Torstain ja sunnuntain välinen yö

Päivä 1

Muija vetää aamulla tekonahkahousut jalkaan ja treffaa vanhan opiskelukaverin sushilounaan parissa. Päivitetään kuulumiset, Pekka loikkii takaisin Blockfestien toimistolle, mää lompsin Ilvekseen. Alkaa hillitön halailu, ihmisten tapaaminen ja selkääntaputtelun SM-kisat, niinkun joku kuvaili. Seminaariosio on torstaina lyhyt, kun en ole tajunnut ilmoittautua etukäteen Suomen Ohjelmatoimistojen ja agenttien tapahtumaan. Vetäydytään entisen maailman parhaan toimistokaverin ja nykyisen maailman parhaan Tullikamarin myyntipäällikön Anun kanssa Nooaan juoruaan ja tuhoamaan drinkkilippuja. Kuudelta suunta kohti Nightclub Tähteä, jossa on tapahtuman avajaiset: lisää halailua, esittäytymistä, viiniä ja ruokaa. Yllätän itseni, ja käyn esittäytymässä Peppi Puljujärvelle, joka laukaisee mussa maailmanluokan minglaajan. Kerron Pepille olevani maailman ujoin fanityttö, en koskaan tee tälläistä. Peppi on maailman ihanin ja symppiksin. Tästä intoutuneena otan itseeni niskasta kiinni ja käyn esittelemässä itseni kaikille niille tyypeille, joille en oo aiemmin uskaltanut puhua. Huumaantuneena omista sosiaalisista kyvyistäni juttu jatkuu Klubilla, Telakalla, Klubilla, Telakalla, Klubilla ja viimein aamuyöllä kömmin sohvapaikalle kotiin.

Day 2

Eino herättää kaikki aamuseiskalta. Päässä pyörii, raahaudun suihkuun, Hilda pesee mun tukan. Yhdeksältä kävelen Telakalle Music Finlandin Naistenklinikalle, matka kestää varmaan tunnin. Olen ihan varma, että kuolen yliopiston mäkeen. Perille päästyäni piristyn – kahvi auttaa ja bongaan itselleni uuden profiilikuvan netistä. Vieressä Asikainen kertoo, että mitä ripsaria kannattaa käyttää, että voi aamulla nousta ja lähteä samoilla meikeillä uuteen päivään. Musamedian toimari ja useasti palkittu tiedottaja Taija Holm aloittaa aamun erilaisilla nikseillä, joiden avulla saa oman viestinsä perille. Taijan jälkeen Johanna Korhonen sulattaa mun sydämen ja inspiroidun Johannan puheesta. Kesken Naistenkilinkan siirryn taas Ilvekseen, en halua missata hetkeäkään klikkijournalismia käsittelevästä keskustelusta. Keskustelun jälkeen fanitan myös Katja Ståhlia, joka nyhtää toimittajilta väkisin tunnustuksen siitä, että joo, kohu myy, sisältö ei. Päivä jatkuu seminaariaiheilla, lounailla, ja tulipalojen sammutteluilla. Oon luvannut jeesata tapahtuman ajan tviittaamalla seminaareista ja puolessa päivässä mulle selviää, että käytän vääriä häshtägejä. Alkaa #suurihäsäsekoilu2014 jonka jälkeen tehdään musamedian tiimin kanssa linjaus uusista virallisista risuaidoista. Vesilasissa myrskyää, me käännetään tää voitoksi. Kollega muuttaa Twitteriin tapahtuman kuvaukseksi ”Music information, discussion, networking and random hashtags since 1989. 25th edition: 16-19 October, 2014.” Saadaan anteeksi, rauha maassa. Illalla jatkan Vuoden Minglaaja 2014 -tittelin havittelua: ensin Warner Musicin etkot Ilveksen kattosaunalla, sitten Tiketin etkot Klubilla. Klubilta olen raahautumassa kotiin jo kahdeksalta, kun puhelin värähtää ja käy kutsu Elastisen Vain Elämää kisakatsomoon Laukontorille. Taksi alle, liityn seuraan ja ihailen kisakatsomon tunnelmaa. Kaikilla hyvä meininki, Jenni Vartiainen, Vesku Loiri ja Paula Vesala kirvoittaa yleisöltä megaisot aplodit. Kisaväsymys iskee ja perjantaina olen kotona jo kymmeneltä: melko varmasti näen myös aviomieheni tuolloin.

Day 3

Lauantaiaamuna olen skarppina Ilveksessä heti aamusta saakka. Yökerhossa alkaa Someday ja harmittelen, etten pysty osallistumaan muihin mielenkiintoisiin keskusteluihin, kun some menee prioriteettilistalla ykköseksi. #suurihäsäsekoilu2014 jatkuu, mikit paukkuu ja tviittaan ”Tulosveto: minä vuonna saadaan toimimaan sekä tekniikka että häshtägit.” Tviitti on hitti, kohu laantuu taas. Somedayn keskustelut on supermielenkiintoisia. Kukaan ei usko, että Ello menestyy, Uniikki kertoo fanien olevan enemmän kiinnostuneita yhteisselfieistä kun biiseistä ja levy-yhtiöt jakavat konkreettista dataa somesta saaduista tuloksista. Käyn itse panelistina blogipaneelissa ja koitan selittää, ettö piilomainonta on kiellettyä blogeissakin. Iskelmän Antti Granlund tviittaa meidän paneelista, että kaikki on peruskauraa, kukaan ei sano mitään kiinnostavaa. Hillitsen itseni – ei maksanne vaivaa alkaa kysellä, että mikähän blogeissa sit olisi kiinnostavaa.

Somedayn jälkeen alan havitella myös Vuoden Taksisuhari 2014 -titteliä ja ajan ensin Ilvekseltä Tammelaan Saaralle kampaukseen ja sieltä vähän myöhässä Tampere-talolle ottamaan vieraita vastaan ja ohjaamaan illan gaalavoittajat huomaamattomasti punaiselle matolle kuvattavaksi. Olen tapahtumassa ekaa kertaa vieraana ja pääsen seuraamaan gaalan yleisöstä käsin. Fiilis on mahtava, kun voittajat on aidosti niin otettuja palkinnoistaan. Cheekin stadionit, Warner Music ja Fullsteam kahmii palkintoja. Punkkupullo kainalossa käyn siskon kanssa punaisella matolla poseeraamassa ja istun käytäväbileissä yöhön saakka. Kun henksu haluaa lähteä kotiin, otan taas taksin alle ja lähden keskustaan Provinssirockin jatkoille. Tapaan taas mahtavia ihmisiä, puhun upeasta alasta, joraan, syön kylmää pizzaa ja juhlin aamuun saakka. Puoli kuudelta sunnuntaiaamuna raahaudun kotiin ja kiitän onneani siitä, että mies on lähtenyt lasten kanssa mummulaan evakkoon. Paras mies mulla.

Day 4

Sunnuntai. Herään puolen päivän aikaan. Päivä on kirkas. Päällimmäisenä on valtava ilon ja onnen tunnen – vitsi mikä etuoikeus on olla tällä alalla näiden tyyppien kanssa. Makaan sohvalla, tilaan pizzaa ja katson kolme leffaa. Koko päivänä en ota sataa askelta enempää ja soittelen pusupuheluita mummulaan. Mummu laittaa kuvan, kun Hilda tekee janssoninkiusausta. Itken vähän, tulee valtava ikävä perhettä. Se menee kuitenkin äkkiä ohi ja jatkan päivän epistolaa: makaamista. Nousen sohvalta iltayhdeltätoista ja siirryn sänkyyn.

Maanantaiaamuna herään puoli yhdeksältä. Päällimmäisenä mielessä on kysymys: onko elämää Musiikki&Median jälkeen?