MimiBo Cafe Puutarhakadulla

Tuntuu, että jaanaan kuukaudesta toiseen tätä samaa asiaa, mutta bloggaamisen ehdottomasti paras puoli on uusiin ihmisiin tutustuminen ja muiden bloggaajien tapaaminen. Ottaen huomioon, että en erityisemmin pidä vieraista ihmisistä, on tää aika erikoinenkin tilanne – edelleenkään en tykkää puhua kenenkään kanssa perhejumpan pukkarissa, mutta voin helposti lähteä vaikka vieraaseen kaupunkiin tapaamaan muita bloggaajia ja olla suhteellisen rentoutuneesti. Yksi menneen kesän uusista blogiystävistä on Savusuolan Janica B, jonka kanssa meillä synkkasi heti ekasta viinilasillisesta lähtien. Janica on aivan sairaan älykäs ja hauska – täydellistä lounas-, leikkipuisto- ja illanistujaisseuraa.

Ollaan salakavalasti Janican kanssa otettu tavaksi käydä kerran viikossa aikuisten lounaalla läyhäämässä yleensä ruuasta ja blogimaailman kuumimmista juoruista (eli aika usein toisistamme) ja samalla kiertää meille uusia lounaspaikkoja ympäri kylän. Tänään lounasrulettissa onnisti Puutarhakadun Vegemestaa, mutta siitä lisää tuonnempana. Tämän postauksen kirkkain tähti on nimittäin upean Janican lisäksi Puutarhakadulla oleva MimiBo café, johon poikkesimme jälkkärille.

MimiBo café on entinen Valo – ja sori nyt vaan ihmiset – paljon kauniimpi ja kutsuvampi kuin Valo koskaan oli. MimiBon värikkäät kalusteet, notkuvat tiskit ja huumaava kahvintuoksu uppoaa muhun kuin veitsi voihin, vaikka seurueen toinen osapuoli kritisoikin jotain taidekoululaisen muistojen pilaamisesta. Itse en niin innostunut Valosta koskaan, tuntui, etten ole riittävän hippi ja taiteellinen sinne, mutta MimiBon tunnelma oli miellyttävä ja tunsin oloni heti kotoisaksi

Erityisen iloinen olen siitä, että henkilökunta antoi kuvata kahvilaa ja ensimmäiset kymmenen minuuttia me pyörittiinkin kameroinemme ympäri kahvilaa ja kuvattiin paikan kauniita yksityiskohtia. Sekin on hyvä puoli siinä, että treffailee bloggaaja – kukaan ei valita siitä, että kahvi jäähtyy tai ruoka on aina kylmää, vaan saa rauhassa tusata ja instata ja yrittää löytää kunnollisia valoja ja kuvakulmia.

MimiBon lähes kaikki tuotteet leivotaan itse tai ainakin ostetaan paikallisilta yrittäjiltä ja siltä tiski totisesti näyttääkin. Pienen tuumaustauon jälkeen päädyimme kumpikin ottamaan isot kupit kahvia ja järjettömän kokoiset suklaakakun palat, eikä se ollut kyllä missään määrin virhe. Olen aina vähän kranttu kahviloiden leivonnaisten suhteen, sillä en halua mitään, missä on lehtitaikinaa tai hilloa, enkä myöskään valmiskakkujen näköisiä kuivakkaita kökköjä. Ilokseni voin todeta, että MimiBossa oli valikoimaa niin paljon, että jouduin hetken miettimään, mitä otan. Vasta jälkikäteen muistin, että ainakin osa tuotteista on gluteenittomia ja vegaanisia, mutta täällä nekin oli toteutettu niin tyylillä, etten ole ihan varma sattuiko juuri suklaakakkukin olemaan jompaa kumpaa. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin se yksi vakuumiin pakattu pakollinen gluteeniton muffinssi jossain tiskin takana. Itse en ole keliaakikko, mutta voisin kuvitella olevan nöyryyttävää joutua pyytämään erikseen vain yhden tuotteen jostain tiskin alta. Ihan kuin keliaakikot olisi muita jotenkin huonompia asiakkaita.

Tänä kahvihifistelyn ja -snobbailun luvattuna aikana on myös erikseen mainittava, että join ihan vaan tavallista pannukahvia, joka oli erinomaisen hyvää. Rakastan sitä, kun voin kahvilassa tilata vain tavallisen kahvin, eikä minulta kysytä 100 kysymystä papujen viljelystä paahtoasteeseen ja maidon vaahdon kovuuteen, vaan kahvi on kahvi ja sillä hyvä.

Nykyään aina uudessa paikassa käydessäni puntaroin, voiko siihen paikkaan palata lasten kanssa, ja MimiBon eduksi on sanottava, että ehdottomasti voi. En tosin huomannut kuikuilla, että onko kahvilassa syöttötuoleja (lpaitsi että näkyyhän tuossa mun kuvassakin sellainen..), mutta jotenkin siellä vallitsi erittäin hyväksyvä ja salliva ilmapiiri. Siis sellainen, ettei haittaa vaikka taapero kikattaa sohvan nurkassa ja murustelee korvapuustia pitkin lattioita, vaan henkilökunta osaa suhtautua asiaan ystävällisesti hymyillen ja antaa nolostuneelle äidille synninpäästön. Täytynee palata pian kokeilemaan, että pitääkö teoriani paikkansa!

 

24 comments

  1. Janica B. (Ei varmistettu)

    Ihanaa oli, kiitos taas! Loistavat paakkelssit ja mukava palvelu. Voi kun oltais tultu tänne syömään ne suolaisetkin.

    Heh heh, en tiedä mistä ihmeestä tuon älykkään revit, vaikka se kovasti mieltä lämmittääkin. Muista, että sun piti avata se pullonkorkki mulle KAHDESTI!

    1. Emmi Nuorgam

      No mutta älykäs on eri asia kuin käytännöllinen.. 😉

       

  2. Kanelibasilika

    Tämä tuli testattua elokuussa(?) aamiaisella ja oli herkullista! Takapihan terassilla maistui kaikki <3

    1. Emmi Nuorgam

      Ikkunasta kuikuilin sitä terassia ja joo, varmasti maistui! Ihana keidas keskellä kaupunkia. Harmi, että tää on mennyt mulla kesällä ihan ohi, se olis varmasti ollut ihan täydellinen aamukahvipaikka. 🙂

  3. Rosanna

    Buu, tämän siitä saa kun jättää keskustaelämän taakseen: kaikki tällaiset herkulliset uutuudet jäävät huomaamatta. Kiiti kuitenkin kun raportoit, tuonne on karattava joku päivä.

  4. Kolmen tähden Maija (Ei varmistettu)

    Tää on kyllä kiva paikka, munkin blogista löytyy tästä postaus. 🙂 Ollaan siis käyty täällä muutama kerta ja vauva on aina ollut mukana, eli hyvin toimii lastenkin kanssa. Ainoa ongelma on kapoinen ovi, kaverin tuplarattailla oli vähän hankala mahtua sisään, mutta sekin saatiin ratkaistua kiertämällä toista kautta. En tiedä kumpi on parempaa, Mimibon juustokakku vai suklaakakku. Molempi parempi!

    1. Emmi Nuorgam

      Hei tuli mieleeni, että kun multa toivottiin lukijatapaamista, niin mitä sä olet mieltä, olisko esimerkiksi tuo MimiBo siihen hyvä paikka? Eikös takapihalle saisi vaunuja kivasti riviin? 

      1. Kolmen tähden Maija (Ei varmistettu)

        No mikä jottei sopisi! Riippuu tietty siitä, paljonko porukkaa olisi tulossa, mikään suuren suurihan tuo MimiBo ei ole. Mutta viihtyisä aivan varmasti, ja pitäisi löytyä kyllä syötävää jokaiselle.

        Kiitos kuvakehuista! 🙂

  5. Raissi

    Kerma on hyvää, kerma on hyvää, omm, ommm, en tarvitse siihen oikeaa suklaakakkua, omm, omm. Banaani maistuu suklaakakulta kerman kanssa, omm, omm…

    1. Emmi Nuorgam

      Ei se maistu. Että sori nyt vaan, lopeta toi hupsuttelu ja syö sitä oikeaa kakkua! 😀

      1. Raissi

        Ehkä viikonloppuna sitten, jos vielä himottaa 🙂

  6. maripui

    oooo en kestä! pitääkö nyt lähteä pk-seudulta sinne ihan vaan yhden kahvilan takia?! O.o 

    1. Emmi Nuorgam

      No ei huonompi idea. Tervetuloa! 🙂

  7. LauraEm.

    Mäkään en koskaan innostunut Valosta, samoista syistä 🙂 tää paikka pitää kuitenkin testata, näyttää muuten paljon enemmän jonkun kodilta kun kahvilalta 😀

    Ja tajusin nyt että oon ollut samassa lukiossa Janican kanssa, mä vuotta alemmalla kylläkin mut yhteisten ripari(?!)tuttujen kautta muistan 🙂

    1. Janica B. (Ei varmistettu)

      Voi apua! Lukioaikainen minä….hyvä luoja. Voin vain kuvitella, millainen mielikuva sulla on musta. Mutta juu, se oli sitä Tykki-aikaa, oltiin kaikki niin jumalattoman äärimmäisiä ja ihmeellisiä ja taiteellisia maailmannapoja. 🙂

      1. LauraEm.

        Ah sitä yksilöllisyyden ja ainutlaatuisuuden määrää! Tosin pinkillä leopardihameella ja glittermeikillä mä jopa olin aika harvinainen 😀

        1. Janica B. (Ei varmistettu)

          Siis ihan hirveetä, kuinka sä olet voinut olla niin pinnallinen, daah! Mulla sentään oli peitepuikolla valkoisiksi maalatut huulet, pandasilmät, sinimustaksi kotivärjätty tukka ja käsi täynnä mädäntyneitä Provinssi-rannekkeita. Ja kuuntelin Curee ja Smithsiä, kun kukaan ei ymmärtänyt, saatana.

          Heh, kun tapasin mieheni, pari hänen kaveriaan, jotka muistivat mut Tykistä, varoittelivat, että ai se on SE Janica, se on sit ihan vitun outo 😀

          No juu, outohan minä olen aina ollut, mutta en ehkä enää siinä määrin rasittava, epävarmuuttani peittelevä besserwisser-egoisti kuin reilut 10 vuotta sitten (hope so…).

          1. Janica B. (Ei varmistettu)

            Hei nyt apua, oikeesti. Mieleeni tulvii aivan kamalia, hävettäviä muistikuvia siitä, kun olen rampannut Yo-talon hevosenkenkää edestakaisin mustavalkoisissa vaatteissa, nokka pystyssä.

          2. LauraEm.

            Mun mielikuvat Yo-talosta rajottuu niihin hetkiin, kun oon jonkun lahjomana tullut sinne hetkeks ennen kiiruhtamista senssille tai pulseen <3

  8. huopis

    Jännä että kaikki hehkuttaa tätä paikkaa maasta taivaisiin. Itsellä oli aika nahkea kokemus. Tuntui kuin työntekijät olis olleet duunissa ekaa päivää (tuskin olivat). Kaverin kahvi oli haaleeta, vaikka tuli suoraan pannusta. Teevesi oli loppu, koska termari oli niin pieni ja kupit valtavia. Palvelu oli hidasta ja tuntui ettei kukaan oikein tiennyt käytäntöjä: miten palvelu tapahtuu, kuka tekee salaatin piirakkapalan kylkeen ja tarjoillaanko se asiakkaalle pöytään vai pyydetäänkö odottamaan tiskillä. Paikka oli mun mielestä myös jotenkin epäsiisti (tiski). Ehkä sitten vaan odotin jotain herttaista unelmaa, kuten niin monessa blogissa on mainostettu. O.o

    Plussaa toki gluteenittomuudesta ja vegaaniudesta, mautkin oli jees! Asiakaspalveluun toivoisi jämäkkyyttä ja tehokkuutta. 🙂

    Äh, eipähän tämäkään ehkä se oikea paikka tämmöselle avautumiselle/palautteelle ole, mutta hitto, tulipahan nyt avauduttua. O.O

    1. Emmi Nuorgam

      Oho, en ole kyllä tosiaan muualta kuullut. Meidän kakku + kahvi oli tietysti aika helppo kombo ja koska kahvilassa oli meidän lisäksi vain pari muuta tyyppiä, niin henkilökunta kertoi hyvin auliisti, mistä esimerkiksi kermavaahdossa on. Mä olen käsittänyt, että kaikki kahvilan työntekijät on myös omistajia, joten ehdottomasti kannattaa laittaa palautetta asiasta myös suoraan kahvilaan! 🙂

    2. Vierailija (Ei varmistettu)

      Itse olen ko. paikassa käynyt kahdesti ja molemmilla kerroilla palvelu on ollut hyvin haparoivaa, mutta ruoka aina hyvää. Viimeisimmällä kerralla teevesi oli loppu ja omistaja(?) tiskin takana keitteli uusia vesiä ja oli jotenkin niin hätääntynyt, että joudun odottamaan, että kaatoi sitten kuppiini taskulämpöistä vettä, kun ei malttanut odotella veden kiehumista loppuun saakka. Sain kyllä vaihdettua teen uuteen kupposelliseen veloituksetta ilman ongelmia, kun kävin asiasta huomauttamassa. Lisäksi hieman häiritsi se, että sen parituntisen aikana, jonka ystäväni kanssa kahvilassa vietimme, ei kukaan käynyt pöytiä siivoamassa kertaakaan. Meidän lisäksemme kahvilassa oli 3 muuta kahden hengen seuruetta, joten suurempaa kiirettä ei sillä hetkellä ollut, mutta tiskin takana todettiin facebookkaaminen ajankohtaisemmaksi asiaksi kuin likaisia astioita väärällään olevien pöytien siistiminen. Antoi vähän likaisen mielikuvan paikasta, kun kaikki pöydät tursusivat likaisia astioita, eikä niitä siitä pariin tuntiin siivottu mihinkään. Lopulta joku asiakkaista(!!) kävi pöydät siivoamassa ja raijaamassa tiskiröykkiön keittiön lieppeille, kun hänellä keitti yli, kun porukka raivasi itselleen tilaa siirtelemällä likaisia astioita pöydästä toiseen.

      MimiBon hyväksi on kyllä sanottava, että vaikka itse suuri Valon ystävä olinkin ja nykyinen ulkomuoto muistuttaa lähinnä Halinallen oksennusta ja tuntuu ainakin minusta kovin luotaantyöntävältä, on tarjolla olevat leivokset niin uskomattoman herkullisia, että se saa minut kyllä heikohkoista asiakaspalvelukokemuksista huolimatta palaamaan takaisin. Valosta sai aikanaan maailman parasta suklaakakkua, joten voitte kuvitella sitä hädän määrää, kun Valo olikin kadonnut. 😀 Onneksi nykyinen suklaakakku maistuu aivan yhtä hyvälle. 🙂

      1. huopis

        Olen tämän kommentin kanssa kyllä ihan samaa mieltä. Meidän kahvilassa vierailu kesti myös hyvän tovin, asiakkaita ei ollut tungokseksi asti ja pari harmaahapsista rouvaa sitten siivosi oman pöytänsä likaisista astioista siistiksi.

        Halinallen oksennus. x’D Niinpä. 

Vastaa käyttäjälle Janica B. (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *