Café Pispala ja suolaiset pannarit. Siinäpä olisikin hyvä humppabändin nimi! Monitulkintainen ja vähän rivokin. Nyt ei silti ole kyse humpasta, vaan Pispalan uudeksi helmeksikin tituleeratusta Café Pispalasta, joka kuului meidän eiliseen Tour de Pispalaan.
Itse en ollut koskaan ennen käynyt Café Pispalassa, vaikka se onkin kehuttu koko sen olemassaolon ajan aivan maasta taivaisiin. Itseasiassa täytyy ehkä paljastaa, etten ole käynyt ylipäänsä Pispalassa, jos satunnaista läpiajoa ei lasketa. En ole koskaan käynyt myöskään Vaakon Nakilla tai Arboretumissa enkä ole aivan varma missä on Kauppi, että tulkaa, asettakaa mut jalkapuuhun ja ottakaa Tampereen viisumini pois.
Café Pispala on vähän hankalasti löydettävissä ja sinne mennessään täytyy todella tietää, mitä tekee. Kannattaa siis ehkä tsekata etukäteen jo kartasta, että mikä katu se tarkalleen ottaen on – pittoreskeja puutalokatuja kun Pispalasta saattaa löytää yhden tai kaksi. En ole myöskään aivan varma, voiko Café Pispalaan tehdä pöytävarausta lainkaan vai pitääkö luottaa vain peikkomaiseen flaksiinsa – ainakaan eilen ihan kaikki eivät mahtuneet sisälle ravintolaan.
Lista vaihtuu viikoittain ja sillä vuorottelevat teemat maailman eri kolkista keittiömestarin fiiliksen mukaan. Tällä kertaa tunnelmia oli otettu ainakin jossain määrin latinalaisesta Amerikasta, joka taitaa olla omistajille tutuinta aluetta. Me valitsimme listalta lounasdeittini kanssa härän ylikypsää rintaa ja pannukakkuja, enkä kyllä oikeasti odottanut saavani sitä mitä sain: härän ylikypsää rintaa ja pannukakkuja. Makeita, kuohkeita, siirapilla valeltuja pannukakkuja, joiden päällä oli keko lihaa ja rapeaa sipulia. Annos oli paitsi herkullisen näköinen, myös herkullisen makuinen ja ymmärrän täysin ravintolan saamat kehut.
Jälkkäriksi tilasimme ihan valtavan palan juustokakkua, jota en olisi yksin saanut koskaan syötyä. Se oli amerikkalaisen kermaista ja tuhtia – jopa jossain määrin överiäkin. Jopa lounasdeittini, joka väittää ettei jälkiruoka voi koskaan olla liian makeaa, joutui ihan tosissaan taistelemaan kakun kanssa.
Siitä huolimatta, että arkipyhän jälkeinen perjantai ja lounastajien määrä selvästi oli päässyt yllättämään ravintolan, oli lounas oikein kiva kokemus. Meillä kun ei ollut kiirettä mihinkään, niin ei odottelu haitannut, mutta selvästi huomasi osan asiakaskunnan pettyneen suht hitaaseen palveluun.
Seuraavalla kerralla ajattelin palata nauttimaan Café Pispalan kehutun brunssin. Oletteko jo käyneet?
Anjuska
Kiitti vinkistä! En olekaan ikinä tuosta kahvilasta kuullutkaan vaikka pispala muuten onkin varsin tuttua aluetta. Pitää toisin sanoen siis poiketa siellä! 🙂
Oili / Ajatuksia Saksasta (Ei varmistettu)
Oo, täällä pitää käydä seuraavalla visiitillä eli heti ensi kuussa! Pispala on kyllä ihana ilman kahvilaakin, mutta syvälle Hervantaan juurtuneena en Tampere-vuosinani kyllä käynyt siellä kovinkaan usein. Sinne kun pitäisi erikseen ihan lähtemällä lähteä, ja eipä tullut usein tehtyä. Ja heh, emmäkään oo koskaan käynyt Arboretumissa tai tiedä Kaupista, vaikka Tampereella tulikin kaiketi noin 7 vuotta vietettyä.
Mia K.
Mä saan olla näitä onnekkaita, jotka asuvat ko ravintelin ns yläpuolella 😉
Brunssi on ihana. Tuo on kyllä omistajille haastavaa, kun aina kaikki ei vaan mahdu sisälle!
tiiti
Uu, tuota pitää ihan pakosti käydä testaamassa, vaikka se tarkoittaakin, että joudun luonteeni vastaisesti poistumaan Tammelasta 😀
Merenwen
En oo käynyt Café Pispalassa vaikka asuin lähettyvillä ja porukatkin asuu Epilässä. Vaakon Nakilla on kyllä käyty ja Arboretumissa (tai itselle tutummin arpparissa) oon ollut töissäkin 🙂 Jos joskus itsekin pääsisi käymään tuossa ihanassa kahvilassa, josta oon lukenut jo paristakin blogista 🙂
anni maaria
Mut mut mut jos lista vaihtuu viikoittain, niin tarkoittaako se sitten sitä, ettei sieltä ensi viikolla enää saa noita kehumiasi pannareita? :O Alko ihan ahistaa nyt hei (syytän vähän myös pientä rapulaa)! 😀
Emmi Nuorgam
Valitettavasti varmaan ei saa. Oh noes! Sun pitää laittaa niille meiliä, että ilmoittavat kun pannareita taas saa. 😀
IlonaSV
Ooh, tuolla pitääkin käydä! Ja suosittelen muuten Arboretumiakin. Se on mukava kohde lenkkeilyyn, piknikiin tai ihan vain ruusujen ja muiden kukkien ihasteluun. 🙂
Janica B. (Ei varmistettu)
Brunssi testattu. Sydän suli kuin voi pannukakun päälle:
http://www.savusuolaa.fi/ravintola_arvostelut/arvostelu-cafe-pispalassa-…
Brunssille kannattaa ehdottomasti varata pöytä. Me saimme pöydän tuurilla, mutta paikka oli aivan täynnä. Suosittelen sitä Whole Works -annosta, jossa pannarit ovat mukana. Ja siellä näkyi olevan kivoja brunssidrinksujakin, Mimosaa ja vastaavaa. Tosin aterian jälkeen on kiivettävä yhdet portaat ylös päästäkseen harjun laelle, jos mielii sieltä alas Pispalan valtatien puolelle. Vähän oli raskasta, Villellä etenkin, kantoi Penniä selässään…
Emmi Nuorgam
Mä en ole itseasiassa koskaan uskaltautunut sinne senkään vuoksi, kun kaikissa annoksissa taitaa olla kananmunaa, jonka fani en juurikaan ole.. Koska muuten olette käyneet tuolla? Sun blogissa ei nimittäin näy päivämääriä ollenkaan!
Janica B. (Ei varmistettu)
Huhtikuun alussa käytiin. Hei hyvä kun sanoit ton päivämäärä-asian. Siinä on joku outo bugi. Päivämäärät näkyvät, jos luet artikkeleita kronologisessa järjestyksessä. Mutta jos klikkaat avainsanapilvestä jonkun aiheen, päivämäärää ei sitä kautta etsittynä näy postauksessa. En ole edes huomannut tuota itse, laitoin Hooleelle heti rääkymisviestiä 😀
Emmi Nuorgam
😀 No hyvä! Saa sekin jotain tekemistä. 😉