Oma nerouteni hämmästyttää itseänikin aina säännöllisin väliajoin. Niinkuin nyt esimerkiksi silloin, kun onnistuu huijaamaan itsensä ja lapsensa appivanhempien kanssa ravintolaan illalliselle ennen kuin kukaan ehtii kissaa sanoa. Edellisessä elämässäni taisin olla jonkin sortin mentalisti, niin näppärästi tämä aina välillä tuntuu käyvän.
Alkuperäinen ajatus oli mennä uudehkoon Gastropub Kalevaan naustiskelemaan kehuttuja gastropubherkkuja, mutta kanssa-asiakkaiden askel näytti jo viideltä lauantai-iltapäivänä sen verran haparoivalta, että jatkoimme matkaa ja päätin palata Gastropubiin joskus ihan vain aikuisseurassa. Public House Huurre olisi ollut seuraava kohde, ellei mieleen olisi palannut Liemessä-Jennin kokemukset Huurteesta lasten kanssa, joten otimmekin suunnan kohti Malabadia, joka on päivästä ja kellonajasta huolimatta ns. varma nakki myös lasten kanssa illallistaessa.
Alusta saakka on ollut selvää, että myös lapsiasiakkaat ovat tervetulleita Malabadiin – turkkilaiseen, kuten muihinkin välimerellisiin kulttuureihin kuuluu pitkät illalliset koko perheen kesken ja sellaisiin Malabadikin kannustaa. Syksyn aikana lasten huomioimista on hiottu vielä entisestään: syöttötuolien ja lasten aterimien lisäksi vessassa on nyt potta, lapsille on värikyniä ja värityskuvia ja ihan oma lasten ruokalistakin löytyy. Edelleen lapset voivat tilata lähes minkä tahansa ruokalistan annoksen puolikkaana, mutta lastenlistalta löytyy lisäksi myös niitä ristikkoperunoita, jos sellaiset maistuvat paremmin. Olen kovasti lobannut syksyn ajan Malabadiin hinnoittelumallia, jossa lounas- ja brunssiaikaan lasten ruokailu kulkisi käsikädessä ikävuosien kanssa, kun nyt tuntuu hiukan hölmöltä maksaa sekä 3-vuotiaan että 12-vuotiaan ruokailusta sama summa. Se kun vielä otettaisi käyttöön, niin Malabadi mittelisi lapsiperheen ykkösravintolan paikasta ihan kirkkaasti!
Taisin mainita jo kesällä, että Malabadiin oli tulossa myös turkkilainen keittiömestari, mutta byrokratia hidastutti prosessia huomattavasti enemmän, kuin mihin oli varauduttu. Nyt useamman kuukauden mittainen paperinpyörittäminen kuitenkin on saatu päätökseen ja Hamit saapui eilen Tampereelle tuomaan Malabadiin vielä ripauksen lisää sitä ns. Oikeaa Turkkia. Varsinkin lounaasta olen kuullut paljon sellaisia kommentteja, että olisi mukavaa, kun silloinkin tarjolla olisi turkkilaista ruokaa, jota muualta ei saa ja uskoisin, että asia tulee nyt muuttumaan.
Hamitin saapumisen kunniaksi tänään kaikki asiakkaat saivat yllätysalkuruuaksi mintulla maustettua jugurttikeittoa, joka on yksi hänen bravuureistaan. Keitto oli todella hyvää ja jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen maistanut: lämmintä, maustettua jugurttia. Toivon todella, että uuden kokin mukana myös muunlaiset keitot saapuvat listalle ihan vakituiseen, voisin kuvitella että tässä makumaailmassa erilaiset linssi- ja papukeitotkin veisivät kielen mennessään.
Ensimmäiset varsinaiset alkupalamme olivat tietysti haydaria ja ezmeä sekä filotaikinakääröjä. Olen koittanut matkia sekä tuota jugurttikastiketta että tomaattisalaattia kotona, mutta en vaan pääse mauissa yhtään sinne päinkään. Täytyy ehkä joku kerta vakoilla keittiöstä, että mikä noiden salaisuus on, sillä voisin dippailla loppuelämäni uunituoretta leipää tuohon ihanaan jugurttiin. Fetalla ja persiljalla täytetyt filotaikinakääröt taas ovat Hildan ja Mummun suosikkeja, enkä kyllä itsekään ole vielä koskaan niistä kieltäytynyt. Toisin kuin Aamulehden ravintolakritiikissä jokunen kuukausi sitten epäiltiin, niin filokääröt tehdään ihan omin pikku kätösin Malabadin keittiössä – hyvä maku ja säntilliset rullat eivät aina tarkoita konetta, vaan siihen päästään ihan myös käsityöllä.
Pääruuaksi lapset tilasivat kanavartaat – Hilda ilmoitti jo ravintolan ovella syövänsä kanaa ja riisiä – Mummu tilasi lammaspiiraan, Vaari Malabadi Beytin eli taikinarullassa paistetun jauhelihavartaan ja minä saman kanavartaan kuin lapsetkin. Nopeasti laskettuna tämä taisi olla viides tai kuudes kerta kun olin Malabadissa illallisella ja ensimmäinen kerta, kun valinta oli jossain määrin haastava. Tykkään Malabadin ruuasta todella paljon, mutta kaipaisin listalle vähän vaihtelua. Annokset ovat hyvin paljon toistensa kaltaisia ja kun on jo muutamaan kertaan syönyt lammasvartaan, niin kaipaisi jotain ihan muuta. Faysal kuitenkin lupasi, että he Hamitin kanssa laittavat listan nyt syksyn aikana uusiksi ja kiinnittävät myös huomiota siihen, että joka kerta lista ja sen annokset yllättäisivät asiakkaan samalla tavalla, kuin hänen tullessaan ravintolaan ensimmäistä kertaa.
Multa kysytään todella usein, että mikä on se salaisuus, jolla me edes lähdetään yrittämään ravintolassa syömistä näiden nakeroiden kanssa. Niitä on itseasiassa muutama, joista jokainen on hyvin yksinkertainen: aikuisia pitää olla sama määrä tai enemmän kuin lapsia. Kaikki ”syö-lautanen-tyhjäksi-nyt-heti” -säännöt pitää unohtaa. Aina pitää olla mukana Netflix- tai Pikkukakkosyhteensopiva laite tai kaksi, jolla lapset saa lahjottua hiljaiseksi sen jälkeen, kun ovat itse jo syöneet ruokansa. Ja ehkä se tärkein: ei pidä pingottaa. Lapsista lähtee ääntä. Lapset tiputtavat ruokaa lattialle. Lapset kaatavat maitolaseja. Mutta sen kanssa pitää pystyä olemaan ihan sinut ja valita tietysti ravintolakin sen mukaan, että henkilökunta osaa suhtautua lapsiin samalla rennolla asenteella. Sitäpaitsi, kuka tahansa tarjoilija palvelee mieluummin riehakasta lapsiperhettä, jossa leivänpalat lentelevät, kuin kännissä kaatuilevaa ja pyllyä puristelevaa keski-ikäistä pikkujouluporukkaa. Uskokaa pois.
Vaikka olimme Malabadissa viiden jälkeen, lähenteli kello jo seitsemää, kun olimme saaneet syötyä itsemme ihan ymmyrkäisiksi. Tällä kertaa ei siis jäänyt aikaa tai tilaa jälkiruualle, kun jälkikasvu alkoi osoittaa sellaisia levottomuuden merkkejä, että niistä ei enää selvitty Musarullaalla. Se voisi itseasiassa olla viimeinen sääntö: ammattilainen luovuttaa ajoissa. Jos ilta ei suju tai jossain vaiheessa tunnelma alkaa kiristyä, niin silloin pitää lähteä kotiin. Puoliväkisin syöty jälkiruoka ei maistu kellekään ja pahimmassa tapauksessa vain pilaa koko illan tunnelman. Näin siis mekin teimme ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme kotiin.
Disclaimer: Malabadi on ollut asiakkaani, mutta siitä huolimatta mielipiteet ovat omiani – kuten aina. Ei siis tarvitse huolehtia, tämä ei ole maksettu mainos ja illallisesta maksettiin siinä missä muutkin asiakkaat maksavat.
