Elämään nelihenkisenä perheenä on jo niin tottunut, että on vaikea kuvitella tilannetta, jossa meitä olisikin vain kolme. Yhtälailla on vaikea kuvitella tilannetta, jossa meitä olisikin vain kaksi tai yksi – olen koittanut muistella Aikaa Ennen Lapsia, mutta en oikein muista mitään kovin selkeästi. Onko syynä lähikuppila vai tapahtumien merkityksellisyys, sen saa kukin päätellä itse.
Viime aikoina olen kuitenkin saanut viettää lasteni kanssa aikaa myös kahdestaan, kun kumpikin vanhemmista on ollut alkuvuoden kotona. On ollut aika järkyttävää tajuta, miten paljon simppelimpää elämä yhden lapsen kanssa oli – yhden lapsen kanssa saattoi mennä syömään ravintolaan, jossa ei ole syöttötuolia, lähtemään kaupungille ilman rattaita, juoda kahvinsa lämpimänä ja keskittyä tämän juttuihin, meikata aamulla tai lähteä noin 300 kertaa nopeammin mihin tahansa.
Hildan kanssa me on mm. vietetty kaupunkipäivää Raisan ja Saanan kanssa tai käyty kahdestaan leikkipuistossa. Einon kanssa me taas olimme eilen aamukahvitreffeillä Tammelassa ja tajusinpa siinä croissanttia murustelevaa poikaani katsellessa, että se oli meille ensimmäinen kerta. Siinä missä me Hildan kanssa kävimme alvariinsa kahvilla ja roikuimme kahviloissa, ei Eino ole ollenkaan niin tottunut lattemammailija. Vähän pidemmän pohdiskelun jälkeen tajusin jopa, etten ole varmaan koskaan ennen tehnyt Einon kanssa mitää kahdestaan – vaipanvaihtoa tai neuvolareissuja ei nyt tässä tapauksessa lasketa.
Tuo ajatus jäi vaivaamaan mua ihan todenteolla. Lapseni on siis ollut 10 kuukauden ikäinen ennen kuin me on tehty mitään kahdestaan. Vietetty aikaa. Höpsötelty vain kahden, ihan ilman siskoa tai iskää. Kun nostin Einon kahvilan syöttötuolista syliini, aloin miettiä, että tunnetaanko me edes Einon kanssa kunnolla. Toki minä tiedän, että hänellä on neljä hammasta, kaksi viikkoa sitten oli korvatulehdus kummassakin korvassa ja vaatekoko on 86. Mutta en tiennyt, että Eino tykkää istua kahvilassa katsellen ihmisiä, viihtyy sylissä makoilemassa julkisilla paikoilla tai nauraa katketakseen kun niskaan puhaltaa.
Jos en olisi jäänyt tammikuussa työttömäksi, niin en välttämättä edelleenkään tietäisi näitä asioita. Koska sitten olisin tajunnut, että me ollaan hiukan vieraita toisillemme? Ehkä silloin, kun olen 50 ja kyllästynyt uraputkeeni?
En missään määrin ole pahoillani siitä, että palasin töihin kun Eino oli 4kk, vaan tiedän sen olleen meidän perheen kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Mutta en kyllä ole pahoillani siitäkään, että olen nyt viettänyt aikaa perheeni kanssa ja päässyt seurailemaan lasten kasvua ja heidän höpsöjä juttujaan – tutustunut ja kiintynyt Einoonkin ihan uudella tavalla. Nämä tälläiset ajatukset on kai perinteisesti mielletty isien ja miesten ajatuksiksi, kun isät ovat elättäneet perheen ja äidit hoitaneet lapset. Moni menestynyt mieshän on haastatteluissakin maininnut, että jos he saisivat tehdä jotakin toisin, viettäisivät he enemmän aikaa perheensä ja lastensa kanssa.
Näiden ajatusten ja kokemusten turvin olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kummankin vanhemman, olivat he sitten mitä sukupuolta tahansa, tulisi viettää aikaa lastensa kanssa näiden ollessa aivan pieniä. Yhteiskuntarakenteet ja sukupuoliroolitkin on aivan yhdentekeviä sen tosiasian rinnalla, että lapset ansaitsevat mahdollisuuden tutustua vanhempiinsa ja olla näiden kanssa. Hallituksen perhepaketti kaatui muutama viikko sitten ja sen mukana kaatui myös perhevapaiden uudistaminen. Tavallaan olen tuosta ihan onnellinen – sen lisäksi, että päivähoito-oikeuden säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, on nyt tilaisuus alkaa puhaltamaan poliittista tuulta 6+6+6 -malliin ja toivoa, että meillä tulevaisuudessa on kyllin fiksu eduskunta ja valtioneuvosto löytämään rahat sen toteuttamiseen.
Sitä odotellessa toivoisinkin, että ihan jokainen vanhempi kysyisi itseltään, että tunnetko lapsesi ihan oikeasti. Tiedätkö hänen lempiruokansa? Lempparileikit? Missä lapsi viihtyy kaikista parhaiten tai mitä tekee mieluiten? Mitä hän pelkää? Koska hän on onnellimmisillaan?
Pidän itseäni kohtuullisen valveutuneena ja ajattelevana äitinä, mutta silti en olisi osannut joulukuussa vastata näihin kysymyksiin. Hirvittää pelkkä ajatuskin siitä, miten moni uraisä tai -äiti vastaa näihin POISSA.
Se ei nimittäin ole kenenkään etu, ei lapsen eikä vanhemman.
Anna-Reetta
Mä mietin tässä hiljattain et kui surullista on että minä lastenhoitaja, tunnen noi muksut paremmin kuin niiden isä tuntee. Se lähtee aamulla töihin ennen kun kukaan herää ja tulee kotiin vähän ennen ilta seittämää (lapset menee nukkumaan klo 20.30). Kerran se mulle huomautti että en jättäisi 15kk ikäistä yksin syöttötuoliin ilman valvontaa (koska sillä on ollut tapana nousta siihen seisomaan), ja mä mietin että muksu kyllä on osannut olla paikoillaan syöttötuolissa jo viimeiset 3kk, etenkin jos sillä on edessään safkaa jota mättää suuhun tai leluja, niin sen voi jättää siihen ainakin pariksi minuutiksi ihan huoletta jos vaikka tarvii keittiössä käväistä.
(FYI perheen äiti on kotona, mä autan ruuhkatunteina kuten aamulla, lounaalla, ”school run” ja kylpy-illallisaikaan)
Emmi Nuorgam
Me oltiin viime kesänä uimarannalla ja mun sydän särkyi, kun siellä oli yksi iskä (kauluspaidassa), joka ei erottanut niiden n. 3v kaksospoikia toisistaan. Jotenkin toivoisi, että siihen on joku muu syy, kuin ura tai työt, mutta ehkä se on vain toiveajattelua.
Anna-Reetta
:/
Nii
Aloin kirjottaan kommenttia, mutta tajusin ettei mulla ole mitään lisättävää. Pelkkää asiaa taas kerran 🙂
Mä oon siitä mahtavassa asemassa, että saan olla lapseni kanssa joka päivä töissä. Onhan siinä ne muutkin, mutta on myös oma. Joskus on aika rankkaakin mutta enimmäkseen oon superiloinen että mulla tällanen mahdollisuus on.
Toi 6+6+6 olis aivan paras! Peukutan.
Silkkitassu
Just eilen täytin E:n perhepäivähoidon aloituskyselyä, jossa kyseltiin juurikin noita asioita. ”Mistä tykkää, mitä pelkää jne.” Ei ne ilman isältä kysymistä täysin onnistuneet tältä uramutsilta. ”Onko sulla jotain lisättävää näihin mun laittamiin?”
EMerituuli
Onko tuo 6+6+6-malli sellainen, että kumpiki vanhempi voi olla lapsen kanssa 6kk kotona ja kolmas 6kk on kumman vain käytettävissä? Tarkoittaako tämä sitä, että lapsi joutuu hoitoon 1.5-vuotiaana? Vai onko äitiysvapaa edelleen sen 9kk ja siitä alkaa sitten tuo 6+6+6-systeemi? Muutenhan tuo on melkoisen epäreilua kun äiti joutuu käyttämään automaattisesti nuo ensimmäiset 12 kuukautta ihan jo imetyksen takia ja saa tällöin kokea vain tuon pikkuvauvavaiheen ja unettomat yöt ja kun asiat sitten viimein helpottavat ekojen synttäreiden jälkeen, on isän vuoro jäädä kotiin.
Suvi K.
Mulla ei ole lapsia mutta voin vastata tähän (vähän isomman) lapsen näkökulmasta. Kun mä olin pieni, mun iskä oli paljon työmatkoilla yms. ja äiti pyöritti pääasiassa arjen kotona. Sen harvan kerran kun oltiin iskän kanssa kahdestaan, se oli toisaalta tosi siistiä, mutta toisaalta ärsytti kun se ei tiennyt tyyliin millasista voileivistä mä tykkään tai missä järjestyksessä pitää tehdä hampaanpesu ja yöpuvun pukeminen jne. (alakouluikäselle tosi olennaisia asioita :D).
Että komppaan kyllä Emmiä!
Emmi Nuorgam
Malli, jota THL esimerkiksi on tutkinut ja esittänyt uudistukseksi tarkoittaa sitä, että kummallakin vanhemmalla on 6kk vanhempainvapaata, jonka lisäksi yksi jakso on jaettavissa. Nämä vapaat tulee käyttää ennen kuin lapsi on 3v. THL:n mallissa on mukana myös kotihoidontuki, mutta mun mielestä siitä voitaisiin luopua, koska jo nykyisellään valtaosa lapsista aloittaa päivähoidon 1,5-2-vuotiaana, eli juuri silloin, mihin tuo 6+6+6 myös riittäisi.
Jo nyt naiset palaavat töihin myös silloin, kun imetys on kesken. Se vaatii vain hieman järjestelyjä. Toiset äidit taas eivät imetä lainkaan. Toiset lapset ovat vaativia ensimmäiset 4kk, toiset 12kk, toiset 6 vuotta. Jotkut nukkuvat yönsä jo synnärillä kokonaan, toiset eivät nuku koskaan. Tässä mallissa siis kukaan ei ole pakotettu mihinkään, vaan perhe voi aina omakohtaisesti valita itselleen parhaan tavan toimia.
Emmi Nuorgam
Tämä kommentti siis EMerituulille, kommentoin näköjään puhelimella ihan mihin sattuu!
EMerituuli
Kiitos selvennyksestä! Näen kyseisen mallin hyvät puolet, mutta en koe että se kannustaa imetykseen (en keksi ainuttakaan järkevää järjestelyä, jossa olisi mahdollista imettää juuri 6kk täyttänyttä suositusten mukaisesti, mikäli käy töissä) ja kun kaikilla perheillä ei ole mahdollista ratkaisu, jossa paremmin / ainoa tienaava on kotona, joutuisi osa lapsista päiväkotiin jo vuoden ikäisinä. Vuoden ikäinen tuskin osaa kunnolla kävellä ja sanojakin tulee vain muutamia, jos ollenkaan. Jonot päiväkoteihin ovat helposti yli vuoden, joten lapsi pitäisi ilmoittaa hoitoon jo ennen syntymäänsä ja siltikään paikka ei ole taattu. Päivähoidon laadulle ja saatavuudelle pitäisi ensin tehdä jotain radikaalia.
Emmi Nuorgam
Tuossa THL:n mallissa vanhempaanvapaan korvaus olisi 80% bruttotuloista, eli pudotus ei olisi niin rankka.
Mä olen käsittänyt, että se hoitopaikka on järjestyttävä 4kk sisällä, eikö se pidäkään kaikissa kunnissa paikkaansa?
EMerituuli
Ai olisi niinkin iso kun 80%? Sittenhän tilanne ei tosiaan ole mitenkään mahdoton… Juu, jonkinlainen hoitopaikka jostain päin kuntaa järjestyy kyllä 4kk:n sisään, mutta esimerkiksi meille tarjotut paikat ovat järjestään olleet mahdottomien matkojen päässä ja ”huonomaineisista” päiväkodeista. Alueen yksityiseen päiväkotiin on tosiaan yli vuoden jonotus, mutta meidän kunnan järjestämä päivähoito on niin epätasalaatuista, etten uskaltaisi lasta sellaiseen pistää, vaikka ikää on yli 2 vuotta. Hän ei nimittäin puhu vielä hyvin ja on muutenkin herkkä.
neljän äiti (Ei varmistettu)
Hyvä kirjoitus, mutta tuosta kotihoidon tuesta olen kanssasi aivan eri mieltä. Toivottavasti jatkossakin siihen on mahdollisuus.
Kaksi vanhinta lasta ovat aloittaneet hoidon alle kaksivuotiaina. Ensimmäinen oli 6kk yksivuotiaana hoidossa, kun odotin seuraavaa. Tällöin ei ollut vielä voimassa se laki, että saat saman äitiyspäivärahan, jos lasten ikäero on alle kolme vuotta. Ilman töihinpaluuta olisin saanut vain minimi äippärahat. Tämä oikeus samaan äityspäivärahaan oli muutoin loistava lakimuutos. Toinen aloitti opiskelujeni vuoksi hoidon 1.3kk iässä. Kyllähän se meni ja en sitä niin silloin ajatellut. Enkä usko heidän saaneen traumoja.
Kuitenkin nykyään mietin lapsuuden olevan kovin lyhyt. Hetki sitten tuo teini-iässä oleva esikoiseni oli vasta vauva. Kolmannen kanssa olin kotona miltei kolme vuotta ja jos vain suinkin voin olla kotona meidän nuorimmaisen kanssa kolme vuotta, niin ilman muuta olen. Hän ehtii olla päiväkodin oravanpyörässä ihan riittämiin tämän jälkeenkin. Enkä kaipaa yhtään kiireisiä aamuja, kun raahaat väsynyttä lasta hoitoon.
Itse olen kahden nuorimman kanssa tehnyt hoitovapaalla keikkatöitä ja tämä kotiäitiys+satunnaiset työkeikat on loistava yhdistelmä.
Päähenkilö
Mä usein mietin näissä pienten lasten (sanotaan alle 2-vuotiaat tai jopa alle 1-vuotiaat) päiväkotiasioissa sitä, että useimmat lapset kyllä sopeutuu tuonkin ikäisinä sinne ryhmään… Koska lapset nyt vaan useimmiten sopeutuu… Mutta onko ihan pakko pistää heidät sopeutumaan?! No, monesti on, tällä hetkellä, mutta tähänkin asiaan voitaisiin vaikuttaa esim. perhe-, työvoima- ja varhaiskasvatuspoliittisilla linjauksilla. Miksi esimerkiksi laadukasta perhepäivähoitoa tai muita pienryhmähoitomuotoja ei millään merkittävillä tavoilla kehitetä? Miksei sitä 6+6+6-mallia jukoliste ajeta läpi ponnekkaammin, kun se olisi taloudellisesti kannattava tapa hoitaa lapsi kotona edes puoli vuotta pidempään? Miksi Suomessa erilaiset osa-aikatyön muodot (myös ns. asiantuntijatyössä) ovat lapsenkengissä verrattuna vaikkapa länsinaapuriin?
Ajattelen niin, että varhainen päiväkotihoito (eli just nämä hädintuskin yksivuotiaat) ei varmastikaan lapsia yleensä vahingoita. Mutta useimmissa tapauksissa siitä ei nyt varsinaista hyötyäkään lapselle ole. Useimmissa tapauksissa ei olisi ainakaan haittaa siitä, että lapsi lähtisi hoitoon vasta kun hän osaa kävellä ja puhua ja hänellä on valmiudet oppia ryhmässä tarvittavia sosiaalisia taitoja. Mun unelmatodellisuudessa lapsia hoidettaisiin pari-kolmevuotiaaksi kotona jonkun läheisen aikuisen hoivissa tai sitten laadukkaasti ja turvallisesti pienryhmässä.
Omat lapseni ovat lähteneet olosuhteiden pakosta hoitoon 1,5-vuotiaina. Kaksi heistä meni ensimmäisiksi vuosiksi perhepäivähoitoon, yksi suoraan päiväkotiin. Itse asiassa tuo viimeisin oli vasta 1 v 3 kk päiväkodin aloittaessaan. Kyllä se aika kovasti kirpaisi, vaikka tässä jo melko paatuneita hoitoonviejiä oltiinkin.
neljän äiti (Ei varmistettu)
Hyvä kirjoitus tämäkin. Olen varsin samaa mieltä. Kyllä mua todella kirpaisi pitää esikoista se puoli vuotta hoidossa 1v5kk iästä. Hän puhui täysin ja käveli jne, mutta oli/on luonteeltaan arka. Hän ei tuntunut nauttivan hoidosta. Olinkin helpottunut, kun häin äitiyslomalle ja poika sai jäädä taas kotiin. Pysyvää vahinkoa siitä tuskin tuli. Seuraavan kerran hän aloitti hoidon kolmevuotiaana ja se oli hänelle selvästi otollisempi ikä aloittaa hoito. Suomessa on käsittääkseni mietitty lapsen kehityspsykologian pohjalta mm. tuo kotihoidon tuki kolmeen vuoteen saakka.
Lisäksi minulla ystäviä, jotka työskentelevät päivähoidossa lastentarhanopettajina. Osa on vielä pienten puolella töissä. Ja kyllä heistä jokainen on minulle suoraan sanonut, että jos vain on mahdollista ja perheolosuhteet on ihan ok, niin kyllä koti on pienelle parempi kuin päiväkoti.
neljän äiti (Ei varmistettu)
Hyvä kirjoitus tämäkin. Olen varsin samaa mieltä. Kyllä mua todella kirpaisi pitää esikoista se puoli vuotta hoidossa 1v5kk iästä. Hän puhui täysin ja käveli jne, mutta oli/on luonteeltaan arka. Hän ei tuntunut nauttivan hoidosta. Olinkin helpottunut, kun häin äitiyslomalle ja poika sai jäädä taas kotiin. Pysyvää vahinkoa siitä tuskin tuli. Seuraavan kerran hän aloitti hoidon kolmevuotiaana ja se oli hänelle selvästi otollisempi ikä aloittaa hoito. Suomessa on käsittääkseni mietitty lapsen kehityspsykologian pohjalta mm. tuo kotihoidon tuki kolmeen vuoteen saakka.
Lisäksi minulla ystäviä, jotka työskentelevät päivähoidossa lastentarhanopettajina. Osa on vielä pienten puolella töissä. Ja kyllä heistä jokainen on minulle suoraan sanonut, että jos vain on mahdollista ja perheolosuhteet on ihan ok, niin kyllä koti on pienelle parempi kuin päiväkoti.
Päähenkilö
Kyllä, olen kovasti samaa mieltä siitä, että molempien vanhempien pitäisi oppia tuntemaan lapsensa. Ja myös lasten oppia tuntemaan molemmat vanhempansa. Ja molempien vanhempien pitäisi saada ja osata olla ihan oikeasti ja tasavertaisesti vastuussa lapsista.
Yksi hyvä mittari tuohon todelliseen tuntemiseen ja vastuunkantoon ovat etenkin sitten perhevapaiden jälkeen lääkäri- ja neuvolakäynnit, päivähoidon vasu-keskustelut ja koulujen arviointikeskustelut. Sekä kaikki niihin liittyvät lomakkeet ja ajanvaraukset. Tai lasten arkisten vaatteiden hankkiminen? Tsekatkaapa säännöllisesti, hoitavatko molemmat vanhemmat teillä näitä hommia, vai kuinka vastuut jakautuvat? Ihan älyttömän monessa perheessä nämä ovat lähes sataprosenttisesti äidin heiniä.
Siitä olen samaa mieltä (ihan omaan kokemukseenkin pohjautuen), että 1-vuotias on turhan pieni nykyisenkaltaisiin päiväkotikuvioihin. Kannatan ponnekkaasti ja lämpimästi 6+6+6-mallia, mutta erilaisia pienryhmähoitomuotoja (samoin kuin joustavampia työn muotoja ja osa-aikatyötä) pitäisi maassamme kehittää ja vähän ripeästi.
Imetys muuten yleensä onnistuu / jatkuu ihan ok, vaikka äiti palaisikin töihin. Maidontuotantoa on useimmiten mahdollista pitää yllä esimerkiksi pumppaamalla maitoa vaikkapa lounas- ja kahvitauoilla. Tai sitten voi jatkaa imetystä aamuisin ja iltaisin, vaikka lapsi muuten jo siirtyisikin kiinteään ravintoon tai pulloruokintaan. Jos siis imetys on hyvässä vauhdissa, mutta työt kutsuvat jo äitiä, niin ei kannata ajatella, että se olisi automaattisesti imetyksen loppu. Osittaisimetystä voi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
EMerituuli
Olen muuten kaikeasta sanomastasi ihan samaa mieltä, mutta kun lapsi on täysimetyksellä 6kk ikään saakka ja alkaa tällöin tuurilla maistelemaan kiinteitä lusikan tai kaksi päivässä, on imetyksellä hurjan iso rooli lapsen pääasiallisena ravintona vielä monta kuukautta. Suositusten mukaan imetystä tulisi jatkaa vuoden ikään saakka ja harvalla pysyy maidontuotanto yllä pumppailemalla 8-9h päivästä. Ja tällöinkin lapsi kyllä saa äidinmaitoa, muttei imetystä. Myös psykologiset vaikutukset tulisi tässä ottaa huomioon. 6kk ikäisen vauvan ei varmasti ole hyvä olla erossa äidistään koko työpäivän ajan. Toki isä on vanhempi myös, mutta noin pienelle äiti + imetys on kuitenkin vielä se tärkein juttu.
Tulee toki huomata, että 6+6+6 mallin mukaan äidin on tosiaan mahdollista olla kotona lapsen ensimmäinen elinvuosi, eli jos päivähoitoa parannetaan ja työaikoihin saadaan joustavuutta, uskoisin ettei 1.5-vuotias mitenkään kärsisi tästä mallista.
Päähenkilö
Kuitenkin käytännössä aika monissa perheissä vauvan imetys vähenee joka tapauksessa selkeästi puolen vuoden paikkeilla – tai jopa ennen sitä. Usein loppuukin.
Eihän nämä yksinkertaisia kysymyksiä ole. Lapsiperheen elämää ei toki olisi hyvä elää työelämän ehdoilla, mutta toisaalta ei elämää ylipäänsä voi aina elää imetyksenkään ehdoilla. Pitkä imetys ei ole millään tapaa hyvän vanhemmuuden mittari.
Taustaksi sanottakoon, että olen itse täysimettänyt yhtä lasta 6 kk (josta viimeisen kuukauden olin töissä ja lapsi sai rintamaitonsa klo 9-17 tuttipullosta – imetys piti valitettavasti lopettaa lapsen pahojen allergioiden vuoksi) sekä yhtä lasta 6 kk ja toista liki 8 kk yksinomaan ja heitä molempia vielä vuoden ikään osittain. Kaikki kolme ovat tänä päivänä onnellisia ja tasapainoisia lapsia. (Tuo ”vain” 6 kk imetetty, joka sai pienimpänä pullomaitoa äidin ollessa töissä ehkä tasapainoisin. 😉 )
Mä olen ollut varsin imetysmyönteinen ja motivoitunut omassa elämässäni, mutta noin yleisellä tasolla imetys / sen loppuminen ei musta ole asia, joka joko kruunaa tai tuhoaa ihmisen lapsuuden. Tai naisen äitiyden. Niin ikään luulen, että jos vauvaa sen puoli vuotta rakkaudella imettelee, niin ei ole katastrofi, vaikka sen jälkeen maito ja läheisyys tulisivatkin (enimmäkseen tai vallan) muussa muodossa. Ekat 6 kk lienevät ravitsemuksellisesti ne tärkeimmät?
Olen muuten ymmärtänyt, että 6+6+6-mallissa ne kuutoset voi pitää missä järjestyksessä vain. Eli esim. imettävä äiti voi olla kotona 6+6 ja sitten isä seuraavat 6. Toivottavasti olen ymmärtänyt oikein.
Päähenkilö
..,ja niinhän säkin EMerituuli tuossa totesit. 🙂 Eli ei kuutosmalli olisi edes mitenkään imetyskielteinen malli. Hyvä sekin.
Päähenkilö
Sitten vaan miettimään, että mistä malliin otettaisiin rahat. Mulla olisi kyllä muutamia hyviä ehdotuksia… Ja hei, eduskuntavaalit on ovella, olkaahan skarppeja ehdokkaidenne kanssa ja kyselkää, millaista perhepolitiikkaa he kannattavat!
Päähenkilö
http://www.feministisetvaalit.fi/saako-tasa-arvo-maksaa/
Emmi Nuorgam
Juuri näin!
Järkky
Ja sen yhden kuutosen voi luultavasti vaikka jakaa, joten äiti voi olla lapsen kanssa kotona esim. 8kk ja isä sitten siitä eteenpäin. Kyllä se mielestäni ihan riittävän imetysmyönteistä on, hyvänen aika sentään. Myös silloin, kun äiti on palannut töihin, hän voi vaikka imettää aamulla ennen lähtöä, pumppailla töissä maitoa ja työpäivän jälkeen lapsi voi olla tississä kiinni vaikka koko loppuillan, jos siltä tuntuu. Kyllä sitä läheisyyttä lapsi voi saada muutenkin, ei se varmastikaan ole kiinni siitä, että äiti on 6kk jälkeen poissa kotoa n.9h/päivä.