Toistan, tämä ei ole syrjintää. Tämä on, ööööööh, kuurokriittisyyttä?
Kuvat: Ilkka Laitinen / AL, Benjamin Suomela / HS
Aamulehti (tuli tämäkin päivä nähtyä..) kertoi tänään Janita Tiaisesta, joka hanki opiskelemaan sairaanhoitajaksi Tampereen ammattikorkeakouluun ja sai erinomaiset pisteet pääsykokeissa. Hänen opiskelupaikkansa kuitenkin hylättiin, koska hän on kuuro.
”Tiainen hämmästyi. Hän ei ole koskaan ajatellut, että kuurous olisi este. Kaikki hänen perheessään ovat kuuroja. Äiti työskentelee erityislastentarhanopettajana, ja hänellä on aiemmin ollut oma kahvila. Isä on lvi-asentaja. Pikkusisko kirjoittaa ylioppilaaksi vuoden päästä.”
Leukani loksahti niin että alaleukaan sattui, kun luin jutun. Tiainen, joka psykologiyrityksen mukaan on tavanomaista motivoituneempi hakija, tuli hylätyksi kuuroutensa takia. Ensin koulu perusteli hylkäystä ”lääkärintodistuksen puuttumisella”, ikäänkuin kuurous olisi joku trendisairaus ja Tiaisella olisi perusteltu syy esiintyä kuurona. Kun lääkärintodistus sitten löytyi, lopetti koulu asian kommentoinnin ja otti Tiaisen oikaisuvaatimuksen uudelleenkäsittelyyn.
TAMKin lausunnon mukaan kuuro sairaanhoitaja(opiskelija) voi vaarantaa potilasturvallisuuden tai hankaloittaa opintojen etenemistä. Itse kuitenkin näkisin, että myös opiskelijabileissä ryyppäävä sairaanhoitajaopiskelija voi vaarantaa potilasturvallisuuden. Kuten myös välinpitämätön opiskelija. Tai ajatelkaapa, mitä miesopiskelija tekisi opiskelijoiden ryhmädynamiikalle? Eihän siitä tulisi mitään, kun tytöt vain hihittelisi luokassa ja koittaisi päästä miehen housuihin.
Onneksi kaikki oppilaitokset eivät näe asiaa kuten TAMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu nimittäin ei ole niin kuurokriittinen kuin kollegansa Tampereella: JAMKista on valmistunut kuuro sairaanhoitaja, joka työskentelee nykyisin kuurojen kanssa Kuurojen palvelusäätiön kuntoutuskeskuksessa. JAMKista valmistunut Mostova tai häntä opettanut JAMKin henkilökunta ei kokenut Mostovan osallistumista opintoihin häiritsevänä – päinvastoin. Opettejat kokivat kuuron opiskelijan positiivisena asiana ja kertoivat sen vaikuttaneet positiivisesti myös heidän tapoihinsa opettaa. Tästä voitaneen vetää johtopäätös, jonka mukaan kuuron henkilön osallistuminen opiskeluun vaikuttaa niihin korkeintaan positiivisesti, jos mitenkään.
Kuurojen liiton kannanotossa taas kysytään, että miksei kukaan huolestu kuulevasta sairaanhoitajasta, joka hoitaa kuuroa? Eikö sekin vaaranna potilasturvallisuuden, jos kuuleva hoitaja ei ymmärrä potilaansa kieltä? Tuskin, sillä usein kuuroilla on tulkki mukana. Niin potilaana, kuin sairaanhoitajana.
Aikaisemmin Helsinki Design School hylkäsi kuuron opiskelijan kuulovamman vuoksi, mutta sittemmin perui hylkäyksensä. Eräs TAMKin tiloissa työskentelevä henkilö taas kommentoi Tiaisen juttua Facebookissaan siten, että helpointa olisi kun opiskelija menisi JAMKiin, jos siellä kerran on olemassa ”tavat” opettaa kuuroja. Tämä ilmiö on musta aivan sairaan pelottava. Ettäkö olisi kenenkään edun mukaista koittaa sulloa kaikki normista poikkeavat henkilöt vain yhteen oppilaitokseen? Tai olla ymmärtämättä erilaisuutta ja ”tapoja” opettaa erilaisia henkilöitä? Kyseessä on kuitenkin aivan tavallinen henkilö, jonka tulkki auttaa niissä tilanteissa, joissa hankaluuksia on – ei opettajien tarvitse seisoa päällään tai tehdä taikatemppuja sen enempää kuin nytkään.
Anoppini kommentoi tapausta näin:
”Kyllä, ehdottomasti, Janita opiskelemaan. Työnantajana sitten miettii tarkkaan sen työn, mihin kuuro hoitaja sijoittuu oman ja potilaiden turvallisuuden näkökulmista. Olen itse puolikuuro sairaanhoitaja ja hoitajien esimies. Lisäksi sitä mieltä, että työelämässä löytyy vaihtoehtoja.”
Erilaisuus pelottaa, totta kai. Mutta erilaisuutta voi oppia ymmärtämään, kyse on vain ja ainoastaan halusta tehdä niin. Kyllä minäkin säikähdin alkuun, kun minulle selvisi, että anopillani on kuulon kanssa ongelmia. Sittemmin olen tajunnut, ettei sillä ole mitään merkitystä, eikä nuo ongelmat näy meidän arjessamme mitenkään. Tai no, ehkä joskus joutuu hiukan korottamaan ääntään saadaakseen anopin huomion, mutta niin joudun tekemään myös 2-vuotiaan tyttäreni kanssa. Anoppini on oikeudenmukainen esimies ja aivan järjettömän hyvä työssään, ja sen lisäksi erinomainen mummu ja äiti.
Ei se sen kummempaa ole. Toivon sydämeni pohjasta, että Janita pääsee opiskelemaan ja näyttämään kaikille epäilijöille, mistä kana oikein kusee. Kaikki nämä ankeuttajat sen sijaan voisi sulkea johonkin omaan laitokseensa olemaan kaikki erinomaisempia kuin muut, niin me muut saisimme olla ihan rauhassa erilaisia tai samanlaisia – omia itsejämme.
EDIT: Henkilön toiveesta olen korjannut ”TAMKissa työskentelevän” muotoon ”TAMKin tiloissa työskentelevän”.
Emmi Nuorgam
Luennoillakin kuitenkin yleensä on jokin kirjallinen materiaali, jonka lisäksi hän on jo kirjoittanut ylioppilaaksi – oppimismenetelmät varmasti ainakin Tiaisella on hanskassa. 🙂
Emmi Nuorgam
No sepä, tässä tilanteessa varmastikaan ei ole ajateltu muuta, kuin päästä mahdollisimman helpolla.
Vierailija (Ei varmistettu)
Eihän kuuro osallistuminen luennoille ole mitenkään mahdotonta. Kelan maksama viittomakielen tulkki mukaan ja se on siinä.
Yksi viittomakielen tulkki (Ei varmistettu)
Bongasin tekstisi ja mahtavaa, että olet tähän asiaan ottanut kantaa! 🙂 Eikö olekin hassua, että vielä tänä päivänä kuuroutta pidetään jonkilaisena esteenä elää kuten kuka muu tahansa? Viittomakieltä ei valtaväestö taida edes viralliseksi kieleksi vielä ymmärtää. Kuvitellaan sen olevan ”elehtimistä” vailla kielioppia. Olen ammatiltani viittomakielen tulkki ja hermot kiristyy aina, kun kuuroja ja viittomakieltä dissataan jossain.
Tahdon pikkuisen korjata tätä lausettasi: ”Kyseessä on kuitenkin aivan tavallinen henkilö, jonka tulkki auttaa niissä tilanteissa, joissa hankaluuksia on –” Eli, me tulkit ei auteta, vaan ollaan kielen kääntäjiä, tulkkeja, kuten esim. englanninkielen tulkit. Me ei auteta kuuroja opiskelijoita heidän koulutehtävissäänn koska kuten jo kirjoititkin, ”kyseessä on aivan tavallinen henkilö”. 🙂 Kuurot pystyvät osallistumaan luennoille siinä missä kuulevatkin, kun/jos mukana on viittomakielen tulkit. Meidän tehtävä on tulkata ihan kaikki, mitä oppilaat&opettajat luokassa puhuvat ja myös tulkata kaikki puheelle, mitä kuuro viittoo. Eli kuurot opiskelijat pysyvät luennoilla ja opetuksessa mukana, koska he saavat omalla kielellään samat jutut tietoonsa, mitä kuulevat luokkatoverinsa. Vastuu opintojensa sujumisesta ja tehtävien tekemisestä on heillä itsellään. Esimerkin omaisesti voisi kuvitella tilannetta, jossa luokkaa tulee opiskelemaan saksankielinen henkilö tulkkinsa kanssa. 🙂 Harvemmin vain ulkomaan vaihtareilla on tulkkeja mukana. Kiitos postauksestasi vielä! Toivottavasti näille syrjintätapauksille saataisiin mahd.paljon julkisuutta, niin eiköhän väärinymmärrykset ja ennakkoluulot vähitellen katoaisi.
Emmi Nuorgam
Kiitos kommentista ja kieliasun korjauksesta! En siis missään nimessä tarkoittanutkaan tulkin olevan erityisopettaja vierellä, vaan kääntävän puhetta tarvittaessa tai avaavan mahdollista erityissanastoa tms. Olin vähän epäselvä, pahoittelut! 🙂
Pilkunviilaaja (Ei varmistettu)
Vielä haluan tähän vähän viilata pilkkua ja tarkentaa, että tulkki ei myöskään ”käännä puhetta tarvittaessa”, vaan tulkki tulkkaa ihan kaiken mitä oppitunneilla opettaja tai muut opiskelijat sanovat. Tulkki tai kukaan muukaan ei valitse, mikä on tarvittavaa, vaan myös ihan kaikki vitsit ja ”heitot” tulee tulkattua. Ainakin noin täydellisessä tilanteessa. Ja tämän vuoksi opiskelutulkkeja saattaakin olla kaksi, koska kukaan ei siitä yksin selviä 🙂
Erityissanastoakaan tulkki ei sinänsä avaa, koska sehän olisi auttamista ja epätasa-arvoista muita oppilaita kohtaan. Toki suomen kielestä käännettäessä viittomakieleen, jonkin verran avaamista tapahtuu, koska kielet ovat hyvin erilaisia. Mutta pääasiassa opiskelija itse pitää ottaa selvää erityissanastosta, aivan kuten kuka tahansa muukin. Jos tulkki avaisi sanastoa, niin voisi sattua jtain virheitä, sillä eihän tulkki ole sairaanhoidon ammattilainen. Tulkki tulkkaa, mutta opettaja sitten avaa sanastoa.
Halusin korjata nämä, koska monesti tulkin työstä ajatellaan virheellisesti.
Emmi Nuorgam
Ah, OK, kiitos tarkennuksesta! Luulin jutussa mainitun erityissanaston toimittamisen tarkoittaneen selittämistä, mutta ilmeisesti olin väärässä? 🙂
Emmi Nuorgam
Ah, OK, kiitos tarkennuksesta! Luulin jutussa mainitun erityissanaston toimittamisen tarkoittaneen selittämistä, mutta ilmeisesti olin väärässä? 🙂
alice k.
Lukiossa ja peruskoulussa opettaessa mulle on tullut vastaan monenmoista opiskelijaa (kuuroja, näkövammaista, lyhytkasvuisia, liikuntarajoitteisia, paniikkihäiriöstä kärsiviä jne.), joita kaikkia on yhdistänyt yksi asia: he osaava hyvin ennakoida, missä tilanteissa tarvitsevat joitain erityisjärjestelyjä ja itse aktiivisesti pitävät huolta, että asiat sujuu. Ei ole yksikään tullut ja sanonut, että ”mulla ois tällainen tilanne, tee sä sille jotain”, vaan jokainen on ihan oma-aloitteisesti itselle parhaalla tavalla mukautunut tai mun kanssa yhteistyössä suunnitellut, miten asiaa voisi järjestellä.
Joskus jostain erityisjärjestelyn suunnittelusta itsekseni marisin ja sitten häpesin, kun muistin, että ihan itse valitsin alkaa opettajaksi, ja palkkani tulee just siitä, että saan oppilaat oppimaan, ei siitä, että kehitän jonkun itselleni sopivan tavan, jota käytän hamaan eläkkeeseen asti ja jota kieltäydyn muuttamasta, jos se ei jokaiselle tuhansista oppilaista toimikaan.
Emmi Nuorgam
Ihanan kannustava kommentti, kiitos! 🙂
nannattaa
Olen todella vihainen ja pettynyt TAMKin toimintaa. Minusta ketään ei tule syrjiä millään muotoa. Kuuro hoitaja olisi vain rikkaus alalla, jossa potilaanakin voi olla kuuro. Näin hoitaja, että potilas varmasti ymmärtäisivät toisiaan.
empuska
Mua silleen vähän kummastuttaa, että miksi tuollaisia ihmeellisiä höttösyitä nyt keksiä, jos kerta kuuroja toimii alalla. Silleen ei pahalla, mutta ”KUN MAKSAA LIIKAA, JA FINLAYSONIKIN PITI POIS ANTAA, PERKELE” olisi ihan uskottava ja sinänsä kehittävämpikin avaus keskustelulle, että erityisjärjestelyitä tarvittavat osattaisiin ihan valtion tasolla ottaa huomioon kuin käysä veristä sotaa yksityisista avusteista. Vai onko se just julkisien koulujen vastuulla hommata se kolmasosapuoli erityisjärjestelyitä tarvitseville?
Emmi Nuorgam
Ei, käsittääkseni esimerkiksi tässä tilanteessa tulkin maksaisi Kela, eli me kaikki muut verovaroistamme. Eikä ainakaan mulla ole kertakaikkiaan mitään sitä vastaan!
empuska
”Mutku rahaa silti menee, kun opettajien tarvitsee ottaa opetuksessa huomioon, ininininininiii”, jos nyt ihan haluaa leikkiä paholaisen asianajajaa, mutta joo. En mä kyllä pistäisi pahaksi, jos valtion kustantamiin oppilaitoksiin tulisi valmiuksia (tai ainakin jotkut koherentit käytänteet) siihen, että ihmisiä, joita saattaa joutua ottamaan huomioon opiskelutilanteissa pikkasen enemmän, eivät olisi silleen mikään hirveä kaamea yllätys.
Kaverin sivulta löysin jutun sokeasta kooderista ja lievästi naama pikkasen venähti. Mä kun itken omaa sanakarstastusta puolipisteiden ja sulkeiden kanssa, mutta toinen joutuu kuuntelemaan niitä puhuttuna. JUMALAUTA PUHUTTUNA.
JennAnn (Ei varmistettu)
Aiheeseen liittyvä kolumni päivän Metrossa
http://www.metro.fi/kolumnit/a1421288205807
Kristaliina
Ohhoh, todella yllättävä tapaus – olisi voinut kuvitella, että juuri tuon alan oppilaitoksessa kuurous ei olisi ollenkaan merkittävä juttu; kuuroillahan tosiaan on tulkki aina mukana! Tuo perustelu ei kyllä jotenkin täsmää ollenkaan, en näe siinä mitään järkeä. Koska tosiaan potilaanakin saattaa olla kuuroja; jos sijoittuu just esimerkiksi kuuroja hoitamaan kuntoutuskeskukseen. Silloinhan kuurous on rikkaus, siitähän pitäisi melkein lisää pisteitä saada 🙂
Enkä kyllä normaalityössäkään näkisi siitä haittaa, kun tosiaan tulkkihan siinä on.
Ei tuota kyllä voi pitää minään muuna kuin ihan kirjaimellisena syrjintänä.
han-su (Ei varmistettu)
Mä oon valmistunut Tamkista sairaanhoitajaksi ja meidän ryhmässä opinnot aloitti opiskelija, jolla oli kuulovamma. Pystyi opiskelemaan normaalisti ja kuuli puhetta kuulolaitteella. Hän lopetti opiskelut sen takia, koska koulun henkilökunta oli sitä mieltä, että kuulovammaisena ei voi työskennellä sairaanhoitajana….eihän voi esim. mitata verenpainetta kun ei kuule. No, ehkä sairaanhoitaja voi työllistyä myös työpaikkaan jossa ei tarvitse mitata verenpainetta? Niin ja monessakohan työpaikassa verenpaine OIKEASTI mitataan nykyään manuaalisella verenpainemittarilla (eli kuunnellaan oikeasti sydänääniä ja katsotaan systolinen ja diastolinen paine)… niin, aika harvassa. Veikkaan, että tällaisia tapauksia on muitakin, että unelmat romutetaan tuosta noin vain kuulovamman tai muun loppujen lopuksi merkityksettömän seikan takia. Tiedän kuitenkin, että opiskelijaksi samaiseen kouluun ja sairaanhoitaja-linjalle on päässyt erittäin vaikeasti masentunut ja itsetuhoinen ihminen. Ehkäpä jotain pielessä?
Emmi Nuorgam
Äh….. Juuri tätä tarkoitin, mutta ehkä on helpompi ajatella, että masennus ei näy tai kuulu – poissa silmistä, poissa mielestä? Tosi ikävä tuo sun luokkakaverin kohtalo, tälläiset suututtaa aina ihan kamalasti. Varsinkin, kun olen vielä muutama vuosi sitten ratkonut nimenomaan tälläisiä tilanteita TAMKissa. Voi olisipa tullut silloin puheeksi!
Janita Tiainen (Ei varmistettu)
Heippa!
Mä oon pohtinut näitä asioita niin paljon viime aikoina, että tää tuntuu aika raskaalta. On mahtavaa huomata, että myös joku muu on raapustanut myös ajatuksiaan tästä (positiivisella tavalla). Iso kiitos tästä tekstistä. Enempää en nyt osaa sanoa. <3
T. Janita Tiainen
ps. pohdintojani aiheesta voit lukea tästä http://jaxenelamaa.blogspot.fi/2015/01/mina-sairaanhoitajaksi.html 🙂
Emmi Nuorgam
Ihan valtavan paljon voimia, toivottavasti pääset vielä opiskelemaan! Jään mielenkiinnolla seuraamaan tarinaasi. 🙂
Emmi Nuorgam
Onnittelut opiskelupaikasta Janita! 🙂
Tämä ei ole uutta (Ei varmistettu)
Minulle ei ole uutta tälläinen toiminta.
Tätä on ollut aikaisemmin, nykyään helpommin vaan kirjoitetaan lehdistössä ja muissa medioissa.
Ei kukaan esim. 1980-luvulla ole kyseenalaistanut sitä, että kuulovammaiset ja liikuntavammaiset (vaikeimmat) sijoitettin ihan omaan kouluun. Kuten minä sain kunian käydä tampereella kouluni, vaikka en ole koskaan asunut tampereella.
Tampereella Kalevan kaupungin osassa on Liisanpuiston koulu ja sen vieressä oli tai on, kuulovammaisten koulu.
Opiskeleen tuon ajan mukaisesti mentiin, Invalidiliiton koulutuskeskuksiin, josta isoin taisi olla Järvenpään koulutuskeskus. Lisäksi Turengissa on Kiipulan oppilaitos ja Oulussa on yksi paikka.
Sitä en tiedä vieläkö Helsingissä on Ruskeasuon koulu, joka on niitä harvinaisia peruskouluja jotka ovat tai oli sisäoppilaitos.
Nykyään ollaan vaan jotenkin unohdettu maalasjärki ja kaikki erikoinen koetaan uhaksi. Esimerkiksi erilaisia opetusmenetelmiä käyttävä opiskelija tuo ensimmäisenä mieleen lisätyön, vaikka todellisuudessa se ei sitä tee. Erilaisuus on rikkaus ja tämän päivän nuorista varmaan suurimmalla osalla todetaan jonkin asteinen kuulovamma, jos musiikin kuuntelu nappikuulokkeilla jatkuu siten, että sen kuulee kuulovammainen ilman kuulokojeita kolme penkkiriviä taakaakin.
Emmi Nuorgam
Voi ei miten ikävää. Toivoisin ihan valtavasti, että erilaisuutta alettaisiin pikkuhiljaa arvostamaan tai edes ymmärtämään, sen sijaan että epäillään ja pelätään. Pienin askelin, toivottavsti Janitan tapaus päättyy hyvin, se olisi ihan mahtava sysäys tälle keskustelulle! 🙂
tulkki (Ei varmistettu)
”Kuurojen liiton kannanotossa taas kysytään, että miksei kukaan huolestu kuulevasta sairaanhoitajasta, joka hoitaa kuuroa? Eikö sekin vaaranna potilasturvallisuuden, jos kuuleva hoitaja ei ymmärrä potilaansa kieltä? Tuskin, sillä usein kuuroilla on tulkki mukana. Niin potilaana, kuin sairaanhoitajana. ”
Olen tulkki ja kommentoisin tätä kohtaa. Kuuron käydessä terveydenhoitajalla tai lääkärillä hän tilaa tulkin mukaansa. Mutta kun kuuro tai kuurosokea joutuu sairaalaan, hän on siellä suurimman osan päivästään täysin yksin ilman tulkkia. Tulkki on paikalla vain sairaalaan sisäänkirjautuessa ja lääkärinkierroilla tarvittaessa. Vuorokaudessa on siis potentiaalisesti noin 23,5h aikaa potilasturvallisuuden vaarantua, koska hoitajat eivät osaa viittomakieltä. Ei ole tokikaan järkevää, että paikalla olisi jatkuvasti tulkki. kuurot eivät ole mykkiä ja näin ollen saavat puhuttua, jos hätä on suuri (kaikkien puheesta ei kyllä ota ihan helposti selvää, mutta eiköhän se lyhyt lause: apua! tai sattuu! sieltä selville saada. ) Lisäksi kuurot ymmärtävät suomenkieltä kirjoitettuna. (Tosin se on heidän toinen kielensä, jonka taso vaihtelee. Eihän me kaikki kuulevatkaan ihan huolettomina oltaisi, jos ruotsiksi sairaala palvelisi, vaikka kaikki olemme ruotsia lukeneet koulussa.) Eli täysin kielettöminä kuurot eivät siellä makaa. Kuurosokeat ovatkin jo sitten oikeasti vaarassa. He eivät näe kirjoitusta, eivätkä pysty saamaan tietoa välttämättä juuri mitenkään silloin kun tulkki ei ole paikalla. Vaikka hoitaja saisikin kuurosokean avunpyynnöstä (puhutusta) selvän, niin hoitajalla ei ole keinoja kysyä lisätietoja tai selittää asioita elleivät osaa taktiiliaviittomakieltä. Ja näillä kuurosokeillakin se tulkki käy siellä (yleensä päivttäin) 1h vuorokaudessa lääkärinkierrolla.
Mielestäni siis Kuurojen Liiton kysymys on aivan aiheellinen tasavertaisessa yhteiskunnassa.
Kun kuuro työskentelee kuulevassa työyhteisössä, niin hänellä ei useinkaan ole tulkkia täysipäiväisesti mukanaan. Eli Jos sairaanhoitajana olisi kuulovammainen, niin tulkki olisi todennäköisesti paikalla vain palavereissa tai erityistilanteissa. Tällöin kuulovammaisen tulisi olla vahvasti kaksikielinen ja hyötyä kuulolaitteista tai implantista pystyäkseen kommunikoimaan puheella potilaiden ja työtovereiden kanssa kahdenkeskisissä tilanteissa, joissa ei ole kovaa taustamelua. Tällöin en näe mitään estettä toimia sairaanhoitajana tavallisessa sairaalassa ilman tulkkia. Potilaiden turvallisuus ei olisi vaakalaudalla.
Kuuro henkilö, joka ei hyödy kuulolaitteista tai implantista ja käyttää viittomakieltä päasiallisessa kommunikoinnissaan, saattaa kuulla kuitenkin esim. hälytysääniä. Eli kuulovamman taso voi vaihdella ja vaikka kuulo ei riitä erottelemaan puhetta, niin sitä voi silti hyödyntää työssä. Tällöin työllistymisellä on kuitenkin jo rajoituksia potilasturvallisuuden takaamiseksi. Eli Kuuro viittomakielinen voi sijoituua kaikkiin niihin tehtäviin, joissa potilaana on viittomakielisiä potilaita (Kuurojen Palvelusäätiön ja Suomen Kuurosokeiden palvelutalot ja hoitokeskukset) tai asiantuntijatehtäviin. Näissä laitoksissa on pulaa viittomakielisitä ammattilaisista, omakielisistä sairaanhoitajista ja muista työntekijöistä. Tällä hetkellä joudutaan palkkaamaan kuulevia viittomakielentaidottomia tai vain kielen alkeita osaavia hoitajia. Se taas nostaa uudelleen esiin sen Kuurojen Liiton kysymyksen: Vaarantuuko viittomakielisten potilasturvallisuus? Mutta onneksi näihin paikkoihin on saatu myös viittomakielisiä kuulevia ja kuuroja työntekijöitä, jotta myös ne ummikkokuulevat voivat työskennellä näissä paikoissa turvallisuutta vaarantamatta, sillä he voivat delegoida kinkkisen tapauksen tarvittaessa viittomakieltä taitavalle työkaverille, elleivät itse ymmärrä potilasta. 🙂
Vaikka kuurolla viittomakielisellä ei työpaikallaan olisikaan tulkkia kokopäiväisesti niin opiskelutulkki on paikalla kaikissa työharjoitteluissa koko päivän, jolloin kuuro viittomakielinen voi suorittaa harjoittelunsa normaalissa sairaalaympäristössä. Tulkista ei tule koululle kuluja. Tulkkien kulut menevät Kelan vammaisten tulkkipalvelusta. Toisaalta koulu saa lisää määrärahoja ottaessaan erityistarpeisen oppilaan. Näitä voidaan kohdentaa esim. kuurolle jaettaviin luentomonisteisiin. (Toki nykykouluissa kai luentokalvot on jo sähköisesti jaossa, joten ei tästäkään synny enää kuluja).
Emmi Nuorgam
Kiitos perinpohjaisesta selvityksestä!
Niin ja onnea opiskelupaikasta Janita, mahtavaa että TAMK teki sittenkin näin positiivisen päätöksen!