuin tulee stoppi. Vaihdetaan leipään ja syön itsekin jugurttia myslillä ja pari leipää. Hilda ottaa aamun ensimmäiset raivarit, kun saa vain yhden vitamiinin. Aamiaisen jälkeen mennään hammaspesulle ”amma! amma!” ja tänään ehdin pestä itsekin hampaat, kun Eino viihtyy sitterissä pitkään.
10.00 Puistoon
Meidän rutiineihin kuuluu ulkoilu aamupäivällä, joten suunnataan Pikku Kakkosen puistoon. Lähinnä ihan itsekkäistä syistä, koska puiston viereinen kesäkahvila tarjoilee mulle tänäänkin aamukahvin ja Hilda viihtyy puistossa kun on paljon tekemistä ja seuraa. Eino nukahtaa bussipysäkillä aamupäiväunille, mutta herää melkein heti kun päästään puistoon. Hilda painaa puistossa pää kolmantena polvena ja me istuskellaan Einon kanssa katselemassa sen koheltamista. Kotiin lähdetään kahdentoista aikaan, kun Eikalla palaa käpy ja se haluaa nukkumaan. Tänään ei kuitenkaan vaunuissa nukkuminen inspaa, joten päikkäreitä kestää tasan se 10 minuutin matka puistosta kotiin.
12.00 Lounas
Hildan lounaan on valmistanut Hipp, kuten monena muunakin mun hoitopäivänä. Isänsä kanssa se syö melkein poikkeuksetta kotiruokaa, mutta mulla ei ole koskaan energiaa valmistaa mitään erityistä lounaaksi. Einari naureskelee sitterissä ja katselee, kun Hilda syö. Sekoittelen Hildan sotkemisen syömisen aikana Einolle jo maitoa. Ollaan kuukauden verran annettu maidon seassa sakeuttajaa ja se on selvästi vähentänyt Einon itkeskelyä ja varsinkin pulauttelua. Refluksia ei koskaan varsinaisesti ole diagnosoitu, mutta sakeuttaja ja tuettu nukkuma-asento on refluksi-vauva-kollegan neuvoja, ja ne tuntuu toimivan meilläkin. Nyt tosin pystynukkuma-asennosta on ollut pakko luopua, kun Eino on alkanut pyöriä ja harjoittelee jotain ryömimisen tapaista. Vahingosta viisastuu – mies on nimittäin jo kerran naarannut Eikkaa meidän sängyn alta päikkäreiden jälkeen.
12.30 Päikkärit
Hilda menee nukkumaan lounaan jälkeen. Rutiineihin ei päivällä kuulu sen kummempaa kuin maitopullo, rätti ja vaihtuva unilelu. Likka nukahtaa heti, kun valvoi jonkun verran yöllä ja on jo tosi väsynyt. Eino sen sijaan ei osoita mitään nukahtamisen merkkejä, joten makoillaan vaan meidän makkarissa. Eino juttelee ikkunasta näkyvälle puulle ja mä selailen puolella silmällä blogeja. Vartin yli yksi saan Einonkin unille, kun nukutan tyypin syliin. Kuulen päässäni äitini ja mumini saarnan siitä, miten käy kun totuttaa vauvan nukahtaan syliin, mutta en nyt jaksa tehdä asiasta vaikeampaa kuin se on. Kun Eino nukahtaa, syön lounaaksi voileivän ja banaanin ja sovin perjantaille lounastreffit. Laitan myös pyykit kuivuriin ja astianpesukoneen päälle. Pari minuuttia sen jälkeen kun oikaisen sängylle, herää Hilda, eikä enää suostu nukahtamaan edes tuttipullolla.
14.00 Miisa ja Okke tulee
Mulla on puoli kolmelta tapaaminen neuvolapsykologin kanssa, joten Miisa ja sen poikkis tulee meille lasten kanssa. Eino önisee jotain makkarissa, mutta tainnutan sen ennen lähtöäni maitopullolla. Soitan yhden raivaripuhelun miehelle, kun en löydä autonavaimia (mitäs en tajunnut etsiä pyykkikopasta). Ajan terveyskeskukseen kuin raivopäinen ja juttelen tunnin verran psykologin kanssa. Ei oikein päästä samalle aaltopituudelle, joten kieltäydyn uudesta ajasta. Mulla on parin viikon päästä taas lääkärin kontrolli, niin aion ehdottaa, että jatkan tapaamisia hänen kanssaan. Lääkäri on ihan superhyvä tyyppi, jonka kanssa on helppo puhua, joten toivottavasti en joudu vaihtamaan paikkaa. Lääkärin jälkeen käyn kaupasta hakemassa jauhelihapaketin ja sienikastikevermeet, koska Oken mummu on laittanut kyyhkyläisten mukaan kanttarelleja.
16.30 Päivällinen
Kokkaan lihapullia ja sienikastiketta, Miisa tekee muusia. Okke viihdyttää sillä aikaa lapsia ja mietin tuhannennen kerran, että nyt on kyllä erinomainen lankomieskandidaatti. Hilda käy vähän väliä painelemassa tiskikoneen nappuloita, vääntelemässä hellan säätimiä tai nykimässä lahkeita, ja loukkaantuu jos ei saa heti huomiota tai kiellän sitä tekemästä jotain. Syödään porukalla muussia ja lihapullia ja huokaillaan, kun on hyvää. Syömisen lopuksi keittiössä alkaa kunnon Hilda&Eino -show, kun kumpikin kiljuu riemusta ja Hilda näyttää kaikki temppunsa uudelle yleisölle. Ruuan jälkeen istutaan hetki lastenhuoneen lattialla ja mä mietin, että koskahan jaksaisin perata lasten vaatteet ja järjestää ne johonkin muualle kun vaavisänkyyn. Käytän kuitenkin lastenhoito-option hyväkseni ja vetäydyn makkariin tekeen vähänksi aikaa töitä.
18.00 Iltahäröilyä
Miisa, Okke ja lapset sekoilee pitkin kämppää ja Hilda räkättää niin, että varmaan naapuritkin kuulee. Musta on ihanaa, että lapsilla on paljon läheisiä ihmisiä, joiden kanssa ne viettää aikaa ja opettelee oleen. Oon jopa hiukan yllättynyt siitä, miten vähän Hilda käy mulle kiukkuamassa; jos oltais kolmistaan kotona, niin se ei varmaan muuta tekisikään. Jossain vaiheessa siirryn muiden kanssa sohvalle katsomaan Modern Familyä ja hössöttään Hildan kanssa. Eino makoilee leikkimatolla ja paukuttaa lelukaaren leluja. Tyyppi on ihan huumassa käsistään, kun on nyt viikon sisään myös tajunnut niiden olemassaolon ihan kunnolla.
19.00 Iltatoimet
Miisa käy Hildan kanssa suihkussa, kun mä laitan Einon lyhyille iltanokosille ja teen työhommat loppuun. Syödään Hildan kanssa iltapalaksi muroja ja leipää (ja suklaakakkua, mutta älkää kertoko miehelle), samalla kun Miisa aloittaa Einon iltatankkailun. Hilda esiintyy iltapalan jälkeen vielä hetken meille, mutta puoli kahdeksan aikaan haluaa mennä jo lukemaan iltasatua. Lueskellaan Hildan kanssa muutama kirja, laulan Nukkumatin ja likka sammuu melkein välittömästi kun vedän oven kiinni.
20.30 Einon nukutus
Aloitettiin eilen Einon kanssa iltavellin syöminen ja ekana iltana velliä meni 50ml. Tänään poika vetää kuitenkin 160ml velliä, jonka jälkeen siirryn jo pelkkään maitoon. Miisa ja Okke lähtee kotia kohti ja melkein heti sen jälkeen alkaa kamala ukkosmyrsky. Istun jumppapallolla puoli tuntia heijaamassa Einoa uneen – selkälihakset ainakin kiittää – ja lasken, miten kaukana salamoi. Pari kertaa rysähtää ihan meidän päällä ja parvekkeen ovesta alkaa sataa sisälle, kun myrskyää. Heijailen Einoa ja keräilen tavarat parvekkeelta sisälle. Alan valmistautua illan Sinkkuelämää -hetkeen ja kiroan Elisan alimpaan helvettiin, kun telkkari ei toimi. Vähän asentelua ja säätöä ja saan sen pelaamaan juuri sopivasti ennen kun Carrie sipsuttaa telkkariin.
21.30 Illan blogihetki
Eino nukahtaa puoli kymmeneltä ja mä kaivan tietokoneen esiin. Alan naputella tätä tekstiä, seuraan toisella silmällä Aidanin ja Mr. Bigin taistelua ja syön lisää suklaakakkua. Harkitsen hetken tuttipullojen pesua tai suihkussa käyntiä, mutta en sitten kumminkaan jaksa kumpaakaan. Naputtelen tekstin loppuun, tsekkaan viimeisimmät #teammomfien fb-ryhmän juorut ja painun itsekin unille. Toivottavasti tulevana yönä saisi nukkua vähän pidempiä kuin parin tunnin jaksoja.
Nannannaa
Nää tämmöset ”meidän päivä”-jutut on tosi kivoja. 🙂 Itekin ois kiva tehdä, mutta sitten alan aina pähkimään, että teenkö arjesta vai viikonlopusta. Arjen kuvauksesta tulis mulla aika tylsä, kun päivät menee töissä, mutta sitten taas tuntuu ihan huijaukselta tehä viikonlopusta, kun niissä on niin paljon enemmän sisältöä kuin arkipäivissä. 😀
Emmi Nuorgam
Mä oon miettinyt samaa pitkään, mutta sitten vaan päätin kirjoittaa jostain päivästä. Eihän mullakaan toki ole joka päivä lastenhoitoapua (kuten esim. tänään, huoh), mutta aika samanlaisiahan nää päivät silti on. Välillä tuntuu, että liiankin samanlaisia!
Nannannaa
Noni, ehkä mäkin sitten tartun tähän, kunhan oon tarpeeks pitkään miettiny. 😀
Ja se on kyllä totta, että joskus päivät vaan toistaa toisiaan ja se on a-his-ta-vaa. Onneks väliin sitten mahtuu niitä erilaisia, muistettavia päiviä. Ja joskus sellaisiakin, että on ihan tyytyväinen niihin tylsiin, toisiinsa sekoittuviin päiviin. 🙂