Rakastan Tamperetta. Rakastan sen ihmisiä, ravintoloita, tunnelmaa, tekemisen meininkiä, tapahtumia ja kaupunkikulttuuria. Rakastan sitä, että meillä ollaan maanläheisiä, vähän junttejakin – kenenkään ei tarvitse olla mitään ollakseen jotain. Täällä me kaikki tallaillaan samoja rotvallinreunoja ja istutaan torikahveilla, Pispalan hipsterit ja Tammelan mummot sulassa sovussa.
Vielä pari vuotta sitten olisin nauranut paskaisesti, kun joku olisi käyttänyt Tampereen kohdalla sanaa ”kaupunkikulttuuri”. Muutaman viime vuoden aikana koko kaupunki tuntuu kuitenkin kasvaneen yhteen: tapahtumajärjestäjät puhaltavat yhteen hiileen, monialaisia tapahtumia järjestetään tuon tuosta ja kaupunki on alkanut panostaa myös kaupunkilaisten viihtymiseen. Yksi mahtava esimerkki tästä on Hämeenkadun itäpään elävöittäminen, jota myös joukkoliikennekokeiluksi kutsutaan.
Tiivistetysti siis Hämeenkadun itäpää on suljettu yksityisautoilta ja liikenne pääkadulta siirretty Satakunnankadulle, Ratinaan ja Tammelaan. Kokeilua tukee mm. Rantatunneli, jonka on määrä valmistua 2017 ja kaupunkiratikkahanke, joka viimein sai valtuustolta vihreää valoa. Autojen sijaan kadulle on tehty pyöräilijöille omat kaistat, levennetty kevyenliikenteenväyliä, tuotu penkkejä ja (teko)nurmialueita ja yrittäjille liiketiloja. Panostettu siis siihen, että kaupunkilaiset viettäisivät Hämeenkadulla aikaa, pysähtyisivät nautiskelemaan kaupungista ja ottaisivat kaupunkitilan haltuun. Kuulostaa aika hyvältä, eikö?
Minustakin. Mutta arvatkaapa kenestä se ei kuulosta hyvältä? Paradoksaalista kyllä, alueen yrittäjistä. Siis niistä ihmisistä, joita uudistus etupäässä palvelee.
Jo keväällä alueen yrittäjät laativat adressin, jossa todetaan mm. seuraavaa.
Yrittäjät toteavat adressissaan, että kaupungin elävöittämishanke ja pyöräparkkien ja penkkien lisääminen kaupunkiin lisäävät järjestyshäiriöitä. Heidän näkemyksensä mukaan Tampere ei ole miljoonakaupunki, jolloin julkisen liikenteen ja pyöräilyn edistämiselle ei ole ”minkäänlaisia ekologisia perusteita”.
Hätäisinhän voisi tästä nyt päätellä, että koko keskustan alue on suljettu autoilta ja tuhansia autopaikkoja kadonnut. Tosiasiassa tienpätkä, jolla yksityisautoilu on kielletty, on muutaman sata metriä. Autopaikkoja remontissa katosi kymmenisen, jotka korvattiin tuhat autoa vetävällä Hämpin parkilla, jonne pääsee sujuvasti ajamaan kaupungin kummastakin päästä.
Nurina ja natina elävöittämiskokeilusta on jatkunut koko kesän. Siis sen ajan, kun alueen yrittäjät olisivat voineet käyttää aikansa hyödyksi ja miettiä erilaisia tapoja kohdata uudet asiakkaat ja kehittää omaa liikentoimintaansa vastaamaan alueen uusia tarpeita. Osa yrittäjistä on vienyt nurinansa ihan uudelle tasolle ja syyttää liikennekokeilua koko toiminnan loppumisesta. Enkä toki ihmettele, mikäs siinä jurputtaessa, kun paikallinen julkaisu Aamulehti heittää vettä myllyyn minkä ehtii. Aamulehden sivuilta hakiessa osumia sanalla ”elävöittäminen”, löytyy juttuja mm. siitä, miten paljon roskia McDonaldsin edessä on aamuyöllä tai kertomalla, miten hiljainen kävelykeskusta on vesisateella.
Olen suoraan sanottuna aika hämmästynyt siitä, miten vähän alueen yrittäjät ovat valmiita panostamaan itse liiketoimintansa kannattavuuteen tai asiakashankintaan. Harva se viikko jostain julkaisusta saadaan lukea, kuinka liiketoiminta Hämeenkadun poikkikaduilla kuolee, kun Hämeenkadun läpiajoliikenne on suljettu. Milloin syytellään Ideaparkia, milloin Vihreitä, milloin säätilaa ja milloin sosiaalista mediaa. Yrittäjät istuvat myyntipöytänsä takana, pyörittelevät peukaloita ja odottelevat, että kaikki maailman yksityisautoilijat ajaisivat ovesta sisään.
Onneksi poikkeukset vahvistavat säännön. Pari viikkoa sitten kävin tutustumassa Forget Me Not -kivijalkaliikkeen toimintaan ja juttelin omistajan kanssa siitä, miten he aikovat vastata näihin haasteisiin ja muokata liiketoimintaansa asiakasvirtojen mukaan. Myymälä on jatkuvassa muutoksessa, tuotteet vaihtuvat ja palveluita muokataan kysynnän mukaan: esimerkiksi Oopsy Daisy -vegaanikahvila, joka toimi Forget Me Notin kanssa samoissa tiloissa lopetettiin, kun Tampereelta ei löytynyt tarpeeksi asiakkaita pyörittämään kokonaista vegaanista kahvilaa. Omistajat eivät kuitenkaan ole tästä katkeria, vaan tyytyväisiä, että kokeilivat, vaikka konsepti ei toiminutkaan. Valittamisen sijaan heillä on uusi yhteistyökumppani Pikku Paratiisi, joka toimittaa liikkeeseen tarvittaessa vegaanisia ja gluteenittomia herkkuja (ja ohimennen sanoen, oli muuten pitkään aikaan parasta mudcakea, jota söin).
Toinen loistava esimerkki jalkautumisesta ja asiakkaan tasolle tulemisesta on Arto Rastas, jolla tuntuu olevan jatkuvasti 100 rautaa tulessa. Pari viikkoa sitten Hämeenkadulle aukesi Bar Burrito pop-up, jonka ruokakonsepti muuttuu parin kuukauden välein ja tällä viikolla Itsenäisyydenkadun liiketilassa on tarjoiltu Arton omia street food -herkkuja varsin kohtuulliseen vitosen hintaan. Suunnitteilla on enemmänkin pop up -tempauksia – esimerkiksi vierailevien keittiömestareiden pop up-ravintola hakee vielä muotoaan, kuin myös aloittelevien kokkien ravintolaideoiden mahdollistaminen Ravintola X -televisio-ohjelman ideaa mukaillen.
Heinäkuussa Arto päivitti Facebookiin kuvan Hämeenkadusta ja otti kantaa elävöittämisen puolesta. On vaan kovin surullista, että nämä innovatiiviset ja innostuneet yrittäjät ovat vähemmistössä, eikä heidän äänensä kuulu, kun yrittäjäjärjestöjen pamput istuvat katumaastureissaan ja jyrähtelevät ääliömäisyyksiä jostain kaupungin laitamilta – siis ne ihmiset, joilla ei ole aikomustakaan tulla keskustaan tai asioida täällä.
Toivoisinkin nyt, että me, keskustan liikkeissä asioivat ja elävöittämiseen positiivisesti suhtautuvat asiakkaat, pidettäisiin asiasta enemmän ääntä ja meteliä. Kehiteltäisiin keinoja ja tempauksia, joilla saadaan liikkeisiin kuhinaa, kannustettaisiin yrittäjiä ottamaan riskejä ja astumaan ulos poteroista. Yksi tapa toimia on liittyä Facebookin Pro Kivijalkakauppa Tampere -ryhmään ja jakaa siellä kokemuksia ja vinkkejä liikkeisiin, joista on saanut hyvää palvelua tai joita suosittelee muillekin. Mutta valitettavasti ei riitä, että 600 ihmistä haluaa pitää kaupungin elävänä. Siihen tarvitaan jotain enemmän.
Ehkä positiivisuutta? Ehkä rohkeutta kokeilla?
PS. Kaikki yrittäjien adressin allekirjoittaneet yrittäjät ja liikkeet löydät täältä. En kehoita toimenpiteisiin tai jaloilla äänestämiseen, mutta en ole kehottamattakaan. Jätän tämän vain tähän.
PPS. Adressi ja sen nimilista ovat peräisin Pro Kivijalkakauppa Tampere -ryhmästä.
Ansku
Moikka! Olet kyllä niin oikeassa. Itse asun tammelassa ja olen siten varsin läheltä seurannut tätä kokeilua. Hämeenkatu on nykyään paljon mukavampi kävellä ja sinne voi jopa kuvitella menevänsä pyörällä (!) toisin kuin ikinä ennen. Joskin mainittakoon että bussit ovat tämän lähes autottomuuden tulkinneet oikeudeksi vetää Hämeenkatu päästä päähän järjettömällä ylinopeudella. Päivittäin edelleen näkee jotain ”turisteja” jotka eivät tuota henkilöautokieltoa vielä noudata. Kokeilu on selvästi vielä alkuvaiheessa mutta potentiaalia riittää. Luitko jo Aamulehdestä (muistaakseni) arkkitehtiviikosta ja Pauhu-esiintymislavasta, joka on tällä viikolla noussut hämpille? Juuri tällaisia ideoita kaivataan lisää.
Tulipa pitkä teksti mutta pointtina, hyvä kokeilu ja toivottavasti muutama parturikampaamo ei sitä saa kumottua.
emminuorgam
Joo olen kuullut, harmittaa etten eilen päässyt avajaisiin! Toivottavasti se ehtii vielä ahkeraan käyttöön ennen kuin talvi tulee ja ihmiset katoaa. 🙂
mää vaan
Eiköhän ne yrittäjät parhaiten tiedä mistä asiakkaat ja raha tulee. Yleensä nää ”kaupunkikulttuurin elävöittämiset” tulee sellaisilta utopisteiltä joilla ei ole itsellään minkäänlaista yritystoimintaa. Ja sitten viellä semmoinen asia että Suomessa on pitkä talvi jolloin porukat ei takuuvarmana liiku näillä ”kävelykaduilla elävöittämässä maisemaa”. Ainoot jotka liikkuu sillon on just ne alkkikset ja muut hörhöt. Taidampa alkaa kannattamaan juuri noita allekirjoittaneita liikkeitä.
emminuorgam
Ja sinulla on siihen täysi oikeus.
Mutta siinä vaiheessa, kun yrittäjä, jonka liikkeen vierestä pääsee Hämpin parkkiin, valittaa Hämeenkadun parkkipaikkojen katoamisesta, ei sillä ole mitään tekemistä asiakasvirtojen kanssa.Esimerkkinä nyt vaikka se Greli, jonka eteen edelleen olisi päässyt autolla ihan kuten ennenkin, ja joka lopulta veti sanansa takaisin ja myönsi, että liiketoiminnan loppuminen oli aivan muista syistä kiinni.
Laura
Outoa, että noinkin moni ravintola ja kahvila on allekirjoittanut adressin. Suuremmalla todennäköisyydellä menen käymään jossain kahvilassa, kun olen kävelemässä siitä ohi, kun autolla ajaessa.
Hämeenkadun viihtyisyys on parantunut huomattavasti, kun yksityisautoilu kiellettiin. Mielestäni koko keskusta voisi olla autoton, Tampereella on kuitenkin pieni ja kiva keskusta, missä pärjää mainiosti ajamatta joka paikkaan.
emminuorgam
Samaa mieltä. Helsinkiläisille ystävilleni Tampereessa eniten hämmentää se, että joka paikkaan voi kävellä, eikä keskustan alueella ole mitään järkeä liikkua autolla tai bussilla. 🙂
Antti Impiö
Todennäköisesti h-autot eivät ikinä palaa Hämeenkadun itäpäähään. Yhtä todennäköistä on, että tietty porukka haikailee niitä takaisin niin kuin nyt haikailevat Viistokatua takaisin.
emminuorgam
Eikä musta tarvitsekaan palata! Hyvä näin. Koska Viistokatu on suljettu liikenteeltä?
Nina
Viistokatu suljettiin 1998 😀
emminuorgam
Ai että, ilmankos onkin ollut ankeaa siitä saakka. 😀
Janica B.
No nyt kommentoin tähän, kun kommenttini tulee taas läpi.
Tässä kaupunki ja autoilu -keskustelussa on taustalla oletus, jonka mukaan ihmiset eivät voi asua kaupungissa. Se on saastainen, hälyinen ja epämiellyttävä paikka. Todellinen elämä on aina jossakin muualla, automatkan päässä. Kaupunki vs. lähiöt ja maaseutu -debatti on outo, koska molemmissa asuinvaihtoehdoissa on omat etunsa ja miinuksensa. Jokainen ihminen päättää itse, miten nämä plussat ja miinukset loksahtavat hänen elämäntyyliinsä. Mutu-tuntumani mukaan entistä useampi haluaa asua elämän ja palvelujen lähellä, koska arkea ei haluta kuluttaa autossa. Siitä huolimatta Tampereen keskustasta puhutaan välillä jonkinlaisena synnin pesänä -jossa toki haluttaisiin käydä kuluttamassa palveluja ja ostamassa tavaraa, mutta voi, kun ei autolla pääse. Jokainen kuluttaja kun on joka viikko ostamassa sitä kuuluisaa pesukonetta, joka pitää saada kannettua liikkeen ovelle parkkeerattuun autoon.
Mikä määrä parkkitilaa riittää autoilijoiden poljetuista oikeuksista natiseville? Ei mikään. Kyttälän tienoillakin on Hämpin parkki ja Stockan parkkitalo. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen useasti saanut parkattua autoni ruuhka-aikaan Rautatienkadun Lidlin eteen. Siitä huolimatta ”keskustaan ei pääse autolla”.
Autopaikkojen perään itketään niin kauan, kun vallitseva ajattelutapa on se, että ihmiset asuvat jossakin muualla, ja keskusta on vain paikka, jossa käydään autolla. Bussin käyttäminen vaivalloista – ja pyöräilijähän nyt saa Tampereella turpiinsa – joten ainoa vaihtoehto on auto. Sitä ei koskaan, ikinä, missään tilanteessa saa minnekään parkkiin. Jos autoa ei saa oven eteen, se on katastrofi, koska kahviloista ja salaattibaareistahan ostetaan aina useita painavia kassillisia kotiinviemisiä.
Kapunkikulttuuria halveksivien puheet ovat ristiriitaisuudessaan suorastaan söpöjä. Samaan aikaan vakuutellaan, että Tampere on niin pieni paikka, että ei täällä ole ketään, joka mitään haluaisi tehdä mitään (paitsi autoilla ostamaan sitä pesukonetta). Samaan aikaan mourutaan Rantatien hirvittävistä ruuhkista ja valitetaan, miten epäviihtyisä keskusta on. Sen jälkeen kun asuin kesän Kiinassa, en ole osannut pitää Tamperetta hankalana betonihelvettinä. Tämä on sympaattinen lastenkirjan pikkukaupunki, jossa asustelevat Leipuri Hiiva ja Kauppias Markkanen. Juuri sellainen kaupunki, joka kaipaa iltatoreja, ulkoilmakonsertteja, ravintoloita ja vipinää. Niin kauan, kun keskustan ajatellaan olevan vain paikka, jonne autoillaan hehtaariostoksille, aitoa elävyyttä ei osata arvostaa.
emminuorgam
Näinpä. Ihan järjetön tuo Aamulehden joukkoliikennekamppis, jossa neljän kilometrin säteellä kaupungista asuvat ihmisetkin kertovat kulkevansa vain yksityisautolla, koska arki ei suju muuten.
Olen usein miettinyt sitä, kun ihmiset moosestavat meidän käyttävän hirveitä summia rahaa ruokaan kuussa, mutta samalla ostavat auton, ottavat lainan, tankkaavat sen bensalla ja ajelevat muutaman kymmenen neliön aluetta edestakaisin päivittäin. Rahankäyttökin on niin kovin suhteellista.
Maria
Tämä on testi.
Miumiu
Kuulostaapa narinat tutuille, samaa kätinää on käyty Oulussa, jossa Kivisydän (maanalainen parkkihalli) avautui juuri. Keskusta on ollut monta vuotta rakennustyömaa ja se on varmasti vaikeuttanut yrittäjien tilannetta, mutta toivon mukaan kuhina syntyy sitä mukaan, kun paikkoja saadaan valmiiksi ja tyhjentyvät liiketilat löytävät uudet yritykset.
Joukkoliikenne täällä toimii miten toimii ja autoilla pitäisi päästä joka paikkaan, vaikka nyt Kivisydämen hissillä pääsee Rotuaarin joka kohtaan.
Keskustan pitää ilman muuta olla ihmisiä varten, ei autoja.
Mutta Tampere. Olimme juuri neljä päivää siellä mieheni kanssa kesälomamatkalla. Koska nurmi on aina vihreämpää toisaalla, niin me molemmat olemme täysin myytyjä kaupunkiin. Palaamme sinne uudestaan ja uudestaan. Tänä vuonna ihastuin erityisesti juuri noihin pieniin putiikkeihin, joita oli Hatanpään valtatiellä ja sen ympärillä. Tuo Forget me not -liike oli niin namu ja ihana, että olisin voinut viettää siellä päivän. Puhumattakaan OMB:n erinomaisesta asiakaspalvelusta. Pieniä liikkeitä, ravintoloita ja niitä kaikkea toivon tänne Ouluun. Tosin salainen toiveemme tässä perhekunnassa on se, että löydettäs työpaikat Tampereelta ja päästä sinne. Lottovoittokin kävisi. Uusi asuinpaikka olisi jo tiedossa 🙂
emmi Nuorgam
Ihana kuulla, Tampere on todella kiva kaupunki! Toivottavasti teitä lykästäisi, ja pääsisitte tänne pian – itse en koskaan enää lähde mihinkään. 🙂