Köyhän naisen kasvojenkohotus

Tänään aamulla olin pukeutumisprobleemani kanssa ihan siinä ytimessä, jonka vuoksi #momfie viime kesänä perustettiin: miten pukeutua samaan aikaan niin, että kehtaa kertoa nimensä tuntemattomille, mutta olla silti käytännöllinen?

Olen oman blogin puolella hehkuttanut jo varmaan kyllästymiseen saakka uutta uraa yrittäjänä ja itse asiassa siihen tämäkin ongelma aika vahvasti liittyy. Mies nimittäin oli tänään aamupäivän töissä ja mulle tuli iltapäivälle töihin liittyvä meno, eli jouduttiin vaihtamaan lastenhoitovuoroa lennosta. Onneksi Hilda kuitenkin halusi aamulla puiston sijaan Rullaan, joten oli hiukan helpompi pukea päälle vaatteet, joilla voi mennä sekä sinne että yrittäjien tapaamiseen.

Joku #teammomfiesta oli sitä mieltä, että trikoo sopii vain kotivaatteisiin (kuka olit, ilmoittaudu heti!) mutta ilman trikoota mulla ei kyllä olisi juurikaan päälle puettavaa. Haaveilen täydellisestä silkkisestä, valkoisesta paidasta, joka istuisi sekä tisseistä että vyötäröltä tai puuvillapaidoista jotka ei nyppyynny kainaloista kahden tunnin jälkeen, mutta toistaiseksi sellaisia löytämättä. Mikä itse asiassa on ihan hyväkin – viimeksi kun puin valkoisen paidan päälleni ja lähdin tapaamiseen, huomasin vasta tapaamispaikan vessassa että olkapäältä löytyi tomaatinsiivu siemenineen. Että ehkä se täydellinen silkkipaita voikin nyt vielä hetken pysyä piilossa..

Kietaisumekko: By Seppälä
Sukkikset: H&M
Kengät: Vans
Korvakorut: Uhana Design
Kello: Glitter

Nämä Uhana Designin Pisara-korvikset on kyllä viime aikojen ihan ylivoimaisesti paras ostos. Vaikka ne oli mun makuun aika kalliit (32€, vieläkin vähän kylmää), niin olen kuitenkin lohduttautunut sillä, että kyseessä on tamperelainen design ja tekijät tamperelaisia nuoria naisia, eli rahat menee ainakin oikeaan osoitteeseen. Niistä on myös tullut mun luottokorut silloin, kun pitää saada vähän viimeistellympi look, mutta ei ole aikaa/jaksamista/intoa tehdä sen eteen itse mitään. Pisaroilla ja huulipunalla saa tehtyä sellaisen köyhän naisen kasvojenkohotuksen, ettei kukaan toivottavasti huomaa katsoa mitä leuan alapuolelta löytyy.

Vähän salaa haaveilen, että sitten kun pystyn maksamaan itselleni ensimmäisen kerran palkkaa, niin investoisin ja täydentäisin Pisara-sarjaani (no, tarkalleen ottaen kai yhdet korut ei ole vielä sarja…….) valkoinen-minttu- ja valko-kelta-musta-yhdistelmillä. Tai alkaisin hullutella, ja ottaisinkin pisaroiden sijaan sellaiset timantin muotoon leikatut korvikset. Onneksi se ei nyt ihan just ens viikolla ole ajankohtaista, niin mulla on aikaa suunnitella tätä.

PS. Ja joo, otin pisarat pois siksi aikaa kun oltiin Rullassa. Myönnetään, myönnetään, ei ne ehkä ihan paras mahdollinen asuste ole, kun sylissä roikkuu yksi yksvee. Mutta niin kauniit.

PPS. TÄÄ MUN TUKKA. Vinkatkaa nyt joku mulle uus kampaaja, kun edellinen lopetti. En kestä näitä panta-ponnari-virityksiä enää hetkeäkään!