Aina välillä sitä kannattaa pitää silmät auki matkalla leikkipuistoon – saattaa löytää hylätyn ruusukimpun, kuten torstaina tai Tampereen ensimmäisen meze-ravintolan, kuten eilen.
Helsingissä asuin Fredalla ja meitä vastapäätä oli tuolloin joku meze-paikka, jota tuli kyllä ikävä kun muutin takaisin Tamperelle. Täällä kun pikaruoka tarkoittaa edelleen surullisen usein siipiä tai kebupizzaa, josta jälkimmäistä en laita suuhuni edes kuolleen ruumiini yli. Savusuolaa -blogin Janica tosin hehkutti vähän aika sitten Lempi Sushin kotiinkuljetusta ja Arto Rastakselle & Bar Burritolle olen jo aiemmin tunnustanut rakkauteni, mutta siitä huolimatta pikaruokaskene on lähes olematon. Katuruoka tarkoittaa muikkurovetta tai lihapiirakkaa, ja mitenkään näitä väheksymättä on pakko sanoa, että Tuomiokirkonkadun Zeytuun on erittäin tervetullut lisä kaupungin ravintolatarjontaan!
Onneksi leikkipuistoseura sattui olemaan helposti lounaalle ylipuhuttavaa sorttia ja parin tunnin Pikku Kakkosen puistossa hölmöilyn jälkeen pysäköimme rattaat Zeytuunin eteen ja astuimme sisään todella viihtyisään ravintolaan. Tila oli avara ja valoisa, turkoosit tehosteseinät ja laatat piristi muuten aika pelkistettyä sisustusta ja ravintolassa soi miellyttävä musiikki. Vasta pari päivää auki ollut ravintola ei ollut ehtinyt hankkia vielä syöttötuoleja, mutta pahoittelivat asiaa kovasti. Meitä asia ei haitannut, vaan likat istuivat ikkunalle rakennetulla sohvalla ja kurkkivat ulos samalla kun syötiin.
Neljän aikuisen ja kolmen lapsen seurue tilasi kaksi meze -lautasta, yhden falafel-rullan ja yhden falafel-ciabattan sekä erilaisia ruokajuomiksi tarkoitettuja mehuja. Joku oli jo Facebookissa ehtinyt loukkaantua siitä, ettei ravintola ”huomioi lihansyöjiä lainkaan” mutta ainakin kaikki me 7 lihansyöjää poistuttiin ravintolasta hymyssä suin ja vatsat täynnä. Pelkäsin aluksi, että annokset on liian pieniä, eikä niistä riitä jaettavaksi, mutta olin todella väärässä. Itse olin niin täynnä vielä illallakin, ettei iltaruoaksi suunnitelluista hampurilaisista voinut puhua puolta sanaakaan.
Omia lemppareitani olivat ihan ehdottomasti mintusta ja appelsiinista tehty smoothie, munakoisosta valmistettu baba ganoush -tahna ja falafelit. Myös marinoitu punasipuli ja lanttu olivat tälläiselle lantunvihaajalle todella positiivinen yllätys! Meitä palveltiin todella ystävällisesti, eikä ravintolaan mennäkseen todellakaan tarvitse olla meze-asiantuntija – kaikki kyllä selitetään perinpohjaisesti ja suositellaan makuja sen mukaan, mitä asiakkaat haluavat kokeilla.
Lähestyvä päikkäriaika ei todellakaan ollut meidän puolella, eikä millekään tuntikausien nautiskelulle ollut aikaa, mutta tämä toimi kyllä erinomaisesti myös pikalounaana. Paikka sijaitsee Tuomiokirkonkadulla sipulikirkon päässä, pikkukiinalaista vastapäätä ja aukeaa joka päivä kymmeneltä. Ihan ehdoton lounaspaikka siis, falafelien ja meze -lajitelmien lisäksi listalla oli myös salaatteja ja kaikki annokset näyttivät olevan alle 10€. Suosittelen todella kovasti ja lasken tässä jo rahoja, koska olisi seuraavan meze -lounaan aika..
Janica B. (Ei varmistettu)
Ei hitto, olit täällä eilen varmaan just kun me pyörähdettiin siitä ohi. Manguin tänne, mutta Ville halusi Purebiteen wokille, ja menimme sitten sinne, ja Instasta katselin kateellisena ruokakuvaasi! On niin intteraktiivista ja morernia, että huh huh! Mezet ovat ihania, ja rakastan etenkin erilaisia tahnoja, joita ei kotona aina jaksa soseutella miljoonaan eri kippoon. Vitsit kun tänne tulee nopealla tahdilla kaikkea kivaa!
Emmi Nuorgam
Juurikin näin! Ja superiso plussa näin perheellisenä siitä, että sunnuntaina ovet aukeaa jo ennen klo 13. Muutamankin kerran ollaan oltu jossain Koskarin Angry Birds -landiassa odottelemassa, että edes joku ravintola aukeaisi, ja yleensä ne on sitten just noita semiankeita Daddy’s Dinereita.
Janica B. (Ei varmistettu)
Viimeksi tästä taidettiinkin puhua, mutta tsiisus noita sunnuntaipäivien auki- ei kun kiinnioloaikoja. Niin monta kertaa olen etsinyt kivaa kahvi- tai ruokapaikkaa, kun kerrankin olisi vapaa-aikaa -kaikki kiinni.
chaura
Kolmivuorotyötä tekevänä olen ihmetellyt muutenkin tuota paikkojen kiinnioloa viikonloppuisin – siis just silloin kun (valtaosalla) ihmisillä olis vapaa-aikaa ja halua kantaa rahansa kauppoihin ja ruokapaikkoihin. Mun vapaat on yleensä viikolla, mutta sen kerran kun on vapaa viikonloppu niin eihän silloin voi hitto vie tehdä mitään! Kaikki on kiinni, tai sit auki jonkin kälysen 3h iltapäivällä.
Emmi Nuorgam
Juttelin viime viikolla Bruce Oreckin kanssa suomalaisesta työkulttuurista, ja hän totesi, ettei missään muualla ole törmännyt siihen ilmiöön, että yritetään kaikin keinoin ESTÄÄ ihmisiä tekemästä töitä, sen sijaan että niitä saisi tehdä kuka haluaa ja koska haluaa. Voi miten totta se onkaan..
Tsygä-Ygä (Ei varmistettu)
Hieman ihmetyttää, että tässä blogissa toistuu melko negatiivinen sävy Tampereen bistro- ja lounaspaikkoja kohtaan. Oikeastihan laadukkaita pikkubistroja on kaupungissa paljon, eikä todellakaan tarvitse mennä kebab-kioskille saadakseen kunnon safkaa.
Pelkästään Kauppahallissa toimii pari-kolme kerrassaan mainiota pikaruokapaikkaa (4 vuodenaikaa, luomubistro Leo, Umami-sushi jne.). Lisäksi kivijaloista löytyy sellaisia helmiä kuin The Salad Bar, useampi intialainen ja nepalilainen, Cafe Pispala, Borneo, Rastaan Burrito Bar:it ja ranskalaisbistro Le Pot, Gastropubien kattaukset (Soho, Tuulensuu, Nordic jne.), Wok-paikkoja pari-kolme, tuoremehukioskeja ja tietty katukioskista mustaa ja peremeciä, joita vastaavia paikallismättöjä innolla syödään ulkomailla kadulla.
Entäpä kahvilat: Tampereella on hieno kahvilakulttuuri ja eleganttia evästä saa Pyymäeltä, Pella’s:sta (mm. Sorsun silakat), Tammelan kahviloista jne. Kohta muuten aukeaa Fazerin uusi kahvila Hämeensillan pieleen eli laatu vain lisääntyy.
Sitten on lisäksi tietysti ne pizzapaikat (joista paras on muuten Sitko Näsilinnankadulla) ja pari siipipaikkaa, jotka toimivat tietyssä mielentilassa (mutta itse kelpuutan vain Hook:in). Currywurstiakin on kaupungista saanut (joka on berliiniläisten kansallisruoka).
Eikä tuossa edes ole läheskään kaikki listattu. Tulisi pitkä kommentti, jos oikein kaivamaan alkaisi ja mukaan ottaisi myös kalliimmat iltaravintolat. Kymmenet kaupungit kolunneena voinkin todeta, että Tampereen tarjonta on ehdottomasti Suomen kärkeä!
Emmi Nuorgam
On kyllä, enhän mä sitä missään nimessä kritisoi! Vaan sitä, että kunnollista pika/katuruokaa on vähän. Olen itseasiassa aika äimistynyt, jos olen antanut sen vaikutelman, että Tampereella olisi jotenkin huono ravintolaskene noin kaikenkaikkiaan. Nopealla tsekillä noista sun luettelemista paikoista ole kehunut blogissa tai vähintään Instassa lähes kaikkia – eli todellakaan en suhtaudu negatiivisesti bistroihin tai lounaspaikkoihin. 🙂
Emmi Nuorgam
Oli nyt pakko käydä vielä tsekkaamassa, että tuolla ”ravintolat” -tägillä löytyneistä postauksista ei kyllä löytynyt juurikaan nillitystä, kuten ei instassa käyttämälläni häsällä #lounastampere. Olisikin tosi kiinnostava tietää, että mistähän tälläinen mielikuva juontaa juurensa?
Raissi
En minäkään kyllä nyt ymmärrä tuota kommenttia. Emmin postausten ja kuvien ansoista minä voisin muuttaa Tampereelle pelkästään noiden ravintoloiden, kahviloiden ym. vuoksi 😀
TKirahvi (Ei varmistettu)
Olet ehkä kehunut, mutta silti tästä postauksesta saa kuvan, ettei täällä olisi muuta kun kebabbia ja siipiä tai muuta roskaruokaa. En lue blogia normaalisti ja päädyin tähän postaukseen Googlen kautta ja pelkstään tästä postauksesta saa todellakin tuollaisen kuvan.
Emmi Nuorgam
Ei, vaan pikaruokaskenessä (eli juuri siinä roskaruokakategoriassa) täällä ei ole kamalasti muuta. Tämä kirjoitus ei mitenkään liity bistroihin tai illallisiin, vaan nimenomaan siihen streetfoodiin. 🙂
Janica B. (Ei varmistettu)
Onko kritisoija mahtanut lukea pahemmin Emmin blogia? Aika harva kirjoittaa sellaisen ylistyksen Bar Burritolle kuin Emmi taannoin. Täällä, Facessa ja Instassa on jatkuvasti vain kehuja! Emmihän syö tosi paljon ulkona ja antaa todella estottomasti suitsutusta lempipaikoilleen. Ja hän on itse kirjoittanut, että antaa palautetta mieluummin positiivisen kautta, koska se on hedelmällisempää.
Vierailija (Ei varmistettu)
Yksittäisillä lauseilla saa näköjään helposti annettua negatiivisen kuvan, kuten:
”Täällä kun pikaruoka tarkoittaa edelleen surullisen usein siipiä tai kebupizzaa, josta jälkimmäistä en laita suuhuni edes kuolleen ruumiini yli.”
”Toit tänne meidän pieneen junttikylään jotain sellaista, jota tämä kaupunki on kaivannut jo pitkään: tuulahduksen jostain muusta (ruoka)kulttuurista, kuin siivistä ja burgereista.”
Emmi Nuorgam
Minä rakastan tätä junttikylää ja sen junttiravintoloita. En sen sijaan rakasta kebab-ravintoloiden pitsaa, vaan hyvin tehtyä pikaruokaa. Tai no, melkein mitä vaan pikaruokaa. Burgereita varsinkin!
Tuc (Ei varmistettu)
Jos kirjoittaa tähän tapaan, on silloin turha väittää, että näkemys Tampereen ruokapaikoista olisi mitenkään positiivinen. Vai onko niin, että voidakseen muodostaa mielipiteen yhdestä postauksesta on ensin seurattava blogistin muuta kirjotitelua. Ei minusta.
Emmi Nuorgam
PIKAruokapaikoista. Joilla siis tarkoitan McDonaldseja, Hesburgereita ja pizzerioita – joista saisi nopeasti ruokaa mukaan myös viikonloppuisin tai iltaisin. Bistrot on aivan erikseen, en nyt oikein ymmärrä miksi tässä koitetaan laittaa sanoja mun suuhun? 🙂
Kuumaa Euroviisuhuumaa
[…] on musta aika huima: täytetty pitaleipä maksaa 8,90€ – paljon enemmän kuin esimerkiksi Zeytuunissa tai Jörn’s Dönerissä. Lisäksi ruuassa kestää ainakin vielä todella kauan, itse odotin […]