Takana on täydellinen vuodenvaihde ja aikaa oman rakkaan kanssa. Ystäviä, joita en ole kuukausiin nähnyt, hyvää ruokaa, paljon shampanjaa, kosolti ihania muistoja jaettavaksi ja kuvia näytettäväksi.
Sitten palaan takaisin jonkinasteiselta sometauoltani ja ensimmäisenä silmiini osuu tämä.
”Miten äiti selviytyy arkipäivän taisteluista? Kukapa sen tietäisi paremmin kuin toinen äiti! Äitien sodassa kolme erilaista äitiä pääsee arvostelemaan toistensa arkea. He antavat kouluarvosanan toisilleen kodinhoidosta ja kasvatuksesta.”
Ensin luulin tämän olevan vain vitsi. Jonkun epätoivoinen yritys olla ironinen ja hauska. Sitten tajusin, että kyllä, Liv ja Nelonen ovat ihan tosissaan.
En tiedä mistä aloittaisin. Siitäkö, miten raakoja toiset äidit toisille ovat? Vai siitä, miten valtavan paljon me esimerkiksi täällä Lilyssä olemme tehneet töitä sen eteen, että äidit puolustaisivat toisiaan, auttaisivat, ymmärtäisivät ja tukisivat toisiaan ainaisen arvostelun sijaan? Siitä, miten kamalia kohtaloita tänä syksynä on suomalaisissa perheissä koettu, kun äidit ovat jääneet yksin? Vai siitä, millaista paskaa tämä ohjelmaformaatti on?
Mikään, toistan mikään, tässä maailmassa ei ole niin henkilökohtaista, kuin vanhemmuus. Meillä jokaisella on omat tapamme toimia – tavat, jotka ovat juuri meidän perheelle parhaita. Puutalobabyn Krista nukkuu perheineen perhepedissä, Asikainen halusi olla hassumassunsa kanssa kotona mahdollisimman pitkään, Phocahispida harrastaa ja kulkee kissanristiäisissä Kuutin kanssa niin paljon, että mua stressaa pelkkä ajatuskin, mutta en koe olevani ketään heistä parempi äiti. Me toteutamme vanhemmuutta eri tavalla, mutta en hetkeäkään koskaan voisi ajatella, että heidän tapansa ja perhedynamiikkansa olisi jotenkin omaani huonompi. Saatikka, että kuvittelisin olevani millään tasolla pätevä arvostelemaan heidän äitiyttään – ehei, en kertakaikkiaan. Nämä kaikki naiset, kuten varmasti valtaosa äideistä, ovat lapsilleen niin täydellisiä vanhempia, että oikein rintaa puristaa.
Vaahdotessani formaatin absoluuttisesta etovuudesta kotona, totesi mieheni sen olevan vain viihdettä; kyllähän kaikista maailman ihmisistä juuri mun pitäisi ymmärtää, miten viihdeteollisuus toimii. Ymmärränkin, kyse ei ole siitä. Kyse on enemmänkin siitä, että mikään ei tunnu riittävän. Ensin alettiin arvoistella ja haukkua toisten ihmisten häitä, sitten BB-taloon marssitettiin kääpiö, homo, saamelainen, mummo ja kasa muita stereotypioita, tämän jälkeen A-Lehdetkin tarjoaa mainostilaa ensimmäisille treffeille alttarilla ja nyt pääsemme arvostelemaan ja tuntemaan naurettavaa ylemmyydentuntoa haukkumalla joku toinen äiti televisiossa. Ajatelkaapa se tilanne, kun muutaman vuoden kuluttua voit televisiosta katsoa, kuinka sinulle vieras ihminen haukkuu äitisi, kotisi, perheesi ja teidän tapanne elää.
Mä olen ihan aidosti huolissani. Huolissani paitsi siitä, mitä tälläiset ohjemat tekee äitien ja naisten väliselle solidaarisuudelle, myös huolissani siitä, millainen kuva me maailmasta annetaan meidän lapsille ja tuleville sukupolville. Että mikään ei ole pyhää? Että muita ihmisiä tai näiden valintoja ei tarvitse arvostaa, vaan elämä voi – ja sen pitääkin – pyöriä vain oman navan ja erinomaisuuden ympärillä?
Mihin meidän käytöstavat katosi? Missä on inhomillisyys, empatia ja sydämen sivistys? Missä on meidän halu olla yhdessä vahvoja – miksi helvetissä Sanoma haluaa tarjota meille tälläistä paskaa parhaaseen katseluaikaan?
Tehkää mulle palvelus – sulkekaa televisionne silloin, kun tämä ohjelma tulee. Osoittakaa Liville, että meillä on vielä moraali, vaikka se heiltä on kadonnut jo aika päiviä sitten.
Äitien sota. Onko typerämpää kuultu?
Kristaliina
Uhh miten kuvottava formaatti. Aika monta rumaa sanaa tähän. Tulee mieleen, että nyt on mennyt katsojalukujen kalastelu (monihan näitä katsoo varmaan vähän niin kuin närkästyäkseen) liian pitkälle…
Eerika
Mitä?!?!? Onneksi en katso juuri telkkaria! En halua kuulla tästä sarjasta enää pöläystäkään, nousi jo karvat pystyyn tästä ja kurkattuani tuon linkin (en pystynyt katsomaan videota). Hyvä sinä, huono Liv ja Nelonen!!!
pelagia
Mä en jaksa ymmärtää miksi usein tosi-tv, viihde on vain sellaista muiden tuomitsemista ja pilkkaamista. Ihanko oikeasti jengi vapaa-ajallaan haluaa maata sohvalla ylemmyydentunnoissaan arvostelemassa muita?
Eihän siinä muuta kuin myrkytä mielensä.
Vierailija (Ei varmistettu)
Mä en usko, että kauhean moni tietoisesti haluaa ylemmyydentunnossaan arvostella muita. Mutta kyllähän nämä ohjelmat väistämättä puree siihen kovin inhimilliseen osaan meissä, jossa on kiva tirkistellä ja helpottavaa nähdä, kuinka jollain menee vielä huonommin kuin itsellä tai kuinka joku kehtaa sanoa ihan luvallisesti toiselle ne suorat sanat, mitkä on ite joskus halunnut sanoa, mutta tervehenkinen soveliaisuuden raja on pistäny vastaan.
Mä luulen, että tälle ohjelmalle on katsojia. Koska vauvapalstoillakin riittää kuhinaa ja kinaa. Sääli. Olisin toivonut vastaanottimien sulkemista mahdollisimman laajasti.
Itse vetäydyn takavasemmalle ja olen ihan hyvilläni, ettei meillä ole telkkaria. Ja että netistä katsotaan lähinnä yle areenaa.
empuska
Mutta ei sosiaalipornoreality ole se ainoa reality-tv:n subgenre. Mutta onko se ainoa tuottava subgenre sitten Suomessa?
Emmi Nuorgam
Varmaan. Ehkä se osuu niin hyvin tähän kateellisten kansaan, joka on vuosikausia elänyt muiden arvostelusta?
Papyli
WORD!
Kauhistelin tänään myös itse kyseistä mainosta, jonka satuin facebookissa huomaamaan ja kirosin sitä miehellen. En vain voi käsittää..!!!
Nii
Ei.
Eka luulin että Rakas, sinusta on tullut pullukka on kuvottavinta mitä telkkarista voi tulla. Sitten näkyki mainos että Ensitreffit alttarilla ja olin jo varma ettei tän alemmas voi vajota. Ja sitten…
Ei ole sanoja! Aivan perseestä.
Jodelie
Omg. Oon sanaton. Ei, ei ja ei!
Kahvittelija
Tämä on jotenkin niin surullista :/ ja mua iljettää myös tuo Ensitreffit alttarilla -formaatti erityisesti siitä syystä, että onhan siinä nyt jotain tosi nurinkurista ja oksettavaa, että ensin seksuaalivähemmistöt joutuvat taistelemaan eduskuntaa myöten oikeudestaan mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa ja vastapuoli kirkuu naama punaisena, että kuinka tässä nyt tahrataan pyhää avioliittoa. Ja sitten porukka avioituu viihteen nimissä toisilleen ventovieraiden ihmisten kanssa ja se on ihan ookoo?
hirvi sillalla (Ei varmistettu)
Mielestäni kaikkein tärkeintä vanhemmuudessa tai äitiydessä olisi löytää juuri se oma tapa olla. Se mikä yhdellä toimii, ei taas toimi muilla.
Todella typerä formaatti, paljon parempi jos se olisi käännetty toisin päin: mitä hyödyllistä/kivaa/toimivaa voi yksi äiti oppia toiselta. Mutta ei taida myydä niin hyvin.
Emmi Nuorgam
Mietin ihan samaa! Mutta tuskinpa sillä saisi mainostaja. Porno myy, valitettavasti.
Katie
Täällä Brittilässä oli muinoin realitysarja The Wife Swap, joka oli aika pöhkö sekin, mutta mun mielestä juurikin vähän tollai kannustavaan henkeen tehty. Siinä siis erilaiset perheenäidit vaihtoi perheitä oisko ollut viikoksi tai kahdeksi, ja kamerat seurasi kuinka sujui. Skismaa syntyi, tietty, mutta vaihdon jälkeen kaikki vanhemmat kokoontuivat yhteen keskustelemaan, miten meni ja jäikö vaihdosta jotain konkreettisia arjenparannusehdotuksia käteen. Tai siis ne keskusteli, jotka eivät haukkuneet toisiaan ihan päin näköä…
karkkimaria
Sinä sen sanoit!
Itsellä meni tosi kauan ennen kuin sain nahkani kovetettua toisten kommenteille meidän valinnoistamme. Ekan lapsen kohdalla se vei mut sairaanhoitajan puheille asti useamman kerran. Nyt toisella kierroksella tiedän paremmin ja ikävyyksiä latelevat ihmiset on karistettu, jotta olisi parempi olla ja elää meidän elämäämme ilman koko ajan kolkuttelevaa huonoa omaatuntoa.
Ikävää, että toisille halutaan tekemällä tehdä huono olo ja se on muka viihdyttävää. Yäh…
Päähenkilö
No onpas todella vastenmielinen ohjelmaidea. En juuri katso telkkaria, joten boikottini ei ole kummoinen statement. Mutta aion myydä boikotointiajatuksen tuttavilleni. Voi miksi helvetissä ihmiset ovat sellaisia hyeenoja, että a) toisia tekee mieli arvostella kaikesta ja b) näin raadollista kamaa tehdään viihteeksi ja se arvatenkin myös kiinnostaa?!
suusaaanna (Ei varmistettu)
Toisaalta voisi myös pohtia, että pahempaakin maailmassa ja perheissä on kuin se, mikä tvohjelmien perusteella näkyy ja tulee näkyväksi. Kasvaa ehkä sietokyky kohdata oikean (oman) elämän karmeudet? Jotkin asiat ovat päin peetä meidänkin perheessä ja koska lähipiiristäni ei välttämättä tule aina palautetta omista virheistäni, saatan ehkä muita katsoessani tajuta tekeväni jotain väärin. Mä en oikeastaan ymmärrä, miksen saisi haluta katsoa perherealitya? Suomessa on kuiteski jotain yli 50tuhatta lasta perhetyön piirissä, joten jotainhan on joissakin perheissä on pielessä. Ehkä edes yksi vaikeuksista kärsivä saisi jotain uutta puhtia korjata ongelmiansa – vaikka nyt sitten telkun innoittamana. Tykkäsin iholla-sarjastakin sen vuoksi, että moni asia parisuhteesta tuli sanoina tyyppien suusta ja sitten mä vain yhdistin jotakin omaan tilanteeseeni.
Emmi Nuorgam
On täysin eri asia jakaa neuvoja ja ohjeistaa, kuin arvostella ja haukkua. Neuvojen jakamisen ymmärrän – tuo ylempänä esitetty formaatti jossa pointtina olisi oppiminen, olis ihan loistava! Tämä, jonka mainosten pointtikin on paskanpuhuminen, erilaisten valintojen kritisoiminen ja suoranainen vittuilu, on kaukana mistään informatiivisesta opetusohjelmasta.
Janica B. (Ei varmistettu)
Ja taas kirjoitit niin hyvin ja napakasti, että voin vain kiittää. Ensin kyseinen ohjelma huvitti minuakin, sitten tuli sama raivo, ja lopulta jonkinlainen epäuskoinen, surullinen välinpitämättömyys.
Mietin, että voisin lähettää tuonne Liville toiveita reality-ohjelmista, joita haluaisin nähdä. Näitä voisivat olla mm. Kultsi, juon kahvini maidon kanssa, Me kerrostaloissa asuvat kanta-astujat ja Tummatukkaiset miehet joilla kasvaa punainen parta vs. albiinoblondit.
Kun mua niin kauheasti kiinnostaa ja ärsyttää se, että miksi maailman kaikki muut ihmiset eivät laita kahviinsa maitoa, kun se sumppi kuuluu juoda mjölön kanssa, kun minäkin juon. Ja kiinnostaisi myös, että jos kantapäillään on ihmisen pakko askeltaa, miksi semmoinen ihminen muuttaa kerrostalon yläkertaan ja häiritsee sillä kanta-astunnallaan kaikkia alapuolellaan asuvia? Sellaiset ihmiset pitäisi laittaa BB-taloon päkiäastujien kanssa ja katsoa, mitä tapahtuu. Ja Eva Wahlström voisi käydä vetään niille jotain askellus- ja motivaatiotreeniä. Pääpalkinnoksi saisi jalkarasvaa kumisaappaat koko suvulle loppuelämäksi.
Ja sekin kyllä ihmetyttää ja ärsyttää, että miten voi tummatukkaiselle ukolle kasvaa punaisia karvoja, ja on se nyt kumma, kun joillekin tosi vaaleille ei kasva ollenkaan, vaikka kyllä nyt tietyssä iässä herranjumala pitäisi, tai ei ole mies eikä mikään. Että ihan tämmöisiä täällä kaiket päivät mietin ja riehun näistä asioista netissä ja paheksun ja kyylään ja tosi paljon toivon saavani asioista lisätietoa jonkun kivan realityn muodossa.
Emmi Nuorgam
Juu, ja vaadin realityä, jossa seurataan Olli Lindholmin paitavalintoja! Tämän päivän jommankumman iltapäivälehden luetuin uutinen nimittäin oli se, että Opatsulla oli eilen kahdessa eri televisio-ohjelmassa sama paita päällä!
Natis
😀
Merenwen
Onneksi asun ulkomailla niin ei kyseinen kanava edes näy. Itse en ole äiti, jonain päivänä olen eikä tulisi mieleenikään arvostella toisten kasvatusmetodeja ym. Voin tosin todeta ettei Suomen telkkarista sentään ihan niin kamalaa kuraa tule kuin jenkkikanavilta vaikka ilmeisesti sille suunnalle ollaan Suomessakin menossa. Kaiken pitää olla dramatiikkaa ja kyyneliä, jotta se voidaan näyttää telkkarissa…
Satumaah
Mä en ollut edes ajatellut, että ko. ohjelmassa on jotain pahaa. En oikeastaan ollut ajatellut ko. ohjelmaa ollenkaan. Kun ei itseä kosketa. Ehkä tää kolahtaa juurikin äiti-ihmisiin, kun kaikenmaailman palstoja lukiessa tosiaan huomaa sen, että vanhemmuus tuntuu usein olevan aikamoista kilpailua. Tiedä sitten ketä vastaan. (Ja mä huomaan, että en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi…) Mutta pointtini oli, että omalta kohdalta tämänkaltaisen realityn raja tuli vastaan jo BB:ssä, sosiaalipornoa yhtä kaikki. Sitä ei onneksi ole pakko katsoa ja nykypäivänä sitä tarjontaa on niin paljon, että on varaa valita. Turha sitä varmaan on Sanomaa syyllistää siitä, että tuotetaan jotain, mitä ihmiset haluavat katsoa. Itselleni on ainakin vaikea erottaa syytä ja seurausta. 🙂
Hanna R.
En tiedä, oletko jo huomannut, mutta Äitien sota -ohjelmassa mukana oleva Heidi Ekholm-Talas avaa blogissaan hieman tarkemmin, mistä tässä ohjelmassa on kyse: http://aitiyrittaa.blogspot.fi/2015/01/aitien-sota-ei-ollut-sota.html
Toki ohjelman nimi on provokatiivinen ja sitä myös ennakkomarkkinointi on ollut, mutta ainakin Heidin mukaan kyse on lämminhenkisestä ohjelmasta. Saas nähdä!
Emmi Nuorgam
Juu, Heidi twiittasi asiasta mullekin. Minä jätän ohjelman väliin, mutta toivottavasti sen katsojat saa ohjelmasta irti jotain muuta kuin sitä itseään. 🙂