Syksy 2010 Ylöjärven terveyskeskus
Mummu on laihtunut kovasti. Iho on läpikuultava ja käden puristus heikko. Ekaa kertaa viikkoihin mummu tunnistaa minut. Jutellaan niitä näitä, hetken päästä hän vaipuu omiin ajatuksiinsa. Halaan häntä, kyynel vierii mummun poskelle. Kun istun autoon ja ajan kotiin, laulaa Jenni Vartiainen radiossa Missä muruseni on.
Tiedän, että tänään oli viimeinen kerta, kun näen mummun.
Aamulla äiti soittaa mummun nukkuneen yöllä pois.
17.11.2014 Tampere-talo
Jenni Vartiainen konsertoi Tampere-talossa. Kyyneleet alkavat vieriä poskiani pitkin toisen setin loppupuolella. Tiedän, että Missä muruseni on on Jennin encorebiisi. Kosketinsoittaja soittaa kappaleen ensimmäiset sävelet ja näkökenttäni sumenee.
Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan
Jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan
Että näen tähden lentävän
Nyyhkytän koko kappaleen ajan. Mietin, miksen halannut useammin. Miksen käynyt useammin. Miksi niin paljon jäi sanomatta. Miten sitä kuvitteli, että mummu on ikuinen.
Tyyni oli eilen yö
Mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
Koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain
Kappale päättyy. En jää kuuntelemaan viimeistä biisiä vaan nousen ja lähden. Pyyhin kyyneleitä samalla kun kävelen Sorsapuiston läpi kotiin päin.
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro häntä ootan yhä vain
Lilleri78
❤
Iksu
No nyt kyllä mullekin tuli ihan oikeasti itku <3
mummut on tärkeitä (Ei varmistettu)
Ihana.. :'( Samaa olen miettinyt kuin sinä, halasinko tarpeeksi, muistinko kertoa kuinka tärkeä on? Nyt lähiviikkoina vuosi sitten nukkunut mummu on ollut paljon mielessä. En ole kertaakaan nähnyt mummusta unta vaikka olen kova näkemään unia.. Nyt viikko sitten ilmestyi mummu uneen, en muista siitä mitään mutta sen muistan että mummu se oli.. Päivä unen jälkeen kuulin että veljeni tyttö saa mummuni nimen. Tuli levollinen olo, pieni pala mummua on edelleen täällä.
annakarin
<3
Mäki aloin itkemään. Terveyskeskuksessa istuessani..
Mirella V. (Ei varmistettu)
Kyynel silmässä luin tätä. Ensimmäinen mun isovanhemmista, vaari, kuoli 2012 joulukuussa. 12.12.12. Itsenäisyyspäivänä käytiin viimeisen kerran katsomassa vaaria teho-osastolla. Tietämättäni olin tuolloin jo raskaana, tammikuussa hautajaisissa tiesin, mutta asia oli vielä salaisuus. Oli jotenkin lohdullista tietää, että uusi elämä sai alkunsa kun vaari menetettiin. Meidän poika sai saman toisen nimen, kuin vaarilla oli. 🙂
hanne_tasteofhoney
<3 täälläkin itketään. Oma edesmennyt pappa on ollut mielessä, samoin muut isovanhemmat siellä kaukana. Kaunis kirjoitus!
kao kao
Mä itken ihan samaa biisiä. Soi radiossa kun ajoin sairaalasta pois. Sisko ja äiti jäi odottamaan, että isi viedään ruumishuoneelle. Mä en kestänyt.
Ja itken taas. Mut ehkä se kuitenkin riitti, että rakasti niin älyttömästi, että rakastaa yhä? Ja kai nää kyyneleet ja kaipaus johonkin välittyy…
Katie
Tippa kohosi linssiin täälläkin. Eihän tuota biisiä voi itkemättä kuunnella, vaikka ihan toisesta päästä ihmiselämää se mua muistuttaakin.