Meidän blogiympyröiden viralliseen kirppismuija-Raisaan tutustuttuani olen huomannut löytäväni itsenikin yhä useammin ja useammin kirpputorilta, ja tekeväni noilta ihan kohtuullisia löytöjäkin. Tampereen keskustasta oma suosikkikirppikseni on Tarina, josta Laurakin kirjoitti tosi kauniisti vähän aika sitten. Sieltä olen itseasiassa tainnut löytää joka kerta jotakin ostettavaa – astioita tai jopa vaatteita itselleni. Yleensä kirppiksillä on se ongelma, ettei järkeviä vaatteita löydy meikäläisen koossa, kun vaihtoehtona on joko ylihinnoitellut, S-kokoiset henkkamaukkarätit tai sitten isomummon peruja olevat tuulipuvut. Tarinasta olen kuitenkin bongannut jo useampaan kertaan kohtuullisesti hinnoiteltua Marimekkoa tai Zizziä, joten yleensä ihan ylivoimaisena pidetty Radiokirppis on Tarinaan verrattuna ihan paperia. Mutta tämä ei ole kirjoitus Tarinasta, vaan Tampereen Vadelmatarhasta.
Jos värikkäät lastenvaatteet, ekotuotteet tai kotimaiset käsityöt aiheuttaa teissä välittömiä ostohaluja, niin suosittelen lopettamaan lukemisen tähän. Muuten saattaa käydä niin, että on pakko ottaa kiesi alle ja suunnata Lielahteen hypistelemään kaikkea ihanaa, mitä Vadelmatarhalta löytyy.
Kyseessä on siis yhdistetty kirppis, kahvila ja tapahtumakeskus, jollaisia löytyy toistaiseksi myös Kotkasta ja Oulusta. Bongasin itse Vadelmatarhan eräästä lastenvaatteisiin liittyvästä FB-ryhmästä ja suunnattiin sinne eilen lasten kanssa penkomaan paitsi alehintaisia Noshin tuotteita, myös tutustumaan toimintaan muuten. On muuten tainnut mennä meidän lapsukaisille jo aika hyvin jakeluun se, ettei äidin kanssa käydä puistossa, vaan äidin kanssa käydään kahviloissa ja leikkipaikoilla, kun Hilda eilen aamulla ensimmäiseksi kysyi, että ”Äiti mennäänkö nyt kahvilaan? Voiko siellä kiivetä kookealle?”
Ja hyvä että lähdettiin käymään, Vadelmatarha nimittäin osoittautui todella kivaksi paikaksi! Tyttäreni onneksi tarhalta löytyi pieni leikkipaikka ja askartelunurkkaus, jossa tällä kertaa askarreltiin värjätyistä maissinaksuista erilaisia hahmoja. Tai toiset askartelivat ja toiset keskittyivät maissinaksujen syömiseen. Jossain vaiheessa alkoi oikein hävettää, kun mösjöö oli ensin vedellyt kipollisen naksuja naamariin ja levitteli sen jälkeen katuliidut pitkin lattioita ja tietysti söi myös osan liiduista. Henkilökunta oli onneksi todella mukavaa ja ymmärtäväistä ja silmienpyörittelyn sijaan kannusti lapsia kokeilemaan erilaisia juttuja.
Lasten myötä sellainen pienen pieni asia kuten asiakaspalvelu on saanut kyllä ihan kokonaan uuden merkityksen. Harvoin tulee asioitua enää liikkeissä, joissa lapsiin suhtaudutaan penseästi, vaikka muuten olisikin kuinka kiva paikka tahansa. Tiedän toki, että noi meidän lapsukaiset osaa välillä olla todella raskaita ja käyttäytyä kaikkea muuta kuin nätisti, mutta siihenkin voi suhtautua niin kovin monella eri tavalla. Vadelmatarhalla ei onneksi tarvinnut jännittää, vaan sain ihan rauhassa tutkiskella myymälän tarjontaa, kun lapset pyörivät ympäri liikettä katselemassa juttuja.
Askartelun lisäksi Vadelmatarhalla järjestetään kaikenlaista ohjattua toimintaa, kuten 0-3-vuotiaiden taidepajoja, joiden peruutuspaikkoja kannattaa kysellä Sirkus Rakkaus PumPumilta tai imetystukiryhmiä ja kestovaippakierrätystä. Vadelmatarhan ja Lasten Kuplan järjestämä iltatoritapahtuma on taas tämän viikon torstaina Tallipihalla ja me ajateltiin mennä lasten kanssa sinnekin leikkimään, jos vain keli sen yhtään sallii. Iltatoreilla voi siis itse pitää kirppispöytää samalla, kun Vadelmatarhan tarhurit ja Kuplan väki viihdyttävät lapsia. Ihan nerokas konsepti sekin!
Vadelmatarhan kirppis toimii kolmella eri periaatteella. Kirppiksellä on ns. tavallinen itsepalvelupuoli, johon tavaransa saa tuoda myyntiin ja hinnoitella ne itse. Itsepalvelupuolella ohjeistetaan tuomaan kerralla myyntiin melko saman kokoisia vaatteita, niin myyntipöydät pysyvät siisteinä ja asiakkaiden on helpompi tutustua vaatteisiin. Itsepalvelupuolen lisäksi vaatteita ja tavaroita voi tuoda myyntiin myös täyspalveluperiaatteella, eli Vadelmatarha hinnoittelee ja lajittelee tuotteet puolestasi tai sesonkipalvelulla, jolloin sesonginmukaiset tuotteet ovat myynnissä koko sesongin ajan, ja näiden myynnistä veloitetaan sitten sopimuksen mukainen provisio.
Ja täytyy kyllä sanoa, että Vadelmatarhan systeemi on todella selkeä ja helppo, enkä ole varmaan koskaan vieraillut yhtä siistillä kirppiksellä. Yhdellä silmäyksellä pystyi näkemään minkä kokoista vaatetta missäkin pöydässä on – sisävaatteet ja ulkovaatteet erikseen ja kengät, hatut, sukat jne. vielä erikseen järjestettynä. Yleensä kirppareilla ahdistun siitä, että pöytiä pitää penkoa hullun lailla ennen kuin sieltä löytää mitään, mutta Vadelmatarhalla lastenvaatteetkin on siististi henkareilla ja helposti saatavilla. Ehkä jopa liian helposti, kun tyttäreni löysi jokaisen ihanan prinsessatyllimekon, joka liikkeessä vain sattui olemaan ja kiikutti sen mulle saatesanoin ”Äiti tämä olisi Hiijalle iiiihana. Hiija iiihanan kaunis!”
Tylliunelmista selvisin vielä keskustelemalla, mutta näiden kanssa oli pakko jälleen kerran pyörtää päänsä (terkkuja vaan Ammalle!): lapsellani on nyt feikkicrocksit.
Amma
Joo kiitos vaan ja onnea valitsemallesi polulle.. Meidän lapsi ei tosiaan suostu pukemaan MITÄÄN muita kenkiä jalkaansa, eteisessä seisoo mm. kaksi kertaa käytetyt conssitkin, kun crocsit on vaan parhaat, koska Salama McQueen. Nekin on kirpparilta löydetty. Mä oon vaan ottanut kannan, että jos lapselle ei kelpaa äidin valitsemat vaatteet, niin vodevör, ostetaan sille sitten noita mistä se tykkää. Onpahan lapsi onnellinen, eikä tarvi käydä taistelua siitä, että ne kaksi paitaa, jotka lapsi kelpuuttaa päälleen on pyykissä.
Oulun Vadelmatarha vielä vähän hakee itseään ja yleisöään (ainakin ne kaksi kertaa kun olen siellä vieraillut, aika yksin on saanut olla), mutta erittäin tervetullut lisä Oulun kirppisvalikoimaan. Tässä oman (uusien vaatteiden) vaatelakon myötä on tullut kierrettyä aika tehokkaasti kirppiksiä ja löydettyä vaatteita niin itselle kuin lapsellekin.
Emmi Nuorgam
Eilen Tampereella oli musta aika paljonkin porukkaa, tiedä sitten johtuiko siitä Noshin alesta vai mistä. Onko Oulussa leikkipaikkaa tms. lapsille?