Elämä tuli mun ja lajikokeilujen väliin ja kaksi kuukautta keskityin lähinnä stressaamaan sitä, sujuuko arki. Nyt kun se jotenkuten sujuu, palasin taas näiden lajikokeilujen pariin, tällä kertaa kohteena Danny´s Bollywood Dance Crew. Luin Dannyn tanssikoulusta jutun pari viikkoa sitten ja laitoin heille sähköpostia, että pääsiskö Bollywoodia kokeilemaan. Ilokseni he toivottivat tervetulleeksi ja nappasin Miisan mukaan Bollywood Elegancen alkeistunnille.
Kuva: Danny’s Bollywood Dance Crew
Ennen tuntia en oikeastaan tiennyt yhtään mitä odottaa, tiesin vain mm. Kristaliinan ja Ninan kehuneen lajia kovasti. Kristaliina varsinkin kehui tanssin olevan enemmänkin hauskanpitoa kuin liikuntaa, joten aika avoimin mielin marssimme paikalle.
Ensivaikutelma todellakin oli hauskanpitoa. Jopa vähän vaivaannuttavassa määrin ohjaaja kehoitti koko ajan hymyilemään, näyttelemään ja eläytymään musiikkiin. Tästä onneksi pääsi yli ja jo tunnin loppupuolella tuntui ihan luontevalta näytellä olevansa nyrkkipyykillä Intiassa. Se mikä mut ihan todenteolla yllätti, oli koreografian ja muiden tanssijoiden taso. Tunnilla ei käyty askeleita, niiden nimiä tai liikkeitä juurikaan läpi, vaan lähdettiin heti tekemään. Jossain vaiheessa olin jo ihan varma, että ollaan väärällä tunnilla, mutta varmistin vielä lopuksi, että kyllä se alkeiskurssi todellakin oli.
Päällimmäinen fiilis koko tunnin ajan oli ”ei luoja miten vaikeaa tää on” ja ”ei luoja miten hiki mulla on”. Jo lämmittelytanssin aikana sai kunnolla hien pintaan ja kun koreografian osia tahkottiin läpi koko tunnin, olin tanssin jälkeen aivan puhki. Kevyttä bollywood ei siis todellakaan ole – ainakaan tämä koreografia, johon kuului todella paljon erilaisia hyppyjä ja askelluksia. Aluksi vanha polven rasitusvammakin meinasi vähän muistutella olemassaolostaan, kunnes muistin olla varaamatta painoa ihan niin kamalan paljon oikealle jalalle.
Oman haasteensa tanssiin toi käsien ja jalkojen liikkeiden yhdistäminen. Se on ollut mulle aina todella vaikeaa, eikä ole ainakaan iän myötä yhtään helpottanut. Bollywoodin nopea tempo yhdistettyinä länsimaisista askelkuvioista merkittävästi eroaviin kuvioihin ja itselleni outoon musiikkiin oli todellakin haaste. Ilmeisen hyvin kuitenkin onnistuttiin, kun tunnin jälkeen opettaja kehui meitä ja oli ihan ällikällä lyöty, kun kuuli kummankin olevan ensikertalaisia.
Omat fiilikseni tunnin jälkeen oli todella ristiriitaiset: toisaalta oli raivostuttavaa olla omasta mielestään niin huono jossain, eikä tunnilla heitetyt ylävitoset ja tsemppipuheet oikein iskeneet muhun. Toisaalta kuitenkin mulla oli aivan sairaan hauskaa ja oli kiva heittäytyä johonkin itselle vieraaseen ja tehdä itsestään naurunalainen. Eikä tietenkään se hiki ja kunnon naamanpunotuskaan huonoa tehnyt.
Lopputulos: pistän bollywoodin ehdottomasti sille ”pakko kokeilla vielä uudelleen” -listalle.
Liikunnanvihaaja testaa, osa1: tankotanssi
PS. Tankotanssia on itseasiassa ohjelmassa seuraavan kerran lauantaina, kun #teammomfiella mennään Fitness Führerin burleskitunnille Rock The Poleen. Jaiks.
Rosanna
Tuo Danny piti pari-kolme-vuotta sitten GoGo:lla zumbatunteja ja otti niihin usein mukaan jotain bolywood-koreografioita, hitsi että oli hauskaa (vaikkakin vaikeaa)! Bollywood eroaa niin täysin kaikista lattaritansseista ja noista mainitsemistasi länsimaisista askelista, että kyllä siinä on varsinkin alkuun jalat ihan solmussa. 😀 Pitäisi itsekin varmaan sitten kun alan taas raskauden jälkeen liikkua testata tolleen ennakkoluulottomasti eri lajeja, vaikkapa uskaltautua tuonne Bollywood-tunnille!
Emmi Nuorgam
Mää aattelin seuraavaks ottaa suunnan jonnekin nyrkkeilysalille!
Kristaliina
Jee, hyväsinä! Uudestaan vaan!
Hei noissa tanssituntihommissa usein on niin, että alkeisryhmä aina tavallaan alkaa kauden alusta – vaikka keskenkin saa tulla. Tai ainakin mulla on ollut aina niin. Eli että ne muut alkeistanssijat ovat (ainakin osa) luultavasti käyneet tunnilla jo jostain elo-syyskuusta asti viikoitttain tai lähes viikoittain. Siksi ehkä liikkeitä ei käyty sen tarkemmin – tai siis että ehkä ne oltiin käyty jo aiemmin syksyllä. Ja usein ”valmis” koreografia sitten esitetään koulun joulu/kevätjuhlassa 🙂
Tää siis vaan ihan arvailua, joka paikassa voi tietysti olla omat systeemit 🙂
Kristaliina
Aaaa paitsi nyt mä vasta luinkin tuolta linkin takaa noiden systeemin, eli yksi koreografia viisi kertaa ja niin edelleen. Eli sori, unohda aiempi 😀
Emmi Nuorgam
Joo mutta tavallaan siis oot oikeassa, ne muut oli jo harjoitelleet sen ekan koreografian yhdessä ja siis oppineet askeleetkin. Toisaalta tietysti ymmärrän, mutta sitten taas toisaalta vähän harmi jos tälläiset tumpelot pystyy alottaan vaan kerran vuodessa tunnit. 🙂
Kristaliina
Totta! Mutta sitten toisaalta se ryhmän eteenpäinmeno toimii mulle itselle silleen vähän salakavalasti hyvänä kannustimena/p*rseellepotkijana. Muuten mä saattaisin välillä ”nääh, en mä jaksa tuonne sateeseen lähteä” -syistä jättää tunteja väliin. Mutta ei voi, kun tietää, että tipahtaa koreografiasta 🙂
Vuodenvaihde on muuten kans hyvä ”starttipaikka”, silloin ryhmiin tulee usein muitakin ensikertalaisia!
huopis
Toiki viis kertaa sama koreografia -systeemi on välillä ärsyttävä, koska tuntuu etten koskaan pääse sille ekalle kerralle ja sit taas menee monta viikkoa, etten uskalla mennä mukaan ollenkaan (koska aikasempaa kokemusta ei ole). O.O
Ja mun mielestä DBDC:ssä ei ole erikseen alkeiskursseja, on vaan normi tanssitunnit ja sit esiintyvän ryhmän omat treenit. Eli samoilla tunneilla on kaiken tasoista tanssijaa. Ite oon heillä käyny vaan dancehallissa ja joogassa. 🙂 Ja odottelen kans vuodenvaihdetta, josko sit olis muitaki ihan ekakertalaisia bollywood-tunneilla ja lopulta uskaltautuisin mukaan. 🙂