Joku kirjoitti vähän aikaa sitten huonosta omatunnostaan, kun lasten synttäreiltä puuttui teema ja sen mukaiset tarjoilut, astiat olivat eri paria ja kaapitkin siivoamatta. Aionkin nyt kertoa teille salaisuuden: ei se haittaa.
Meillä juhlittiin tänään lasten synttäreitä ja teen nyt shokkipaljastuksen: meillä ei ollut ohjelmaa, teemaa, sirkusta, ongintaa, goodiebageja tai edes arteesanisuklaita. Sen sijaan meillä oli pakastetaikinaa, sieltä täältä haalittuja pahviastioita, läheisiä ihmisiä ja paljon naurua ja riemun kiljahduksia. Instagramin puolella jaoinkin jo meidän juhlien salaisuuden: kauniit kukat ja värikäs pöytäliina – vähän niinkuin korvakorutkin, on pöytäliina aina kodin köyhän naisen kasvojenkohotus. (Ja kyllä, väitän että myös sillä mun eilisellä juhliinvalmistautumistekniikalla oli tekemistä asian kanssa: siivoamisen sijaan laitoin valot kiinni, avasin kaljan ja sipsipussin ja katsoin pari jaksoa Bloodlinea.)
Kahvipöytään pääsi tänä(kin) vuonna pekoni-sieni- ja feta-parsapiirakka, couscoussalaatti, melonia ja parmankinkkua (taidokkaasti rajasin ne kuvasta ulos, kun tajusin että kinkkujen muovit jäi kattaukseen..) pari juustoa ja Miisan tekemät kakut. Yksinkertaista ja helppoa – voin tunnustaa etten vielä tänä aamunakaan ollut ihan varma, millaiseksi tarjoilut muotoutuvat. Vähän salaa kadehdin Raisaa, joka suunnittelee tarjoilut aina vuosi ennen juhlia – mutta toisaalta välttyy stressiltä, kun tekee ihan fiiliksen mukaan. Ollaan itseasiassa viime aikoina puhuttu aika paljon siitä, miten erilaisia tapoja ihmisillä on. Mulle ei esimerkiksi olisi tullut mieleenkään leipoa ennen synnytystä pakastinta täyteen tarjottavaa, että voi sitten laittaa vauvavieraille pöydän koreaksi, mutta toisista se on ihan itsestänselvää. Toisaalta, meillä saakin sitten aina yllätysvieraatkin ruokaa ja lasillisen viiniä – ehkä se on ihan loogistakin, kun ei itse ole niin niiden makeiden perään?
Oli mitä oli ja kattoi kuka tahansa pöytään mitä vaan, niin pääasia kuitenkin on, että sankarit nauttivat ja vieraat viihtyvät! Hilda luetteli vielä sängyssäkin, ketä kaikkia vieraita meillä tänään oli, kuka leikki mitäkin ja kenelle laulettiin. Seuraavat juhlat pitäisi kuulemma järjestää huomenna!
Kyllä se taitaa mun lapsi olla: juhlat on parasta mitä on.
Raissi
Vähän tässä korjaan, että minä nimenomaan minimoin oman stressini sillä, että mietin valmiiksi tarjottavat. Näin voin itekin keskittyä nauttimaan rennosti juhlista juhlapäivänä.
Pakko vielä myöntää, että heinäkuussa olevien rippijuhlien menu on mennyt uusiksi jo lähemmäs 15 kertaa 😀 Mikä se lopullinen menu sitten onkaan, sitä ei tiedä vielä kukaan, olen silti suht rento, koska koko ajan on olemassa yksi suunnitelma valmiina 🙂 Ps: Tänään just googlasin erilaisia variaatioita brita – kakusta ;D
Raissi
Eikujoo, niinhän sie taisit just sanoakin 😀 Joo, lähenpä tästä nukkumaan…
Emmi Nuorgam
Mää taas ottaisin ihan turhia paineita niistä ruuista, jos alkaisin hieroa menua kuukausia etukäteen. Mutta kuten sanottu, niin toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä!
En mää meidän häissäkään ihan tarkalleen ottaen tiennyt, mitä siellä syödään tai edes millainen kakku tulee – musta pääasia oli sillä että ruoka oli hyvää ja ihmiset tykkäs, muu oli ihan lillukanvarsia. 😀
Raissi
Olit kuitenki sentään tilannut ne kakut ja ruuat 😀
Vierailija (Ei varmistettu)
Mä tilasin meidän ruuat niin, että sanoin hääpaikan pitopalveluun, jotakuinkin näin ”Joo, ruokaa ja kasvisruokaakin pitää olla.. ja niin tietty joku kakku. Kiitos!”
Hyvää oli 🙂
Raissi
Pitäisköhän tilatakin rippijuhliin pitopalvelu… Ja sörkkiä siellä neuvomassa ite koko ajan 🙂
Raissi
Eiku vielä piti sanoa, että ihanat juhlat teilläkin näkyy olleen ja söpöt sankarit. Pus <3
Nannannaa
Ihanan näköiset ja kuuloiset juhlat. 🙂 Mahtavaa, että muutkin oikeesti järjestää juhlia ilman kummempia teemoja ja ihan hyvällä menestyksellä. Tosin tänä vuonna herra melkein 4 v. vaatii kaverisyndet ja niillä pitää kuulemma olla merirosvoteema. Damn you, päiväkoti. Mutta sukulaisille järkätään ihan vaan peruskahvikekkerit ja ihan ilman huolta teemoista jne.
Tosin siinä oon kyllä Raisan kanssa samoilla linjoilla, että menuahan voi suunnitella ja vaihtaa sen 58 kertaa ennen juhlia… 😀 Ja ilman suurempaa stressiä!
Emmi Nuorgam
Joo näin mäkin vähän epäilen – jossain vaiheessa lapset alkaa itse suunnitella ja haluta. Mutta se on sitten sen ajan murhe, siihen saakka tehdään niinkun minä haluan. 🙂
hanne_tasteofhoney
Sä tunnut jotenkin suhtautuvan ihanan rennosti lastenkutsuihin! Kadehdin sua siitä. Mä aina yritän ottaa muka tosi rennosti, ja silti päädyn stressaamaan jostain ihan naurettavista asioista. Enkä edes tiedä miksi, koska en todellakaan kuulu niihin äiteihin, jotka miettii mitään työläitä teemoja tai ohjelmanumeroita. 🙂 Näyttää tosi rennoilta ja mukavilta juhlilta!
Satsu
Komppaan!
Emmi Nuorgam
Mietin tätä vielä eilenkin. Voikohan erot suhtautumisessa johtua siitä, että meillä juhlitaan niin paljon? Kun on iso suku ja perhe, niin synttäreitä ja muita kissanristiäisiä on useat kymmenet vuodessa, eikä kukaan edes odota muuta kuin yhdessäoloa ja jotain hyvää ruokaa. 🙂
Satsu
Niin ihana asenne ja niin ihanat juhlat että mä melkein vollotan täällä! Mä kuulun siihen pahimpaan kastiin, joka asettaa riman olla niinkuin Raissi, epäonnistuu, mutta ei osaa heittää rennoksi niinkuin Emmi! Eli ensivkonloppuna luvassa stressierkki, joka nypertelee haltioissaan ties mitä koristeita eikä kerro kenellekään valmispohjasta ja muistaa loppuikänsä sen suolaisen piirakan, joka oli jätettävä tarjoamatta. Hui mikä skenaario! Pakko hankkia viinipullo edellisillalle rentouttamaan ja nauttia noista kk sitten tilatuista teemalautasista – kyllä ne juhlat syntyy vähemmälläkin!
Raissi
Tuon kyllä allekirjoitan, että stresdikäyrä rupeaa käryämään, jos omat värkkäilyt ja leipomukset ei onnistu, palaa uuniin tai maistuu paskalle 😀 Valmista en oikein millään taivu ostamaan, joten pakko vaan aloittaa leipominen alusta. Siksi pitää varata myös AIKAA valmisteluihin 🙂
Raissi
Tässä on ehkä se ero vielä, että meijän juhlissa ei pari tullaista suolaista pientä piirakka riitä mihinkään. Varsinkaan jos teini ja sen serkut pääsee ekana pöytään. Sitä piirakkaa pitää oikeasti olla monta pellillistä. Meijän juhliin Ihmiset tulee just SYÖMÄÄN eikä napostelemaan 😀
Emmi Nuorgam
Mää en usko, että kukaan muistaa mitään koristeita, mitä askartelet. Auttaisko, jos mietit niitä juhlia missä olet itse ollut ja mikä niissä oli parasta. Sitten keskityt niihin asioihin ja jätät kaiken muun vaikka seuraavaan kertaan. Tai sitä seuraavaan. Tai kokonaan tekemättä! 🙂
Satsu
Pienin äskelin tätä kohti! Olen jo päättänyt haistatella pitkät niille jotka tulevat katsomaan meidän kuolattuja ja lääpittyjä ikkunoita juhlakalun sijaan! Ei ehi, ei pysty, ei jaksa! (Ei tosin haittais jos ei se aurinko ihan kaikkea paljastais).
OimutsimutsiElsa (Ei varmistettu)
Moi! Sulle on haaste mun blogissa. Sellanen Robin-haaste 😀
Emmi Nuorgam
Thank you! Meen kurkkimaan. 🙂
kao kao
Hilda ja Hildan mekko ovat ihastuttavia. Mistä sellainen löytyisi? Voisin hankkia kummilapselleni sellaisen 🙂
Ja propsit kuoharista, meillä on ollut alkoholimia perheessä, joten siskonlapset vetää välillä herneet nenään ihan yhdestä saunasiideristäkin. Koeta sit siinä selittää, et on ihan ok juoda yksi kuin juoda kopallinen. En sit tiedä kumpi olisi parempi, opettaa esimerkillä niille et yhden jälkeen voi lopettaa vai kuunnella sitä pelästystä ja olla juomatta se yksikin..hmm.
Emmi Nuorgam
Meillä on aika tavallista kilistellä kuohuvalla aina kun siihen on vain tilaisuus, eikä siihen varmaan enää edes osaa suhtautua alkoholina. Mutta ymmärrän, että jos alkoholista on huonoja kokemuksia, niin mieluummin se jätetään kokonaan pois. En osaa sanoa, mikä on oikea ja mikä väärä tapa, kaikki tilanteet on niin yksilöllisiä. Voisittekohan te tehdä niin, että varaat vaikka seuraaviin omiin juhliisi sekä alkoholillista että alkoholitonta kuohuvaa ja kukin saisi sitten valita itse, mitä ottaa? Tai aloitatte pienin askelin kilistellen sitä alkoholitonta, mutta kuitenkin ihan oikeista laseista? 🙂
Toi Hildan mekko on ostettu jo ennen kuin Hippunen edes syntyi! Ostin sen Kahvia ja unelmia -blogin Nonariinalta, joka piti silloin pari vuotta sitten sellaista mekkojen second hand -nettikauppaa. En siis tiedä mistä se alunperin on, mutta niskalapussa on kirjaimet TU, jos se helpottaa? Minkä ikäinen sun kummityttö on? Me voidaan kyllä laittaa tuokin mekko kiertoon, sitten kun se ei enää mahdu Hildalle!
kao kao
Mun kummineitini on jo 5-vuotias, joten huolimatta ihanasta tarjouksesta Hippusen mekko ei pääse hänelle kiertoon.
TU voisi kyllä olla yksi ranskalainen lastenvaatemerkki, joten voisin vähän googletella sitä tarkemmin, jos netistä löytyisi sellainen tarpeeksi isossa koossa 🙂
Nāiádes
Toi eka on kyllä ihan sairaan hyvä kuva susta/teistä!
Rosanna
Supersuloiset synttärisankarit ja ihania kuvia! 🙂 Kuulostaa siltä, että juhlatkin menivät sitten just nappiin. Mähän meinasin jo alkaa kauppajonossa stressaamaan kaiken maailman teemoja sun muita kun näin sellaisen Lasten Synttärit tms. lehden, mutta sitten tajusin onneksi saman tien laittaa teemastressin romukoppaan ja syytin raskaushormoneja ihan vain jo moisen ajatuksen pilkahduksestakin. 😀 Mutta siis goodiebagit kaksi- ja yksivuotiskemuissa? 😀 Miten ilman sellaisia voikaan järjestää synttäreitä? 😀
Raissi
Minä hetken jopa mietin niitä goodiebagejä Saanan juhliin, mutta onneks tajusin, että jos en ota sitä tapaa käyttööni, ei kukaan osaa ikinä niitä meijän synttäreillä odottaa jatkossakaan. Jos taas kerran jakaa ne vieraille, on ne jaettava jatkossa aina. Ainakin niin kauan kun samat lapset käy synttäreillä.
Emmi Nuorgam
Me suhtaudutaan näihin kyllä niin erilailla. Mää ajattelen, että ne on meidän juhlat, olkoot sitten vieraat tulematta jos ei meidän näköiset pirskeet kelpaa, kun taas sää ajattelet paljon enemmän niitä vieraita. 🙂
Emmi Nuorgam
Onko sellaisiakin lehtiä oikeasti olemassa?! Oonko se vaan minä, vai onko oikeasti tää lasten harrastaminen, siis nimenomaan se, että harrastetaan lapsia ja näiden kasvatusta, mennyt joltain osin hiukan liian pitkälle?
Raissi
En oo huomannu lastenkekkerilehtiä minäkään, mutta enpä ole niitä hoksannut kaupan hyllystä etsiä. Noista pusseista muistin, että pojan synttäreillä järkättiin onginta ja se oli ihan tosi jännä juttu lapsien (ja minun)mielestä. Jokainen sai jonku pienen jutun. Onneks muistin, koska ens vuonna me kyllä taas ongintaan 😀 Mulla rupes jänskättämään jo nyt. Voiskohan Jykä järkätä mulle onginnan vaikka pääsiäisenä. 😀
Raissi
Autocorrectin kanssa tässä kirjoittelen. Ei pelaa meidän yhteistyö vieläkään, sorry kirjoitusvirheet siis, taas.
Nannannaa
Voi kiitos kiitos kiitos muistutuksesta, ongintahan mekin järkätään lastenkutsuille! Oon pää kuumana miettiny jotain kivaa ohjelmanumeroa, tää tulee kyllä ehdttomasti käyttöön. 🙂
Minttunen
Oih Hilda on todella hurmaava ja mitkä hiukset, vau! Harvalla kaksivuotiaalla on noin paljon ja noin paksut hiukset 🙂 Paljon onnea vaan Hildalle! Ja mitä, täyttääkö Eino tosiaan jo vuoden?
Emmi Nuorgam
Kiitos! Ja kyllä, Einokin on kohta vuoden. Se tarkoittaa sitä, että mää oon ollut siis jo kohta vuoden olematta raskaana! 😀
CougarWoman
Ihanan näköiset bileet! Etsäviitsisitsä laittaa tuota pekoni-sienipiirasreseptiä jakoon? Meille tulee pääsiäisvieraita ja oma pää on tilapäisesti reseptitiltissä. :/
Emmi Nuorgam
Toki!
Valmispohja
Paketti pekonia
Paketti herkkusieniä
0,5 – 1 punasipulia maun mukaan
Aurajuustoa n. puoli pakettia
2 dl kermaa
2 munaa
Pippuria
(juustoraastetta n. 1dl)
Kaikki aineet sekaisin ja pohjan päälle, uuniin n. 30min. En lisännyt suolaa, kun pekonissa ja juustossa on sitä aika rutkasti, mutta voi maustaa kyllä ihan oman maun mukaan! Juustoraastetta voi vielä lisätä jos mielii, mää heitin mukaan kun sitä kaapissa oli.
Emmi Nuorgam
Viime vuonna oon näemmä jaksanut vähän panostaakin.. 😀
http://www.lily.fi/blogit/mun-elama-milloin-siita-tuli-nain-ihana/hippunen-yksvee
CougarWoman
Kiitos <3 (Myös niistä viime vuoden resepteistä 🙂 )
Vierailija (Ei varmistettu)
Paistoitko ton pekonin ensin pannulla vaiko ihan raakana kaiken muun sekaan?
Kuulostaa niin hyvältä, että menee viimeistään pääsiäisenä kokeiluun!
Emmi Nuorgam
Pekonin, sipulin ja sienet pannulla. 🙂
riik
Meillä oli viikonloppuna 2-vuotissynttärit. Juhlien suurin hitti ja ainoa ohjelmanumero oli lattiaan teipattu pitkä pätkä raksapaperia ja kipollinen väriliituja. Lapsen piirsivät tosi tyytyväisinä. Osa ei malttanut tulla edes syömään herkkuja, kun ne vaan piirsivät.
Ajattelin jatkaa samalla linjalla jatkossakin. Omassa lapsuudessa synttäreiden parasta antia oli kaikki kaverit paikalla leikkimässä.