Lasten kanssa ravintolassa: Kun lapseni söivät pitsan

Siis pitsan. Ei pitsaa, vaan pitsan. Aikuisten pitsan.

Viikonloppuna anoppi soitti ja kysyi, saisiko meidät viedä ulos syömään. Pitkin hampain suostuin ehdotukseen ja pienen pohdinnan jälkeen valittiin Tampereen uusin (no, uudehkoin) pizzapaikka Sitko Pizza&Bar. Kun Sitko viime syksynä avattiin, kuulin paljon kehuja pitsasta, mutta myös paljon moitteita palvelusta. Ravintolaa kuvailtiin kolkoksi ja palvelua töykeäksi – yksi ystäväni oli kääntynyt ovelta takaisin, kun tarjoilija oli tiuskassut tämän seisseen keskellä käytävää. Koska mulle ravintolassa käyminen on ensisijaisesti kokonaisuuteen perustuva elämys, ei edes herkullinen pitsa saanut houkuteltua paikkaan, jonka ympärillä leijui ankea, harmaa pilvi.

Joskus kevättalvella kuitenkin rohkaistuin ja käytiin Savusuolaa-Janican kanssa Sitkossa, kun teatterireissulla piti valita ravintola ”väärältä puolelta koskea”. Pitsa oli herkullista ja after work -viini oikein nautittavaa – jäykähköstä palvelusta huolimatta käynnistä jäi todella positiivinen maku suuhun ja erityisen iloinen olin siitä, että Sitkossa oli tuolloin paljon lapsiperheitä. En ennen ollut ajatellut Sitkon olevan paikka, johon kehdattaisiin tulla lasten kanssa, vaan ajattelin imagon olevan enemmän sellainen rento nuorten aikuisten aloittelumesta. Luulo osoittautui vääräksi ja viikonloppuna ryysättiin mekin lasten kanssa Sitkoon pitsalle.

Meidän viiden aikuisen ja kahden lapsen konkkaronkka mahtui sunnuntaina neljän aikaan syömään varsin mainiosti. Muut pöydät alkoi täyttyä vasta viiden jälkeen ja kuinka ollakaan, meidän kanssa syömässä oli muita lapsiperheitä ja nuoria aikuisia. Sitkossa tilaaminen hoidetaan tiskiltä, eikö pöydissä ole lainkaan ruokalistoja. Toisaalta olisi kiva selailla listaa pöydässä, mutta muutamasta pitsasta valitsee kyllä nopeasti tiskilläkin. Pohdin pitkään, että otanko vain itselleni pitsan, josta lapset sitten voi närppiä sen mitä syövät, mutta onneksi mummu patisti tilaamaan noille kokonaan oman: margarita nimittäin katosi lapsosten suuhun melkein viimeistä murua myöten. Tuon klassikon lisäksi pöytäseurueemme valitsi pari fenkolimakkara-saksanpähkinäpitsaa, puttanescan, kylmäsavulohi-sitruunavinegrettipitsan ja salamin. Kaikki tuli syötyä.

Koska itse olen hyvän pohjan ja tomaattikastikkeen ystävä, tykkäsin todella paljon siitä, ettei noita ole piilotettu seitsemän sortin täytteiden alle. Hyvät ja tuoreet raaka-aineet yhdistettynä nimensämukaiseen sitkoisaan (onko se mikään sana?) pohjaan on niin hyvä yhdistelmä, etten jäänyt kaipaamaan yhtään mitään lisää. Sitkoa verrataan usein Napoliin, kenties siksi että ne ovat kaupungin ainoat ”oikeat” pitsapaikat, ja tässä mittelössä Sitko kyllä voittaa ihan 100-0. Vihaan Napolin kiireistä tunnelmaa ja kymmenen metrin jonoa, siellä ei koskaan ehdi nautiskella rauhassa, kun koko ajan joku uusi asiakas hönkii niskaan ja tarjoilijat vaikuttavat kärsimättömiltä. Sitkon tunnelma on ihan päinvastainen: rento ja letkeä, vähän sellainen olohuonemainen.

Palvelu ei tälläkään kertaa ollut yli äyräiden tulvivaa ystävällisyyttä ja rupattelua täynnä, mutta ihan peruskohteliasta kyllä. Paikan vahvuuksia ovatkin ehdottomasti pitsat ja olutvalikoima sekä tietysti kiinnostava sisustus, joka henkii vähän Helsinkiä tänne meille maalaisillekin. Sen sijainti Näsilinnankadulla on syrjäinen ja itse näkisin Sitkon kaikista mieluiten Aleksanterinkadulla Barmacian ja Pork and moren kanssa, mutta toisaalta, ehkä hyvän pitsan takia pitää olla valmis ottamaan muutama ylimääräinen askel ja poiketa Hämeenkadulta pois.

7 comments

  1. Hanna R.

    Kiitos vinkistä! Tämä menee korvan taakse seuraavaa Tampereen reissua varten! 🙂 

  2. Mia K.

    Kiiti! Nyt mäkin uskallan mennä kokeileen paikan.. kuulin myös tuosta palvelusta, ja se sai jotenkin kökön olon tuohon mestaan. 

  3. uteliaskoala (Ei varmistettu)

    Uutena tamperelaisena täytyy sanoa, että nämä sun ravintolavinkkisi ovat todella hyödyllisiä, kiitos niistä!

    Olen jo pitkään lukenut blogiasi, mutten muistaakseni ehkä ikinä aiemmin kommentoinut. Ja nyt kun sitten villisti aktivoiduin jättämään kommentin niin lisätään vielä, että vaikka itse elän hyvin erilaista elämää (esim. lapsiperhearki ei kosketa itseäni), eivätkä mielipiteemmekään aina välttämättä kohtaa, niin blogiasi on silti aina mielenkiintoista ja antoisaa lukea. Eli kiitos kaikesta muustakin.

    Mutta erityisesti ravintolavinkeistä. 😀

    1. Emmi Nuorgam

      Kiva jos niistä on apua! Ja sehän ruuassa onkin parasta, että se yhdistää, vaikka ei muuten olisi yhteistä. 🙂 

  4. LeenaK (Ei varmistettu)

    Mitäs Ravennalle on tapahtunut? Aikoinaan Tampereella asuessa se oli meidän suosikkipizzeria (no sitä on kyllä jo yli 10 vuotta, mutta muistaisin että ollaan joskusnsen jälkeenkin ehkä siellä käyty?). Nykyisin pitää lastenkin toivomuksesta kerran kesässä käydä hallissa syömässä Teivon lihan pyöryköitä :-).

    1. Emmi Nuorgam

      Ravenna kuulostaa jotenkin ehkä etäisesti tutulta ja koitin sitä googlettaa, mutta enää ei ainakaan löydy mitään. Väittäisin, ettei ainakaan viimeiseen viiteen vuoteen ole ollut toiminnassa. 🙂

  5. oho (Ei varmistettu)

    Herra siunaa jos tuon kokoinen lapsi syö kokonaisen pizzan. Kohta ei ehkä kaksikaan riitä!

Vastaa käyttäjälle LeenaK (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *