Tammerkoski on tyhjä, joten tamperelaisessa vesilasissa myrskyää.
Kaikki alkoi siitä, kun tamperelainen Sivumaku-bloggaaja Jani Kinnunen jakoi bloginsa FB-sivulla raflaavan ravintola-arvostelun uudesta Pikkubistro Kattilasta. Moni, itseni mukaanlukien, yllättyi tylyttävästä tekstistä ja paikoin aika nihkeistäkin sanavalinnoista. Tamperelaiset ravintoloitsijat nousivat fb-postauksen kommenteissa vastarintaan ja asiaa puitiin Sivumaun lisäksi ainakin Arto Rastaksen omilla sivuilla ensimmäisen kerran tässä ja toisen kerran tässä kirjoituksessa. Pian kommentointi kääntyi eipäs-juupasteluun siitä, saako kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ravintoloista ja onko keittiömestareilla tai ravintoloitsijoilla oikeus puolustautua. Keskustelu sai paikoin jopa vähän absurdeja piirteitä, kun ravintolakeittiötä alettiin vertaamaan leikkaussaleihin ja ravintola-arvosteluja potilaskertomuksiin. Koska tästä samasta asiasta on nyt jaanattu jo Henri Alénin Washington Post -jutussa ja keittiömestari toisensa jälkeen kieltää omien ravintoloiden arvostelun eat.fi:ssä, en malta enää olla hiljaa.
Kuten Rastaksen FB-sivullekin kommentoin, menee koko keskustelussa iloisesti sekaisin puuro ja velli. Puhutaan somesta, vaikka tarkoitetaan blogeja. Teilataan koko eat.fi, vaikka haluttaisiin sivustolta vain joustavampaa palvelua ja laadukkaampia arvosteluja. Kielletään lopulta kaikki ja otetaan nokkiin asioista, kun ei muutakaan keksitä. Ja pakko sanoa, että äitinä mä olen alkanut ymmärtää mistä tässä on kyse: mulle oma lapsi on maailman tärkein, jota puolustan kynsin ja hampain tarpeen niin vaatiessa. Mun on todella vaikea kestää kritiikkiä tai arvostelua lapsestani – neuvolassa en pysty käymään enää yhtään, kun en halua nähdä niitä käyriä ja mittareita. Ravintoloitsijat ajattelevat näin omista paikoistaan – samoin, kun minä pystyn sulattamaan ystävällisen ja asiallisen kritiikin (juuri ja juuri), pystyvät ravintoloitsijatkin tähän. Mutta silloin kun mennään henkilökohtaisuuksiin, asia muuttuu täysin.
Moni ravintoloitsija on peräänkuuluttanut gastronomian tuntemusta ihmisiltä, jotka heistä kirjoittavat. En hyvällä tahdollakaan saata uskoa, että tällä tarkoitettaisiin kaikki asiakkaita, joista varmasti valtaosa heittää kokemuksestaan jonkun kommentin omalle facebook-sivulle tai instagramiin. Tai ainakaan en halua uskoa, että ravintoloitsijat olisivat näin lyhytnäköisiä: positiivinen pöhinä somessa ravintolan ympärillä on nykyään varmasti elinehto ravintolan menestymiselle, joten olisi ihan idioottimaista rajoittaa kaikkea keskustelua.
Rivien välistä olen ollut lukevinani, että näillä vaateilla gastronomian tuntemuksesta tarkoitetaan nimenomaan niitä henkilöitä, jotka bloggaavat työkseen, saavat blogistaan palkkion tai muuten ylläpitävät blogiaan kaupallisen toimijan ylläpitämällä sivustolla siten, että blogilla on useita kymmeniä tuhansia lukijoita. Ja pakko myöntää, että tämän ajatuksen voin kyllä mielelläni allekirjoittaa. Itse koen, että ammatikseen (tai siihen rinnastettavassa suhteessa johonkin portaaliin tai kustantajaan olevan) bloggaajan on noudatettava paitsi hyviä tapoja ja journalistin ohjeita, myös perehdyttävä omaan alaansa ja osattava käsitellä sitä vähän laajemmassa mittakaavassa kuin vaan oman navan ympärillä. Tässä tapauksessa siis odotan, että henkilö, joka arvostelee ravintoloita, myös ymmärtää niistä jotakin.
Senpä vuoksi yritän itsekin välttää ravintoloiden arvostelemista ihan viimeiseen saakka. Mulla ei ole missään määrin kompetenssia arvioida ruokaa juuri sen kummemmin, kuin että se oli hyvää tai laadukasta. Tunnen erilaisia valmistusmenetelmiä lähinnä nimeltä, joten en koe olevani pätevä arvostelemaan tai arvioimaan sitä, onko joku ruoka valmistettu oikein vai väärin. Ja viineistä tiedän vielä vähemmän – vasta valkoviineihin tutustuva loppahuuli ei voi kirjoittaa arvostelua, jossa sanotaan puolta sanaa ravintolan viinilistasta.
Se mitä kuitenkin voin tehdä, on kertoa ravintoloiden tunnelmasta, kokemuksesta ja palvelusta. Voin mainita saaneeni herkullisia ja muistoja herättäviä makuelämyksiä Patronassa, juopuneeni sekä miehestä että viinistä Boulevard Socialissa tai tunteneeni oloni tervetulleeksi Kattilaan. Voin suositella omia lempparilounaspaikkojani, kuten Ravintola Leoa tai vinkata, että aamukahvitarpeen saa tyydytettyä erinomaisesti Kaffilassa. En kuitenkaan voi jakaa tähtiä, listata mikä kaikki meni pieleen, kritisoida viinipakettia tai kertoa, miten paljon paremminkin kampasimpukan voi paistaa.
Ja sama pätee putkitöihin, maansiirtokoneisiin, kuivakakkujen leipomiseen, valtamerialuksen ohjaamiseen tai vaikka siihen päiväkirurgiaan. Muut ovat ammattilaisia näiden ohjaamisessa tai tekemisessä, itse en ole. Itse osaan lähinnä ammattimaisesti fiilistellä ja nautiskella ruuasta. Siksi minä teen vain ja ainoastaan niitä asioita, ja jätän arvostelujen tekemisen itseäni paremmille kotikokeille, kuten nyt vaikka White Trash Diseasen Natalle. Natalla on ihan mahtava tyyli kirjoittaa; asiantunteva, mutta rento, enkä muista koskaan lukeneeni häneltä epäolennaisuuksiin keskittyvää arvostelua.
Niin ja vielä yksi juttu: lopettakaa se ravintoloiden testaaminen ja kokeilkaa vaihteeksi nauttimista. Saatatte yllättyä.
CougarWoman
Hear, hear!
Minä ja Ykkösmies saatiin juuri itsemme kiinni viime ravintolavisiitillä siitä, että keskityttiin mieluummin hakemaan niitä ”vikoja” kuin nauttimaan hyvistä puolista ja tunnelmasta. Onneksi tämä tapahtui jo heti aterioinnin alussa, ja onneksi huomasimme sen itse. Siitä eteenpäin nimittäin keskityimme juurikin siihen nauttimiseen.
Janica B. (Ei varmistettu)
Hyvä kirjoitus.
Mä uskaltaudun arvostelemaan ravintoloita, tai siis jakamaan julkisen mielipiteeni niistä, vaikka se ei aina olisikaan ihastunut. Uskon siihen, että mielipiteensä voi perustella kuvailevasti, yksityiskohtaisesti ja reilusti. Minua ei kiinnosta lukea oman elämänsä Mr. Blackwellien mehustelua siitä, että kuinkas ikävästi nyt voinkaan pettymykseni ilmaista. Persoonallinen kielenkäyttö on vaikea laji, harjoittelen sitä koko ajan itsekin. Ylitsevuotavan negatiivisten tai positiivisten ilmausten keksiminen ja niiden viljeleminen on kuitenkin aika nopeasti loppuun käytetty tehokeino. Kuvaus ”kampasimpukka oli suorastaan ala-arvoinen” ei kerro minulle asiakkaana tai ravintoloitsijana yhtään mitään, sen sijaan lause ”kampasimpukka oli paistettu rutikuivaksi ja se oli niin suolainen, että en pystynyt syömään sitä ja palautin annoksen”, kertoo paljonkin.
Emmi Nuorgam
Mutta sulla onkin ihan järjettömän paljon enemmän tietotaitoa kun mulla. Sen lisäksi sun kielellinen ilmaisu on paljon parempaa kun mun ”upea” ja ”mahtava”. Ehkäpä sen perheen kokkikolmosen koulutuksesta on valunut jotain sullekin?
Janica B. (Ei varmistettu)
Nooh….katsotaas tän illan jälkeen, oletko samaa mieltä, kun olet syönyt sörsseleitäni. Voit sit kirjoittaa teilaavan bloggauksen 😀 Mutta mä laitan kaiken vain univajeen piikkiin!
Janica B. (Ei varmistettu)
Kuule itku kurkussa olen täällä kiillottanut etikalla viinilaseja, eivätkä siltikään kiillä tarpeeksi, saatana! Ja niissä on ne juntit Iittalan tarrat edelleen kiinni! 😀
Emmi Nuorgam
Hei oikeesti! Mää voin ottaa pohjat ennen ku tuun, niin etten näekään mitään. 😉
Janica B. (Ei varmistettu)
Joo käy tällä kertaa ENSIN siellä Amadeuksessa 🙂
cady
Kyllä kyllä ja vielä kerran kyllä! Sen sijaan että ravintoloitsijat keskittyvät torppaamassa arvostelut ja sosiaalisen median sosiaalisen luonteen niin mitäs jos ne ottaisi taas herneen nenästä ja kannustaisi jakamaan kokemuksia ravintolasta. Varmasti positiivisia kokemuksia ravintoloista on paljon enemmän kuin mitä annetaan ymmärtää.
Seregi
Mä en ollut aiemmin vilkaissutkaan eat.fi:tä ja nyt katsottuani sitä, koen sen huonoksi asrvostelualustaksi. Kirjoitan itse arvostelua osuma.fi – palveluun. Osuman vahvuutena on se, että arvosteluja kirjoittavat esiintyvät omalla nimellään. Olenkin yleensäkin sitä mieltä, että jollet uskalla sanoa kommenttiasi omalla nimelläsi, niin älä sano ollenkaan.
Janica B. (Ei varmistettu)
Minä luen Eat.fi:tä sellaisella Eat.fi-suodattimella. Sinne kirjoitetaan paljon arvioita esim. kebsuloista ja halvoista etnisistä paikoista. Arvostelijat tuntuvat arvostavan usein ruoan kermaisuutta, suolaisuutta ja isoa annoskokoa. Heitän tuonne tiivistelmät omista blogiarvioistani. Minun mielessäni Eat.fi on hieman samanlainen palvelu kuin verkkosaitti Kebabille.fi, tosin en ole enää aikoihin katsonut, onko tuo pikaruokapaikkoja, siis lähinnä kebsuloita varten luotu palvelu edes enää hengissä.
Vierailija (Ei varmistettu)
Haluaisin lisätä, että ravintoloitsijoilla on kyse paitsi oman ”lapsen” suojelemisesta, myös _elannosta_. Negatiivisia kommentteja jaetaan paljon helpommin kuin positiivisia, ja negatiiviset tunteet tarttuvat (tutkitusti) ihmisiin positiivisia helpommin.
Näin ollen ei minusta ole yhtään kohtuutonta, jos ravintoloitsijat eivät ainakaan puolusta vilkasta ”nettiarviointia”, koska sillä helposti saadaan aikaan heille merkittävä liikevaihdon tai vähintään maineen menetys. Ja se ei paljon naurata, jos olet yrittäjä ja elätät siis itseäsi firmallasi.
Tämä siis vain ohimennen kommenttina aiheeseen – arvostan positiivisia ravintoloiden/kahviloiden arviointeja ja hyvien mestojen tietojen jakamista kyllä. 🙂
Janica B. (Ei varmistettu)
Mä jäin vielä miettimään aihetta palautteen antaminen, miten se pitäisi tehdä. Koskien myös muuta kritiikkiä kuin ravintola-arvosteluja ja tätä kyseistä keissiä. Kirjoitinpa sitten aiheesta tällaisen vuorisaarnan omaan blogiini. Ja korostan nyt, että en siis ole mikään asiantuntija, joka tietäisi, miten muiden pitäisi asiat tehdä. Kun omatkin jutut ovat välillä pelkkää nolottavaa sönkötystä. Mutta yritän.
http://www.savusuolaa.fi/kaikkea-mahdollista-ja-mahdotonta-ruoasta/miten…
Emmi Nuorgam
Erinomainen kirjoitus!
Janica B. (Ei varmistettu)
Kiitos! Ns. ”luovassa” tilassa kirjoitettu……