Koheltaja

Aika lailla tasan vuosi sitten kirjoittelin Hildan peppukiitäjä-diagnoosista, kun neuvolassa huolestuttiin tytön tavasta liikkua paikasta toiseen istuen. Aika pian sen jälkeen Hilda alkoikin kontata, mutta kyllä me muutama uneton yö vietettiin miettien, että voiko se muka oikeasti olla vaarallista. Miksei se liiku? Onko siinä joku vialla? Voi kunpa se liikkuis.

No vähänpä tiesin. Tänään, kun Eino oli aamupäivän aikana lyönyt kaksi kertaa pään pöydänkulmaan, kerran kasvot lattiaan, jättänyt sormet kuutisen kertaa milloin minkäkin laatikon väliin ja sukeltanut kerran naama edellä sängyn ja seinän väliin, kävi mielessä, miten mukavaa elämä oli silloin kun Hilda vaan istui nurkassa nyhjäämässä kirjan kanssa, eikä juossut pää kolmantena jalkana ympäri kämppää.

Nim. ennen oli paremmin

6 comments

  1. Hanna/soppaa ja sirkushuveja (Ei varmistettu)

    Ihana toi Einon jumpsuit 🙂 Toisel vähän menojalka vipattaa.

    1. Emmi Nuorgam

      Toi on itseasiassa juurikin sieltä Mellistä, jonka sullekin vinkkasin! 🙂

  2. Mari-täti (Ei varmistettu)

    Boys, don’t you just love them… 😀

  3. Laura J

    Hahaa! Aino 10kk oppi eilen kiipee sohvalle. Laskeutuminen pehva edellä ei vielä hanskassa. 
    Nimim. Kohta kolisee.

  4. LauraKR (Ei varmistettu)

    Juu.. Tuttua, niin tuttua. Tuolla meidän kiipeilijäkoheltajapikajuoksijalla on koko ajan vähintään yksi vekki naamassa. Tietääpähän elävänsä.

  5. Toimitus

    Awwww! Siinä on kyllä yks ilahduttava pikku-ukkeli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *