Tammelan Malabadin avajaisissa

Tiesittekö, että Tampereen Hervannasta on jo vuosia saanut oikeaa turkkilaista ruokaa – pitsan ja kebabin lisäksi siis? Entä tiesittekö, että Hervannan Malabadin ravintoloitsija Faysal Bilmez on avannut uuden, modernimmalla otteella turkkilaisia makuja ja raaka-aineita esittelevän ravintolan myös Tampereen Tammelaan? No, nyt tiedätte. Ja arvatkaapa mitä? Tuo uusi ravintolatulokas saattaa olla parasta, mitä Tampereella tänä kesänä tapahtuu.

Pakko myöntää, etten ollut ennen tätä kevättä koskaan kuullutkaan Malabadista, vaikka varsinkin ravintolan lounasruoka on saavuttanut Hervannassa jo jonkinsortin kulttimaineen. Jossain vaiheessa alkukesästä alkoi kaupungilla pyöriä huhuja siitä, että joku uskaltautuu perustamaan ravintolan entisen Pussy Catin paikalle ja muutama viikko sitten Malabadin kyltit nousivat ravintolan katolle. Kun olin hetken aikaa yhdistellyt johtoja päässäni, tajusin, että kyseinen ravintola on nyt juurikin se sama, josta jo aiemmin olin kuullut pelkkää hyvää ja jonka ruokalistaa kävin säännöllisesti kurkkimassa. Heinäkuun ensimmäinen päivä Malabadi avasi ovensa ja sain kunnian maistella turkkilaisia herkkuja ensimmäisten joukossa.

En ollut ihan varma, mitä odottaa turkkilaiselta ruualta tai turkkilaisen ravintolan avajaisilta, mutta illalla kun kierittiin mieheni kanssa mahoinemme pois ravintolasta, oli olo enemmän kuin onnellinen. Herkullisia ruokia, joita ravintolan henkilökunta kantoi pöytäseurueelle niin paljon kuin jaksoimme syödä. Ruokiin erinomaisesti sopivia viinejä ja huurteisen kylmää olutta. Lammasta, jota Faysal ei avajaispuheessaan todellakaan kehunut turhaan: jopa se seurueen epäilijä, joka höpötti jotain villasukista, oli täydellisesti maustetun ja grillatun lampaan jälkeen täysin myyty. Erilaisia piiraita, fetaa, fetaa ja fetaa, yrttejä, valkosipulia, jugurttia, kanaa, bulguria, hedelmiä ja baklavaa ilmestyi pöytään niin paljon, etten ole pitkiin aikoihin ollut yhtä täynnä avajaisten jälkeen. Sori nyt vain ravintoloitsijat, mutta ottakaapa tästä mallia: pelkästään köfteä, eli turkkilaisia lammaslihapullia paistettiin kutsuvieraille illan aikana pitkälti yli 300 kappaletta.

Koko ilta oli kuin pieni, todella hikinen matka Turkkiin: kaikki ne maut, musiikki, ohjelma, väenpaljous ja tunnelma olivat todella onnistuneita. Hiljainen ilta ei todellakaan ollut, tai hillitty: pöydät vaihtoivat useaan otteeseen paikkaa, kun erilaisille ohjelmanumeroille raivattiin tilaa. Pääsinpä todistamaan ensimmäistä kertaa eläissäni myös sitä, kun ravintoloitsija hakee vieraansa spontaaniin tanssiin keskelle ravintolaa ja opettaa heille turkkilaisia kansantansseja. Oli siinä hitailla hämäläisillä hiukan sulattelemista, mutta alkujärkytyksen jälkeen myös tanssinumerot osoittautuivat todella hauskoiksi.

Kaikenkaikkiaan illasta ja ravintolasta jäi todella positiivinen fiilis. Harvoin sitä näkee ja kohtaa yhtä intohimoisesti ruokaan suhtautuvia ihmisiä – ravintoloitsija, joka ihan aidosti on kiinnostunut vieraidensa mielipiteistä tuntuu olevan nykyään ennemmin poikkeus kuin sääntö. Koko ravintolakokonaisuus oli loppuun saakka mietitty: ruokalista, jolle ei ollut mahtunut ainuttakaan kebabia, kaunis sisustus ja siihen sovitetut astiat, innostunut henkilökunta ja upea ruoka.

Me aiomme ihan varmasti palata Malabadiin – myös lasten kanssa – ja suosittelen sitä kyllä todella lämmöllä. Illallisen lisäksi Malabadissa tarjoillaan lounasta ja sunnuntaibrunssia, johon katetaan kuulemma lähes kaikkia ravintolan herkkuja sekä paljon myös sellaista, mitä ei listalta löydy. Avajaisissa esimerkiksi pääsimme maistamaan bulgurista muotoiltua todella mausteista pullaa, joka tarjoiltiin rapean salaatinlehden kanssa, ja se sulatti kaikkien sydämen. Toivon todella, että esimerkiksi tuota herkkua saa joskus sunnuntaibrunssilla!