Lilyn toimitus aloitti tänään #Vaalikenkä -nimisen juttusarjan, jossa haastatellaan eduskuntavaaliehdokkaita ympäri Suomen ja nostetaan näinollen huhtikuiset eduskuntavaalit myös Lilyn keskusteluihin. Juttusarjan ensimmäisessä osassa haastatellaan Kokoomusnuorten puheenjohtajaa Susanna Koskea, enkä voinut olla tarttumatta Kosken määritelmään feminismistä.
”En koe olevani feministi. Ajattelen, että tässä yhteiskunnassa molemmat sukupuolet ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia, eivätkä naiset tarvitse sukupuolensa perusteella erityiskohtelua, koska heillä on käytännössä hyvin samantyyppiset mahdollisuudet kuin miehilläkin. Keinotekoiset ratkaisut, kuten kiintiöt, tekevät tyhjiksi naisten omat saavutukset, koska naiset pystyvät saavuttamaan asioita ilman pakotettuja apupyöriäkin. Olen kokoomusnuorten 86-vuotisen historian ensimmäinen naispuheenjohtaja, mutten koe sukupuolellani olleen merkitystä valintaani.”
Odotin tätä haastattelua, koska entisenä kokoomusnuorena haluaisin kovasti tykätä Koskesta ja olla hyvilläni siitä, että järjestöllä on puheenjohtajana nainen (vaikka en kyseiseen puolueeseen enää kuulukaan). En kuitenkaan voi olla huomaamatta, että laveimmat perustelut Koski antoi kysymykseen koskien lempparikenkiä ja erheellistä lausuntoa feminismistä.
Kuten stella maria jo kommentoikin alkuperäiseen kirjoitukseen, ei feminismi ole ensisijaisesti pakotettuja, keinotekoisia apupöyriä, vaan sukupuolten tasa-arvoa. Feministinen ajattelu ei lähde siitä, että naiset tarvitsevat apupyörät, vaan siitä, että meidän tulee muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita jotta moista apupyöräajattelua ei edes tarvita. Se, että Susanna Koski on tullut valituksi luottamustehtävään, ei tarkoita sitä, etteikö yhteiskunnan rakenteissa olisi vielä korjattavaa.
Feminismi – sen tarve tai tarpeettomuus – kuitataan usein kiintiöpaikoilla. Ikäänkuin se olisi ainoa asia, mitä feministit haluavat: kiintiöpaikkoja sinne tänne. Jos Koski olisi tutustunut esimerkiksi Naisasialiitto Unionin Feministiset vaalit -sivustoon ja kampanjaan, hän olisi osannut argumentoida kenties hiukan laajemmin.
Feminististen vaalien taustalla on kolme kantavaa arvoa: tasa-arvo, ihmisoikeudet ja oikeus turvaan. Kiintiöpaikat liittyvät näistä löyhästi vain yhteen, tasa-arvoon, eikä siihenkään kovin keskeisesti. Tasa-arvo arvona tähtää kiintiöiden sijaan siihen, että sukupuolille perinteisesti kuuluneet etuoikeudet ja asema tunnustetaan ja näitä etuoikeuksia ylläpitävät rakenteet puretaan.
Sen sijaan Feministisillä vaaleilla ja feministisellä politiikalla on huomattavasti tärkeämpiäkin tavoitteita, kuten sukupuolivaikutusten huomioiminen politiikassa, itsemääräämisoikeuden vahvistaminen, vähemmistöjen mukaanottaminen päätöksentekoon, vanhemmuuden ja hoitovastuun jakaminen, palkkatasa-arvo ja naisten välisten palkkaerojen selvittäminen ja esiintuominen. Tavoitteita, jotka koskevat sekä miehiä että naisia ja toisaalta tunnustavat samalla sukupuolten moninaisuuden.
Suosittelen sekä Susanna Koskelle että kaikille naisille tutustumista kampanjan tavoitteisiin. Sillä jokainen kerta, kun joku aloittaa lauseen ”En ole feministi, mutta..” tekee hän karhunpalveluksen koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Feminismi ei ole sitä, että kasvatettaisiin kainalokarvat ja poltettaisiin rintaliivejä (toki niinkin saa halutessaan tehdä), vaan sitä, että me tunnustetaan yhdessä, ettei tämä yhteiskunta ole vielä valmis. Niin kauan kun isä ei voi taloudellisista syistä jäädä kotihoidotuelle, maahanmuuttajanaisen euro on 62 senttiä tai intersukupuolisen lapsen sukuelimet silvotaan kosmeettisista syistä, on meidän kaikkien oltava feministejä.
Kyse ei ole siitä, että jokin sukupuoli olisi toista parempi. Kyse on siitä, että me kaikki olemme yhtä hyviä.
paulahelena
Mä taas en haluaisi äänestää ketään, joka julistautuu feministiseksi ehdokkaaksi. Mun korvaan feminismillä on aina vähän semmonen turhan vauhkoamisen kaiku, oon lähtökohtasesti niin yksilökeskeinen ja yksilön valinnanvapauteen & vaikutusmahdollisuuksiin uskova, että en halua ite tulla niputetuks johonkin yleiseen naisten ryhmään, jonka nimissä ajetaan jotain etuja. Toki myönnän, että mun tiedot ja näkökanta feminismiin on tosi kapea-alaiset ja varmaan kannatankin monia siihen liittyviä arvoja ilman, että koen ne millään tavalla feminismiin liittyväks.
Toisaalta sitten oon jo pienestä pitäen julistautunut sovinistiks, koska mun ”arvoasteikolla” miehet on lähtökohtasesti korkeemmalla kuin naiset. Toki yksittäiset naiset voi olla päteviä ja ihailtavia ja yksittäiset miehet idiootteja, mutta lähes hommaan kuin hommaan valitsisin ensijaisesti miehen, jos sukupuoli olis ainoa valintakriteeri. En tiedä, mistä tää ajattelutapa on syntynyt, koska oon tosiaan ihan lapsesta asti ollut tätä mieltä. Tykkään mun molemmista vanhemmista mut ehkä isä on ollu mulle kuitenkin semmonen korkein auktoriteetti ja ihailun kohde, niin josko se sieltä sit olis lähtösin. Toki siis oon kuitenkin emansipoitunut sovinisti (termi kehitelty noin 10 vuoden kypsässä iässä), eli minä itse olen kuitenkin kaikkein korkeimmalla tässä arvoasteikossa. 😀
Emmi Nuorgam
Vaikka en voi allekirjoittaa mielipidettäsi ja se on jopa hiukan hankala ymmärtää, niin pakko sanoa, että rohkeaa myöntää tuollainen asia. Toivoisin kuitenkin, että tutustuisit vähän tarkemmin feminismiin ja sen määritelmiin ja pohtisit asiaa vaikka oman lapsesi kautta: olisiko sinusta ihan ok kieltää asioita vain sukupuolielinten vuoksi?
paulahelena
Parissa muille osoitetussa kommentissa ehkä jo avasin vähän tarkemmin tätä mun ajatusmallia, mutta ehkä se ydin siinä on se, että koen ihmiset niin vahvasti yksilöinä, että sukupuoli on mun mielestä keinotekoinen tapa lähestyä koko tasa-arvojuttua, ja toisaalta miehen ja naisen biologiset erot on kuitenkin niin selkeitä, että niiden perusteella väkisinkin tapahtuu jonkinlaista erottelua.
Emmi Nuorgam
Mitä tekemistä munasarjoilla ja kohdulla on esimerkiksi palkkaerojen kanssa?
paulahelena
Ei mitään. Samasta määrästä samalla pätevyydellä tehtyä samaa työtä tulis jokaisen saada sama palkka. Ja mun ymmärtääkseni mitään sukupuoleen perustuvaa palkkataulukkoa ei firmoissa olekaan.
Emmi Nuorgam
Tsek tuosta mun linkkilistasta esimerkiksi se Ekonomiliiton tai ministeriön juttu, jossa mainitaan nämä selittämättömät palkkaerot. Puolet palkkaeroista johtuu siis alojen epätasa-arvoisesta palkkauksesta, mutta puolet edelleen ”jollain muulla” eli sukupuolella.
heta margareta
Sori, mutta tää kommentti saa mut ihan mielettömän surulliseksi. Jotenkin multa riittää ymmärrystä vielä sille, että joku konservatiivisesti kasvatettu ajattelee, että miehet ja naiset ovat jotenkin ”luontaisesti erilaisia” niin, että naiset hoivaa ja miehet tekee hommia. Mutta että vielä vuonna 2015 joku kelaa, että toinen sukupuoli on arvokkaampi kuin toinen. Ei huhhuh.
paulahelena
Okei, arvoasteikko oli ehkä vähän huono sana, koska en siis tosiaankaan pidä mitään sukupuolta toista arvokkaampana – niin kuin en pidä ketään yksittäistä ihmistäkään toista arvokkaampana. Ei kellään meistä oo valtaa asettaa ihmisiä arvojärjestykseen, jokaisen elämä on yhtä arvokas ja tärkeä. Siitä ei oo kyse.
Se, mitä haen takaa, on ehkä se, että miehet on mun mielestä lähtökohtasesti jotenkin fiksumpia/pätevämpiä/miesten kanssa on helpompi toimia/miehet hoitaa asioita tehokkaammin. Jotenkin mulla vaan on tällanen lähtöoletus. Ehkä siks, että oon ollut miesvaltasissa kouluissa ja työskentelen miesvaltasella alalla ja oon vaan kohdannut huomattavan paljon päteviä miehiä. Oon miesfani.
Koska kuitenkin ajattelen ihmisiä ensisijaisesti yksilöinä enkä sukupuolensa edustajina, niin tottakai teen lopullisen päätelmän ihmisen kyvyistä ihan muun kuin sukupuolen perusteella. Jos olis kaks ihan täsmälleen yhtä pätevää, kivaa, hyvännäköstä ja kaikilta ominaisuuksiltaan tasavertaista työnhakijaa, joista toinen olis nainen ja toinen mies, niin yleisen miesfaniuteni vuoks valkkaisin varmaankin miespuolisen. Oikeessa tilanteessa kuitenkin varmaan nousis joku muu erottava tekijä, jonka perusteella tän valinnan ennemmin tekisin.
heta margareta
Vaihda vaikka ton mies -sanan tilalle suomalainen, intialainen, musta, laiha, homo tai kaunis ja katso mitä käy.
paulahelena
No mulle nyt on sattunut muodostumaan tällanen käsitys miehistä. Ja no kyllä mä ehkä myös jollain tasolla arvotan oletuksena korkeemmalle vaikka suomalaiset ja hyvännäköset ihmiset – suomalaiset toimintatavat sopii mulle ja onhan sitä aina kivempi toimia kivannäkösten ihmisten kanssa.
Ihminen on pinnallinen, väkisinkin tällaset asiat vaikuttaa, vaikkei sitä ehkä haluais itelleen myöntää.
Silti, edelleenkään, kukaan näistä ihmisistä ei ole arvokkaampi kuin toinen. Ja edelleenkään, mikään näistä ”kriteereistä” ei yksinään määrää yhtään mitään. Jos mun pitäis palkata pätevä, ruma, intialainen nainen tai täysin kyvytön, komea, suomalainen mies, niin todennäköisesti ottaisin sen pätevän – ellei sitten joku näistä muista ominaisuuksista olis olennaisesti työhön vaikuttava (jolloin en ehkä vois palkata kumpaakaan, koska en haluais kyvytöntä).
Nāiádes
Siis… Miten se naiseus, ulkonäkö tai kansallisuus voi olla olennaisesti työhön vaikuttava..? Jos on muuten jo pätevä.
Emmi Nuorgam
Jos on missi?
paulahelena
Jos ei oo mitään muuta erottavaa kriteeriä (todellisuudessa varmasti oikeesti aina on), niin jostainhan se ero pitää keksiä.
Minä henkilökohtaisesti tekisin mieluummin töitä hyvännäköisen ihmisen kanssa kuin ruman, jos mitään muuta eroa ei oikeesti olis, koska olishan sitä kivempi katella.
Suomalaisen valitsisin ehkä siks, että kokisin sen kanssa olevan helpompi toimia, mutta se nyt ei sit taas suoraan liitykään siihen kansalaisuuteen, jos molempien kielitaito olis täsmälleen sama. Omiin kokemuksiin perustuvat erot ulkomaisten kanssa kanssakäymiseen suomalaisiin verrattuna kun saattaakin olla kiinni nimenomaan siitä kanssakäymiskielestä eikä esim. erilaisesta kulttuuritaustasta niin kuin ensin ajattelin (vaikka silläkin toki on merkitystä).
Mitä tulee miehiin ja naisiin, niin itseasiassa siinäkään se sukupuoli itsessään ei ehkä oo ratkaseva tekijä, vaan mä vaan koen tulevani yleisesti ottaen paremmin toimeen miesten kanssa ja tykkään niiden toimintatavoista – jolloin määräävä tekijä olis tietenkin kyseisen henkilön toimintatavat eikä sukupuoli. Jos pitäis tehdä yleinen oletus, niin pitäisin miestä parempana vaihtoehtona omien ennakko-odotusteni perusteella.
Amanda1 (Ei varmistettu)
Voisiko näillä ”miesten kanssa on helpompi tulla toimeen” ja ”miehet toimii sujuvammin yhteistyössä” -ajatuksilla olla mitään tekemistä sen kanssa, ettei miesten ole koskaan tarvinnut verissä päin tapella valta-asemista keskenään samalla tavalla kuin naisten? Hyväveli-verkostot toimii jne.
Nainen taas on aina naiselle susi juuri siksi, että naiselle pedattuja korkea-arvoisia paikkoja on meidän yhteiskunnassa niin häviävän vähän, että uralla etenevän naisen on pakko oman ammatillisen etenemisen vuoksi siivota muut naiset pois alta ja esittää miehille ”hyvää jätkää”.
Siksi olisikin suvaittavaa, että korkealle edenneet naiset ojentaisivat auttavan kätensä muille naisille sen sijaan, että kerkeäisivät huutelemaan mediassa, miten typerä aate feminismi on. Se on vaan sellaista miehille esitettyä teatteria.
paulahelena
Anteeks mutta mitä ”naisille pedattuja paikkoja”? En oo ikinä kuullut, että mihinkään muuhun virkaan kuin näyttelijäks olis pääsyvaatimuksena sukupuoli.
Mä myös näen syy- ja seuraussuhteet tässä jutussa vähän eri tavalla mutta se ei varmaan ole kenellekään mikään yllätys. 😀
En oo ikinä oikein ymmärtänyt tätä ajatusta naisten välisestä solidaarisuudesta, mä muodostan omat verkostoni ihan muun kuin sukupuolen perusteella. En näe, miks kenelläkään olis mitään velvollisuuksia jotain toista ihmistä kohtaan sen perusteella, että nää sattuu olemaan samaa sukupuolta.
suvituulihaukka (Ei varmistettu)
Sanot, että muodostat omat verkostosi jonkin muun kuin sukupuolen perusteella, mutta kuitenkin aikaisemmissa kirjoituksissasi sanot, että olet miesfani ja valitsisit kahdesta yhtä pätevästä mieluummin miehen yms. Siinä on ristiriita, sillä tosiaan aikaisemmin myönnät tekeväsi valintoja juurikin sukupuolen perusteella.
paulahelena
Joo teen, mutten verkostojani valitessa. Äänestäessä ja ehkä hierojaa valitessa kans. Ja tulevaisuudessa kans personal traineria, erehdyin viimeks ottamaan naisen ja siit ei tullu mitään. Ja on musta itseasiassa kivaa että mun kampaajakin on mies.
Verkostoja oikeestaan ei mun mielestä edes mitenkään tietosesti valita vaan niitä nyt syntyy milloin minkin ympärille. Toiset hakeutuu teekkarityttöihin ja toiset johonkin muuhun toimintaan.
Janica B. (Ei varmistettu)
Tämän kommenttiketjun luettuani voin sanoa ainoastaan, että nyt olisi asiaa omalle suosikkimiehelleni. Tuolle Pertti Jarlalle.
Tässä sitten muuta moro nääs.
Nii
Ja sä todella väität että huono/epäonnistunut pt-suhde riippui vain siitä että se sun pt oli nainen? Koko ajanhan olet jankannut, että sinä suhtaudut ihmisiin yksilöinä, et sukupuolen perusteella. Ja silti ”erehdyin viimeks ottamaan naisen ja siit ei tullu mitään” – ei ”viimeksi oli epäpätevä/edellisen kanssa ei kemiat kohdanneet/edellisen työtavat ei miellyttäneet mua/edellinen huusi/oli liian lepsu/oli liian aggressiivinen/oli liian rauhallinen”.
Ja hieroja? WTF? Ivalossa on kaksi maailman ihaninta hierojaa joita voin suositella lämpimästi ja varauksetta. Toinen on iso, lihaksikas, voimakas mies. Toinen pieni, siro, hoikka nainen. Molemmat tekevät työnsä täydellisesti ja molempien luona on mahtavaa käydä. M I K S I mieshieroja tai -pt on naista parempi?
Helmi K
”Any woman who doesn’t call herself a feminist is confused about what the word means. A feminist is for the cause of liberating women all over the world. And a woman who says she’s not a feminist is only saying that because she thinks it’s unappealing to men.”
Kyse on maailmasta jossa elämme, ei sinusta.
Kahvittelija
Hyvä ja tärkeä vastine, Emmi!
On surullista, että näitä ”En ole feministi mutta” -lausahduksia puskee esille aina vain. Ei tajuta sitä, että feministi haluaa tasa-arvoa kaikille, ei vain naisille. Feminismi taitaa olla yksi suomen kielen pelottavimmista sanoista. :/
heta margareta
Tunnen myös näitä ”en ole feministi koska meillä kotona homma toimii niin että minä silitän ja mies vaihtaa renkaat!”. Tekee mieli aina vastata, että niin meilläkin, koska pidän silittämisestä, mutta voisit silti olla feministi, jos olet samaa mieltä kanssani siitä, että Saudi-Arabiassa naisten tulisi saada ajaa autoa, suomalaisen asevelvollisuuden ei pitäisi perustua sukupuoleen ja että vanhemmuuden kustannukset tulisi jakaa vanhempien työnantajien kesken tasan.
Emmi Nuorgam
Se kielii mun mielestä vain siitä, että ihminen on itsekäs eikä halua tai pysty ajattelemaan muita, kuin itseään. Mistä tulee taas mieleen tämä mielipidekirjoitus:
JuttaElisabet
Kiitos Emmi tuhannesti tästä kirjoituksesta! Olin menossa meuhkaamaan alkuperäisen kirjoituksen alle, mutta sanoit kaiken jo melko tyhjentävästi ja taitavasti.
Ja Paulahelenalle sellainen kommentti vielä, että us-ko-ma-ton-ta. En haluaisi mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta jos saisit jonain päivänä tyttölapsen, olisiko mielestäsi oikein, että kyvyistään huolimatta häntä esimerkiksi syrjitään työmarkkinoilla. Kuvitellaan, että hän olisi valmistunut vuoskurssinsa priimuksena, mutta vakityön saaminen takkuaa, koska nykyisellään nuoren naisen palkkaaminen on varsinkin yksityisellä sektorilla taloudellinen riski. Peruskoulun yhteiskuntaopissa selkeästi pitäisi kertoa kaikille teineille, että feminismi ei tarkoita päätöntä meuhkaamista ja rintaliivien polttamista, vaan sitä, että ihan oikeasti luodaan kaikille samat mahdollisuudet päästä elämässä eteenpäin. Nykyinen tilanne ei selkeästi riitä (tästä ihan konkreettisina todisteina esim. sukupuolittaiset palkkaerot ja perhevapaiden kustannusten ja tätä kautta vapaiden jakamisen tilanne), vaan jotain tarttis tehrä. Suosittelen tutustumaan myös positiivisen diskriminaation käsitteeseen. Esimerkiksi Vihreät (joiden jäsen en ole, enkä kyseistä puoluetta juuri äänestä) kirjoittaa asiasta juuri koulutuksen osalta täällä https://www.vihreat.fi/node/6913.
Tervetuloa 2000-luvulle siis. Samankaltaiseen tarpeeseen meille kehitettiin aikanaan esimerkiksi julkinen peruskoulu, mutta kuten Emmi sanoi, yhteiskunta ei ole vielä valmis. Yhteiskunta kehittyy ja tätä varten toivon, että keväällä eduskuntaan äänestetään faktoihin perehtyneitä, avarakatseisia poliitikkoja läpi puoluerajojen. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut ehkä vielä alkuperäiseen juttuun jonkun disclaimerin, koska juuri tuon kaltaiset heitot ja puhtaan tietämättömät harhaluulot tekevät hallaa feminismille.
JuttaElisabet
Niin ja tosiaan vielä omaan kommenttiini sellainen disclaimer, että feministit ajavat kaikkien sukupuolten tasa-arvoa, jotta esimerkiksi isien olisi mahdollista jäädä kotiin ilman työnantajan paheksuntaa ja kummastelua ja että vanhempainvapaiden kulut korvattaisiin niin, että tämä olisi myös perheille taloudellisesti mahdollista.
paulahelena
Mun tyttölapsi yksilönä olis tietenkin niin fiksu ja pätevä, että se pärjäis maailmassa ihan ittenään sukupuolesta riippumatta kuten äitinsäkin. 😉 Ikinä en oo kokenut mitään sukupuoleeni liittyvää syrjintää, joka ois jollain tavalla haitannut mua, joten mun mielestä on hassua perustaa mitkään tasa-arvovaatimukset sukupuoleen sinänsä. Sit on toki semmosia naisten ja miesten välisiä eroja, jotka kumpuaa ihan biologiasta (naiset synnyttää, miehet on keskimäärin vahvempia jne.), mille mun mielestä ei pidäkään tehdä mitään.
Muna (Ei varmistettu)
Onko argumenttisi todella se, että koska sinä yksilönä et ole kokenut mitään syrjintää sukupuolesi perusteella, joka sinua olisi haitannut, ei ole olemassa tasa-arvo-ongelmia? Vaikka itsekin ensimmäisessä viestissäsi myönnät syrjiväsi naisia. En haluaisi olla inhottava, mutta kantasi on todella naiivi. Suosittelen tutustumaan yhteiskuntatieteelliseen ja psykologiseen kirjallisuuteen erilaisista rakenteellisista ongelmista, jotka haittaavat sekä miesten että naisten elämää.
JuttaElisabet
Niin tuotas noin. Mistäs tässä nyt edes aloittaisi. Mitenkäs nuo rakenteelliset erot? Ilmeisesti haluat heittää laput silmille ja huutaa lallallaata, koska ne palkka- ja vastavalmistuneiden työllisyyserot on ihan oikeasti olemassa, vaikka kuinka jankkaisit vastaan. Eikö olisi kiva, että tää yhteiskunta olisi rakennettu niin, että kaikilla sen jäsenillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä? Kommentti osoittaa myös surullista itsekkyyttä. Vaikka esim. mulla menee suhteellisesti mitattuna tosi hyvin (asun kantakaupungissa jugend-talossa nätissä asunnossa, olen valmistunut yliopistosta, teen erittäin mielekästä duunia), niin näen myös oman napani ulkopuolelle, kuten mielestäni jokaisen fiksun ja sivistyneen ihmisen tulisi nähdä. Se, että mä tunnustan yheiskunnan rakenteessa olevat virheet ja vaadin niiden korjaamista ei ole mitenkään multa itseltäni pois. En edes tee tätä aktiivisesti olemalla mukana politiikassa tms. (tuliskohan tästä se viimeinen puuttuva kipinä lähteä messiin?), mutta enpä ainakaan huutele laput silmillä. Tämä kommentti saattaa kuulostaa ilkeältä ja kipakalta, mutta olen vain niin turhautunut taistelemaan faktat kieltäviä ihmisiä vastaan.
paulahelena
Mulla ei tosiaan oo tietoa yhtään mistään faktoista, ihan omaan kokemukseen omasta ja tuttujen elämästä perustan kommenttini. Jos sulla on esittää jotain tilastoja, joista näkyy että naisia jollain tavalla syrjitään juuri (ja vain ja ainoastaan) sen naiseuden perusteella (eikä esimerkiksi naiseuteen liittyvien biologisten ominaisuuksien perusteella tai niin että naisvaltaisilla aloilla on keskimäärin matalampi palkka tms.), niin saatan olla valmis muuttamaan kantaani.
Mun mielestä, jos nainen ajattelee että oman naiseutensa vuoksi sillä ei ole yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä kuin miehillä, niin se on ongelma, ei yhteiskunnan rakenteet, jotka jollain mulle tuntemattomalla tavalla näitä mahdollisuuksia heikentää.
Emmi Nuorgam
Vaikkapa näistä, jotka on ensimmäisiä osumia, kun googlettaa ”palkkaerot miehet ja naiset”, voi aloittaa:
http://www.sttk.fi/2014/10/31/naisten-ja-miesten-palkkatasa-arvosta/
http://www.ekonomit.fi/palkkaerot
http://yle.fi/uutiset/naisten_ja_miesten_palkkaero_kasvaa_koko_tyouran/6863114
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/naisten-ja-miesten-palkkaero-kaventui-hieman/4661644
http://www.stm.fi/tasa-arvo/samapalkkaisuus/periaate
JuttaElisabet
Kiitti Emmi, että reagoit mua vikkelämmin tähän.
paulahelena
Nopeesti katottuna noissa kaikissa näytti olevan kyse nimenomaan miesten ja naisten jakautumisesta eri aloille (mun käsittääkseni yksilön oma valinta), naisten poissaolosta työelämästä äitiysvapaiden takia (biologinen ero) ja ehkä myös siitä, että naiselle harvoin ura on ykkösprioriteetti toisin kuin miehelle (palkkaerot ylimmillä uratasoilla, miehet tekee enemmän ylitöitä ja kehtaa ehkä pyytää isompia palkankorotuksia, koska ovat kiinostuneita urastaan, naiset tekee töitä sen verran kuin täytyy ja ottavat vastaan sen rahan, jonka saavat -> yksilön oma valinta).
heta margareta
Suosittelen perehtymistä ihmistieteiden, kuten sosiologian, psykologian ja antropologian perusteisiin, ennenkuin teet sen hätäisen ja helpon päätöksen, että kaikki mainitsemasi valinnat ovat yksilön omia valintoja.
else
Äkkiseltäänhän asia saattaa näyttää tuolta, mutta silloin ei ole katsottu vielä tarpeeksi syvälle. Miksi miehet ja naiset suuntautuvat eri aloille? Miksi naiset hoitavat lapsia kotona pidempään kuin miehet (jos miehet nyt edes jäävät kotiin ollenkaan)? Miksi miehet kehtaavat pyytää enemmän palkkaa ja naiset tyytyvät?
Näissä paljonpuhutuissa rakenteissa on pitkälti kyse myös syvälle juurtuneista asenteista – juuri sellaisista joita sinunkin käsityksesi miesten ja naisten pätevyydestä edustaa.
paulahelena
Palaan taas tähän tuttuun omaan napaan, mutta mä en ainakaan koe, että mun naiseus ois millään tavalla vaikuttanut mun valintoihin elämässä – muilta osin kuin biologian ohjaamana (raskaus, imetys -> ~1,5 vuotta pois työelämästä). Oon ollut yläasteella matikkaluokalla, opiskellut TKK:lla ja nyt istun toimistolla ainoana naisena kuuden miehen kanssa. Jos joku nainen kokee, että hänen pitää ryhtyä sairaanhoitajaksi, koska naiset on luonnostaan hyviä hoivaajia, vaikka oikeasti tyyppiä kiinnostais rassata autoja, niin kyllä se vika on ihan jossain muussa kuin yhteiskunnassa.
Mun mielestä on laiskaa vastuunpakoilua syyttää yhteiskuntaa ongelmista, jotka on lähtöisin omasta päästä. Kun eihän meidän yhteiskunta nyt oikeasti ohjaa yhtään kenenkään elämää sukupuolen tai minkään muun perusteella niin, että ei olisi mahdollista tehdä jotakin ”normien” (mitkä ees on nykyajan normeja, mun mielestä nyky-yhteiskunnassa sallitaan jo aikalailla mikä tahansa kenelle tahansa) ulkopuolelta.
muna (Ei varmistettu)
Väitätkö todella, ettei Suomen yleinen asevelvollisuus ole rakenteellinen tekijä, joka ohjaa sukupuolen perusteella sitä, mitä yksilöt tekevät?
paulahelena
Mun mielestä asevelvollisuus perustuu biologiaan. Nainen voi tulla raskaaksi, jolloin on 9 kuukauden ajan sellaisessa tilassa, ettei varmaankaan sodassa ihan eturintamalle iskettäisi. Sen jälkeenkin nainen on vielä vastuussa imeväisestä lapsesta. Miehellä ei tällasia biologian tuomia esteitä sotimiselle ole.
Palkka-armeijan toimivuuteen en Suomen väkilukuisessa maassa usko, lisäksi ne ihmiset, jotka haluaa työkseen olla sotilaita, ei ehkä oo niitä ihmisiä, joita sotilaiksi haluaisin. Asevelvollisuus on siis ihan hyvä keino taata, että meiltä taistelukykyinen armeija tarvittaessa löytyy.
Jos nainen kuitenkin omalla kohdallaan kokee, ettei biologia oo este intin käymiselle, niin se on naiselle sallittua. Ja jos mies ei halua sotia, niin aina voi mennä sivariin.
Itseasiassa asevelvollisuushan nimenomaan tasapainottaa tätä miesten ja naisten poissaoloa normaaliarjesta, miehet on vuoden intissä ja naiset vauvan kanssa kotona.
muna (Ei varmistettu)
Millä tavalla naisen mahdollinen raskautuminen on perusta heidän sulkemiselleen järjestelmän ulkopuolelle nykytilanteessa, jossa ehkäisy on mahdollista? Millä perusteella esimerkiksi 175cm pitkä, 70 kiloa painava ja ikänsä urheilua harrastava nainen olisi biologisessa mielessä huonompi ehdokas sotilaaksi kuin penkkiurheilua harrastanut 50 tai 120 kiloinen 165 senttinen mies? Miksi biologisen kelpoisuuden raja pitäisi vetää sukupuolen eikä jonkun muun fyysisen ominaisuuden, esimerkiksi kunnon, perusteella?
paulahelena
Sota voi syttyä koska tahansa, kuka sinne rintamalle sitten laitetaan, jos kaikki nää sporttiset mimmit onkin raskaana just sillon? Ei kai intin käynyttä naista voi velvottaa käyttämään ehkäisyä koko hedelmällisen ikänsä. (Ja joo yhtälailla voi se asevelvollinen mieskin olla vaikka katkassu jalkansa just sodan syttyessä mutta se taas ei oo sukupuoleen kohdistuva ”oletus”.) Ja ilomielinhän ne vapaaehtoiset naisetkin varmaan nykyään inttiin otetaan, että en nyt koe naisia mitenkään suljettavan järjestelmän ulkopuolelle…
Sodassa myös kuolee aika paljon väkeä ja yhen miehen on helpompi siittää useita lapsia kuin yhen naisen niitä synnyttää, joten tällai sodanjälkeisen väestönkasvunkin näkökulmasta meillä on varaa luopua useemmasta miehestä kuin naisesta. 😉
muna (Ei varmistettu)
No sinne rintamalle laitettaisiin varmaan ne sporttiset mimmit, jotka eivät olisi raskaana ja joiden jalat eivät olisi katki…
”Sodassa myös kuolee aika paljon väkeä ja yhen miehen on helpompi siittää useita lapsia kuin yhen naisen niitä synnyttää, joten tällai sodanjälkeisen väestönkasvunkin näkökulmasta meillä on varaa luopua useemmasta miehestä kuin naisesta. ;)”
Mielestäsi siis nykytilanteessa voidaan yksilöitä kohdella eriarvoisesti, mikäli siitä saattaa olla etua kansakunnan päämäärän lisäämiseksi hypoteettisessa tilanteessa. Mikäli tama on oletus, on minulla peri lisäkysymystä: 1) Pitäisikö mielestäsi lisääntymiskyvyttömät tai haluttomat määrätä asevelvollisiksi ja lisääntymiseen halukkaat taas vapauttaa palveluksesta? 2) Onko kansakunnalle eduksi, että sodan jälkeen syntyisi paljon yh-perheitä?
else
Se intin käyminen 18-19-vuotiaana ei taida kuitenkaan ihan samalla tavalla vaikuttaa työelämään kuin vauvan kanssa kotona oleminen joka usein sijoittuu siihen kolmenkympin korville. Enpä ainakaan ole kuullut kenestäkään, jonka palkkakehitykseen tai etenemismahdollisuuksiin intti olisi vaikuttanut negatiivisesti!
muna (Ei varmistettu)
Mielestäni asevelvollisuutta ei pitäisi edes tarkastella ensisijaisesti sen perusteella, mitkä ovat sen vaikutukset naisten ja miesten urakehitykselle. Mielestäni kyse on siitä, voidaanko sukupuolen perusteella määrätä osa kansalaisista suorittamaan 6 kuukautta pakkotöitä.
else
Kyllä, enkä sitä tietenkään ensisijaisesti näin tarkastelekaan. Kunhan vain tartuin tuohon paulahelenan toteamukseen että intin ja synnyttämisen aiheuttamat poissaolot jotenkin tasapainottavat toisensa, kun kuitenkin on loogisella päättelyllä aika helppo todeta, ettei näin ole. Asevelvollisuus ei miesten kannalta todellakaan ole mikään ongelmaton instituutio, mutta asevelvollisuuden aiheuttamat ongelmat näyttäytyvät vain hyvin eri tavalla, kuten heta margareta tuossa jo totesikin. Intti ja synnyttämisesti johtuva poissolo eivät mielestäni mitenkään tasapainota toisiaan ja siten jotenkin maagisesti kumoa niiden aiheuttamia ongelmia kullekin sukupuolelle.
Mun puolesta yleinen asevelvollisuus voitasiin korvata palkka-armeijalla, mutta se on jo ihan toinen keskustelu.
heta margareta
Niimpä – nainen on ”9 kuukauden ajan sellaisessa tilassa, ettei varmaankaan sodassa ihan eturintamalle iskettäisi”. Entäpä sen jälkeen? Sitä ennen? Entäpä, kun kaikki naiset eivät niitä lapsia halua tai pysty saamaan? Ja siellä sivarissa ollaan yhtälailla vuosi pois opinnoista tai töistä.
Ja kun kerta tämä mutuilu on ihan sallittua, niin tämä ”tasapainottaminen” on tuntemieni miesten kohdalla hidastanut ja vaikeuttanut korkeakouluun pääsyä (korkeakoulutetuista on Suomessa suurinosa naisia) ja naisilla taas vaikeuttanut ja hidastanut hyvinvointia tuottavaan työelämään pääsyä. ”Tasapaino” on tuonut meidät tilanteeseen, jossa koulutetaan niitä henkilöitä, joilla on vaikeuksia saada verotuksen kautta koulutuksen maksavaa työtä. Nämä eivät ole mitään biologian asettamia esteitä, vaan rakenteellisia ongelmia.
Emmi Nuorgam
Ihan oikeasti, siis eihän me nyt olla luomassa sellaista yhteiskuntaa, joka rakentuu sen varaan, että jokainen suomalainen nainen on vähintään 1,5 vuotta poissa työelämästä lisääntymisen vuoksi. Mulla on kaksi lasta, enkä vieläkään ole ollut niin kauaa pois sen takia, kiitos feministimieheni ja meidän tasa-arvoisen suhteen. Joka valitettavasti ei kyllä tarkoita sitä, että kaikilla muilla menisi yhtä hyvin, vaikka näin haluttaisiin kuinka mutuilla.
Silkkitassu
Ei naisen tartte olla kuin neljä kuukautta poissa lisääntymisen vuoksi. Mies voi hyvin hoitaa loput. Ja tässä kokemus vain omasta navasta. Kannatan isien jäämistä kotiin, ihan vain koska se toisi suomalaiseen perhekulttuuriin ja arvomaailmaan jotain uutta ja ravistelisi tätä ”mies ei tee koskaan mitään kotona (koska tuo rahaa taloon), nainen hoitaa kodin yksin” -kitinää ihan uuteen uskoon.
Kunpa ei tarvitsisi katsoa sinne kukkaroon, et kumpi (vai joku muu) voi jäädä tänään hoitaa lasta.
possu
Intti ja vauvan kanssa kotona oleminen ei oo mitään poikkeustiloja, vaan ihan sitä normaaliarkea. Jota muuten voi viettää sekä naiset että miehet. Näin mun mielestä.
paulahelena
No onhan asevelvollisuusjärjestelmä toki luotu aika erilaiseen tilanteeseen kuin millaisessa nykyään eletään eikä nykyisenkaltaista järjestelmää varmasti ihan tällasenaan olis lähdetty nykypäivänä luomaan.
Mun mielestä asevelvollisuuden tarkotus on, että sodan syttyessä meillä on riittävä määrä koulutettuja sotilaita, jotka kykenee äärioloissa toimimaan ja tekemään sen, mitä maanpuolustus vaatii. Tappamaan. Rypemään päiväkausia alkeellisissa oloissa pitkin metsiä. Suunnittelemaan sotataktiikoita. Tottakai jokainen kansalainen osallistuu sodankäyntiin jollain tavalla eikä varmasti naiset kotirintamalla lakkaile kynsiään ja shoppaile kolttuja pienokaisilleen. Meillä täytyy kuitenkin sodan syttyessä olla riittävä määrä ihmisiä, joiden ainoa velvollisuus siitä hetkestä eteenpäin sodan loppumiseen asti on totella käskyjä ja toimia isänmaan parhaaksi.
Mun mielestä ihan jo vaikka menkat on naista tässä mielessä heikentävä tekijä. On sun tehosta sotilaana pois, jos sulta joka neljäs viikko valuu desikaupalla verta pimpistä ja haluat ehkä tehdä sille asialle jotain niin kuin vaikka vaihtaa siteen muutaman tunnin välein.
Myös se raskaus ja imetys on ihan todellinen vaikutustekijä tässä – varmasti on melko suuri prosentti naisia, joilla tehokkaimmassa sotimisiässä on vauva mahassa tai imeväisenä rinnalla. Ei voi jakaa paikkoja rintamalle niin, että pitää joka toisen sotilaan kohdalla varautua siihen, että hei aika todennäköisesti se ei ehkä ookaan sotimiskunnossa sillon, kun palveluksia mahdollisesti tarvittaisiin.
Mun mielestä jo pelkästään nää seikat riittää perustelemaan sen, että intti on ensisijaisesti miehiä varten.
Ja kun naisilla tosiaan oletuksena on niitä mammalomia, niin se riittää mun mielestä perusteluks sille, että naisilla ei ole mitään vastaavaa puolen vuoden lottakoulua. Välivuosia opiskeluun voi tulla itse kullekin muistakin syistä ja intin käymistä voi halutessaan venyttää sinne työelämään astikin, jos on kiire opiskelemaan. Lisääntymiskyvyttömät on sen verran marginaalitapaus, etten näkis tarpeelliseks niille asettaa erikseen asevelvollisuutta, kun on ihan luonteva jako jo olemassa.
muna (Ei varmistettu)
”Mun mielestä ihan jo vaikka menkat on naista tässä mielessä heikentävä tekijä. On sun tehosta sotilaana pois, jos sulta joka neljäs viikko valuu desikaupalla verta pimpistä ja haluat ehkä tehdä sille asialle jotain niin kuin vaikka vaihtaa siteen muutaman tunnin välein.”
Nykymaailmassa mikään ei pakota naista valuttamaan verta ”desikaupalla” kerran kuussa. Tämä ei siis kelpaa argumentiksi.
”Myös se raskaus ja imetys on ihan todellinen vaikutustekijä tässä – varmasti on melko suuri prosentti naisia, joilla tehokkaimmassa sotimisiässä on vauva mahassa tai imeväisenä rinnalla.”
Melko iso osa miehistä on vuosittain sairaslomalla erinäisten fyysisten vaivojen vuoksi. Tätä en ole kuitenkaan nähnyt perusteena sille, ettei asevelvollisuutta pitäisi ulottaa koskemaan kaikkia miehiä.
”Lisääntymiskyvyttömät on sen verran marginaalitapaus, etten näkis tarpeelliseks niille asettaa erikseen asevelvollisuutta, kun on ihan luonteva jako jo olemassa.”
Nykyään taitaa olla niin, että yksi viidesosa naisista ei lisäänny, syystä tai toisesta. Lisääntymättömät eivät siis ole mikään marginaalitapaus.
Emmi Nuorgam
Pardon my french, mutta mitä jumalauta?