Tänään on se päivä, kun aloitan virallisesti Lilyn uuden perhekategorian nimikkobloggaajana. Kansantajuisemmin sen voi ehkä sanoa niin, että minä, Puutalobabyn Krista, Ilman sinua olen lyijyä -blogin Karoliina ja Isyyspakkauksen Tommi isännöimme ja emännöimme perhebloggaajien yhteisöä täällä Lilyssä – eli kyllä, saimme Karkinkin kanssa pärstäkuvamme sellaisiin etusivun palluroihin! Olen uudistuksesta todella innoissani, mutta samalla vähän hämmästynyt. Minä? Perhebloggaaja? Kuinka tässä näin kävi?
Kuva: Rami Marjamäki / HS
Itseasiassa se on mulle itsellekin edelleen vähän hämärän peitossa. Vielä viime talvenahan julistin pyynnöstä ja ilman, etten sitten missään nimessä ole mikään mammabloggaaja. Että saatan sivuta perhettäni, mutta ensisijaisesti kirjoitan ruuasta. Tai remontista, pihasta, musiikista, töistäni – ihan mistä tahansa muusta paitsi lapsista. Mammabloggaajat ovat aivottomia, puklunpeittämiä idiootteja, joilla ei ole muuta sanottavaa, kuin kakka.
Ehkä, tai hitot mikään ehkä, kyllä se ihan varmasti oli osa mun sellaista kokonaisvaltaisempaa identiteettikriisiä. Osa sitä koko sokkoleikkiä, jossa kipeästi halusin olla muutakin kuin äiti, mutta kun on kaksi vuotta ollut putkeen raskaana, on kovin hankala tuntea itseään muuksi kuin tuotantolehmäksi. Kesällä, kun aloin muutenkin olla itselleni armollisempi, oli helpompi katsoa peiliin ja todeta, että kyllä, mä taidan sittenkin olla perhebloggaaja.
Mutta samalla myös tajusin, että ei perhebloggaaminen tarkoita sitä pelkästä kakasta kirjoittamista – ei ainakaan meillä Lilyssä. Että samalla tavalla kun voin äitiyden lisäksi olla vaimo, ystävä, tytär tai työkaveri, voin olla perhebloggaajan lisäksi myös ruokabloggaaja, sisustusbloggaaja tai vaikka hitto vie hyvinvointibloggaaja. Se oli ihan hirvittävän hieno oivallus, ja suosittelen asian sisäistämistä myös kaikille niille, jotka taisin väliajoin käyvät täällä Lilyssäkin kertomassa, miten ankeita perheblogit ovat.
Lilyn hienous nimittäin on siinä, että täällä saa olla ihan avoimesti juuri sitä, mitä on. Täällä saa kertoa lapsettomuudesta, perhe-elämästä, avioliiton ulkopuolisista suhteista, ystävyyssuhteista, yksinäisyydestä, matkustamisesta, sisustamisesta, syömisestä, juomisesta – ihan mistä vaan ilman negatiivista palautetta ja ankeilua. On mahtava olla osa sellaista yhteisöä, jossa kukaan ei tuomitse, jossa saa aina kannustavia kommentteja ja tsemppausta ja jossa vallitsee hyvä henki.
Ja mikä tärkeintä, jossa itseään tai muita ei tarvitse ahtaa mihinkään yhteen kapeaan lokeroon, vaan jossa jokainen saa olla oma itsensä! Siksi minä bloggaan täällä ja toivotan sinutkin oikein lämpimästi tervetulleeksi tälle jännittävälle matkalle ihan riittävän hyvän äidin mielenmaisemaan. Ihanaa kun tulit ja toivottavasti sinäkin saat tästä irti edes puolet siitä, mitä allekirjoittanut!
***
Muistathan seurata jorinoitani myös Facebookissa ja Instagramissa.
Elsa / oimutsimutsi (Ei varmistettu)
Hienoa! Onnea uudesta pallurasta 🙂
Emmi Nuorgam
Kiitos! 🙂
Emmi Nuorgam
Niin ja piti vielä sanoa, että kiitos eräälle anonyymille mutsille, jolta oon saanut paljon ajattelemisen aihetta ja vinkkejä ihan sillein ohimennen. 😉
Pyjama
Hienoa!
Janica B. (Ei varmistettu)
Hyvä Emmi!
Kristaliina
Kakka! Kakka! Kakka!
Eiku…? 😀
Hyvä kombo meitä ”emäntiä & isäntiä”, olin tosi iloinen, kun kuulin tosta! Plus tietty ”alakarusellin suositellut” ja kaikki muut perheaiheista bloggaavat. Hyvä me kaikki!
Emmi Nuorgam
Todellakin! Hyvä me! Kakka!
emmakaroliina (Ei varmistettu)
Ihan näin liittymättä mitenkään juuri tähän postaukseen… Näin Hildan tuossa yksi päivä kun lähdin kotoani ja tunnistin tytön siis ihan näiden kuvien perusteella. (Ja älä pelästy, hän ei ollut yksin! :D) Syy miksi halusin kertoa tämän, on ihan yksinkertaisesti se, kuinka paljon se piristi sateista päivää. Kun katsoin Hildaa (ja tajutessani, että tän tytön olen nähnyt kuvissa) hän pysähtyi kumisaappaissaan siihen paikkaan, katsoi suoraan silmiin ja väläytti päivän lämpimimmän hymyn. Kiitos! 🙂
Emmi Nuorgam
Voi miten ihana kuulla! 🙂