Hilda stailaa

Nannannaa ja Rosanna haastoivat muita perhebloggareita antamaan stailauksen kerrankin lasten käsiin ja meinasin jo jättää haasteen väliin, kun Hildan keskittymiskyky tälläisissä nyt valitaan vaatteita -tyyppisissä asioissa on kutakuinkin kultakalan tasolla. Ellei sitten kyse ole hänen omista vaatteistaan – silloin ei päälle käy muu kuin tuo kuvissakin näkyvä leopardikuvioinen mekko. Neiti Näppärä on jo muun muassa päättänyt, ettei hän voi pukea päälleen kirkkaanpunaista, vaan se on Einon väri, koska Eino on vauvva. Samasta syystä Einon kanssa ei voi myöskään leikkiä, olla samassa huoneessa, katsella Mimiä ja Kukua – you name it – mutta se taitaa olla jo ihan eri postauksen aihe. Nyt tyydyn sanomaan aiheesta vain että huoh.

Tänään kuitenkin kaivattiin viimeisille etanavauhtia madelleille minuuteille jotain tekemistä ja Karoliinan innoittamana ylipuhuin Hildan valitsemaan itselleni vaatteita. Avattiin vaatekaappi ja Hilda valitsi ensimmäisenä tissiliivit, jotka hän itse halusi pukea päälleen. Sen jälkeen hän valitsi leopardikuvioisen pikkulaukun – jälleen itselleen – ja kirpparilta joskus löytyneen turkispuuhkan. Senkin luonnollisesti itselleen. Vasta kun stylistin oma habitus oli kunnossa ja sitä oli porukalla ihailtu peilistä, oli aika valita äidille vaatteita.

Tässä vaiheessa ei varmaan enää ketään yllätä, kun kerron, että aloitimme leopardikuvioisesta kauluspaidasta. Sen kaveriksi Hilda valitsi juhlavan paljettijakun, joka itseasiassa on hetamargaretalta pitkäaikaislainassa. Tässä vaiheessa vielä ajattelin, että hommahan on ihan kivasti tyttärelläni hanskassa. Kunnes sitten siirryttiin sinne alaosakaapille, josta stylisti valitsi kaapin ainoan vaaleanpunaisen vaatekappaleen (big surprise!), henkkamaukan sporttiosaston shortsit.

Koitin ehdotella shortsien kanssa sukkahousuja, mutta eripariset nilkkasukat olivat tietysti huomattavasti tyylikkäämpi vaihtoehto. Hildan puolustukseksi on sanottava, että pallokuosisen sukan pari oli jossain hukassa ja siksi oli pakko tyytyä raidalliseen versioon. Sukkien valinnan jälkeen siirryimme tietysti kenkäosastolle. Ensin kokeilimme vaaleanpunaisia ballerinoja, jotka olivat ihan ehdoton nou-nou. Sen jälkeen valkoisia converseja, jotka olivat periaatteessa ihan hyvät, mutta sitten kuitenkin vauvojen kengät. Kolmantena testiin pääsi sairaalatossut, jotka sitten olikin juuri sitä mitä haettiin. Olin itseasiassa aika yllättynyt, koska olisin voinut lyödä vetoa Hildan valitsevan mulle korkokengät. Nyt mentiin kuitenkin näin.

Korurintamalla mentiinkin sitten yllättävän simppeleillä valinnoilla: kaulaan musta-kultainen statement-koru ja korviin sekä piparinmallinen tähti ja pinkki pöllö. Rannekorut ja muut hörpäkkeet olisi kuulemma ollut jälleen kerran vauvvojen juttuja. Ei ole muuten varmaan hääviä olla vauva, kun silloin ei saa tehdä mitään eikä pukea päälleenkään mitään.

Toisin kuin kaikki muut stailatut, mää en ehkä olisi lähtenyt tässä asussa kylille pyörimään. Ainakaan tähän vuodenaikaan, olisi voinut tulla vilu aika nopsaan. Miehen mielestä näytin ihan siltä, että olin menossa Kyttispubin pikkujouluihin, itse näytin siltä, että olisin voinut olla parin vuoden takaisen Italian Voguen kannessa. Yhdistellään sitä sporttista tyyliä glamouriin, eiks niin?