(Blogi)toimisto ennen siivoamista

Minä, kuten varmaan moni muukin, klikkasin pari päivää sitten kuolaa valuen auki Natan blogikoti-postauksen. Jes, nyt senkin kuonat paljastuu! Varmana sielläkin on paskavaippoja nurkat väärällään! Ja kaikki tavarat lattioilla, kirjat revitty alas hyllystä, peti petaamatta, lelut ympäri kämppää, eteisessä puoli saharaa, kesä- ja talvivaatteet lajittelematta, keittiössä tiskivuori, televisio täynnä kuolaisia kädenjälkiä, parvekkeella kuolleet kukat, lemmikkinä miljoona banaanikärpästä – eiku hei tää taiskin olla meidän koti? Niin, eihän Natalla tietenkään sellaisia ollut.

Meillä on. Meillä niitä on niin paljon, että en edes voi julkaista kuvia meidän nurkista. Mä en kertakaikkiaan tajua, miten meidän koti voi näyttää koko ajan siltä, kun siellä asuisi 70 alle kouluikäistä lasta keskenään. Minä siivoan ja siivoan ja järjestän ja siivoan ja vien ja tuon, mutta missään se ei näy. Ihmiselle, jota nykyään ahdistaa sekasotku ja joka ei voi edes Sinkkuelämää katsoa rauhassa jos tiskit on pöydällä, tää on aika katastrofaalinen tilanne. Onneksi on tullut syksy ja pimeys, niin saan vähän huijattua sillä, että laitan kaikki valot pois. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Senpä vuoksi tartun blogikotihaasteeseen samasta kulmasta kuin toimitus: meikkiksen blogitoimisto, olkaa hyvät!

Onneksi mun työnkuvaan kuuluu myös somettaminen, niin ei tarvitse perustella kellekään, miksi näytöllä on auki Lily eikä vaikka välitilinpäätös (yhtä mielenkiintoisia kumpikin, en minä sillä..). Kartassa olevat pisteet on vuoden 2011 konserttitalojen paikat, mä tarvitsisin itselleni assarin, joka päivittäis noi paikat ajantasalle (ja arkistois kaikki mun blogikirjoitukset ja järjestäis mapit ja sähköpostin jajaja..). Pöytä on muutenkin täynnä kaikkea sekalaista roinaa ja alati käytössä olevia kahvikuppeja. Seinä on vielä melko tyhjä, kun olen ollut vasta pari päivää töissä, niin to do -listat on vielä melko maltillisia.

Meidän toimistolla tehdään täyttä häkää myös Musiikki&Media -tapahtumaa ja Lost In Musicia, joissa en itse tänä vuonna ole kuin asiakkaana ja puhujana. Asikaine, Ilveksen baarissa tavataan!

Tiukkoja paikkoja varten löytyy tietysti ”emergency use only” -kossupullo ja suklaata ja brainstormaukseen joululahjapunkku. Mä olen muuttunut vuosien saatossa myös muistikirjauskovaiseksi – pitäkää padinne, mulla on oltava manuaalinen muistikirja täynnä post it -lappuja tai menee järki.

Meikäläisen motivaatioseinä: ”Kyllä se siitä” ja ”Vittu kun vituttaa” on mun omia henkilökohtaisia lemppareita.

Ja koska olen siitä onnellisessa asemassa, ettei mulla täällä toimistolla ole (periaatteessa) ainuttakaan holhottavaa, voin mä täällä siivota ja järjestää niin paljon kuin sielu sietää. Kävin äsken ilmoittelemassa kollegoille, että iltapäivällä sitten siivotaan. Oi onni ja autuus.