Messuliput saatu Tampereen Messut Oy:ltä
Käsi ylös, jolle tulee yllätyksenä, että messut on mun heikko kohta? Varsinkin ne sellaiset messut, joilla on joko sisustustilpehööriä, kotimaista suunnittelua tai lastenvaatteita. Ilmeisesti en ole ainoa johon juuri tämä kombo uppoaa, sillä tänä viikonloppuna Tampereen messukeskuksessa järjestetään Lapsiperhe-, Kotivisio– ja Keräilymessut. Saatiin LauraEmin kanssa lippuja messuille ja käytiinkin ratsaamassa ne tänään Ella F:n, Iksun (Helsingin äidit lähti vähän bailaamaan vapaan viikonlopun kunniaksi), LauraEmin ja ystäväni Ilonan kanssa.
Helsingin lapsimessuilla tai Tampereen Käsityömessuilla vierailleelle saattaa tulla yllätyksenä, että näiden kolmen messujen kombo on niinkin pieni tapahtuma. Näin jo etukäteen facebookissa spekulointia siitä, onko messutapahtuma hintansa väärti, jos näytteilleasettajia on vain kourallinen – mutta toisaalta, kyllähän laatukin korvaa määrää. Koska en itse ole mikään valtava messut+rattaat-yhdistelmän fani, en itse lähde messutapahtumiin ryysäämään lasten kanssa, enkä siis tiedä miten suuren painoarvon voi laittaa oheisohjelmalle, kuten Miinan ja Manun vierailulle. Oma mittarini onnistuneille messuille on lähinnä se, onko kotiintullessa ostoskasseja purettavana, ja pakko myöntää, että jotain tuli tälläkin kertaa hamstrattua.
Seurueen kangashullut ostivat ainakin muovipusseittain kankaita (oi sitä trikoovaatteiden määrää, joka meidänkin lapsille kohta vyöryy ovista ja ikkunoista) ja itse täytin kassini lastenvaatteilla. Sisustuspuolen kojuista ei oikein kukaan löytänyt muuta kuin tarroja (crazy cat lady tietysti tassunjälkiä ja minä liitutaulutarraa), tuntui vähän siltä, että kaikki se krääsä on jo nähty. Juu, purkit, pillit ja sisustustaulut on tietysti kivoja, mutta eikö nyt jo voisi kohta tulla jotain uutta? Tuntuu, kun nyt ei pariin vuoteen oikein olisi päästy salmiakkikuvioiduista hattulaatikoista eteenpäin, tai sitten meikäläinen vaan on kiertänyt liian monet messut kuluneen vuoden aikana.
Yllättävän freesin näköinen muija, vaikka koko viime yön Iidesrannassa bailasi kaksi kipeää, nuorta Nuorgamia. Vakavasti Otettava messuvieras pukeutui tänään Marimekkoon, mustiin nilkkureihin ja nahkatakkiin.
Lastenvaatepussukoista löytyi pääasiassa Melli EcoDesignin vaatteita (mm. Hildan haalari) ja jo Instagramissa vihjailinkin jotain meidän tulevasta yhteistyöstä. En millään malttaisi odottaa, että pääsen kertomaan vähän enemmänkin, mutta siis paljastettakoon jo nyt, että Mellistä tulee meikkiksen ensimmäinen blogiyhteistyökumppani (jee!)! Mellin lisäksi pengoin alennuskoreista rukkasia, pipoja ja sukkia – kaikkea sitä tylsää ja tavallista, mitä nyt talvea varten on vaan pakko hankkia. Hildakin oli tällä viikolla ekaa kertaa kuukausiin tumput kädessä hiekkalaatikolla, ja sääliksi kävi kun toinen yritti räpiköidä niiden tumppujen ja lapioiden kanssa menemään. Voi olispa aina kesä ja kärpäset.
Rimpsramps (Ei varmistettu)
Heip! Aivan täysin tähän asiaan liittymättä … millaiset sisarusrattaat hankitte? Vaihtoehtoja on niin paljon (varsinkin jos olisi liikaa rahaa), että menee järki vertaillessa 🙂
Emmi Nuorgam
No, me valittiin halvimmat. 😀 Eli meillä on Carenan Double Swingit, koska mies ei suostunut Bumblerideihin (niiden hinnan vuoksi). Ja siis oikeasti, puolen vuoden käyttökokemuksilla en kyllä enää keksi ainuttakaan syytä, että miksi olisin tarvinnut 500€ kalliimmat kiesit. Ainoa huono puoli noissa meidän Carenoissa on pienehkö vaunukoppa, joka ehkä talvivauvan kanssa voisi osoittautua ongelmalliseksi.
Mun on pitänyt kirjoittaa noista meidän vaunuista jo iät ja ajat, josko mä vaikka tällä viikolla koittaisin ryhdistäytyä! 🙂
Sillypäänts
Pienen kopan lisäksi (meillä on vielä se onneton pehmeä kökkiäinen) yksi huono puoli on se, ettei niitä carenoita saa enää mistään uutena. Iske kiinni jos jostain nettikirppikseltä sellaiset löydät 😀
muuten ei moitittavaa!
Iksu
Olipa kiva taas nähdä! Mä muuten hypistelin juuri tuota samaa Melli Ecodesignin haalaria, mikä Hildalla on tuossa päällään. Ihana! Se Paapiin kissataulukin on muuten tosi ihana, olen jo mallaillut sitä ruokapöydän yläpuolelle.
Ps. lainasin sulta tuon yhden kuvan, kiitos ja anteeks!
Emmi Nuorgam
Se on ihana! Ja Hilda on nyt kipeenä ollut vaan toi päällä, kun ei kiristä eikä purista. Ja se varmaan luulee sitä mekoksi, kun hokee aina kun puetaan päälle, että ”ooooooo, ooooooo”. 🙂
riik
mä näin sut siellä! Nyt on kyllä vähän stalkkeriolo… Mietin että tiedän tuon tyypin jostakin ja hoksasin koko homman vasta tätä postausta lukiessa.
Mutta joo, messut oli pieni pettymys ainakin keväisten Helsingin messujen jälkeen. Tosi kiva päivä meidänkin porukalla kuitenkin oli, että eipä silti :).
Emmi Nuorgam
Voi ei, olisitpa tullut nykiin hihasta! Mut joo, toivotaan, et ens vuonna messut olis hiukan laajemmat. Mä kuvittelisin, että esimerkiksi vaunuja, turvakaukaloita, kantovälineitä jne. ihmiset olisi kaivannut huomattavasti enemmän. Nythän siellä oli oikeastaan vain lastenvaatteita.