Oisko tulta? haastaa: Voiko kirkkoon kuulua vaikka ei uskoisi Jumalaan?

Oisko tulta? -blogi haastoi mut osallistumaan adventtikalenterihaasteeseen ja heittämäänkin aiheen, josta haluaisin ev.lut. kirkon bloggaajilta kysyä.

Mietin tätä eilen todella pitkään. Istutin miehenkin pöydän ääreen ja palloteltiin kysymyksiä, joita voisin dinosaurushihhuleille heittää. Samaan aikaan mulla olisi ihan valtavasti ja ei yhtään kysyttävää. Kerroin miehelle käyneeni Hemulin kanssa aiemmin jo keskustelua aiheesta usko Jumalaan ja kirkkoon kuuluminen, mutta en enää löytänyt keskustelua edes googlaamalla. Miehestä aiheesta ei edes voi keskustella: jos ei usko Jumalaan, ei voi myöskään kuulua kirkkoon. Itse en ole näin mustavalkoinen, vaikka myönnän että omaan eroamispäätökseen aikoinaan vaikutti huomattavasti enemmän uskon puute kuin Päivi Räsänen.. Hemuli kuitenkin keskustelussamme mainitsi, ettei hänkään ole aivan varma uskooko Jumalaan, mutta kuuluu kirkkoon siitä huolimatta.

Siksi haluaisinkin nyt kysyä nimeomaan Hemulilta, että voiko kirkkoon kuulua, jos ei usko Jumalaan? Ja jos voi, niin miksi?

Jos postaus uhkaa paisua liian suureksi, niin voit luetella esimerkiksi kolme itsellesi tärkeintä syytä kuulua kirkkoon. Ja tietysti kuulen mielelläni muidenkin aatoksia asiaan liittyen! Tämä on musta ihan hirmu mielenkiintoinen aihe ja haluaisinkin että siitä voitaisiin käydä täällä asiallista ja rakentavaa keskustelua.

Alla oleva kuva ei liity tähän mitenkään, mutta on musta ihan hilarous. #yolo

 

PS. Mieheni haluaisi tietää, että voiko kaikkivaltias jumala lämmittää pizzan mikrossa niin kuumaksi, ettei pysty syömään sitä?

50 comments

  1. Riii-Naaa (Ei varmistettu)

    Miehesi kysymys jäi nyt kyllä pahasti kaihertamaan omaakin mieltäni… 😀 😀

    1. heta margareta

      Sama :DD

  2. Kahvittelija

    Tämä on kyllä tosi mielenkiintoinen aihe!

    Mä kuulun edelleen kirkkoon, kuten myös mieheni. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan usko Jumalaan, joten en tiedä, ollaanko me edes niitä ns. tapakristittyjä, joita usein parjataan (siis niitä, jotka käyvät kirkossa lähinnä jouluisin). 

    Mutta mun mielestä voi aivan hyvin kuulua kirkkoon, vaikka ei olisikaan uskovainen. Mä maksan kirkollisveroa mielelläni niistä hyvistä palveluista, joita kirkko tarjoaa ja joista meidänkin perhe tällä hetkellä hyötyy (käydään edullisessa muskarissa ja ilmaisessa perhekerhossa). 

    Tykkään myös käydä kirkossa jouluisin, nyt tuleva joulu on ensimmäinen pitkään aikaan, jolloin aaton iltapäiväkirkko jää väliin. Mutta mulle kyseessä on puhtaasti jouluperinne. Sen takia onkin välillä kiusallista, kun siellä ladellaan uskontunnustuksia ja Isä meidän -rukouksia ja laulellaan ylistysvirsiä ja täytyy kyllä myöntää, että näissä tilanteissa mä vähän tunnen olevani väärässä paikassa. 

    Mä opiskelin aikoinani jonkin verran uskontotiedettäkin sen takia, kun nämä asiat ovat musta niin kiinnostavia. Ja olihan se aika hauskaa, kun luennoitsija esitteli erilaisia uskontoja: ensin tuli kuva vaaleanpunaisesta jokidelfiinistä, johon jossain päin maailmaa uskotaan, ja sitten tuli kuva Jeesuksesta.

    P.s. Totaalirepeäminen tuolle kuvalle 🙂

  3. Ilonapa (Ei varmistettu)

    Mun tekis tavallaan mieli liittyä kirkkoon uudelleen ihan vaan Kari Mäkisen ja diakoniatyön (ja muiden tukipalveluiden tukemisen) vuoksi. Ja siksi et pääsis äänestään seurakuntavaaleissa Tulkaa kaikki -ehdokkaita.

    Että joo, on ollu mietinnässä. Ja oon sitä mieltä, että kirkkoon voi kuulua vaan osoittaakseen tukea ilman sen suurempaa uskomista. :p

    1. Emmi Nuorgam

      Mun tekis Kari Mäkisen ja Irja Askolan, mutta toisaalta en mää kuulu kyllä Vasemmistoliittoonkaan, vaikka jossain määrin fanitan Arhinmäkeä. Tai Keskustaan, vaikka Säkkinen on hyvä jätkä. 

      1. Ilonapa (Ei varmistettu)

        Mutta mä myös allekirjoitan paljon siitä oppisisällöstä, mitä tulee esimerkiksi lähimmäisenrakkauteen, mikä on mielestäni keskeisimpiä asioita koko uskossa. Mutta toki mua häiritsee sitten vähän liikaa esimerkiks uskontunnustus, koska minä en usko isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.

  4. Nāiádes

    Voi, mutta se on typerää.

    1. Emmi Nuorgam

      Miisa, rakentavassa hengessä.

      1. Nāiádes

        Pun intended? : D

  5. FFFifi

    Totta hitossa voi kuulua. Ja Jumalaan voi uskoa kuulumatta kirkkoon.

    Mä en käsitä ollenkaan, miksi muka ei voisi kuulua, tai miksi se olisi typerää? Jos kokee kirkon tekemän työn ja kirkon ajamat asiat hyödyllisiksi, hyviksi ja kannatettaviksi, niin miksi ei voisi olla kannatusjäsen?

    Eihän sitä ole mikään pakko osallistua palvontamenoihin, jos on sitä mieltä, että palvonnan kohdetta ei ole olemassa. Kirkolla on aika paljon muutakin toimintaa, ja katsantokannasta riippuen kirkkoon voi kuulua joko tukeakseen sitä tai hyötyäkseen siitä. Kumpaakaan en näe mitenkään vääränä.

    Teologiselta kannaltakaan ei välttämättä ole ongelmaa siinäkään, että osallistuu uskonnonharjoittamiseen uskomatta. Riippuu toki suuntauksesta 😀

    1. Nāiádes

      Noh, mä oon ehkä vähän natsi tässä asiassa (surprise!), mut musta kirkkoon kuuluminen on noin niinkun lähtökohtaisestikin typerää.

      Mä kun en käsitä ollenkaan, miten aikuinen, järkevä ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen voi tosissaan uskoa, että kaikkien ihmisten toimintoja ohjaa joku taivaassa syntejä laskeva herra, joka on seitsemässä päivässä luonut koko maailman ja jokaisen olennon täällä, evoluutio on valetta ja dinosaurusten fossiilit on vaan tän herran maahan piilottamia. Että ihmiset on polveutunut sen luomasta miehestä ja kylkiluusta tehdystä naisesta, joka 2000 vuotta sitten päätti lähettää poikansa tänne, joka syntyi neitsyelle, käveli vesien päällä, muutti veden viiniksi ja kuoltuaan sankarina nousi vielä haudasta. Grande finito.

      Ja sitten on tuhansia ja tuhansia, jopa satoja tuhansia ihmisiä jotka ei tähän edes usko, mutta silti haluaa kuulua järjestöön, joka tähän kuitenkin pohjautuu täysin. Järjestö, joka uskoo tämän olevan ainoa ja oikea totuus, haluaa käännyttää kaikki ihmiset ajattelemaan samoin ja edelleenkin aktiivisesti yrittää tuhota vielä jäljellä olevat muinais- ja luonnonuskot. Järjestö, joka ei edelleenkään hyväksy naispappeutta, vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja yrittää soveltaa omia uskomuksiaan lakikirjoihin asti.

      Niin. Mä pidän tätä täysin käsittämättömänä.

      1. FFFifi

        Sä et nyt taida puhua Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta?

        1. Nāiádes

          Puhun.

          1. FFFifi

            Noi sun esimerkit kreationismeineen kuulostaa kyllä tosi kaukaa haetuilta. En tiedä millaisissa kirkollisissa piireissä olet pyörinyt, mutta ei tuo Suomen kirkon valtavirralta vaikuta.

          2. Päähenkilö

            Mä olen ihan umpipakana, mutta suhtaudun erilaisiin uskontoihin ihan myönteisesti ja olen niistä kiinnostunut. Meidän lapset eivät kuulu kirkkoon ja osallistuvat koulussa et-opetukseen, mutta pidän kunnia-asianani, että myös he tuntevat erilaiset uskonnot ja katsomukset hyvin. Aiheesta siis puhutaan meillä kotona usein.

            Musta Suomen ev.lut. kirkko tekee (huolimatta kaikista ristiriidoista liittyen mm. naispappeuteen ja tasa-arvoiseen avioliittolakiin) paljon hyvää työtä ja tavallaan fanitan kirkkoa ja monia sen näkyviä hahmoja. Voisin hyvin maksaa jonkinlaista kannatusjäsenmaksua kirkolle kyllä. Kuten useille muillekin humaaneille yhteisöille.

            Mutta sitten kuitenkin päätös erota kirkosta joskus parikymppisenä oli minulle kristallinkirkas ratkaisu ja ennen kaikkea omantunnonkysymys. Olin tiedostanut oman ateismini jo vuosikaudet ja kirkkoon kuuluminen tuntui minusta koko ajan enemmän ja enemmän epärehelliseltä, suorastaan valehtelulta. Oli todella huojentavaa, kun ero astui voimaan. Rehellisyys on vissiin mulle aika tärkeä arvo.

            Diakoniatyön ja muiden arvokkaiden kirkkoyhteisöjen tekemien hyvien asioiden lisäksi arvostan ihan todella myös ihmisten henkilökohtaista uskoa. Riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan he kuuluvat tai kuuluvatko mihinkään. Uskon ja uskontojen varjolla on tehty paljon silmitöntä pahaa (joskin useimmiten siellä on lopulta taustalla paljon enemmän politiikka ja erilaiset muut valtapyrkimykset kuin itse uskonto), mutta olen nähnyt uskon ja uskomisen tuovan yksittäisten ihmisten elämään myös todella paljon turvaa, lohtua, rauhaa ja valoa. Ja NE ovat hyviä juttuja. Mitä kautta kukakin sitten onnen löytää. Kaikki tiet ovat yhtä hyviä.

          3. Pari sannaa

            Ei perse… Mä just kirjoitin hirveää mammuttipostausta jotain kaks tuntia ja täällä joku on sanonu samat asiat fiksusti selkokielellä. Eäääh! En ala! 

          4. minttumari

            Ev.lut.kirkko ei toki ole mikään kreationismin kannatuslinnake, ja itse näen uskonnon samoin kuin Umpipakana tuossa hyvin kirjoittaa. Siitä huolimatta ymmärrän myös Naiadesin näkökulman. Jos ev-lut.kirkko ei usko siihen, että Jeesus syntyi neitsyestä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, niin miksi ihmeessä seurakunta laitetaan uskontunnustuksessa sopottamaan ääneen nämä asiat? Onko kyse pelkästä tavasta ja sanahelinästä? Vertauskuvista? Minkä vertauskuva neitsyys on – ja miksi? Itse en pysty sanomaan uskontunnustusta ääneen, joten en myöskään kuulu kirkkoon. Ja pohjimmiltani olen samaa mieltä luonnonuskontojen tuhoamisesta kansankirkon tieltä – todella epähengellistä puuhaa.

          5. FFFifi

            Tarkoitit nämä varmaan retorisina kysymyksinä, mutta kommentoin nyt silti.

            Eihän seurakuntaa laiteta sopottamaan mitään, se on oma valinta. Hiljaakin voi olla. Eikä siellä kirkossa ole käytävä, vaikka jäsen olisikin. Suurin osa jäsenistöstä ei käykään.

            Siitä on monta tulkintaa, että missä määrin esimerkiksi kuolleista nouseminen tarkoittaa kuollesta nousemista, ja tarkoittaako se ruumiin kuolleista nousemista. Joillekin se on symbolista ja joillekin reaalista puhetta. Kaikki kirkon työntekijät eivät ajattele näistä samoin, eivätkä tietysti kaikki jäsenetkään.

            Mitä tulee neitsyyteen, alkuperäinen hepreankielinen sana tarkoitti nuorta naista. Toisaalta myös, ”neitsyestä syntyminen” ei ollut mikään Jeesuksen yksinoikeus, vaan ihan tyypillinen tapa kuvata henkilön erityislaatuisuutta. Eli tulkita voi että neitsyt tarkoittaa vain nuorta naista, tai sitten voi tulkita, että tarkoitus on korostaa ihmettä. Tai voi tulkita että Marian asemalla on symbolinen merkitys, samalla tavalla kuin talliin syntymisellä.

          6. minttumari

            Kiitos, tässä ei ollut minulle mitään uutta. Juuri tämän takia en itse halua kuulua mihinkään uskontokuntaan: hengellinen kokemus jää täysin sivurooliin, kun tämän tyyppiset retoriset diskurssit vellovat ja samalla rakennellaan valtahierarkioita, esimerkiksi demokraattisesti äänestämällä.

            Jos ihminen on löytänyt tiensä ja hyvän paikkansa kristillisyydestä, hän tietenkin löytää omat selityksensä kaikelle, esimerkiksi juuri nämä ylläolevat. Hyvä niin. Siten juuri uskonnollisia tekstejä mielestäni pitäisikin käyttää – ei kirjaimellisesti, vaan oman hengellisen polun kulkemiseen, kuin runoja. Oma hyvä paikkani ja tieni on kuitenkin muualla, joten omatuntoni ei salli kirkkoon kuulumista eikä uskontunnustuksen lausumista. Etenkään ottaen huomioon, millaisen tuhon välineinä pyhien tekstien tulkintoja maailmassa on käytetty – suhtautumisessa esimerkiksi omaan naisruumiiseemme.

            Minulle uskonto aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin lohtua, ja siksi en todellakaan ymmärrä, miksi ihmeessä menisin islamilaiseen/kristilliseen/mihinkään muuhun seurakuntaan olemaan hiljaa vain tavan vuoksi? Sen sijaan ymmärrän hyvin, että sinne menee joku, jonka kokemus uskonnosta on täysin päinvastainen. On totta, että suurin osa jäsenistöstä ei käy kirkossa – suurin osa jäsenistöstä on hyvin erilaisia ja vähemmän hengellisiä asioita pohtivia kuin minä.

      2. Hemuli

        Nyt kirjoitat niiden mielikuvien pohjalta, mitä sulla asiasta on. Puutun kahteen, koska muuten menee elämä ja terveys: kaikki Suomen ev.lut. Kirkon tekemä ”lähetystyö” on valvonnan alaista eikä pyri tuhoamaan alkuperäiskulttuureja. Ja toinen: yli puolet Suomen ev.lut. Kirkon papeista kannattaa sekä avioliittolakia, että samaa sukupuolta olevien avioliittoon siunaamista, todennäköisesti vihkimistäkin, jos laki menee läpi.

        Vähän kannattaa ottaa selvää faktoista. 🙂

        1. minttumari

          Itse viittasin luonnonuskonnoilla lähinnä suomalaiseen shamanismiin. Aika perusteellisesti tuhottu.

          1. minttumari

            Mutta joka vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään, eikös juu. Pätee kaikkeen kirkon ahdasmielisyyteen kautta historian.

      3. Hemuli

        Sä reagoit tunteella ja argumentaatio nousee siitä, se on ihan sallittua, mutta ei se rakenna mitään julkisessa keskustelussa.

    2. LauraEm.

      Mun mielestä kannattais sillon olla kannatusjäsen jollekin sellaselle järjestölle, joka tekee ne ”samat” hyödylliset, hyvät ja kannatettavat asiat, poislukien hengelliseen toimintaan käytetyt varat. Ja sit taas jos nimenomaan haluaa tukee sitä kirkollista toimintaa, on mun mielestä jotain muuta kun vaan kannatusjäsen. Kirkon ”kannatusjäsen” kun kuitenkin tukee myös niitä palvontamenoja, enkä ite halua ihan vaan huvikseni tukee joidenkin muiden ihmisten uskomuksia.

      1. FFFifi

        Mä en kyllä käsitä miksi ei voisi tukea kirkon toimintaa vaikka ei itse usko? Tutkimusten mukaan iso osa kirkon jäsenistä ei usko ”niinkuin kirkko opettaa”. Moni tuskin edes tietää, mitä kirkko tarkalleen ottaen opettaa. Pitäisikö näiden erota sitten?
        Eikä puolueiden tai muiden järjestöjenkään jäsenistö välttämättä ole kaikesta samaa mieltä tai tue jokaista järjestön ajamaa asiaa. Riittää että osan takana seisoo.

        1. LauraEm. kirjautumatta (Ei varmistettu)

          Mun mielestä se siis on erikoista (ja kokisin toimivani vähän typerästikin), jos tukisin uskomustoimintaa johon en usko. Vaikka joku osa siitä tuesta meniskin ihan järkevään toimintaan, mutta jota tosiaan vois tukee myös ihan muuta kautta. Toki sitä ihminen silti voi tehdä mitä huvittaa. Ja no, mun mielestä olis ihan hyvä että kirkkoon kuuluis vaan ne jotka ihan todella olis ajatuksella mukana siinä perimmäisessä touhussa, kävis ehkä ilmi miten pieni rooli kirkolla oikeesti on ihmisille eikä sitä pidettäis itsestäänselvyytenä tai ok-touhuna kaikille.

    3. Emmi Nuorgam

      No mun aviomiehen pointti taisi olla se, että kirkko ja uskonto on niitä ihmisiä varten, jotka ihan aidosti uskoo siihen. Ei niitä, jotka valitsee vain kirsikat kakun päältä, käy muskarissa ja menee naimisiin kirkossa. Että kirsikoiden napsiminen on epäreilua niitä kohtaan, jotka oikeasti kokee saavansa sieltä hengellistä johdatusta. 

      Ehkä?

      1. heta margareta

        Markulla on kyllä pointtia, mutta toisaalta, jos kirkollisveroa saa maksaa kuka tahansa niin eikö niitä palveluitakin sillon saa käyttää ihan yhtä lailla kun muutkin kirkollisveronsa maksajat? Niillä kuitenkin mahdollistaa tosiuskovaistenkin toiminnan.

        1. Emmi Nuorgam

          Sekin on totta. Sitten taas jatkokysymyksenä tähän voisi heittää, että miksi niiden palveluiden pitää sitten olla nimenomaan kirkon tai seurakunnan järjestämiä? Miksi ei kunnan? Tai MLL:n? Miksi nimenomaan tunnustuksellista toimintaa halutaan tukea, jos ei siihen itse uskota?

          Ja siis korostan nyt, että mä vaan heittelen näitä ajatuksia, mulla ei ole varsinaisesti tähän vielä mitään vettäpitävää kantaa. 

          1. Kahvittelija

            Mä käytän mielelläni myös kunnan ja MLL:n palveluita ja tuen myös esimerkiksi MLL:ää vapaaehtoisesti. Mutta samaan aikaan röyhkeänä pakanana käyn myös tuossa srk:n muskarissa ja perhekerhossa, koska ne ovat lähempänä meitä kuin MLL:n vastaavat puuhat. 

             

      2. Kahvittelija

        Jos kirkkoon kuuluisivat Suomessa vain ne ihmiset, jotka ihan aidosti ja sataprosenttisesti uskovat Jumalaan ja kaikkeen mitä evankelilais-luterilainen uskonto opettaa, kävisi koko kirkkoinstituutiolle tosi huonosti ja siinä samalla katoaisi älyttömästi työpaikkoja. Mä en ainakaan koe valitsevani vain kirsikoita kakun päältä, jos käyn seurakunnan järjestämässä muskarissa ja maksan siitä seurakunnalle.

        1. annn (Ei varmistettu)

          Mun mielestä työpaikat on todella köyhä perustelu. Samalla tavalla voitaisiin perustella vaikka pyramidien rakentaminen verorahoilla, jotta vain työllistetään ihan työllistämisen vuoksi.

          Mun mielestä on hieman tyhmää kuulua kirkkoon, jos ei sen perustaan usko. Vaikka kirkolla on monia hyviäkin toimintoja, kirkollisvero tukee myös niitä muitakin palvomistoimia. Vaikka kirkko on muuttanut kantojaan ja toimintaansa ”nykyaikaisemmaksi” ja suvaitsevammaksi, niin kyllä se siellä taustalla on se kristillinen pohja. Johon minä en ainakaan usko. Mielummin tuen muita tahoja, jotka niitä hyviä toimintoja järjestää, ilman kristillistä pohjaa. Toivottavasti näihin syntyy myös niitä työpaikkoja.

          1. Kahvittelija

            Millä tavalla kirkot ja seurakunnat työllistävät vain työllistämisen vuoksi? Mä en nyt tajunnut tuota pointtia ollenkaan ja ihan rakentavassa mielessä pyydän tarkennusta 🙂

            Sehän olisikin hienoa, jos kaikki seurakuntien työntekijät lastenohjaajista perhetyöntekijöihin ja diakoneihin voisivat työllistyä vastaaviin, tärkeisiin tehtäviin kirkon ulkopuolelle (jos siis haluaisivat). Mäkin toivon, että tällaisia palveluja olisi enemmän tarjolla myös esimerkiksi kunnallisella puolella. Mutta tämänhetkisessä taloustilanteessa mun mielestä on tosi tärkeää, että näitä palveluja ylipäänsä on tarjolla jossain, koska niitä oikeastikin tarvitaan. (Enkä nyt vihjaa, että sä olisit sitä mieltä, ettei niitä tarvittaisi.)

            Vaikka mä en uskokaan kirkon levittämään sanomaan, siis siihen Jumala-puoleen, mä uskon siihen hyvään työhön, jota kirkko tekee ja sen takia mun mielestä on ookoo kuulua kirkkoon, vaikka ei olekaan uskovainen. Mua ei siis mitenkään haittaa se, että kirkon toiminnan taustalla on kristillinen pohja, vaikka en itse siihen uskokaan. Jos taas olisin uskontovastainen ihminen ylipäänsä, en varmaan kuuluisi kirkkoon.

             

  6. Hemuli

    Kiitos kysymyksestä! Vastaan blogissa sitten jossain luukussa. Säästäkää keskustelupanoksia sinnekin. 🙂

  7. Hemuli

    Lisään vielä, että minulle on käsittämätöntä oikeasti uskontojen ja etenkin kristinuskon historiaan ja toimintaan yliopistossa perehtyneenä, miten muuten usein niin sivistyneet, kouluttautuneet, fakta-argumentaatioon perustavat, suvaitsevat suomalaiset ovat täysin jonkin sokean pisteen kohdalla, kun puhutaan kristinuskosta, jumalasta ja uskonnoista. Siinä loppuu yleensä suvaitsevaisuus, fakta-argumentit ja oppineisuus ja tilalle tulee suunnaton tunneryöppy argumentaation muodossa.

    Minulle on aivan sama, kuuluvatko vai eivätkö ihmiset kirkkoon tai uskovatko korekeampaan voimaan vai eivät, mutta syyt ja arguementointitapa, kun ei kuuluta tai uskota, on usein ihan yhtä ala-arvoista kiihkoilua kuin kiihkouskovaistenkin käyttämä retoriikka. Halu ymmärtää erilaisuutta ja rakentaa monikulttuurista yhteiskuntaa tyssää, kun pitäisi ymmärtää kristinuskoa. En sano tätä marttyyrimaisesti, koska minulle ei tosiaan ole merkitystä, uskooko, että kuu on juustoa vai ei, mutta sillä on, miten toinen ihminen ”omituisuuksinee”  kohdataan, miten hänelle ja hänen tärkeistä asioistaan puhutaan.

    1. Emmi Nuorgam

      Mä olen samaa mieltä. 

      Mitähän juustoa kuu muuten olisi, jos se olisi juustoa?

      1. Hemuli

        Aura Gold ehkä.

    2. FFFifi

      Taivahan tosi.

      Musta on aika rasittavaa, että voida keskustella ilman että aletaan veuhkata, miten tyhmää joku toiminta on.

    3. Kahvittelija

      Olen ihan samaa mieltä! 

      Vaikka en itse uskokaan Jumalaan, en myöskään usko, että sellainen toiminta, jossa pilkataan eri lailla uskovia olisi millään tavalla kannattavaa tai kehittävää.

       

    4. Nāiádes

      Niin. No tää on nimenomaan semmoinen asia, mikä menee mulla tunteisiin. Niinkuin aikaisemmin Emmi jo sanoikin, että puhutaanpa nyt rakentavasti, mutta en mä osaa olla tässä asiassa yhtään rakentavampi.

      Mulle älykkyys on todella tärkeää. Ja nimenomaan, voisikohan nyt sanoa; tieteellinen älykkyys. Se, että osaa ajatella maailmaa omalla tavallaan ja tutkia asioita itse. Tottakai on älykkyyttä ottaa muut ihmiset huomioon ja kunnioittaa kaikkia ihmisiä, on he sitten minkälaisia vaan, mutta siinä mä en ole parhaimmillani. Vaikka mulle esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki on tärkeä asia, en mä voi kutsua itseäni täysin suvaitsevaiseksi. Ja se tulee ilmi nimenomaan tässä asiassa – mä en vaan pysty pitämään uskovaisia ihmisiä yhtä älykkäinä, kun muita.

      Ei mulla ole tarvetta kiillottaa omaatuntoani ja yrittää selitellä, että olisin jotenkin parempi kun muut – suvaitsevainen, sivistynyt ja täydellinen ihminen. Mutta en mä ole täällä pilkkaamassa ketään. Kukin uskoo mihin haluaa, vaikka sitten siihen että kuu on aurajuustoa. Ja sitäkin pitäisin huomattavasti fiksumpana, jos siihen tulokseen olisi tullut itse.

      1. FFFifi

        Mun mielestä älykkyys on pitkälti ajattelun joustavuutta. Jos ei pysty ymmärtämään muita katsantokantoja kuin omansa, ei tieteellinenkään ajattelu luonnistu. Lausahdus ”mä en vaan pysty pitämään uskovaisia ihmisiä yhtä älykkäinä, kun muita.” on erittäin epä-älyllinen.

        Uskovaisten joukossa on idiootteja, se on kyllä fakta, mutta se ei mitenkään tarkoita sitä, että uskonnollinen ihminen on automaattisesti tyhmempi kuin ei-uskonnollinen. Myöskään tieteellinen maailmankatsomus ei sulje pois uskonnollisuutta tai toisin päin. Luterilaisen kirkon papitkin on koulutettu tiedeyliopistossa.

         

        1. Nāiádes

          Niin. Mun mielestä uskovaiset on epä-älyllisiä ja sun mielestä mä oon.

          Semmoista se on.

          1. minttumari

            Aika hyvä! 😀 Mutta rehellisyyden nimissä, on huomattava ero siinä sanooko ”mielipiteesi oli epä-älyllinen”, vai ”sinä olet epä-älyllinen”. Ihania ja fiksuja ootte kyllä molemmat!

          2. Nāiádes

            No come on, vähän jos yrittää olla nokkela ja hauska! : D

          3. FFFifi

            Kuten tässä jo ehdittiinkin todeta, puhuin argumentaatiosta.

          4. Hemuli

            Argumentaation uskottavuus ja perusteltavuus on toinen juttu rehellisyyden ohella. Molempia arvostan suuresti. <3

      2. Hemuli

        Toi on rehellinen vastaus. Arvostan. <3

  8. minttumari

    Minä kyllä kysyisin mieluummin, että miten ihmeessä voi kuulua kirkkoon, jos uskoo Jumalaan? Kirkossahan uskotaan raamatun kirjoituksiin ja pappeihin ja ihmisyhteisön voimaan. Mystikot ovat tästä ehkä ainoa poikkeus, he uskovat enemmän hengellisen voiman johdatukseen kuin ihmisauktoriteetteihin ja ihmisten kirjoituksiin. Itselleni olisi varmaan helpompaa kuulua kirkkoon, jos en uskoisi Jumalaan / mihinkään hengelliseen voimaan, vaan ainoastaan tapoihin ja perinteisiin, tai vaikka siihen, että kaikki synti kumpuaa Eevan heikkoudesta, yms raamatunkirjoituksiin. Nyt siis en TODELLAKAAN kuulu.

    No tietysti voi uskoa – kuten ihmisauktoriteetit kirkon sisällä väittävät – että ne osin hyvinkin absurdit raamatunkirjoitukset ja kirkko kaikkine valtahierarkioineen ovat jumalallisen voiman ”innoittamia”, mutta samaa voi sitten uskoa myös kaikesta itseä liikuttavasta taiteesta ja oikeastaan ihan mistä ihmisen tekosesta haluaa. Itse Jumalaan uskominen on minun kokemukseni mukaan kirkkoon kuuluvien keskuudessa hyvin hataralla pohjalla. Tämä siis etenkin tapakristittyjen / kiihkouskovaisten keskuudessa – toki uskontojen sisältäkin löytyy aidon hengellisyyden etsijöitä.

    (Kommentoin tännekin vaikka kommentoin tätä jo Oisko Tulta -blogissa… täällä olikin kuitenkin se alkuperäinen keskustelu. Tuleepa vaivalla rustattu kommentti laajempaan hyötykäyttöön :P)

  9. Lottav (Ei varmistettu)

    Korjatkaa jos olen väärässä, mutta kirkon palveluitahan noin yleisesti ottaen saa käyttää kaikki vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan eikä olisi pennin jeesusta siihen lafkaan sijoittanut? Tuskin kukaan ateisti nyt haluaa lastaan laittaa kirkon muskariin koska siellä saattaa sitä hengellistäkin opetusta tulla, mutta periaatteessa mikään ei kirkon puolelta estä lasta sinne laittamasta.

    Ja olisihan se kiva, että kunta tai MLL tai mikä tahansa uskonnollisesti sitoutumaton taho järjestäisi näitä kerho yms toimintaa, mutta kunnan kohdalla ainakin tulee ihan ne resurssit vastaan. Jostain syystä täällä Suomessa, jos on elämässä vaikeeta eikä yhteiskunta enää kykene auttamaan, niin viimeinen oljenkorsi on kirkko ja diakoniatyö.
    Eikä siellä kysellä, että uskotko Jeesukseen Kristukseen.

    Tämä on se syy miksi haluan olla tukemassa kirkkoa sekä sen toimintaa. Vaikka siellä on joitakin mätiä omenoita ja on ehkä vähän kyseenalaista, että joku hengellinen taho on näin suuressa asemassa esmes sosiaalityössä, mutta niin kauan kun mistään ei ole tulossa korvaavaa toimijaa, niin ilomielin maksan veroni sinne. Tässä yhteiskunnan palveluja täydentävässä toiminnassa näkyy mielestäni se kristillisen uskon ydin, lähimmäisenrakkaus.

    -Kannatusjäsen, joka ei ole varma uskoisiko Jeesukseen vai spagettihirviöön

    1. Uskomaton (Ei varmistettu)

      Osa seurakunnista perii maksua ainakin perheneuvonnasta kirkkoon kuulumattomilta palveluiden käyttäjiltä. Muutoinkin ”kirkon tekemän hyvän” käyttäminen perusteluna jäsenyydelle on hieman ontuva, jos asiaa tarkastelee rationaalisesti.

      Seurakuntien kokonaismenot oli viime vuonna 1046 miljoonaa euroa, josta diakonia-avustuksiin meni n. 8 miljoonaa euroa eli hulppeat 0,75 %. Kirkon ulkomaanapuun seurakunnilta liikeni 4,5 miljoonaa euroa eli n. 0,43 %:a kokonaismenoista. Valtaosa menoista kuluu henkilöstökuluihin (637 milj. €) sekä investointeihin (124 milj. €).

      Toki Suomen evankelisluterilaisen kirkon sivuilla näkyy sen tarkemmin erittelemättä, että lapsi- ja nuorisotyö nielaisee toimintamenoista liki kolmanneksen, mutta eittämättä tuohon määrään kuuluu valtavasti tunnuksellista toimintaa rippikouluista lähtien, joten kovin ”yleishyödylliseksi” tuota en laskisi.

      Toinen – varsinaisesti seurakunnan jäsenyyteen liittymätön – seikka, jolla mm. kirkon yhteisövero-osuutta perustellaan on niin kutsutut kirkon ”yleishyödylliset palvelut”, eli ainakin hautaustoimi, kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpito sekä kirkonkirjat. Varsinkin hautaustoimen kustannukset ovat viimevuosikymmeninä paisuneet melkoisesti – kuolleiden määrän pysyessä melko vakiona. 90-luvulla valtio leikkasi kirkolle myönnettävän yhteisövero-osuuden määrää sen perusteella, että kirkon osuus ylitti selvästi sen perustana olevat hautaustoimen kustannukset. 2000-luvulla valtion yhteisöveropotin kasvaessa huomattavasti kirkkohallitus viisastuneena ohjeisti seurakuntia siirtämään hautaustoimen alle erilaisia kiinteistö- ja hallintokustannuksia. Seuraus? Vuonna 2003 hautaustoimen kulut olivat 52 milj. €, vuonna 2007 102 milj. €. Miltei sadan prosentin kasvu, jota ei mitkään inflaatiot tai muuttuneet talous(kuolin)tilastot selitä.

      Sanomatta on myös selvää, että kirkonkirjojen ylläpito on melkoisen turhaa, kun on olemassa – ja ollut jo hetken aikaa – väestörekisterikeskus sitä varten. No, yhteisöveropurnaus ”onneksi” päättyy pian, kun seurakunnat suunnitelmien mukaan siirtyvät vuoden 2016 alusta suoraan valtiorahoituksen piiriin, jossa rahoitus ei enää riipu yritysten määrästä vaan asukasluvuista – ja jaettu potti kasvaa.

      Suosittelen kaikille kirkkoon kuuluville tapauskovaisille ja uskottomille pikaista jäsenyyden irtisanomista. Näin voitte ilmaista mielipiteemme valtionkirkon legitimiteetistä 2010-luvun Suomessa – ja siinä sivussa säästää huomattavia summia ensi vuoden verotuksessa.

      Kirkollisveroäyrinne voitte laskea täällä: http://eroakirkosta.fi/kirkollisvero
      Samalla on hyvä miettiä, kuinka suuri osa tuosta summasta menee oikeasti hyvään tarkoitukseen? Vai voisiko saman summan kohdentaa kustannustehokkaammin ja ilman tunnustuksellista magiikkaa?

      Loppukevennykseksi surkuhupaisa kartta valtionuskonnoista maailmalla: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fd/Map_of_state_re

Vastaa käyttäjälle Riii-Naaa (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *