Miksi sulla on miesten hattu?

Osuin (tai siis ehkä ”osuin”) viime viikolla Instagramissa useampaankin keskusteluun, jossa puhuttiin lapsista, vaatteista ja varsinkin näiden sukupuolittamisesta kaupoissa. Krista oli yrittänyt löytää Silvalle kerhoreppua, jossa ei olisi vaaleanpunaisia prinsessoja tai tummansinisiä hirviöitä ja itse postasin kuvan Hildasta, joka kiipeili prinsessamekko päällä ja Batman-lakki päässä puistossa. Jostain syystä näiden kuvien kommentointi – kuten yleensä – lipsahti eipäsjuupasteluun aiheesta tyttöjen ja poikien vaatteet. Keskustelut palasivat mieleeni tänään, kun otin kuvan lippispäisistä lapsistani ja muistin erään puistokohtaamisen viime viikolta.

Kesäpäivä oli kuuma ja meidän aamulähtö niin haipakka, että unohdin lasten lakit kotiin. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, joten tein nopean äidin swot-analyysin (Kaisalle kiitos termistä, ihan loistava!) ja kipaisin lasten kanssa Seppälän alennusmyynteihin. Lastenosastolla oli kaksi lippistä – tai siis tyttöjen osastolla yksi ja poikien osastolla yksi – joten otettiin ne mukaan ja alettiin puistossa tutkia, kumpi ottaa kumman. Hilda valitsi ensin kissalippiksen, jossa oli paljetteja ja jotain daimondeja, mutta jossain vaiheessa puistohommia hatut vaihtoivat omistajaa. Sen jälkeen Hilda on kulkenut enemmän tai vähemmän tuo monsterilippis (?) päässä ja Eino on hienostellut paljettihatussa.

En ajatellut koko asiaa, ennen kuin seuraavana päivänä puistossa eräs vanhempi nainen kysyi Hildalta, että miksi hänellä on isänsä hattu päässä. Hilda ei tajunnut kysymystä, vaan kertoi sen olevan hänen ja Einon yhteinen lippis, johon nainen kommentoi, ettei se ole tyttöjen hattu. Lapsiani naisen mielipiteet eivät kiinnostaneet sen enempää (kolmen vuoden päästä olisi varmaan ihan eri juttu), mutta jäin itse miettimään, että miksi nainen kommentoi sellaista vieraalle lapselle.

Monsterilippis on taas selvä tapaus. Entäs pallokuvioinen sortsihaalari, se taitaa olla vähän rajatapaus. Punaraidallinen paita on selkeä tyttövaate, siniset sortsit varmasti poikien.

Ehkä nainen ei tarkoittanut sillä mitään pahaa, mutta entä sitten? Onko kellään oikeutta huomautella lapsille, aikuisille tai yhtään kenellekään siitä, mitä näillä on päällä tai varsinkaan kertoa, millaisia vaatteita olisi sopiva pukea päälleen? Aikuisten naisten vaatevalintojen kyseenalaista kommentointia kutsutaan slut-shamingiksi, lasten vastaavaa vain perinteisiksi arvoiksi ja ajattelemattomuudeksi.

Enkä minä nyt koita sanoa, että meidän kaikkien tulisi pukea lapsillemme päälle vain ruskeaa tai harmaata. Ei tietenkään, päinvastoin! Haluaisin nähdä lapsilla niin paljon värikkäämpiä vaatteita, kaikissa sateenkaaren väreissä. Jos jonkun lapsi suostuu pukeutumaan vain vaaleanpunaiseen, niin se ei ole minulta pois. Kuten ei ole sekään, että joku pukeutuu tänään keltaiseen, huomenna vihreään ja ylihuomenna oranssiin. Mutta tiedättekö mikä on minulta pois?

Se, että lastenvaatteet myydään edelleen näin. Pojille vaaleansinisiä vauvanvaatteita ja tytöille vaaleanpunaisia. Keltaisten, punaisten, vihreiden tai oranssien vaatteiden löytäminen esimerkiksi Prismasta on käytännössä mahdotonta, jonka vuoksi esimerkiksi meidän ulkovaatehankinnat tehdäänkin aina jostain muualta. Tai no, oikeastaan mitkä tahansa hankinnat: niin kauan kun voin vältellä keijukaisia tai Cars -hahmoja vaatteissa, en koske niihin pitkällä kepilläkään.

Kuva: Katri Ålander / GWU Finland
Kuva: Katri Ålander / GWU Finland

Usein näissä keskusteluissa toistuu argumentti, jonka tarkoituksena on osoittaa, että lastenvaatteiden tiukasta kategorisoinnista ja sukupuolittamisesta mielellään luopuisivat henkilöt ovat vain laiskoja: ”No miksi et voi ostaa sieltä tyttöjen osastolta vaatteita pojalle, jos kerran haluat?”

Itse kuitenkin kääntäisin sen niin, että miksi on pakko olla erilliset osastot? Siksikö, että samanväriset vaatteet löytää helposti samalta alueelta? En ymmärrä miten tämä muuttuisi, vaikka lastenvaateosastoja olisikin vain yksi? Siniset vaatteet voisivat edelleen olla omanaan ja punaiset omanaan – erona olisi vain se, ettei marketeissa tai vaatekaupoissa tarvitsisi seilata pahimmassa tapauksessa eri kerrosten välillä nähdäkseen, millaisia kaikkia värejä tai kuoseja vaatteista on. Kun aivan järjettömän luokittelut poistettaisiin, saisi sekin tyttö, jonka äiti kieltäytyi viime talvena Ideaparkin henkkamaukalla ostamasta harmaata ”poikien paitaa” paitansa, eikä hänen tarvitsisi koskaan miettiä, miksi tyttöys sulkee häneltä jotkin vaatteet tai värit pois. Näillä valinnoilla helpotetaan paitsi vanhempien vaatehankintojen tekemistä, myös lasten kasvamista omaksi itsekseen. Sen oppimista, että voi olla ihan mitä haluaa, eikä kukaan määrittele paremmaksi tai huonommaksi tytöksi tai pojaksi vaatteiden perusteella. Ei siinä ole kyse sukupuolien häivyttämisestä, homosaatiosta tai muista helsinkiläisten vihervassareiden juonista. Siinä on ihan vain kyse maalaisjärjestä.

Ja tietysti siitä, että tyttäreni saisi pukeutua juuri niinkuin tahtoo. Olla halutessaan vaikka sekoitus prinsessaa ja Batmania – se ei taatusti ole keltään pois.

12 comments

  1. paulahelena

    Mä ostan pojalle surutta vaatteita kummalta osastolta vaan – useimmiten mun mielestä neutraaleja vaatteita, jotka on sijoitettu jommalle kummalle osastolle, mutta myös esim kimaltelevan kissapaidan, koska lapsi tykästy siihen. Jokaista poitsun vaatetta voisin pitää myös mahdollisella tulevalla pikkusiskolla.

    Mua ei oo häirinny ne pojat- ja tytöt-kyltit osastojen seinissä, vierekkäinhän ne yleensä kuitenkin on. Toisaalta ne kyllä on munkin mielestä aika tarpeettomia, eiköhän jokaisella kuitenkin oo päässään se oma raja, mihin haluaa minkäkin sukupuoliset lapsensa pukea ja vaatteet voi valita sen perusteella kaupan määrittämän rajan sijaan.

    Sukupuolen mukaan jaetuista osastoista luopuminen voi toisaalta vaatia aika ison muutoksen kaupan ja kuluttajien toimintatavoissa, esim mä ostan itekin sekä naisten että miesten osastolta vaatteita mutta normikuluttajalle ois varmaan raskasta käydä koko kauppa vaikka väreittäin läpi ja pohtia mikä vaate nyt on kenellekin sopiva. Aikusilla toki mitoituskin on vaatteissa ihan erilainen sukupuolesta riippuen, onkohan lastenvaatteissakin jotain eroa tän suhteen?

    1. emminuorgam

      No käsittääkseni ainakaan ihan pienten lasten mitoituksissa ei juurikaan ole eroja. Sen ymmärrrän toki, että murrosikäisten vaatteet on selkeästi ominaan, kun vartalon malli ja mittasuhteet alkaa muuttua, mutta kyllä nuo pienemmät lapset on melko saman mallisia – hoikkiksia tai vantteria, ihan sukupuolesta riippumatta.

  2. mmiu

    Kun tää sun blogin ja kotisivunkin ulkoasu uudistui, tää fontti ei näytä ainakaan mulle ”ääkkösiä”. Siis ei edes tässä kommenttia kirjoittaessa, eikä blogitekstissä. Kotisivuilla pisteet ään ja öön päällä näkyy, mutta vähän hassusti, lisäksi y-kirjaimen päällä on pisteet 😀 Selaimena mulla on Chrome.
    .
    .
    .
    Ja nyt kun tsekkasin sivut Firefoxilla, niin siellä on sama ongelma – tosin joidenkin kirjainten päällä pisteet ovat, mutta ne menevät vähän sivuun siitä, missä niiden pitäisi oikeasti olla.

    1. emminuorgam

      Oho! Onpa jännittävää, nää on testattu kymmenellä eri käyttäjällä ja selaimella, eikä tuollainen ole tullut esille. Itsekin operoin Chromebookilla ja Chromella, ja kaikki on kunnossa. Laittaisitko mulle screenshotin sähköpostiin emmi.nuorgam a gmail.com ja vielä tiedon, että mikä laite, selain, versio selaimesta ja mobiili/pöytäkone/tabletti, niin laitan viestiä eteenpäin tuosta ongelmasta. 🙂

  3. Niina

    Tuo Prisman/S-Marketin lastenvaateosasto on jotain niin järkyttävää, samanlainen on myös meidän kylällä. Jopa mun mies, joka laukoo aivan ääliömäisiä homovitsejä, äänestäisi Perussuomalaisia jos siinä olisi jotain järkeä täällä, ei ostanut valko-punaraitaisia boksereita eikä oransseja sukkia koska ne oli ”räikeitä”, ei pukeutuisi ikinä vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja joka on kasvatettu niin uskomattoman suomalaiseksi tosimieheksi kuin vain ikinä ilman kossua ja kaljaa voi (ja no ennenkuin joku kommentoi mun hirviömiehestä niin on se oikeasti ihan fiksukin, tekee kotitöitä, on ihan tasavertainen vanhempi jne. eikä kovin useinkaan ole edes ärsyttävä juntti :D), sanoi tässä muutama päivä takaperin kun ostettiin Ellikselle uusia sukkia että ”enpä ole missään muualla nähnyt näin räikeää erottelua” tai jotain vastaavaa. Siis ylipäätään huomioi asian ja se on musta tosiaan paljon, kun eipä tuo näillä paljon päätänsä vaivaa.

    Mua korpeaa myös tässä erottelussa aivan suunnattomasti se, että tyttöjen osastolla ei yksinkertaisesti ole monessakaan kaupassa ihan perus collegehousuja. Siis harmaita, mustia, sinisiä tai vaikka sitten niitä pinkkejä, ihan sama, tavallisia housuja ilman yhtäkään sydäntä, prinsessaprinttiä, timanttia tai pyllyssä lukevaa IMAFASHIONISTAa. Raivostuttavaa! Aina on vaan niitä kalsareita (anteeksi legginssejä) ja pitsisomisteisia farkkuja. Kirppikseltä löytyneet kivat harmaat lököhousutkin oli pitänyt leimata taskun alapuolella olevalla ”Girls’ league”-tekstillä. Elliksen kaikki peruskollarit onkin sitten poikien puolelta ja aarrggh mua niin syö se. Ja ongelma ei tosiaan ole siinä etten voisi tai kehtaisi ostaa tytölle poikien vaatteita, vaan se, ettei ne COLLEGEHOUSUT ilmeisesti ole sovelias vaate tytölle ilman blingblingiä. Niin ja hupparit! Jos ei mitään muuta niin pinkki vetskari ja puhvihihat on OLTAVA! 😀

    Ja siis kyllä, tiedän. Nosh ja Metsola ja Me&I ja P.o.P jaadijaadi (tosin ei ne minusta sen ”sukupuolineutraalimpia” monestikaan ole, mutta vaatteet on sentään vain lapsille eikä kahdella eri osastolla). Mutta kun minä olen semiköyhä ja uudet vaatteet meidän lapsille ostetaan samasta paikasta kuin itselle eli ketjuvaatekaupoista. Plus haluan sovittaa, kokeilla, hypistellä, tutkia kunnolla materiaalit ja silloin on rajatut paikat mistä ostaa. P.o.P:in vaatteet on kyllä tosi kivoja ja oikeastaan neutraaleimpia mitä oon tavannut missään muussa ketjussa, mutta hinnat ei vaan käy. Mun mielestä on todella perseestä, että esim. tämä Frozen-villitys on levinnyt niin laajalle jokaikiselle maailman tyttöjen vaateosastolle että on kohta mahdotonta löytää SUKKIKSIA ilman ko. hahmojen naamoja. Graah.

    JA jotta tässä ei olisi tarpeeksi, niin sain 15-vuotiaalta siskoltani n. viisi minuuttia sitten seuraavanlaisen WhatsApp-viestin: ”siis ei se sillee vittuillu, ku sano vaa että ”yleensä tytöillä on skootteri, mut jos niil on mopo nii ne on joko tosi laitettuja ja hienoja, eikä ikinä oo romuja” ja sit ite anoin et mikä tää sit on, nii se sano et se oli se pointti 😀 mutku se on nii ruma nii se tekee siitä romun”. ELI siis mun teinisiskoni ajaa jollain krossiwhatever-pyörällä joka on ostettu mettäajoja ajatellen, ja sitten sille avaudutaan kuinka tytöt ajaa skootterilla tai ”hienoilla” eli mettäkelvottomilla mopoilla. EIKÖ TÄMÄ SAATANA LOPU SIIHEN TEINI-IKÄÄNKÄÄN?!

    Huh, olen puhunut.

    1. emminuorgam

      Ei, ei se lopu. 5 vuoden päästä kun siskosi on hankkimassa autoa, tullaan sille esittelemään auton värejä, ei juurikaan ominaisuuksia. Tai siis joo, tietysti peruutustutkaa ja meikkipeiliä, mutta ei muuta!

      Mäkin haluaisin ostaa lapsille vain Noshia ja Melliä jne. kotimaista suunnittelua ja eettistä tuotantoa, mutta kovin monia 40 euron collegehousuja mullakaan ei ole varaa ostaa. Kirppiksilläkin kiertäminen on vähän puuduttavaa, kun merkkivaatteet (eli ne värilliset) on aina kalliita myös kierrätettynä ja sitten eurolla-parilla saa lähinnä just Hello Kittyä tai rimpsuja ja röyhelöitä. Ja mikä parasta, nuo meidän nakerot on niin samankokoisia, ettei niiden vaatteita pysty juurikaan kierrättämään keskenään, vaan ulkovaatteetkin on pakko ostaa joka kerta kummallekin uutena (tai siis edes kierrätysuutena). Nyt kun olen etsinyt niille sellaisia kirkkaita perusvärisiä talvihaalareita, niin taitaa olla Reima ainoa merkki jolta löytyy, Lindexit ja Kappahlit on täynnä – surprise – sitä vaaleanpunaista kukkaa.

  4. Mumi

    Turun Stockan valikoimissa oli pitkään aikuisille naisille tarjolla pääasiassa vaaleanpunaisia ja -sinisiä paitoja ja neuleita. Vuosi vuoden perään. Nykyään on tarjolla laajempi värivalikoima. Jonkinlaista ihannekuvaa on kai siinäkin haettu.
    Minulla on neljä lasta, tyttö ja kolme poikaa. En ole ikinä tykännyt käyttää heillä pastellisävyjä. Useimmat vauvat eivät ole parhaimmillaan ainakaan pinkeissä vetimissä. Synnärillä sain osakseni paljon puhuvia katseita, kun kotiinhakuasu oli mustaa trikoota pienillä ruskeilla pilkuilla. Oli kuulemma makaaberia pukea vastasyntynyt mustaan. Onneksi kukaan ei katsonut asiakseen alkaa nimitellä.
    Onneksi sinisistä ja punaisista poikkeaviakin värejä on saatavana.

  5. Maria Kivelä

    Hyvä, kun tartuit tähän asiaan. Itse 70-luvulla kasvaneena, jolloin kaikki pukeutuivat ruskeaan ja sinapinkeltaiseen ja perivät sisarustensa vaatteet sukupuolista huolimatta, tuntuu tämä nykyinen todella voimakkaasti sukupuolitettu lastenvaatevalikoima aivan järkyttävältä. Lastenvaatteissa ei tosiaan olisi tarvetta minkäänlaiseen jaotteluun, sille ei ole mitään fyysisiä perusteita, eikä voi olla hyvästä kenellekään lapselle, että oma sukupuoli-identiteetti rakennetaan markettien sääntöjen mukaan. Ne, jotka ihmettelevät, miksei tytölle saisi ostaa pinkkiä ja mitä väärää siinä on, eivät ymmärrä, että se tyttö, joka ei pinkkiin haluaisi pukeutua, kokee väistämättä olonsa ulkopuoliseksi ja vääränlaiseksi. Pahimmassa tapauksessa hän kokee epäonnistuvansa tyttönä.
    Kiinnostavaa sinänsä, että koko tämä nykyinen sini-puna-värijako on tosi uusi keksintö, se on vakiintunut vasta toisen maailmansodan jälkeen. Aiemminhan punainen oli poikien väri, koska se on vahva ja energinen väri. Aivan samoin kuin aikoinaan korkokengät olivat miesten jalkineet, eivätkä naiset saaneet niitä käyttää. Nämä ovat kulttuurisidonnaisia juttuja, jotka onneksi muuttuvat ajan myötä. Toivottavasti meilläkin kirjavampaan ja sallivampaan suuntaan.
    Tsemppiä bloggailuun!

  6. Ida

    Kiitos ihanasta blogista! Olet asioiden ytimessä ja kirjoitat tärkeistä asioista!

  7. Heidi

    Oksettavaa, että joku aikuinen kehtaa kommentoida lapsen pukeutumista lapselle itselleen (ylipäätänsä, mutta tuo kyllä ns. repi minun pelihousuni!).

    Olen itse aina ollut ns. poikatyttö, vaikka en termistä pidäkään. Olen vain oma itseni. Olen koko ikäni saanut todistella pystyväni asiaan x,y tai ö, koska ”ei tytöt osaa/voi/jaksa”. Edelleen saan osakseni ihmettelyä ja ties mitä, kun kerron pitäväni mm. urheilusta, kaljasta, videopeleistä… Samalla myös korkkarit, leipominen, neulominen ja ompelu ovat lähellä sydäntäni. JOTEN minusta ihmiset saisivat lopettaa nämä sukupuolitetut jaot, ehkä me vielä pääsemme siihen… Mutta kiitos sinulle, kun otit asian puheeksi! Harmi, että nykyään tämä ihmeellinen naisvihamielisyys rehottaa niin netissä kuin tosielämässäkin.

  8. Totuus

    Tyttöjen ja poikien vaatteet ovat erilaisia, koska 98% heistä on keskenään erilaisia luonnostaan ja pitää eri asioista. He haluavat eri kuvia vaatteisiinsa ja kasvavat naiseuteen ja miehuuteen katsomalla aikuisia.

    Luonto loi naiset olennoiksi, joiden ulkomuoto viehättää miehiä ja joille heidän ulkomuotonsa on tästä syystä tärkeämpi asia. He käyttäytyvät eri tavoin kuin miessukupuoli, biologisista syistä.

    Ne kaksi prosenttia ovat poikkeuksia ja voivat hakea vaatteensa toiselta osastolta.

  9. Henna

    Tämä ja muut samasta aiheesta kertovat kirjoituksesi käyvät usein mielessä, viimeksi tänään kun piipahdin Suomalaiseen ostamaan nelivuotiaalle serkuntytölle syntymäpäivälahjaksi puuhakirjoja. Sopivat löytyivät: lapsen suosikki Ryhmä Hau ja joku toinen jossa oli jotain mahdollisimman geneeristä erilaisista autoista henkilöautosta traktoriin (piirrä auton reitti kotiin tms.). Kassalla pyysin myyjää laittamaan kirjat pakettiin ja myyjä kysyy heti perään tuleeko pojalle. Ei tuleeko pojalle vai tytölle, nimenomaan tuleeko pojalle. Että varmasti osaa kääriä kirjat oikeanväriseen paperiin. Jotta hohhoijaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *