Minä elän kuplassa. Kaupunkilaisuuden kuplassa, jossa turvapaikanhakijoiden läsnäolo näkyy lisääntyneenä auttamishaluna, ystävien FB-päivityksinä ja vapaaehtoistyön lisääntymisenä. Jonka katukuvassa saattaa näkyä enemmän ulkomaalaisia ihmisiä – jos oikein, oikein tihrustaa – mutta he saattavat olla myös matkailijoita. Tai suomalaisia. Tai opiskelijoita. Jossa naapurissani asuu jo 300 tuntematonta, tarkemmin ottaen 216 200 tuntematonta ja jossa on tilaa kaikenlaisille ihmisille.
Ja minä haluan uskoa, että valtaosa ihmisistä elää tässä samassa kuplassa. Siis siinä, jossa jokainen ymmärtää globaalin vastuunsa, auttaa heikompaansa ja tekee muille, kuten haluaisi itselleen tehtävän. Jossa on aivan se ja sama, mikä puhelin ihmisellä on: hätä on hätä ja myös turvapaikanhakijat tulevat vuodesta 2015, jossa matkapuhelimen omistaminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Jossa kukaan ei mieti moisia lillukanvarsia, vaan keskittyy siihen, mikä on olennaista: ihmisten, kaltaistemme auttamiseen.
Muutama kuukausi sitten tapahtui kuitenkin jotain, mitä en pysty käsittämään. Jotain sellaista, jota en voi hyväksyä, johon on pakko puuttua ja joka ei missään määrin ole ymmärrettävää.
Olli Immonen aloitti jotain sellaista, jota ei enää saa lopetettua. Rasistisen, kylmän, vihamielisen puheen, joka parissa kuukaudessa on muuttunut myös teoiksi.
Nämä ”maahanmuuttokriitikot” vastustavat pakolaisten lisäksi myös naisia, avustustyöntekijöitä ja poliitikkoja. He uhkailevat kunnanvaltuutettuja väkivallalla, jos nämä päättävät perustaa kuntaan vastaanottokeskuksen. He opettavat lapsiaan lyömään pakolaisia. He pahoinpitelevät SPR:n avustustyöntekijöitä, pukeutuvat Ku Klux Klanin edustajiksi ja ampuvat turvapaikanhakijoita raketeilla. He osoittavat mieltään, parveilevat vastaanottokeskusten ympärillä, huutelevat loukkaavia iskulauseita ja uhkaavat raiskata jokaisen suvakkihuoran, joka pakolaisia puolustaa.
Jos lapset käyttäytyisivät näin toisiaan kohtaan, komentaisimme me heitä ja käskisimme lopettamaan: kaikkien kanssa pitää leikkiä, eikä saa kiusata.
Mutta kun kyseessä on aikuisia ihmisiä, pitää heitä ymmärtää.
”Meidän pitäisi pystyä asialliseen, rauhalliseen keskusteluun myös siitä, ilman että leimaamme näitä ihmisiä rasisteiksi, jotka ottavat esille näitä omia huoliaan.” Pääministeri Sipilä 24.9.2015
Meidän, jotka olemme ensisijaisesti huolissamme siitä, miten vihamielinen ilmapiiri Suomessa on, miten mitä tahansa saa sanoa, ketä vain nimitellä ja uhkailla, meidän pitää ymmärtää. Ilmeisesti kaikenlainen puskista huutelu, ”mutakuonojen” osoittelu, valheellisten FB-kuvien ja päivitysten jakaminen ja MV-lehden juttujen lukeminen on ihan vain sitä normaalia huolta, jota nyt pitää suvaita, ettei muutu suvaitsemattomaksi.
Osaisiko joku neuvoa, missä sitä rauhallista keskustelua käydään? Missä tavalliset ihmiset ottavat esille näitä huoliaan? Siellä maaseudullako? Siellä, missä Keskustaa äänestetään?
Ei tässä ole kyse mistään helvetin rauhallisesta keskustelusta. Tässä on kyse pelosta. Mutta se pelko on sitä, että minä, mun ystävät ja muut suvakkihuorat joudumme pelkäämään. Kun pääministeri antaa Jaanalle, Raimolle ja Rasmukselle luvan rauhalliseen keskusteluun, joudun minä pelkäämään: mitä, jos meidän suvakkihuorien vainoaminen ylettyy Tampereellekin. Mitä, jos se olen minä, joka seuraavalla kerralla saan kivestä? Tai mun lapset?
Tämä tilanne on aivan käsittämätön. Jos kertoisin missä tahansa ulkomailla, että maamme pääministeri ja valtiovarainministeri pyytävät ihmisiä ymmärtämään rasistista huutelua, ei kukaan uskoisi sitä todeksi. Jos kertoisin, että me tavalliset ihmiset alamme pelätä näiden kriitikkojen hampaisiin joutumista, ei kukaan uskoisi sitäkään. Mutta totta se on. Niin helvetin surullisen totta.
Mehukekkerit Veera
Olin tänä aamuna ihan yhtä ymmälläni. Mitä ihmettä tässä pitäisi muka nyt ymmärtää?
Alan ymmärtää pelkoa, ja pelätä lasteni puolesta vielä enemmän. Enemmän pelkään kanssa eläviä suomalaisia kuin meidän seuraamme tulevia pakolaisia. Järkyttävä päivä, en osaa muuta oikein todeta.
emminuorgam
Sama täällä. Vetää hiljaiseksi.
satsu
Mä olen kuplani sisällä silmät kiinni ja kädet korvilla, ei pysty, ei kykene, ei uskalla ajatella mitä ulkomaailmassa tapahtuu! Mutta tää oli aika ajatuksia herättelevä kirjoitus. Ei huonosti käyttäytyviä, haukkuvia, tuuppivia, sylkeviä lapsiakaan vaan yritetä ymmärtää!
Nimetön
Mä teen tätä samaa! Silmät kiinni, en halua! Emmi kirjoitit hienosti.
Nimetön
Minä myönnän, että pelkään yhteiskuntarauhamme olevan kohta historiaa. Auttaa pitää, mutta tämä järjetön massamaahanmuutto tuo mukanaan niin paljon negatiivisia asioita, että en uskalla ezes ajatella, vaikka en missään kuplassa edes haluaisi elää.
Lähinnä lasteni sukupolven tulevaisuus pelottaa. Voiko muuten kukaan vilpittömästi uskoa siihen, että jos Suomeen tulee kymmeniä, ellei jopa satojatuhansia islaminuskoisia, rinnakkaiselo tulisi olemaan täysin ongelmatonta? Ja vielä yksi kysymys:kuka tämän kaiken kustantaa? Mitä sitten kun rahaa ei enää löydy, kuten sitä ei ole aikouhin löytynyt moniin tärkeisiin peruspalveluihin?
t. Kahden erityislapsen omaishoitaja-äiti
emminuorgam
Meidänhän on mahdotonta tietää, että kuinka moni noista turvapaikanhakijoista jää Suomeen tai edes saa täältä turvapaikan. Sikäli siis kustannusten arvioiminenkin on hankalaa. Mä kuitenkin näen sen mahdollisuutena: nuo ihmiset on myös tulevaisuuden työvoimaa – jos kotiutuminen sujuu nopeasti, niin he pääsevät kouluttautumaan tai parhaassa tapauksessa jatkamaankin töitä niille aloille, joilla työntekijöistä on pulaa. Tarkoitus ei varmasti missään nimessä ole, että meillä on 20 000 työtöntä sosiaalietuuksilla elävää henkilöä lisää.
Ja kyllä minä uskon siihen, että eri uskontojen edustajat pystyy elämään ihan rauhassa keskenään. Se vaatii ehkä koulujärjestelmältä vähän uudistumista, mutta näen sen vain ja ainoastaan hyvänä, positiivisena asiana. 🙂
Kahvittelija
Muakin on alkanut pelottaa, eikä todellakaan turvapaikanhakijat vaan ihan suomalaiset. Miten hallitustasolta voidaan tällaisessa tilanteessa kehottaa ymmärtämään ja varomaan, ettei vain pahoittaisi rasistien mieltä?? Huoh. Mulla poksahti taas yksi kupla taannoin eräissä bileissä, joissa kuuntelin pöyristyneenä, kun kaltaiseni kolmekymppiset hyvin koulutetut naiset olisivat olleet valmiimpia vetämään kotikylänsä tyhjillään olevia kerrostaloja maan tasalle kuin päästämään sinne turvapaikanhakijoita. Ja kun suurin murhe tuntui olevan se, että jos tänne kuitenkin pääsee livahtamaan joku elintasopakolainen, joka käyttää järjestelmää hyväkseen. Kun mä yritin tuoda esille sitä aidon ja inhimillisen HÄDÄN näkökulmaa niin sain osakseni vain hiukan sellaista muminaa, että joo joo, kyllähän lapsista pitää huolehtia jne. ja kamalaahan tämä on, mutta hoidettais ongelma vaan siellä missä se on, ei täällä Suomessa eikä ainakaan omassa naapurustossa.
emminuorgam
Millähän ne rouvat siellä Syyriassa esimerkiksi ihmisiä auttaisi? Kenen puolella ovat, kun kyseessä on täysin hallitsematon jengi-sota, jonka kenenkään tavoitteet ei ole tukemisen arvoisia.
Maria Bergholm
Minä kuulun siihen kamalaan porukkaan, joka suhtautuu tähän maahanmuuttoasiaan erittäin kriittisesti.
Se ei silti tee minusta mitään rasistia. Olen menettänyt toivoni sen suhteen, että asioista voitaisiin keskustella rakentavasti, koska konsensusta ei näytä löytyvän. Ja ehkä ei tarvitsekaan löytyä, tämä kaikki on vasta alkusoittoa suurille muutoksille, jolloin saamme varautua yhteiskuntarakenteiden pettämiseen, vastakkaisaseteluun ja kaaokseen. Myös perusturvalle voimme sanoa hyvästi, huoltosuhde tulee vääristmään radikaalisti, kun 2 miljoonaa työssäkäyvää elättää moninkertaisen määrän työtä tekemättömiä.
Tätä ei millään voida ratkaista minkäänlaisilla ylevillä ajatuksilla. On oikeasti ajateltava pragmaattisesti, miten yhteiskunta voi pysyä kasassa?
emminuorgam
Nyt kaipaisin hiukan lähdetietoa noiden väitteiden tueksi. Mistä löytyy realistisia arvioita siitä, että turvapaikanhakijoiden vuoksi meillä olisi täällä yhtäkkiä miljoonia työtä tekemättömiä henkilöitä elätettävänä? Huoltosuhde vääristyy jo ilman turvapaikanhakijoitakin, kun aletaan purkamaan eläkepommia – siihen siis ei olennaisesti vaikuta muutama kymmenen tuhatta turvapaikanhakijaa.
rosanna
Tiivistit Emmi juuri sen, mitä itsekin ajattelen. Mäkin olen alkanut pelkäämään, mutta pelkoni kohdistuu noihin rasistisen teloitusjärjestön huput päähänsä vetäneisiin suomalaisiin ja tähän vihan ilmapiiriin, mikä alkaa olla ihan käsinkosketeltavaa. Tästä on järkevä keskustelu kaukana. Ja mikä ongelmien vyyhti ja eri kansanryhmien välinen etäisyys onkaan valmis, kun ”me ja ne”-ajattelun tuloksena tänne sotaa paenneet joutuvat pelkäämään taas henkensä ja lastensa edestä. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen tehdäänkin tosi helpoksi, kun bussia ollaan rakettien kanssa vastassa. 🙁 En edes uskalla ajatella, mitä täällä vielä tapahtuu.