Pakko kai se on myöntää – taas – että liikkua pitäis. Ylimääräisen mahan sulattaminen pois tulisi pitkällä aikavälillä paljon halvemmaksi kun erilaisten mahanhäivytysjippojen keksiminen ja liikunta auttaisi myös päätä selviämään. Ongelma vaan on siinä, että en erityisemmin tykkää urheilusta, tai edes liikunnasta. Sellainen hurmoksellinen juoksulenkki Iidesjärven ympäri ei onnistu edes mun villeimmissä kuvitelmissa, cross fitiin olen liian juntti ihmisvihaaja ja aerobicissä (öööööh, onkohan tällästä lajia enää edes olemssa?) on liian vaikeat askelsarjat.
Mietin pari viikkoa sitten, että mitähän sitä seuraavaksi kokeilisi, ja päädyin jostain syystä googlettelemaan (ehkä vähän Fitness Führerin innoittamana) tankotanssia. Facebookissa kyselin muita tankotanssista kiinnostuneita ja eilen me sitten marssittiin kanalauman kanssa Poleacademyn tutustumistunnille.
Koska tanssikoulun sivuilla luki, että tankotanssi sopii kaikille ikään, kuntoon ja painoon katsomatta, en edes panikoinut (ihan kamalasti) ennen tuntia. Tai siis en ainakaan ennen kuin olin meidän porukasta ensimmäisenä koululla ja kaikki muut kurssin osallistujat oli juurikin niitä 18-vuotiaita jumppapyllyjä, jotka mä olisin halunnut kiertää kaukaa. Vetelin siinä sitten muita odotellessani minisortsit jalkaan ja harkitsin ranteiden aukivetämistä bussikortilla. Jälkikäteen luin tanssikoulun seinältä, että sortseja ei olisikaan tarvittu – mutta onpahan nyt sitten kauheessa kiireessä Stokkalta raavitut miljoonapöksyt olemassa (nää ei muuten ole sitten uimahousut, toisin kuin ne ekat joita kokeilin..). Voisin varmaan alkaa pitää sellaisia ”Näin sinustakin tulee välineurheilija kädenkäänteessä” -kursseja halukkaille.
Itse tanssitunti oli aika sekavaa sohlausta. Tunnin vetäjä ei esitellyt itseään, kouluaan, lajia tai oikeastaan mitään muutakaan, vaan aloitti alkulämmittelyn kun suurinpiirtein kaikki olivat salissa. Lämmittelyn jälkeen vaan alettiin tekemään erilaisia liikkeitä tangolla – näin tutustumiskerraksi meidän oletettiin osaavan ehkä hiukan liikaa perusteita jo lähdöstä. Tai en mä tiedä olenko vain epätavallisen kömpelö ja tyhmä, kun en yhdestä näyttökerrasta tajunnut, että mihin kädet ja jalat laitetaan ja mihin päin pyörähdetään. Miisa nyt tietenkin huijasi ja paljasti vasta tunnin jälkeen olleensa tangolla ennenkin ja tienneensä heti, mitä tarkoittaa ”ja nyt vaan sitten siitä pyörähdätte ympäri ja nostatte jalat ylös ja selkä kaarelle ja kissamaisesti ylös”.
Se, että kaikissa kuvissa lähinnä seison tangolla, johtuu siitä, että mä vaan lähinnä seisoin koko tunnin tangolla ja koitin tajuta, että mikä käsi on tukikäsi ja minne päin tästä ”vaan kaadut taaksepäin, sä meet sitten ihan automaattisesti oikein sen tangon ympäri”. Mieleni teki sanoa, että kun meikäläinen vaan kaatuu taaksepäin, niin siinä ollaan takaraivo auki lattianpinnassa, eikä kissamaisen viehkeästi tangon ympärillä. Sen sijaan pidin suuni kiinni ja harjoittelin sen yhden liikkeen kunnolla.
Ja ennen kuin huomattiinkaan, oli tutustumistunti (eli 45 minuuttia) ohi ja meitä kehoitettiin tulemaan paremmalla ajalla uudelleen, niin voidaan sitten käydä tankotanssia kunnolla läpi. En tiedä olenko tässäkin asiassa vähän tyhmä, mutta mä olisin odottanut tutustumiskerralta nimenomaan tutustumista, en sitä että 45 minuutissa yritetään opetella mahdollisimman monta liikettä ja toivotetaan hyvää jatkoa. Lisäksi meikäläisen keskivartalolihaksilla suurin osa liikkeistä tuntui kertakaikkiaan vaan fyysisesti mahdottomilta (kaikki kunnosta riippumatta voivat harrastaa, yeah right) ja olisin kaivannut huomattavasti ohjaavampaa otetta tuntiin. Minä tarvitsen ryhmäliikunnan ohjaajalta sitä, että se tulee kääntämään mut oikeaan asentoon ja näyttää kädestä pitäen mitä pitää tehdä, sen sijaan että pyörin hoomoilasena ympäriinsä ja vasta jälkikäteen tajuan, että mikä jalka tangon ympärille olisi pitänyt laittaa. Varsinkin, jos ryhmässä on 14 osallistujaa, joista vain 7 mahtuu kerrallaan tekemään jotain liikkeitä.
No, mutta ei lannistuta. Tämä oli vasta meikäläisen ensimmäinen kokeilutunti – harva on seppä syntyessään. Tähän liittyen sain kuitenkin idean: mitä jos te ehdottaisitte mulle lajeja ja mä kävisin sitten kokeilemassa? Ei siis sellaiseen ”haa haa nöyryytetään läskiä Pispalan portaissa” -tyyppiseen tapaan, vaan mieluummin sellaiseen ”hei mä oon tykännyt tästä, tuu säkin kokeileen!”” -tyyliin. Voihan se nimittäin olla, että meikäläisenkin saisi innostumaan jostain, mitä en oo tiennyt olevan olemassakaan!
Jaiks. Olkaa sitten armollisia, jooko?
Vierailija (Ei varmistettu)
Oletko kokeillut kahvakuulailua? Mä tykästyin siihen. Painon voi valita itse eikä kannata katsoa millä painolla muut tekee. Toistoja voi tehdä itselle sopivan määrän. Jotkut tunnit on musiikilla, toiset ilman. Itse nautin siitä hiljaisuudesta (puhinasta) ja oman kehon kuuntelusta. Tätä olisi helppo tehdä halutessa kotonakin. Muutamalla perusliikkeellä saa harjoitettua kaikki isot lihasryhmät.
Emmi Nuorgam
En ole koskaan kokeillut, mutta on ollut pitkään mun Näitä haluaisin kokeilla -listalla. 🙂
Kristaliina
Bollywood. Mä kirjoitan perustelut myöhemmin. Mut Bollywood.
Kristaliina
…ja sirkus!
Mutta ne perusteet: molemmat ovat vähän niin kuin hauskanpitoa niin, että ei oikestaan tajuakaan harrastavansa liikuntaa. Kummassakaan ei voi ottaa itseään kovin vakavasti.
Bollywood tekee myös tosi-tosi hyvää keskivartalolle. Ja sirkuksessa pääsee kokeilemaan, miltä tuntuu tehdä kuperkeikka aikuisiällä 🙂
Molemmissa tietysti myös paljon on kiinni opettajasta. Erityisesti sirkuksessa saattaa olla joskus sellaisia vähän enemmän hc-ryhmiä, jossa edetään aika rajua vauhtia. Mutta sit on myös sellaisia, jossa saa rauhassa pylleröidä omalla tahdillaan ja nauraa itselleen – kantsii selvitellä etukäteen, että millainen meno siellä tunnilla on; että ollaanko ns. tosissaan vai pyllyilläänkö huvin vuoksi. Mä itse suosittelen jälkimmäistä 🙂
Ninan verkkareissa
Komppaan puutaloäitiä. Pyllyilyakrobatia ja muukin temppuilu on huippua, samoin bollywood tai joku muu tanssi, josta tykkää. Parasta on just se, että ei liiku liikkumisen pakosta vaan siksi, että se on kivaa. Ei auta kuin kokeilla vaan kaikenlaista!
Harmi, että sulle sattui huono testitunti tankoilussa. Se kun on kanssa hauskaa puuhaa jos oikein tekee. Ehkä menet jonnekin muualle vielä koklaamaan?
Sun tarttee perustaa treeniblogi 😉
Emmi Nuorgam
Treeniblogi 😀 HAH.
Emmi Nuorgam
Ai kamala, en oo koskaan osannut tehdä kuperkeikkaa…. 😀
Mut joo, periaatteessa tollanen hölmöily kiinnostaisi. Siinä tosin on vähän sama ongelma kun ton tankotanssin kanssa: pitäisi pystyä päästään irti omasta päästään ja peloistaan, että siitä sais mitään irti.
Ninan verkkareissa
Haha! Mä sulle vielä kuperkeikan opetan!
eviela
Katsotaan, miten itseni käy tankotanssin kanssa. Itselläni se etu, että ystäväni on ikään kuin lajin ammattilainen (kisannut sekä opettanut), joten saan minut opettamaan ihmisen, joka minut tuntee ja osaa ottaa paremmin kuntoni huomioon, onhan kyseessä yksityisopetus. Tämän hetkinen ongelmamme on vain löytää paikka, minne tangon saisimme pystytettyä. Tosin olemme molemmat piakkoin muuttamassa: minä jo tässä kuussa ja ystäväni tämän vuoden puolella todennäköisesti, eli ehkä uudet asuntomme olisivat tankoystävällisempiä 🙂
Ikävä kyllä en osaa oikein uutta lajia sinulle ehdottaa, itsekin haen vasta sopivaa ja mukavaa lajia näin sisäjumppieni lisäksi.
Emmi Nuorgam
Kuulostaa tosi hyvältä, uskon että vähän paremmassa ohjauksessa mäkin olisin saanut siitä enemmän irti! 🙂
Suvi K.
Joo kahvakuulailu ok hyvä (teknisesti suht helppoa ja kohtuu hauskaa hikijumppaa) mutta vielä enemmän suosittelisin pilatesta. Siinä tehdään paljon töitä keskivartalolla, mutta rauhallisesti hengityksen tahtiin. Lisäksi se on henkisesti tosi rauhoittavaa. Varmista kuitenkin että menet aloittelijoiden tunnille, jossa mm hengitystekniikka neuvotaan kunnolla. 🙂
Jullu
Täältä kanssa ääni pilatekselle!
Katie
Ja täältä! Mut aloittelijalle pitää olla tosi pätevä ope tai lajista saa sen kuvan, että siellä vaan maataan lattialla hengittämässä (kivaa vaihtelua ehkä tosin sekin kahden naperon äidille).
Satumaah
Mä komppaan kanssa pilatesta. Tosin se on ihan stnan rankkaa tämmöselle keskivartalolihaksittomalle, mutta ainakin sen jälkeen tuntee tehneensä. Ja jo vartti saa kunnon hien pintaan, vaikka tosiaan maataan tai istutaan lattialla ja venytään. Käsittämätöntä touhua. Mutta se venyminen on ihanaa, tekee niin hyvää.
Emmi Nuorgam
Pilatesta mä oonkin aiemmin
harrastanutkäynyt ainakin 15 kertaa. Ja joo Katie, lattalla makoilukin tunnin ajan kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta. 😉ElinaH (Ei varmistettu)
Voin lohduttaa näin valmentajanakin, että liikunta/urheilu tuntuu ihan kamalalta ensimmäiset kaksi viikkoa tai kaksi kuukautta riippuen ihmisestä. Vasta sit se alkaa olla kivaa, endorfiinihöyryt lämmittää mieltä jne.
Ja vaikka kaikki niin sanoo ”opin liikunnallisen elämäntavan jo lapsena” niin mun kohdalla 8-10 krt viikossa treenit vaihtui kyllä samantien pelkällä sohvalla oloon, kun se tuli mahdolliseksi.
Yliopistoaikoina en noin viiteen vuoteen tehnyt kuin muutaman kerran liikuntaa jossa tuli tosi hiki.. Että semmosta. Sitten tätä liikunnan ”riemua” opeteltiinkin uudelleen pari vuotta.. Nyt tuntuu tosi kivalta ja huomaa kaipaavansa liikkumaan.
Emmi Nuorgam
Kiitos, tämä lohduttaa.
Vierailija (Ei varmistettu)
Itämainen tanssi (alkeiskurssi). Varsin jos löydät opettajan, joka ei ole koreografia orientoitunut, niin ei tarvii stressata askelkuvioista. Lempeää treeniä, joka lisää liikkuvuutta ja jossa viehkeää ketkutusta ja jossa runsaat muodot oikeastaan on apu 🙂 Naisen vartalolle sopiva laji. Musiikki tosin voi alkuun olla vähän kummallista.
Katie
Tämäkin on hauskaa! Mut vielä hauskempaa on zumba: siinä on elementtejä itämaisesta, bollywoodista, salsasta ja vaikka mistä, hyvä musa, rento meno ja niin kova vauhti, ettei oikeasti ehdi huolehtia siitä, miltä peilistä näyttää. Ihanan vapauttavaa! 🙂
Emmi Nuorgam
Öh, unohdinko mä kertoa, että en pysty hallitseen oikeastaan minkäänlaisia askelkuvioita…? 😀
Katie
En mäkään niissä mikään haka ole. Mut toi oli musta hauskaa!
murina
Mites vesiliikunta? Ite rakastan uimista, vaikka en siinä todellakaan hyvä ole.
Emmi Nuorgam
Oon vaan vesijuossut omatoimisesti, mutta vesijumppaakin oon aina halunnut kokeilla!
murina
Suosittelen!! Ja siinäkin on tärkeetä, että löytää omalle kunnolle ja muutenkin itselleen sopivan ryhmän ja vetäjän (niinkun melkein kaikessa muussakin liikunnassa…)
Vierailija (Ei varmistettu)
Osaan niin samaistua tuohon aerobikin vaikeisiin askelkuvioihin sotkeutumiseen. Kerran olen eksynyt ryhmäliikuntatunnille, silloin kulki nimellä body balance. Oli ilmeisesti yhdistelmä joogaa ja pilatesta.. No kuitenki, tykkäsin! Liikkeet tehtiin rauhalliseen tahtiin, niin että tämmöinen tyhmempikin pysyi mukana. Silti seuraavana päivänä lihaksissa tuntui, että jotain oli tehnyt.
Ja tuossa aikaisemmin puhuttiinkin kahvakuulasta, toinen ryhmäliikuntatunti, mihin voisin mennä uudestaan:)
Katie
Body balancekin on kivaa! Jestas, mäkin täällä kommentoin kuin mikäkin himoliikkuja, vaikka viime kerrasta on aikaa yksivuotias lapsi plus raskausaika…
Emmi Nuorgam
😀 Mä just mietin, että sinäpä nyt kaikkea ehdit harrastaa 😉
FS_ (Ei varmistettu)
Vesijuoksu ja hot jooga. Vesijuoksu on parhaimillaan kaverin kanssa, voi juoruilla ja parannella maailmaa samalla kun kuntoilee. Tavalliset, pitkät, reippaat kävelylenkit hyvässä seurassa toimivat tietysti myös. Hot joogassa on kaikki joogan hyvät jutut, lihaskuntoa, venyttelyä ja hetkessä olemista, ja sihen päälle vielä se ihana lämpö. 🙂
paulahelena
roller derby on tampereella voimissaan! 🙂
Emmi Nuorgam
Mä en osaa luistella……. Luoja tää on noloa. Oon nyt samassa keskustelussa kertonut jo kaksi synkkää liikunnallista salaisuutta.
paulahelena
ei osaa moni muukaan alottaessaan! enkä oo myöskään minkään muun lajin parissa tavannu yhtä montaa liikunnanvihaajaa kuin derbyssä 😀
Katie
Mäkään en osaa! Onneksi Englannissa ei tarvikaan osata, huh. 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Mä en ole mikään himoliikkuja, mutta säännöllisen epäsäännöllisen jumppailun myötä liikunnasta on alkanut pikkuhiljaa löytyä myös se houkutteleva puoli.
Multa (myös) ääni kahvakuulailulle, vaikka siinä saakin ranteensa mustelmille parin ekan kerran jälkeen. Sitten kun liikeradat alkaa olla lihasmuistissa niin homma on tosi hauskaa! Toinen ehdoton suosikki on jooga. Aloita jostain kevyestä hathajoogasta, siinä esim. alkulämmittelyn aikana treenataan silmälihaksia hoho. Joogassa on se hyvä puoli, että sulle hoetaan koko ajan, että ihan sama miltä sun liikkeet näyttää, pääasia on miltä ne tuntuu. Ja muutenkin painopiste on siinä, että oot tekemässä itsellesi hyvää kokonaisvaltaisesti, etkä vaan rääkkäämässä sun kroppaa ja lihaksia. (Ja tämä pätee siis ns. oikeaan joogaan, esim. GoGon ”joogat” on taas ihan oma lajinsa.) Sitten kun hatha alkaa tuntua mummovenyttelyltä tai muuten vaan haluat kokeilla muuta, siirry johonkin dynaamisempaan kuten astangaan. Ja onhan niitä lajeja nykyisin niin ettei perässä pysy. Hotjoogasta mä en kauheasti tykännyt. Mutta makuasiahan se on, jotkut kai tykkää saunamaisissa olosuhteissa urheilusta.
Itselleni mieltä avaava kokemus oli myös huomata, miten paljon ohjaaja vaikuttaa liikunnan miellyttävyyteen. Törmäsin siis yhdessä äiti-vauva-lihaskuntojumpassa niin hyvään ohjaajaan, että mua alkoi harmittaa, että tunteja oli vain yksi viikossa. Ihan uusi tunne mulle. Sen jumpan myötä oikeastaan tajusin, että liikunta voi olla koukuttavaa, vaikka lajissa itsessään ei mitään niin hohdokasta olisikaan, jos vain ohjaaja on hyvä. (Suosittelen siis FiilisFitnessiä Tampereella! Mukavien naisyrittäjien pieni pulju.)
Elina
kao kao
Mä oon käynyt vesijumpassa nyt kaksi viikkoa. Marssin jäädytyksen loputtua takaisin salille, totesin parin treenin jälkeen et olkapää ei kestä. Onneksi samaisella salilla järjestetään näitä vesijumppiakin.
Meillä niitä on siis tyyliin lajeina Circuit, Fit ja Move.
Circuit on sama kuin salilla, ebout 8 erilaista liikettä eri apuvälineillä, siirrytään ringissä aina seuraavaan pisteeseen. Move oli jumppaa altaan matalassa päässä.
Se mihin rakastuin, on toi Fit, eli syvän veden jumppa. Tosi rankkaa, tehdään tosi paljon keskivartalon hallintaa, mut paikat ei hajoa, koska vesi tukee ympärillä.
Raissi
Minä tiiän hyvän ja haluttaessa tehokkaankin liikuntaharrastuksen, jota voi harrastaa aina kun on rahaa, eiku aikaa ja edetä ihan omassa tahdissaan. Nimittäin SHOPPAILU! Minulta saat myös tarvittaessa valmennusta ja ihan ilmaiseksi vielä 😀
Nii
Mun lemppareita LesMillseistä oli opiskeluaikoina pump ja combat! Spinningistä ja rvp:stä tykkäsin myös. Ohjaajan tärkeyttä ei vaan voi korostaa liikaa. Kun ohjaaja on hyvä, sitä ihan puolivahingossa puskee itsestään kaiken irti, unohtaa ajankulun ja tunnilta lähtee miljoona stressiä kevyempänä – ja kun ohjaaja on huono, tulee tuijotettua 5min välein kelloa ja ajateltua kaikkea mahdollista kauppalistasta edellislauantain saunaseksin kautta seuraavan päivän töihin…
Jos joukkuelajeja haluaa kokeilla niin sähly ja koris on ainakin sellaisia missä niitä harrastusporukoita on kaikkialla Ivaloa suuremmilla paikkakunnilla. Ja sulkapallokin on kivaa! Ja no mulla nyt on toi palava lentopallorakkaus tietysti 🙂 Tosin lentopallossa tekniikka on niin iso osa lajia että en tiedä mitä siitä tulee jos sitä ei ole koskaan harrastanut koulua enempää…
Kahvakuulalle muuten peukku täältäkin! Kannattaa kokeilla, tosi tehokasta ja kivaakin.
Emmi Nuorgam
Mä harrastin teini-iässä lentopalloa, mutta se loppui kun en ollut riittävän hyvä, eikä meidän joukkueessa saanut vaan höntsyillä, vaan oli pakko olla tosissaan. Vittu miten ankeaa oli sekin.
Nii
Haha 😀 toisaalta ymmärrettävää, kun teininä kuiten aletaan jo enemmänki kilpailla ja harvoin kai riittää porukkaa sekä höntsäilyn että kilpajoukkueen tarpeisiin.
Emmi Nuorgam
No, sanotaanko näin, että niitä kilpailijoita oli noin viis eikä sillä varsinaisesti vielä järin hyvin missään peleissä pärjätty. 😛
Nii
😀 siinä tapauksessa toki hyvin tajuan miksi oli ihan perseestä.
FFFifi
Olen joko jäävi tai paras mahdollinen ihminen sanomaan, mutta kuulostaa kyllä ihan erilaiselta, mitä Rock the Polen alkeistunnit ovat. Tule kokeilemaan kun käyt Helsingissä (jos vielä uskallat…)!
Tankotanssi on tosi vahvasti tekniikkalaji, ja aloittelijoiden liikkeissä ei tarvitse paljoa voimaa. Pieni haju siitä, missä mikäkin raaja on, on eduksi, mutta mun näkemyksen mukaan se on häviävän pieni osa aloittelijoista, joilla ei olisi tarpeeksi voimaa. Siis oikeasti todella pieni osa, että en kyllä usko että se oli siitä kiinni.
Ihmiset tietysti oppivat eri tavalla, mutta mun mielestä tankotanssia ei voi opettaa ilman, että opettaa sitä mekaniikkaa ja niitä voimia, jotka liikkeeseen vaikuttavat. Eikä missään tapauksessa niin, että painostetaan eteenpäin, vaan opettajan velvollisuus on keksiä helpottavia asioita tai vaihtoehtoisia liikkeitä. (Tämä viimeinen kommentti siis liittyen siihen keskusteluun Instagramissa.)
MinEna
Mä olen aina halunnu testata tämän lajin. Rakastin potkunyrkkeilyä, mutta luovuin siitä kun tulin raskaaksi ja uusi rakkaus olisi etsinnässä. Kumma juttu, että täällä meidän peräkylässä ei ole tankotanssitunteja?! (espoo, joskus mulla on sua ikävä)
Jos mä siis kaappaisin ton emmin käsikynkkään, ja kimpassa suunnttaisiin testämään helsingin tangot? =D
FFFifi
Tulkaa ihmeessä!!!
Emmi Nuorgam
Vedätkö #teammomfielle marraskuussa privatunnin? 🙂
FFFifi
Joo toki! Laita mulle sähköpostia niin sovitaan tarkemmin 🙂
Emmi Nuorgam
Checkcheck!
Katie
Onks ihan pakko?! 😀
Emmi Nuorgam
On! 😀
Emmi Nuorgam
😀 Siinäpä olis meille varsinainen momfien pikkareiden etkoiluhomma.. 😉
MinEna
Rakas, ensinnäkin sä olet loistava! (ja mä olen aina halunnut kokeilla tankotanssia)
Oletko koskaan miettinyt mitään kamppailulajeja? Mä löysin ihan uuden puolen itsestäni niiden parissa (siis hyvän sellaisen)!
JOhanna
Suosittelen tanssia. Alkeistunneilla kaikki on yhtä pihalla. Ite katkasin pitkän liikkumattomuuden Salsan alkeiskurssilla ja siitä innostuin jatkaan. Näitä tarjoo Tampereella Koskarissa ainakin Salsa House ja Siperiassa Razzmatazz.