Tarkoitukseni oli kirjoittaa sellainen samanlainen hehkutus kuin viime vuonna (Unikoulu – ja miten se onnistui). Siis että lapsi alkoi naps vaan nukkua kokonaisia öitä, kun nappasi siltä tutin pois suusta. Ei sillä, en ole kyllä ihan varma menikö se nyt Hildankaan kanssa todellisuudessa ihan niin helposti, mutta ainakin sinne päin.. Mutta koska Missikeisari on uniensa kanssa vähän toista maata, niin tietysti tämä unikoulukin on ollut.
Vähän kateellisena luin tuota omaa kirjoitustani vuoden takaa. Huonoina öinä Hilda heräsi kolmesti? Nukkumaanmenorutiinit oli olleet jo 5 kuukautta samat? Hilda nukahti yksin sänkyyn? Tuntuu ehkä jopa vähän vittuilulta kuulla, että tuttikin on pitänyt laittaa suuhun kerran tai kaksi, voivoi, onpa mulla ollut rankkaa. Einohan nimittäin ei nuku.
En oikeastaan edes käsitä, että miten voi olla, ettei vauva nuku. Hilda nukkui melkein synnäriltä saakka 2-3 kertaa 2 tunnin päikkärit ja 12h yössä. Eino nukkuu ehkä hyvällä säkällä 10-12h vuorokaudessa – jos sitäkään. Luin taannoin Kristan päiväunipostausta ja itkua väänsin, kun luin kommentteja, joissa jeesusteltiin, että laitat sen lapsen vaan nukkumaan, kyllä se sinne nukahtaa. No, ei nukahda. Tai vaikka nukahtaisikin, niin yleensä Eino herää noin 20 minuutin päiväunien jälkeen. On koitettu meidän sänkyä, Hildan sänkyä, omaa sänkyä, vaunuja paikallaan ja liikkeessä, sitteriä, toista sitteriä, keinua, kantoreppua – ihan kaikkea. Eino vaan ei nuku.
Eikä kyse edes ole siitä, että poika sitten olisi huonolla tuulella kun ei nuku. Päinvastoin – hän on oikea päivänsäde ja seuramies. Kikattelee, hymyilee, puuhailee kaikenlaista ja seurailee siskonsa toimintaa. Kyse ei siis ole siitä, etteikö tyyppi saisi tarpeeksi unta, vaan ilmeisesti siitä, ettei se tarvitse unta. Huoh.
No niin, alkulätinät sikseen. Lähtötilannehan siis yöunien suhteen ennen unikoulua oli se, että Eino ”meni” nukkumaan eli nukutettiin joko syliin tai tuttipullo suussa omaan sänkyyn samaan aikaan kun Hildakin, eli noin 19.30-20.00. En oikein edes tiedä, että miten me ajauduttiin siihen tilanteeseen, että poika nukutettiin syliin, kun Hildan kanssa niin ei tehty koskaan. Taisin vaan olla vähän liian väsynyt kesällä, enkä todellakaan jaksanut normaalin arjesta selviämisen lisäksi opettaa lapselle mitään mikä ei ollut muka pakollista. Nukahtamisen jälkeen yöstä riippuen Eino heräsi ensimmäistä kertaa ”syömään” eli lussuttamaan tuttipulloa 21-22 aikaan. Ja taas parin tunnin päästä, ja parin tunnin päästä jne. Parhaina öinä saattoi tulla kolmekin tuntia unta yhteen putkeen, mutta huonoina herättiin alle tunnin välein. Jossain vaiheessa syksyä jaettiin miehen kanssa nukkumisvuorot ja se, jonka vuoro oli nukkua, pakkasi itsensä olkkarin sohvalle toisen jäädessä valvomaan Einon kanssa. Nyt kun mies lähti marraskuun alussa kiertueelle, niin arvannette, että kenelle se valvominen sitten jäi. Kyllä. Täällä sitä istuttiin (ja istutaan edelleen) silmät sikkurassa parin tunnin yöunien jälkeen olemassa tehokas työntekijä.
Viime viikolla kun sitten mies jäikin yllättäen pidemmäksi aikaa kotiin, nojailin jääkaapin oveen yksi ilta ja kysyin mieheltä, että muistaako se ajan, jolloin ei koko ajan väsyttänyt. Kuulemma ei. Hetken hiljaisuuden jälkeen saatiin sama idea: aloitetaan se hiton unikoulu nyt, eikä tammikuussa. Että meni syteen tai saveen, niin ei tilanne tästä enää voi paljon enempää huonontua.
Aloitettiinkin sitten viime viikon tiistaina unikoulu, jonka tavoitteena oli opettaa Eino nukahtamaan ilman maitopulloa, olemaan yön syömättä ja ehkä jopa tajuamaan, että päivälläkin voi nukkua pidempään kun vartin.. Nälkähän tolla meidän pallerolla tosiaan ei ole – poika on ollut ihan kivasti ruoka-aikaan kotona ja kerännyt puolivuotiaalle kunnioitettavat 11 kiloa elopainoa.
Takana on nyt kuusi unikouluyötä ja olo on väsynyt, edelleen. Ensimmäinen yö meni ihan mukavasti ja Eino jopa nukahti melko kivuttomasti 20 minuutin itkeskelyn jälkeen sänkyynsä. Sama 20 minuutin itkeskely toistui puolen yön aikaan ja kolmelta vaihdoin vaan vaipan niin, ettei mies edes herännyt Eikan ääniin. (Missikeisari on siis todella nirso vaipan suhteen eikä sen hermo kestä ollenkaan kosteutta. Opetellaan siitä yövaipanvaihdosta pois joskus muulloin – vaikka sitten yläasteella viimeistään.) Ekana yönä Eikka nukkuikin jopa seitsemään aamulla, kunnes Hilda Nuorgam mellasti meidän makkarin ovesta sisään ja herätti koko porukan.
En ole lukenut mitään unikouluoppaita – kuten en muutenkaan mitään oppaita, teen itse ja säästän – joten meidän unikoulu menee kaavalla silittely-hyssyttely-silittely-hyssyttely. Ei siis nosteta vauvaa pois sängystä, ei jutella, ei laiteta valoja, ei anneta pulloa, vaan koitetaan opettaa vauva nukahtamaan itse. Silittelyvälejä pidennetään jos itku jatkuu eikä silittelyä jatketa niin kauan että vauva nukahtaa. Tällä kaavalla ensimmäiset yöt menikin ihan mukavasti: selvittiin ihan muutamalla herätyksellä per yö. Oli muuten villi tunne nukkua omassa sängyssä melkein 6h putkeen niin, että vauvakin nukkui samassa huoneessa!
Sitten tuli viikonloppu – tietenkin. Ah, ihanaa aikaa itselle ja nukutaan pitkään ja jaadijaa. Tai sitten ei. Ei jaksettu kahtena iltaa keittää Einolle puuroa illalla, vaan annettiin täysjyvä-hedelmäsosetta ja velliä. Virhe. Molemmat yöt meni jutellen, itkeskellen ja valvoen. Kun Hildakin vielä nukkui huonosti, oli aika mieltäylentävää nousta tänäkin aamuna kello 5.30 antamaan aamupalaa Eikalle.
Että mitä tästä opimme? Ei varmaan mitään. Paitsi että anna sille lapselle puuroa niin se nukkuu.
Kuvituksena käytetty satunnaisia kuvia päivä-Einosta, koska se on huomattavasti söpömpi nauravana kuin itkevänä.
LauraKR (Ei varmistettu)
Aah. Meillähän tuo nuorempi, kohta 14 kk, ei edelleenkään nuku. Viime yönäkin heräsi kolmesti.
En voi käsittää, miten se pärjää niin vähillä unilla. Isoveljensä nukkuu noin tunnin vuorokaudessa enemmän ja on kuitenkin melkein kaksi vuotta vanhempi.
Että on lapsissa eroja. Ja voit vain arvata miten kireällä meillä mennään.
Emmi Nuorgam
Äääääh, en tajua miten te jaksatte. Syökö pienempi V vielä öisin, vai heräileekö muuten vaan?
LauraKR (Ei varmistettu)
Joo, ollaan laiskoja, niin syö aamuyöstä. Ihan hassua, kun isoveljensä on mennyt kahdeksankuisesta läpi yön.
Enkä mäkään tajua 🙂 Jollain mennään ja tuolla vuoroyösysteemillä.
Jenn-
Mun äidin miesystävälle oli joku lääkäri aikoinaan sanonut, että ”jotkut lapset on vaan niin virkeitä eivätkä tarvii niin paljon unta” kun olivat aikoinaan taistellu sen kanssa, että se lapsi ei vaan nukkunut paljoa. Se ei kyllä ehkä lohduta, jos on itse tosi väsynyt.
Emmi Nuorgam
Ei, sitä se ei kyllä tee. 🙂
Kristaliina
Meilläkään ei nukuta. Ei nukuta. Ei nukuta. Ei nukuta. Viime yönä aloin hoitaa jotain ex tempore -tassuttelukoulua ja vielä 2.40 täällä puutalossa kirkumishuudettiin niin, että ikkunat helisivät. Munkin on itse asiassa ollut tarkoitus kirjoittaa vähän samasta kuin sulla tuo alku – mä luin jostain aiemmasta omasta bloggauksesta, että Silva heilutteli sormiaan ennen nukahtamista. HEILUTTELI SORMIAAN HAISTA NYT JO P*SKA KAHDEN VUODEN TAKAINEN MINÄ 😀
Emmi Nuorgam
Ahhaha! On teilläkin kyllä ollut vaikeaa. Jaxuhalit hei! 😀
Pyjama
Ihan hirveästi tsemppiä! Minulta irtoaa tuhansia sympatiapisteitä kaikille, jotka joutuvat valvomaan.
Meidän poika, parin viikon päästä 2v, on alkanut tässä pikku hiljaa syksyn aikana nukkua ok. Nyt menee yö usein parilla itkulla, mutta sitten voi olla ihan yllättäen koko yö väninää (villi arvio, että itse herää 10-20 kertaa, ei tajua itse mitään) eikä millään keksitä, että mistä huono yö johtuu.
Nukkuu kausittain vähän, jopa alle 9 tunnin yöunia (kesällä melkein pillahdin itkuun, kun oltiin samassa paikassa neljän serkun kanssa, 5-9-vuotiaita, joista jokainen nukkui pidemmät yöunet kuin meidän kundi yö+päiväunet yhteensä).
Itse nukuin ennen hyvin. Iso pelkoni on se, että omista uniongelmista on tullut pysyviä eivätkä parane edes silloin, kun lapsi teini-iässä nukkuu hyvin (että vihaan tuota ”hyväätahtovaa” kommenttia, että kyllä ne sitten teini-iässä nukkuvat!)
Että tsemppiä! Yhtään ei lohduta, että ette ole ainoita, jotka valvovat!
Päähenkilö
Mulla oli kanssa aikoinaan muutaman vuoden pätkäunien jälkeen itselläni melkoiset univaikeudet. Pelkäsin kovasti, että ne jäävät pysyviksi, mutta ainakin mulla ne väistyivät siinä kohtaa kun lapset oikeasti nukkuivat säännöllisesti yöt heräilemättä. Ehkä muutaman kuukauden ajan oli sellaista turhaa heräilyä ja vaikeuksia päästä uudestaan uneen… Mutta viimeistään puoli vuotta siitä kun nuorempikin lapsi oli alkanut nukkua kunnolla (se todella tapahtui melko yhtäkkiä eräänä syksynä), vetelin itsekin kahdeksan tunnin unia sikeästi kuin pieni porsas.
Vierailija (Ei varmistettu)
Tsemppiä hurjasti! Jos lohduttaa niin, musta on nykyään ihana seurata mun veljen perhettä: 3- ja 4-vuotiaat tytöt (tasan vuoden ikäerolla), jotka on toistensa bestikset ja leikkii ihania leikkejä keskenään. Pari vuotta sitten vielä luulin, että veli tai vaimo sekoaa tai vähintäänkin niillä tulee avioero.
Emmi Nuorgam
Voih, sitä odotellessa! 🙂
Haho (Ei varmistettu)
Tämäkään ei varmaan lohduta yhtään mutta tyttöni, jo kohta 2v, oli ihan samanlainen juuri 6 kk iässä. Nukkui päivällä noin 30 min unia kolme kertaa ja sitten yöunille ei nukahtanut kuin syliin tai rinnalle mutta heräsi jo kun yritin laskea omaan sänkyyn. Sitten yöllä herättiin noin 5-15 kertaa, välillä syömään, välillä muuten vaan. Levotonta nukkuminen edelleenkin. Josku jopa nukkunut aamuun asti heräämättä, mutta en saa itse silloin tietenkään nukutuksi kun ”kyttään” että herääkö taas…Kaikkea on kokeiltu mutta olen tullut siihen tulokseen että tyttö nyt vaan on vilkas nukkuja, näkee unia, itkee sen takia, on läheisyydenkaipuinen, haluaisi nukkua vieressä jne. Kaipa oppii sitten joskus nukkumaan 🙂 Tsemppiä!!!
Emmi Nuorgam
Voi hitto, toivottavasti teilläkin alkaisi pian kunnolliset yöunet!
Janica B. (Ei varmistettu)
Kun painiskelee noiden uniongelmien kanssa, on raivostuttavaa kuulla tyhjiä lauseita tyyliin ”kyllä se nukkuu kun laitat sen nukkumaan”.
Meidän tyyppihän nukkui ekat kuukaudet vain ja ainoastaan sylissä. Yritä siinä käydä vessassa, syödä lounasta tai tehdä yhtään mitään, kun kannat lasta koko päivän sylissä hautovassa liinassa tai Manducassa ja odotat, että toinen tulee kotiin auttamaan. Että pääsisit edes särkylääkekaapille vetämään Buranaa helvetilliseen niskajumiin. Huuto alkoi heti, jos laskin lapsen sitteriin, sänkyyn, matolle tai etenkään vaunuihin. En todellakaan tehnyt mitään vaunulenkkejä ensimmäiseen 4,5 kuukauteen, koska helvetillinen huuto alkoi heti, kun vaunut lähtivät liikkeelle. Ja tätähän eivät ihmiset uskoneet ennen kuin näkivät. Pari kertaa kokeilin sydän pamppaillen jotain vaunulenkkiä, ja tulin itku kurkussa kotiin, kun lapsi huusi, ja aina joku besserwisseröivä hurmosmamma tai louskuvahampainen mummo kävi kadulla hihaan kiinni määkimään, että ”älä herranjumala huudata sitä, onko lapsella kaikki hyvin mää mää mää”.
No ei, kun vittu ihan huvikseni tätä pientä vauvaa tässä huudatan.
Not.
En osaa sanoa, mikä lopulta auttoi. Vaunuttelu alkoi maistua, kun ilmat viilenivät. Iskin tyypin ensin liikkumattomiin vaunuihin, paksusti topattuna kylmään ilmaan. Tämän hän hyväksyi, ja hiljalleen aloimme kokeilla, että joskos niitä vaunuja saisi myös liikuttaa, you know.
Muistikuvani viime vuodesta ovat niin sumeita, etten enää kunnolla osaa sanoa, miten saimme lapsen nukkumaan öisin. Yöt taisivat helpottaa samoihin aikoihin, kun kiinteät ruoat ja jumalattoman kokoiset iltapuurot tulivat kuvioihin. Ja siinä sitten pidettiin unikoulua, tungettiin tuttia suuhun ja harjoitettiin kaiken maailman tassuttelua ja nassuttelua, kiroiltiin ja revittiin hiuksia päästä. Ja jotenkin se joskus oppi nukkumaan. Tosin veti tossa pari kuukautta sitten vielä muutaman viikon heräilykauden, taisi nähdä painajaisia. Mutta luojan kiitos se loppui.
Uusia ihania vaiheita odotellessa. Ja enää koskaan en jeesustele kenellekään, että kyllä se lapsi oppii nukkumaan/tekemään sitä ja tätä/sen huuto vain kuulostaa omaan korvaasi kovemmalta.
Jaksuja, huomenna halataan!
Vierailija (Ei varmistettu)
Mulla on ihan sama kokemus että vaunuilu alkoi maistua paremmin kun ilmat viileni. Ennen vauva heräsi aina sen ensimmäisen unisyklin 45 min jälkeen mutta nyt vetelee välillä 3h unia putkeen
Emmi Nuorgam
<3
Vierailija (Ei varmistettu)
Mulla on kolmas lapsi Eikkaa pari kk vanhempi ja tutulta kuulostaa. Oikeastaan joka muksun kanssa meillä on mennyt samalla kaavalla: ekat pari viikkoa ovat syöneet yötä päivää 2h välein. Sen jälkeen välit on pidentyneet 3-4 tuntiin, joskus ihan satunnaisesti on tullut joku 6h yöunipätkä ja kokonaisyöuni kaikilla aina 9-10 h. Syömisten lisäksi öihin on mahtunut muuta heräilyä mistä on selvitty kainaloon ottamisella tai tutin tökkäämisellä suuhun. Puolen vuoden iässä on aloitettu kiinteät mutta ei se öille ole mitään tehnyt. Eivät ne nälkäänsä heräile mutta vain tissillä taintuvat nopeasti uudelleen. Muuten alkaa höpöttely, joka aika nopeasti muuttuu tyytymättömäksi ja yltyy huudoksi jos ei seuraa löydy. Ja minähän en öisin seurustele! Kun muksut ovat kunnolla lähteneet liikkeelle 7-8 kuisina tilanne on lipsahtanut siihen että treenaavat sitä taitoa unissaankin ja heräilevät jatkuvasti ja tainnutetaan rinnalle jatkuvasti 5-10x yössä (perhepeti). Väsyneenä ei vaan jaksa muuta (reissutyömies arjet poissa ja viikonloppuisinkin herää kyllä koko muu talo vauvan huutoon ennen häntä). Ainoa tie ulos tästä tilanteesta on meillä ollut imetyksen lopetus kokonaan (pullon peräänhän nuo eivät ole osanneet huutaa kun eivät ole sellaista koskaan saaneet) 1-v iässä. Samoihin aikoihin tuo liikkuminen on muuttunut rutinoituneemmaksi, joten yötreenit on ehkä sitäkin kautta vähenneet. Siitä eteenpäin meillä siis on nukuttu paremmin – vuosi eteenpäin. 2-vuotiaina alkoivat selvästi nähdä vilkkaasti unia ja tulivat taas viereen joka yö. 5-v mennessä nuo yöt harvenivat pariin kolmeen viikossa, ekaluokkalainen tulee vielä viereen noin kerran viikossa. Kokonaisia heräämättä nukuttuja öitä ei siis viimeiseen kahdeksaan vuoteen ihan kauhean montaa mahdu. Eipä sitä olisi ennen lapsia uskonut että tällä unimäärällä selviää järjissään, mitä nyt toimintakyky saattaa olla lievästi alentunut. Onnekseni sentään nukahdan samantien kun pääni tyynyyn painan ja yösyötöilläkin sillä sekunnilla kun vauvan kohkaaminen siinä vieressä loppuu. Ehkä suurimpana erona moneen muuhun väsymyksen kourissa kamppailevaan vanhempaan näen itsessäni sen, etten ikinä odottanutkaan, että vauvat nukkuisivat. Mitään unikoulua ei olla edes yritetty kun vauvalta ei mielestäni tarvitse odottaakaan kokonaisia öitä. Sen sijaan että olisin päivitellyt huonosti nukkuvia lapsia olen vain tyytynyt toteamaan että meillä on vauva talossa ja tältä se tuntuu. Mun sietokyvyn raja on kulkenut tuossa 1v iässä koska olen silloin palannut töihin ja siellä kapasiteettia pitäis olla pikkuisen enemmän kuin nykyisellään irtoaa eikä hommia voi vetää läpi autopilotilla kuten kotona 😉
Päähenkilö
Mä olen ollut noina järkyttävän umpiväsymyksen aikoina sekä hoitovapaalla että töissä. Ja täytyy tunnustaa, että itse kyllä pärjään kolmen tunnin yöunilla huomattavasti paremmin työmaalla kuin pienten lasten kanssa kotosalla. Yhtään ei ole hermo niin kireellä täällä työkuvioissa kuin kotikaaoksen keskellä, esim. yhtä uhmaikäistä ja yhtä vauvaikäistä kivirekeä perässä kiskossa. 😉
No joo, on se töissä käyminenkin pidemmän päälle tosi rankkaa, jos yöt ovat jatkuvaa heräilyä ja aamut alkavat aina klo 5.15. Mutta olen kummajainen ja olen aina kokenut pääseväni duunihommissa helpommalla kuin kotona lasten kanssa – niin paljon kuin muksujani rakastankin.
Vierailija (Ei varmistettu)
Varmaan se on työstäkin paljon kiinni. Väsymys tosiaan lyhentää pinnaa ja sitä ei töissä (ainakaan mulla) niin tarvita kuin kotona. Mut väsymyksen myötä häviää myös iso osa aloitekyvystä ja innovatiivisuudesta mitä mun työssä tarvittaisiin. Rutiinihommat menee sielläkin sillä autopilotilla mutta mikään uuden kehittely ei oikein ota tulta alleen. Samoin yliväsyneenä kielten puhuminen takkuaa: sanat on hukassa ja kielestä toiseen vaihtaminen ei tahdo sujua.
Pyjama
Ja vielä tuo, että ne yöt eivät välttämättä ole yhtä autuutta, vaikka lapsi osaisi yksin nukahtaa. Jossain vaiheessa vauvavuotta lapsi jopa nukahti ilman maitoa tai tuttia, jopa ”yksin” (kai siinä sängyn lähellä jompikumpi oli, en muista) mutta itki silti yöt. Jossain vaiheessa lapsi itki paljon öisin UNISSAAN (plus kauhukohtaukset eli myös kiljui). Teki mieli sanoa paikalliselle unigurulle, että työnnä unikoulusi sinne missä päivä ei paista: miten opetan nukkuvan lapsen nukahtamaan yksin?
Emmi Nuorgam
Hmmmm… No jos sen sitten vaikka herättää? 😀 En mä vaan tiedä. Tää vanhemmuus on enemmän täynnä kysymyksiä kuin vastauksia.
Silkkitassu
Näiden blogihavaintojen seurauksesta mä en varmaan koskaan uskalla edes haaveilla toisesta, kun kaikilla eka ja toka on ihan eri maata!
Vierailija (Ei varmistettu)
meillä on kolme samanlaista. Joku just totesikin että aika tasalaatuista geenisekoitusta tulee. Ovat saman näköisiäkin vaikka kumpaakin sukupuolta löytyy 🙂
Silkkitassu
mä en uskalla riskeerata. 😀 odds are against us.
Ruusu
Vähäunisen lapsen äiti tässä hei. Ikävä kyllä taitaa olla niin, että jos lapsi jo syntyessään tarvitsee vähän unta, ei se tilanne siitä vanhemmiten muutu. Meidän poika on nyt 2,5-vuotias mutta on alusta asti nukkunut max. 10 h vuorokaudessa. Oli hitusen hajottavia ne ”vastasyntynyt vain syö ja nukkuu” -kommentit aikanaan… Edelleen poika herää hyvänä yönä pari kertaa yössä, huonona paljon paljon enemmän. Mutta minkäs teet, mä itse olen tosi herkkäuninen ja lapsi näyttää perineen tämän saman piirteen. Toki tilanne on nykyään paljon helpompi kuin vauvavuonna, eli toivoa on. Emmekä me koskaan ole joitain sekoilukausia lukuunottamatta ole hyysänneet tai paijanneet tai edes sylitelleet lasta, vaan itse hän nukahtaa sänkyyn. Se ei silti todellakaan tarkoita, että lapsi sen jälkeen nukkuisi rauhassa läpi yön.
Jos antaisin parin vuoden takaiselle itselleni nyt vinkin, niin sanoisin, että lopeta stressaamasta niistä vähistä unista. Vauva ei siitä mene rikki. Silloin en osannut suhtautua siihen ettei omaa aikaa ollut ikinä ja pelkäsin lapsen terveyden puolesta. Mutta nykyään olen alistunut kohtalooni. Jotkut ei vaan nuku, piste.
Emmi Nuorgam
Juu en mäkään ole huolestunut siitä että missikeisari hajalle menisi, mutta ärsyttää kun ei itse saa nukkua! Mä vielä tarvitsen tosi paljon unta, ideaali olisi 8-9h yössä, niin ihan siihen ei tuu kovin usein päästyä. No, mutta joo, ehkä tää helpottaa sitten viimeistään 18 vuoden päästä.
teehoo
Meillä taas nukuttiin aivan älyttömän hyvin ja pitkään ja hartaasti.
Sitten tapahtui jotain kun neiti oli noin 1 vee ja ei. Päiväunet on jees ja niille mennään melkein omatoimisesti. Yöunet taas.. tunnin huuto illalla, ja siis semmonen ”kurkku suorana, tiputan laastit seiniltä ja kuuroutan naapurit” -huuto. Sitten kyllä nukutaan pari tuntia ja herätään taas huutamaan että ei huvita nukkua. Onneksi sentään ei heräile ihan joka yö. Toisinaan sitten taas valvotaan koko yö.. Työpäivistä tulee vähintäänkin mielenkiintoisia kun vähäunisia öitä on muutama takana.
Paras helpottava lausahdus tuli työkaverilta: Kyllä se sitten helpottaa kun ne muuttaa pois. XD
Päähenkilö
Voi vitsit, täältä lähtee mieletön määrä sympatiaa ja empatiaa kaikille väsyneille vanhemmille, joiden vauvat/lapset nukkuvat huonosti. Meillä on ollut oman jälkikasvun kanssa noissa uniasioissa todella paljon vaihtelua.
On yksi, jota piti nukutella, nukutella ja nukutella sekä päivä- että yöunille suunnilleen nelivuotiaaksi saakka. Hän on kyllä sinänsä nukkunut hyvin ja sikeästi pienestä pitäen, mutta uneen pääsy on ollut aina haastavaa. Siinä on kikka jos toinenkin tullut koitettua ja hermot ovat olleet monta kertaa totaalisen riekaleina…
Ja sitten toinen, joka kyllä jo vauvana aina iltaisin simahti nopeasti, mutta heräili sitten kuitenkin yöt läpeensä – niin ikään sinne nelivuotiaaksi. Voi apua niitä öitä. Siinä olivat elämäni ehdottomasti rankimmat vuodet, ja vaakalaudalla olivat väsymyksen vuoksi lopulta terveys, mielenterveys, parisuhde ja vähän työkin. Sen jälkeen en enää koskaan, koskaan, koskaan suhtaudu ihmisten väsymykseen kevyesti. Suoraan sanottuna koko tuo vaihe elämästäni on ihan sumun peitossa.
Mutta nuo molemmat, nyt jo koululaisia, ovat kyllä nukahtaneet ja nukkuneet sittemmin oikein hyvin ja sikeästi. Toivoa on! Useimmat lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin nukkumaan kokolailla kokonaisia öitä. Mutta univelkaisena ei jaksa kovin montaa vuotta, joten olen kyllä erilaisten keinojen, konstien ja unikoulujen kannattaja. Mikä nyt sitten kenelläkin parhaiten toimii.
Niin juu, sitten meillä on vielä yksi semmoinenkin lapsonen, jota voisi luonnehtia hyväksi nukkujaksi. (Vaiheitahan nyt aina tulee, mutta ero vaikkapa tuohon neljä vuotta valvottaneeseen lapseen on ollut alusta saakka hyvin selvä.) Naurankin aina partaani, kun vanhemmat ovat onnistuneet saamaan hyvin nukkuvan lapsen ja pitävät sitä omana ansionaan. Kyllä juu, tiettyjä asioita nukahtamiseen ja nukkumiseen liittyen on mahdollista opettaa. Mekin olemme opettaneet. Mutta sitten on vaan näitä eroja. Joille ei mahda mitään. En todellakaan kuvittele hetkeäkään, että tämän pienimmäisemme unenlahjat liittyisivät vähääkään meidän vanhempien tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Hän vain on sellainen. Osaamme kyllä arvostaa.
Päähenkilö
Unikouluista, joita meilläkin on, öh, jokunen tässä vuosikymmenen kuluessa pidetty, voisin sanoa, että kyllä ne ovat olleet meille aina oikea ratkaisu. Mitä sitten on milloinkin haettu. Usein ensin opetettu itsekseen nukahtamista (ei siis rinnalle/pulloon) vauvalle. Tai sitten yritetty päästä eroon yösyönneistä. Tai harjoiteltu itsekseen takaisin uneen vaipumista yöllä herätessä. Tai opeteltu nukkumaan aamulla pidempään kuin puoli viiteen. Treenattu isojen sängyssä pysymistä pinnasängyn jälkeen. Totuteltu nukkumaan omassa huoneessa. Onhan näitä…
Jokainen uusi juttu on vaatinut aina oman aikansa ja aivan hitosti kärsivällisyyttä. Pää on meinannut hajota aina aivan totaalisesti. Mutta jokainen ryhtiliike on ollut vaivan väärti, sillä lopputuloksena on ollut yönsä rauhallisesti illasta aamuun omassa sängyssään nukkuva lapsi.
Ehkä ensimmäinen avaintekijä rauhallisen unen löytymisessä vauva- ja taaperoaikana on ollut kaikenlaisten yösyömisten ja -palveluiden lopettaminen. Meillä tämä on tapahtunut lopulta aina siinä noin vuoden iässä. Aikaisemminkin on kyllä yritetty, mutta ei ole iltapuuroista sun muista huolimatta onnistuttu. Ehkä tuo aikaväli 6-12 kuukautta on jotenkin useimmille vauvoille sellaista aikaa (hampaat, eroahdistus, liikkeelle lähtö jne.), että valmiudet nukkua yöt läpeensä on aika heikot.
Emmi Nuorgam
Niinhän se taitaa olla. Eiliset yösirkuksen sain katki vasta panadolilla, että ne karjumiset mennee hampaiden piikkiin. Tai sitten toinen vaan huusi itsensä uuvuksiin.
Mäkin olen kyllä kaikenlaisten unikoulujen kannattaja, musta nukkumista on harjoiteltava jo pienestä pitäen. Seuraava, jos me joskus tää Einon unikoulu nyt saadaan ylipäänsä poikki, on Hildan opettaminen pois maitopullosta. Siitä on alkanut tuleen jo vähän liian tärkeä elementti nukkumaanmenoa, sekään ei ole kovin hyvä.
Mutta sitähän tää vanhemmuus kaiketi on – kaikenlaista koulua ja unikoulua ja opetusta ja harjoitusta koko lopun elämää!
Päähenkilö
Todellakin näin on. Ja oikeasti kaikille ihmisille unenpuute ei ole niin kamalan kriittinen juttu. Toiset vetää ihan ok pätkäunillakin pitkän aikaa. Toiset taas alkavat romahdella samantien. Taidan kuulua jälkimmäiseen porukkaan.
Itse olen myös kokenut _ihan kaiken_ vanhemmuudessa sittemmin vastaan tulleen jotenkin helpommaksi handlata kuin nuo vauva- ja taaperovuodet yöheräilyineen. Mun vahvuudet on selkeästi enemmän isojen lasten kasvatusdilemmoissa. 🙂
Mirella V. (Ei varmistettu)
Uhhh, eipä oo ikävä yövalvomisia. Meidän poika (1v 2kk) on ollut kylläkin alusta asti hyvä nukkumaan. Ihan pikkuvauvana toki valvottiin öisin, mut päikkäreitä veteli parhaillaan 3-4 tuntia putkeen. 5-6 kk tienoilla oli raskain aika, mulle oikeastaan ainoa pätkä kun olin oikeasti ihan kuollut väsymyksestä. Poika heräs vähintään 10 kertaa yössä syömään/itkemään/känisemään ja päikkäreille meno oli vaikeaa. Ton kierteen katkasi se, että kärräsin pojan omaan huoneeseen nukkumaan. Siihen loppui kertaheitolla yösyömiset ja heräilyt. Toki välillä vieläkin joutuu yöllä käymään rauhoittelemassa, mutta pääsääntöisesti poju nukkuu heräämättä klo. 20-09 ja päivällä 13-15. Toivotaan et teilläkin alkaa helpottaa!
Mirella V. (Ei varmistettu)
Ainiin! Pimennysverho on meillä myös ihan ehdoton.
Ninan verkkareissa
11 kiloa!!! Voi Eikka!
Kailey (Ei varmistettu)
http://www.burberry-factory.com/
http://www.shophandbagsonline.com/
http://www.official-coachoutlet.com/
http://www.barbour-factory.com/
http://www.burberryoutlet2014.com/
http://www.guccibags.us.com/
http://www.marcjacobsonsale.com/
http://www.mcmworldwide.ca/
http://www.guccishoes-uk.com/
http://www.kate-spades.com/
http://www.louisvuittonas.com/
http://www.lv-guccishoesfactory.com/
http://www.official-mkoutlet.com/
http://www.official-pradaoutlet.com/
http://www.michael-korsusa.net/
http://www.northsclearance.com/
http://www.moncler-clearance.com/
http://www.north-faceoutlets.net/
http://www.clothes-mall.com/
http://www.polo-outlets.com/
http://www.ralph-laurens.com/
http://www.ralphlaurentshirts.com/
http://www.longchampsoutlet.com/
http://www.abercrombiee.com/
http://www.barbour-jacketsoutlet.com/
http://www.michaelkorsonlineusa.com/
http://www.thenorthface.so/
http://www.beatsbydreoutlet.net/
http://www.tommyhilfiger.in.net/
http://www.ralphslauren.co.uk/
http://www.michaelkors.so/
http://www.oakleyssunglassoutlet.com/
http://www.warmbootssale.com/
http://www.woolrich-clearance.com/
http://www.nike-jordanshoes.com/
http://www.monsterbeatsbydres.net/
http://www.canada-gooser.com/
http://www.bestcustomsonline.com/
http://coach.mischristmas.com/
http://www.coach-blackfriday2014.com/
http://www.coachccoachoutlet.com/
http://www.coach-clearance.com/
http://www.coach-factories.net/
http://www.coach-factorysoutlet.com/
http://www.coachlosangeles.com/
http://www.coachoutletstates.com/
http://www.coach-pursesoutlets.com/
http://www.hermes-outletonline.com/
http://www.misblackfriday.com/
http://www.mischristmas.com/
http://www.moncler-jacketsoutletonline.com/
http://www.newoutletonlinemall.com/
http://www.ralphlaurenepolo.com/
http://www.zxcoachoutlet.com/
http://michaelkorsoutlet.mischristmas.com/
http://mcmbackpack.mischristmas.com/
http://monsterbeats.mischristmas.com/
http://northfaceoutlet.mischristmas.com/
http://mk.misblackfriday.com/
http://coachoutlet.misblackfriday.com/
http://coachfactory.misblackfriday.com/
http://uggaustralia.misblackfriday.com/
http://coachpurses.misblackfriday.com/
http://coachusa.misblackfriday.com/
http://coach.misblackfriday.com/
http://michaelkorss.misblackfriday.com/
http://michaelkors.misblackfriday.com/
http://airmax.misblackfriday.com/
http://michael-kors.misblackfriday.com/
https://twitter.com/CoachOutlet2014
https://www.facebook.com/coachoutletstoreonline
https://www.facebook.com/ralphlaurenoutletonline