Sitä maalaa itselleen sellaisen Täydellisen Joulun ja Täyelliset Pikkujoulut – kynttilöitä, tonttupukuja, joululauluja, harras tunnelma ja hiljalleen maahan leijailevat lumihiutaleet. Sellaisen Joulun, joka meille alan lehdissä ja elokuvissa esitellään. Sitten sitä ahdistuu siitä, stressaantuu, haluaa lopettaa joulun ja kiukuttelee siitä tutuille ja tuntemattomille. Päättää, ettei sitten varmasti tee yhtään mitään joulujuttuja. Ja sitten yhtäkkiä huomaakin viettäneensä juuri aika mukavat pikkujoulut.
Avain onnistumiseen – näin retroperspektiivistä – on juhlien kutsuminen ihan muuksi, kuin pikkujouluiksi. Tarkemmin sanottuna kutsun voi esittää vaikkapa siten, että ”Tuutteko meille syömään piparitaikinaa ja jotain ruokaa, kun tyhjennetään pakastinta?”. Joko strategia on nerokas (”hähää, huijataan tuo muka-jouluvihaaja tänne niin ettei se tajuakaan näiden olevan pikkujoulut”) tai sitten lopputulos oli yllätys kaikille muillekin.
Toinen askel onnistumiseen on se, että lyö muka-joulunvihaajalle valkkarilasin käteen heti kun astuu ovesta sisään ja kaappaa muka-joulunvihaajan lapset (ja miehen) hoteisiinsa. Kolmas on hemmottelu hyvällä ruualla (kun me tyhjennetään pakastinta, syödään me kalapuikkoja ja pakastemuusia. Kun vauvakollegaperhe tyhjentää pakastinta, tarjotaan ihmisille tattirisottoa ja possua sous vide) ja neljäs se, että muka-joulunvihaaja voi lähinnä maata sohvalla ja katsella, kun lapset hölmöilee.
Ei stressiä, ei paineita – ei mitään muuta kuin mukavaa yhdessäoloa ja herkuttelua. Just täydellistä.
Eilinen sai kyllä mut ja meidät miettimään ihan tosissaan sitä, että millainen meidän joulu on? Mitä me siltä halutaan? Täydellisessä maailmassa me pystyttäisiin olemaan samaan aikaan mun suvun ja miehen perheen kanssa sekä oman perheen kesken ihan vain kotosalla. Oikeassa elämässä kuitenkin alkaa oleen aika mahdoton yhtälö nähdä kaikkia 40 meille tärkeää ihmistä joka joulu – ainakaan niiden kolmen jouluisen päivän aikana.
Olisikin nyt hauska kuulla, että miten teillä vietetään joulua? Onko tavat muuttunut sen jälkeen, kun olette saaneet omia lapsia? Joudutteko tekemään kompromisseja tai viettämään joulua jotenkin muuten kuin miten haluaisitte?
heta margareta
No vastaan vaikkei meillä ole lapsia, koska parisuhde on muuttanut juolunviettoa ja koska syyllisyys on tuonut ihan uuden dimension tähän jouluhommaan! Viimeiset kaks joulua ollaan oltu mun perheen kanssa, ja mulla on syyllinen olo siitä, ettei oltu tasapuolisesti viime joulua poikaystävän perheen kanssa. Lisäks mulle on tullutsyyllinen olo siitä, etten vietä joulua mun isän puolen mummun ja papan kanssa, vaikkei mun perhe ole niin koskaan tehnytkään. Tänä jouluna ollaan järjestelty niin, että pari päivää ennen aattoa käydään mummulla ja papalla, aattoaamuna avoppi tulee meidän kotiin blineille ja samppikselle, aattoillaksi hurautetaan mökille mun perheen luokse ja tapanina poikaystävän porukat tulevat meidän mökille vierailemaan.
Emmi Nuorgam
Se on kyllä ensimmäinen ”joulukriisi”, varsinkin jos kumpikin haluaa olla perheensä kanssa. Kun olin lapsi, niin oli tavallaan helppoa: iskän sukulaiset oli niin kaukana, ettei ollut mitään järkeä edes koittaa lähteä sinne, niin sit on aina oltu äidin suvun kanssa. Nyt kun mun miehen perhe onkin lähempänä, niin oli se aika shokki tajuta, että hei, tässähän ihan oikeesti tarttee miettiä enemmänkin kuin vain yhtä perhettä.
Syyllisyys. Sinäpä sen sanoit. Miksi jouluun aina niin kovasti liittyy tuo syyllisyys..
Miiza
Meillä oli lapsena sama. Isän suku oli syvällä Savonmaalla, joten sinne ei muutaman päivän takia lähdetty rynnimään, eikä sieltä myöskään rynnistetty meille. Oli siis helppo viettää joulua kotona, jonne äitini äiti ja usein myös kummivanhempamme tulivat kylään jouluksi.
Nyt parisuhteen myötä joulu on tullut melko risaiseksi kun juostaan kylästä toiseen. Se lapsuuden harmooninen monipäiväinen joulu on muodostunut pikavisiiteiksi ja kyllä se alkuun harmitti, mutta tähänkin kyllä tavallaan tottuu ja tykästyy..
Miiza
Sama homma, ei lapsia, mutta parisuhde muuttanut joulua aika paljon. Vuorojouluin ollaan miehen vanhemmilla, vuorojouluin minun vanhemmilla. Nyt kun siskollani on lapsia niin tämä joulu (minun suvun vuorojoulu) vietetään poikkeuksellisesti siskoni luona.
Ennen joulua sai viettää omassa porukassa monta päivää, nyt se tuntuu olevan se aattoilta joka toinen vuosi ja joulupäivä jokatoinen vuosi. Jotenkin joulusta on tullut vähän ”juoksemista” kun joutuu/saa vaihtaa aina joulupäivänä paikkaa ettei kummankaan porukat vetäisi hernettä nenukkaan (kun ei tultu jouluna jne jne)…
Ehkä hamassa tulevaisuudessa alan järjestää jätti-isoa sukujoulua omassa kodissa (joka toivottavasti on mansardikattoinen puutalo maalla :D). Varmasti ainakin jos lapsia meille siunaantuu, täytyy alkaa miettimään myös sitä joulun viettoa ihan omassa kodissa, liika hälinä ja juokseminen kylästä toiseen voi ainakin pienten pirpanoiden kanssa olla raskasta, luulisin.
Mirella V. (Ei varmistettu)
Me tehdään ekaa kertaa tänä jouluna niin, ku itse halutaan. Meillä 1v 3kk ikäinen poika ja halutaan alkaa luomaan omia jouluperinteitä, tähän asti on hypitty paikasta toiseen joulupyhät, eikä oo ollu yhtään aikaa rentoutua. Nyt ollaan aatto omassa kodissa ja kutsuttiin miehen vanhemmas ja pikkuveljet meille syömään. Joulupäivänä oman perheen kesken kotona ja tapanina lähdetään mun mummulaan, jonne matkaa semmonen 300 km. Siellä viivytään varmaan uuden vuoden yli, mutta se onki oikeeta lomaa kun ei tarvii tehdä kotihommia ja pojalle löytyy viihdyttäjiä. Odotan pitkästä aikaa joulua innoissani; on aikaa juoda punaviiniä, syödä suklaata ja vaan olla.
TiaB (Ei varmistettu)
meilla on aina ollu laiska pyjama, boxset ja popcorn party! lapsen myota on tullu kuusi ja koristeet mukaan. Ja tietysti taytyy lahtee talosta happihypylle ainskin kerran paivassa. Mutta muuten ihan vaan kolmistaan rentoudutaan. luulen etta jouluruoaks tulee tana vuonna hodarit (toissa vuosina esim: fajitas, pihvit ja kalkkuna stir fry. tapanina chilli con carne slow cookerissa paistuu ihan ittekseen. ei mitaan traditiota paitsi itte keksityt. mulla oli/on hirvee alkkari faija joka pilas kaikki joulut ja silloin paatin etta vee ma teen mita itte haluun, kenen kanssa haluun ja niin paljon/vahan kun haluun. perhe on suomessa eli en resissaile (asun lontoossa). toinen mika oli ihan kamalan stressaavaa ja varmaan tapahtus joku home alone senaario. syyllisyytta mulla ei joulusta ole: mita tahansa teen lapsen kaa on hauskaa ja kivaa, ei paineita pipareista. Mulla oli lapsena NIIN kauheet traditio joulut etta oksat pois. Moving into better things with better people! Toivotan joulurauhaa sulle ja perheellesi ja ei sita tieda 2015 voi tekeytya hyvaks vuodeks?
Emmi Nuorgam
No kuulostaa siltä, että kaikki muutos on vain hyvästä! Kiva kuulla, että teillä on nyt just teidän tyylinen joulu. 🙂
murina
Okei. Ensinnäkin lähdetään siitä, että kaikkea ei tosiaan voi saada. Kompromisseja vaaditaan varmasti puoleen jos toiseenkin… Ja se kanssa on hyvä muistaa, että seuraavana vuonna voi aina tehdä kaiken erilailla, jos jostain syystä ei tällä kertaa mene ihan putkeen.
Meillä on nyt tulossa yhdeksäs yhteinen joulu ja ollaan löydetty pari vuotta sitten toimiva järjestely, jossa tasapuolisesti nähdään molempien sukulaisia ja ehditään olla rauhassa kotonakin oman perheen kesken…
Iksu
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kymmenen vuotta, ja meillä on ollut joka vuosi erilainen joulu. Joskus on oltu minun vanhemmillani aatto ja menty joulupäiväksi appivanhemmille. Joskus on oltu koko joulu appivanhemmilla ja menty uudeksi vuodeksi minun vanhemmilleni tai toisinpäin. Joskus on oltu isäni luona ja vain pyörähdetty äitini luona, vaikka yleensä äitini koti on kotipaikkakunnalla vieraillessa tukikohtana. Joskus on oltu joulu vuokramökillä. Kun olin viimeisilläni raskaana, meidän molempien vanhemmat ja sisarukset tulivat meille (koska ei etukäteen tiedetty olenko jo synnyttänyt vai en, ja olenko hyväkuntoisena vai vuodepotilaana) – se oli ahdasta mutta oikein kodikasta. Kaikissa vaihtoehdoissa on hyvät puolensa, ja koska mitään täysin vakiintunutta sabluunaa ei ole, sukulaisetkin osaavat olla loukkaantumatta kun tietävät, että ensi jouluna voi olla taas eri tavalla.
Tänä vuonna käymme lapsen kanssa ennen joulua kotipaikkakunnallani iso- ja isoisovanhempien luona, ja joulun vietämme appivanhemmilla miehen siskon perheen kanssa. Uudeksi vuodeksi menemme varmaan vanhemmilleni. Välimatkaa on onneksi sen verran, ettei saman päivän aikana tarvitse suhailla ympäriinsä ja yrittää nähdä kaikkia.
Joka vuosi vaihtuva tapakin on ihan hyvä perinne 🙂
KaHeVi
Meille on tulossa kahdeskymmenes yhteinen joulu miehen kanssa =) Ne on sieltä alkuajan ’siellätäällä pyörimisestä’ vaihtuneet ihan omaksi rauhalliseksi jouluksi, itseasiassa jo aika aikaisessa vaiheessa halusimme pyhittää jouluaaton ihan oman perheen keskiseksi. Pyhät ollaan sitten pyöritty joskus enemmän ja joskus vähemmän.. Nyt aletaankin pikkuhiljaa katselemaan ja ihmettelemään että miten meidän vanhimman lapsen joulut alkaa pyörimään kun on poikakaveri kuvioissa jo toista vuotta.. Ainakin tänä vuonna tyttö viettää joulun meidän kanssa kokonaan 🙂
KaHeVi
Ja hyvää TEIDÄN näköistä joulua teille!
Tupasvillasukka
Mua vähän hämmentää ihmisten joulupaineet. Ei niin että ”olettepas kaikki tyhmiä kun otatte paineta” vaan lähinnä mietityttää, että miksi.
Ehkä pitäisi miettiä kunnolta, että
1. Haluaako viettää joulua. Siis jos ei ole uskonnollinen, joulu on vain traditio. Ei niitä tarvitse noudattaa.
2. Jos haluaa, mitä siltä joululta haluaa. Haluaako nähdä sukulaisia vai syödä hyvää ruokaa vai että koti on puhdas. Tai rentoutua. Sitten toimia sen mukaan. Jos aikoo rentoutua ei kannata yrittää nähdä sataa sukulaista, kokata kolmena päivänä kymmenen lajin päivällistä ja siivota jokaista vaatekomeroa. Joulu ei muuta ihmistä yli-ihmiseksi, vaan se on se ihan sama arkiminä, joka vaan viettää joulua.
Mun psykologi sano ihan loistavan jutun siitä, että tosi usein, kun suunnitellaan tai luvataan tehdä jotain, kuvitellaan se oma ihanneminä puuhaamassa. Mutta jos oikeesti ei tykkää laittaa ruokaa, niin miksi se jouluna olisi yhtäkkiä kivaa ja rentouttavaa?
Ja lapsista vaan vielä, ei niille oo niin justiinsa. Mun parhaita joulumuistoja on kun meillä oli joskus pahvilaatikko laivana.
Pieni tajunnanvirtavuodatus vaan, ei mitenkään erityisesti Emmille osoitettuna 😀
(Ps. Emmi Nuorgam on ihan sairaan pähee nimi!)
heta margareta
Ei nyt siis mitenkään silleen..mutmut ei oikeesti aina voi tehdä niinkuin haluaa, ellei halua sit polttaa välejä sukulaisiin ja suututtaa perhettään..
Tupasvillasukka
Joo ei tietenkään ihan aina, mutta varmaan aika moni ymmärtää jos sanoo, ettei nyt tänä vuonna jaksa liikkua kovin monen paikan väliä tms. Ja sukulaisia ja perhettä voi toki tavata muulloinkin kuin jouluna 🙂
anni maaria
Mutta jos tässä ois nyt lähtökohtaisesti ajatuksena se, ettei yksinkertaisesti halua viettää joulua tai kiertää sukulaisissa, niin se on tehtävä ihan vaan siksi, että välien säilyminen sukulaisiin sitä edellyttää? Aika ankeaa, jos perhe ja suku ei suostu ymmärtämään sitä, että ei kaikkia vaan kaikki juhlat hotsita :/ Eri juttu toki sitten se, jos oikeasti haluaa sitä joulua perheensä parissa viettää, vaikka se hieman aikataulusumplintaa vaatisikin, niin kuin itselläni on, silloinhan sen eteen onkin valmis näkemään vähän vaivaa. Kestän paikasta toiseen raidaamista paremmin kuin mieheni, joten minä hoidan sen kotopuolessa ja mies tehkööt omassaan mitä huvittaa ja juoskoot kylillä just niin vähän ku hyvältä tuntuu! Toimii tämä järjestely meillä ja onhan sitten vielä uusi vuosi, joka saadaan viettää yhdessä 🙂
Emmi Nuorgam
Siis ihannetilanteessa me asuttaisiin jossain kartanossa, jonne voisi kaikki meille tärkeät ihmiset tulla. Mutta koska ei asuta, niin siksi tämä vaatii sumplimista. Kyse ei siis ole siitä, että ei haluttaisi olla meidän perheiden kanssa – päinvastoin, mutta kun kaikkia ei ole mitenkään mahdollista nähdä, niin jotain tarttis tehdä. 🙂
anni maaria
Lisäyksenä vielä, että tuon edellisen kommenttini loppuosa tuohon Emmin alkuperäiseen kysymykseen vastauksena 🙂 Lapsia meillä ei ole.
Emmi Nuorgam
Niin, ja kun tietää, että sekä iskä että äiti että miehen vanhemmat että mun isovanhemmat kaikki haluaisi olla meidän kanssa jouluna, niin ei se aina vaan ole niin yksinkertaista tehdä just niinkuin itse haluaa. 🙂
Emmi Nuorgam
Kiitos, mustakin mulla on kiva nimi!
riik
Mä oon tullut siihen tulokseen, että se on MEIDÄN joulu ja me vietetään se kuten halutaan. Ja oikeastaan joulustressi helpotti ihan tosi paljon. Miehen vanhemmat asuu tässä lähellä ja käydään niillä joulupuurolla. Aatto ollaan meillä kotona muutaman ystävän kanssa ja tehdään just sellaiset jouluruoat kuin halutaan. Joulupäivänä lähdetään pariksi päiväksi mun vanhempien ja sukulaisten luo.
Mua jotenkin helpotti ihan tosi paljon antaa itselle lupa olla aattona kotona omalla porukalla. Sitä ennen yritin mahduttaa saman katon alle meidän molempien vanhempia ja eihän siitä oikeastaan tullut kuin stressiä. Tää on hyvä näin.
Toivottavasti tekin löydätte jonkun hyvän toimivan varsinkin teitä itseänne miellyttävän kuvion 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Mä käytän tota ”en kyllä ala” systeemiä melkein kaikkeen, esim. ”en kyllä varmana mitään siivouspäivää jaksa, tosta vaan nopeesti imurilla otan, no jos nyt pari mattoa rapsis, kato voishan noi pölytki pyyhkiä jne”… ja kohta kämppä siisti ilman onks pakko stressiä. Itselle valehtelu on tietty taitolaji sekin:) Piparitaikinaa pakkaseen ja siitä silloinku huvittaa ja on aikaa tai sitte ei olleskaa jos ei siltä tunnu. Väkisin vääntämällä ei yleensäkkään tuu hyvää etenkään lasten kanssa vaan kiukkua ja aikusen itkupotkuraivarit kun omat odotukset ei täyty.
Satsu
Meillä on tämä mahdottoman ihastuttava tilanne, että molempien vanhemmat on eronneet ja siihen päälle vielä lähellä asuvat isovanhemmat ja on taattua että syyllisyys painaa! Miten muka joka paikkaan ehtii!? (Toki lastenhoitoapua tarvittaessa tilanne on aika ihanteellinen). Kahdestoista joulu tulossa ja kaikenlaista on kokeiltu, tänä vuonna kaikki on kutsuttu aamupuurolle meille, tulevat jos ehtivät (unohtui tätä ideoidessa, että keitän sen himputin puuron aina liedelle). Stressinhän mä vielä teen tarjoiluista ja siivouksesta, kuuluu tapoihin, mutta josko sitä ois lapsen myötä havaittavissa pientä armeliaisuutta itseä kohtaan!? Saa nähdä mitä tästä tulee! Tsemppiä teidän joulun toteutukseen!
LeenaK (Ei varmistettu)
Hei osta kerroskattila! Ei pala enää riisipuurot pohjaan 🙂 vähän pitempi aika menee kyllä, mutta on mahtava vekotin.
Nannannaa
Ennen lasta oltiin miehen kanssa aatto vuoron perään toisen vanhemmilla ja joulupäivänä mentiin sitten toisen vanhempien luo. Lapsen synnyttyä ilmoitin, että ei muuten sitten jakseta vauvan kanssa lähtä mihkään ja jos joku haluaa meidän kanssa hengailla, niin tervetuloa. Lopputuloksena meillä oli 11 aikuista ja 2 pientä lasta jouluaattoa viettämässä. 😀 Seuraavina kahtena jouluna ollaan taidettu olla aatto miehen äidillä ja tultu illaksi kotiin, viime vuonna lisäksi joulupäivänä meillä oli taas tupa täynnä porukkaa. Tänä vuonna taas on eri kaava, mies on iloisesti (not) iltavuorossa aaton ja aamussa joulupäivän, mutta onneksi mun vanhemmat tulee pariksi yöksi, niin ei tarvitse kaksin pojan kanssa olla. Joulupäivänä mennään varmaan moikkaamaan pappaa sairaalaan ja illansuussa miehen äidille syömään. Eli ei ole meillä vielä ainakaan vakiintunutta kaavaa joulunviettoon, miehen vuorotyö tietty sanelee aika paljon. Ihan keskenämme ei varmaan osattaisi koko joulua olla, vaan on ihanaa, kun ympärillä on paljon ihmisiä. 🙂
LeenaK (Ei varmistettu)
Me ollaan myös jo vähän vanhempi ja vakiintuneempi pariskunta, tulossa 23. Joulu yhdessä :-), ja lapsista vanhin on 16, nuorin 8v. Meillä on appivanhemmqt yleensä poikenneet ennen joulua (lähinnä kai lahjoja tuomassa, vaikkei sillä nyt niin väliä olisikaan), aatto vietetään nyt 11. kertaa ihan oman perheen kesken kotona omine juttuinemme. Joulupäivänä tai tapanina mun vanhemmille vähän riippuen sisarusteni aikatauluista, kaikki koitetaan kuitenkin nähdä. Paripäivää siellä sitten. Kyllä ihan oikeasti rakastan meidän Omaa Joulua (ja jouluista parhain li kyllä se kun 10 päivää vanha kuopus oli meidän joulun lapsi ja lahja kuusen juurella)
JohannaAu (Ei varmistettu)
Meidän esikoinen on syntynyt jouluyönä. Eli yhden joulun olen ollut sairaalassa ja sen jälkeen ilmoitin äidilleni (isä kuollut) ja miehen vanhemmille, että jos meitä haluaa jouluisin tavata, niin meille saa tulla 🙂
Maria87 (Ei varmistettu)
Minä oon aina ollut se perheen jouluihminen joka rakastaa joulutraditioita. Alettiin miehen kanssa seurustelemaan jo teininä, joten useampi vuosi vietettiin joulut oman perheen parissa. Sitten parikymppisenä vanhempani erosivat; olikin kolme paikkaa missä ”täytyi” vierailla. Sitten erosi miehen vanhemmat. Siinä vaiheessa kun aatto kului lähinnä auton ratissa kaahaillen, alkoi jo minunkin joulumieli rakoilla. Seuraavana jouluna meillä olikin sopivasti viisikuinen vauva ja totesimme tyynesti että tervetuloa vaan meille joulunviettoon kaikki jotka saman katon alle mahtuvat. Lapsi, tuo ihana tekosyy laiskotteluun! 😀
Vieläkin minulle on toki hirmutärkeää tietää ettei kukaan meidän vanhemmista joudu viettämään yksinäistä joulua vastoin tahtoaan, mutta olen oppinut myös hieman hellittämään turhasta syyllisyydestä siitä, etten osaa monistaa itseäni neljään paikkan yhtäaikaa.
Emmi Nuorgam
”Vieläkin minulle on toki hirmutärkeää tietää ettei kukaan meidän vanhemmista joudu viettämään yksinäistä joulua vastoin tahtoaan, mutta olen oppinut myös hieman hellittämään turhasta syyllisyydestä siitä, etten osaa monistaa itseäni neljään paikkan yhtäaikaa.”
Hienosti sanottu, tämän koitan pitää omana ohjenuoranakin. 🙂
LauraKR (Ei varmistettu)
Meillä nyt tulossa kymmenes yhteinen joulu ja niistä vain ensimmäinen ja seitsemäs ollaan oltu Suomessa. Tuo seitsemäskin vain siitä pakosta, että esikoinen syntyi joulukuun 11. Ei ihan niin pienen kanssa reissattu. Pois ollaan lähdössä nytkin. Osittain reissujouluihin on ajanut meidän duunit, jotka ei talvella oikein muuta loma-aikaa mahdollista, osittain mun stressi siitä, missä pitää jouluna olla. Mun vanhemmat erosi, kun mä olin 14 ja vielä näinä päivinäkin äiti laskisi sitä, kumman luona pitää olla. Jotenkin joulut tuo esiin kaikki maailman perhetraumat. Mä en jaksaisi sitä, että edelleen joku (siis lähinnä mun äiti), pitäisi kirjaa siitä, että ollaanhan nyt varmasti yhtä monta hetkeä mun isän luona kuin äidin. Ja sitten tietysti kaukana asuvat appivanhemmatkin odottaisi sinne.
Meillä nyt paljon paremmat joulutraditiot. Isän kanssa vietetään aina noin viikkoa ennen ”orpojen” joulua. Äidin kanssa taas käydän joulubrunssilla. Ja sitten sinne anoppilaankin jossain vaiheessa pakko mennä. Mutta kiva päättää itse ajankohta eikä kaikkea siihen samaan joulustressiin.
Jossain vaiheessa varmaan nuo poikaset alkavat joulua kaivata. Mutta sitten se on varmasti meillä.
Emmi Nuorgam
Mekin lähdettäis reissuun, jos olisi yhtään rahaa, se kuulostaa ihan täydelliseltä tavalta viettää joulua!
Ihana että joku mainitsee ääneen nuo traumat – ei se tosiaan aina ole vaan yhtä iloista yhdessäoloa ja laatikoita ja kinkkua. Ei, vaikka kuinka pitäisi tehdä just niinkuin huvittaa. Siitäkin olen itseasiassa vähän eri mieltä, en usko että loppujen lopuksi voi aina tehdä ihan niinkuin huvittaa, jos siitä tulee muille paha mieli.
LauraKR (Ei varmistettu)
Juu, rahaahan jouluna reissaaminen vaatii. Halvempaa olisi toki sesongin ulkopuolella. Ja ensi vuonna meilläkin taitaa jäädä väliin, kun tuo nuorinkin tarvitsee sitten jo oman lipun.
Janica B. (Ei varmistettu)
Minä päätin jo vuosia sitten, että ramppaaminen loppuu. Haluan joululta rauhallisuutta, ruokaa ja laiskaa oleilua kirjan parissa. Se onnistuu parhaiten miehen vanhempien luona maalla. Siellä on tilaa, on omasta metsästä tuotu kuusi, jäälyhdyt ja leivinuuni ruokia varten.
Minulle tärkeintä on semmoinen kiva yhdessä häärääminen ja pörinä, jota tulee väkisinkin, kun jaloissa juoksee koiralauma ja taapero, ja kaikki säätävät hellan ääressä punkkulasi kädessä. Illalla istutaan pitkään, avataan lahjat paketti kerrallaan jokaisen lahjoja jännittäen. Juodaan viiniä ja napostellaan, jätetään lapsi isovanhempien huoneeseen ja paetaan miehen kanssa ulkorakennukseen nukkumaan kerrankin rauhassa. Jo tuo pelkkä mahdollisuus nukkua 12 tuntia on sellainen bonus, etten nyt edes harkitse muita joulunviettotapoja.
Jos vaihtoehtona olisi sinne tänne sinkoilu tai koti, jäisin ehdottomasti kotiin. Sinkoilen ehkä taas vuosien päästä, sitten kun jaksan. Kotona voisin käydä kirkossa lauleskelemassa jouluveisut, vaikken kirkkoon kuulukaan. Voitaisiin tehdä sään salliessa pitkä kävelyretki (esim. Pyynikin näkötorni on aattona auki, ap-kahvit ja munkit siellä). Illalla syötäisiin hyvin ja pitkään, otettaisiin varmaan Skype-yhteyttä mummulaan tai parille kaverille, katsottaisiin leffoja ja oltaisiin ehdottomassa tietokone+pelikiellossa edes yksi päivä. Poltettaisiin kynttilöitä ja kuunneltaisiin klassista silmät kiinni. Juteltaisiin kahden kesken, kun lapsi nukkuu.
Emmi Nuorgam
<3
Ei sulle turhaan makseta tuosta kirjoittamisesta.
Vierailija (Ei varmistettu)
Ennen lasta me vietettiin joulu miehen kanssa kumpikin oman lapsuusperheen kanssa (ja tätä jatkui noin 10 vuotta siis). Ihan vaan siksi että ollaan yhdessä koko muu vuosi kuin paita ja peppu ja haluttiin antaa perheille laatuaikaa jouluna (maantieteellisesti ne oli niin kaukana, että molempi-parempi vaihtoehto ei ois toiminut ja toisaalta kumpikaan ei halunnut mennä ”toisen perheen jouluun”). Tää toimi hyvin ja välipäivät vietettiin sitten tiivisti kaksistaan.
Jo ennen lasta katselin kun kaveriperheet suhasi ympäri maata lapsineen ja koirineen ja toisen taas oli tiukassa vuoroin siellä ja vuoroin täällä, jos ei joustoa löytynyt ja ihmettelin. Tein selväksi miehelle, että mitään vuorojoulusysteemiä ei tuu ja joulu vietetään kotona, vieraat on tervetulleet meille. No, nyt on kolmas joulu edessä ja tähän mennessä on koettu joulu vauvaperheenä kotosalla, jouluaattona puuroa meillä mun perheelle, taaperojoulu miehen sukulaisissa ja nyt on vuorossa illallista mun perheen kanssa aatonaattona, aatto on rauhoitettu meidän omalle pienelle perheelle ja tapanina matkataan appivanhempien luo. Ei ehkä ihan niin kuin suunnittelin, mutta tilanteet vaihtelee. Onneksi sentään sukulaisista joustoa löytyy ja asiat ei oo niin päivänpäälle, koitetaan nähdä molemman puolen isovanhempia joulun lähimaastossa, mutta aaton mielelläni rauhoitan.
Nii
Me ollaan vietetty vähän jokainen yhteinen joulu erilailla, ollaan oltu erikseen, yhdessä, kaahailtu jouluaattoaamuna ja joulupäivän aamuna, oltu kotona ja niin edelleen ja niin edelleen. Ei olla oikein onnistuttu luomaan mitään perinnettä juurikin siksi, että oita joulunviettopaikkoja on niin monta; mun vanhemmat, miehen isä, miehen mummola, sitten olisi se koti.
Miehen suvulla on ollut ”aina” perinne olla joulu miehen äidinäidin luona koko serkuskatraan voimin. Viime vuosina tämä on vähän rakoillut, kun serkuksilla on alkanut olla parisuhteita ja niitä toisiakin perheitä, mutta nyt mennään pitkästä aikaa koko porukka saman katon alle mummon luokse. Ja se on parasta, niin parasta! Kukaan ei hössötä, kenelläkään ei ole kiire, Hanhimaa on joku maailman kaunein paikka viettää joulua, kaikki haluavat olla juuri siellä juuri niiden ihmisten kanssa ja mummo on vaan paras ihminen ehkä koko maailmassa.♥
Joskus harmittaa, ettei mun suvulla ole vastaavaa jouluperinnettä vaan kaikki on olleet aina omissa nurkissaan ja satunnaisesti on ollut vieraita. Suurin ero on kuitenkin se hössötys ja stressaus – mun äiti on vaan rumasti sanottuna ihmishirviö ennen joulua, kun se stressaa siivouksesta, lahjoista ja ruuista niin että kaikki työn ulkopuolinen aika menee riidellessä ja kiukutellessa. Jouluaatto meni aina prikulleen saman kaavan mukaan ja siihen kaavaan kuului se, että äiti nukahti lopen uupuneena sohvalle viinilasin kanssa ruoan jälkeen. On mulla kivojakin muistoja lapsuuden jouluista, paljonkin! En minä sillä. Mutta esim. viime vuonna mummo oli vaan niin paras, kun katseltiin jouluaattona aamupäivällä telkkaria ja mummo siinä pohti, että pitäisköhän alkaa laittaa ruokahommia pikkuhiljaa: ”Niin, pitäiskö se meiän Niina alkaa tässä jotaki touhuamhan. No en mie tiiä, ei se niin kiire ole. Eihän kukkaan syö ennenko se ruoka on valmis. Emmä me rupea höpöttämhän, nythän on joulu.”♥
Sitten kun koittaa se aika ettei mummolaa ole, pitää varmaan miettiä uudestaan. Silloinkin varmaan vietellään jouluja paljon miehen veljen kanssa. Jotenkin se vaan tuntuu niin hyvältä olla juuri miehen perheen ja suvun kanssa jouluna.
Tsemppiä sulle. Kyllä se joulu tulee, joka vuosi.
Emmi Nuorgam
Halaa mummoa jouluna munkin puolesta, hän kuulostaa ihan maailman parhaalta tapaukselta ja teidän joulu ihanalta! 🙂
Rosanna
Meillä on ilmassa pientä joulustressiä juurikin sen vuoksi, että joulumme on niin edes takas suhailua. Nyt ollaan niinkin radikaaleja, että vietämme aatonaaton ja aattoaamun omassa kodissa, mutta sitten lähdemme sukuloimaan moneen paikkaan. Puhuin tänään äitini kanssa joulusta ja olin ihan yllättynyt, kun hän sanoi paremmin kuin hyvin ymmärtävänsä sen, että ensi vuonna vietetään koko joulu kotona. On kivaa käydä molempien vanhemmilla, mutta sitten kun pitäisi käydä vielä kolmessa isomummulassa niin joulupäivä vierähtää melkeen kokonaan autossa ja paikasta toiseen kulkien. Niin ristiriitaista, sillä toisaalta haluan ehdottomasti nähdä niitä mummuja ja pappoja, mutta se rauhoittuminen on silloin kaukana.
Emmi Nuorgam
Mää oon kans tässä vähän jo väläytellyt ajatuksia siitä, että ensi vuonna tullaan ehkä tekemään jollain toisella tavalla, eikä ainakaan toistaiseksi kukaan ole suuttunut. Ehkä mää (tai me) pelätäänkin ihan turhaan?
Rosanna
Mä luulen, että oikeesti ymmärtävät. Ainakin meidän äiti sanoi, että muistaa hyvin kuinka hänkin kaipasi sitä rauhoittumista sen suhailun sijaan silloin kun olin pieni. Ja mä kutsun mielelläni vanhemmat, miehen sisarukset ja ne mummutkin meille kyllä, eli ei ole tarkoitus mitenkään eristäytyä vaan päästä pois siitä aikataulu/ajelukierteestä.