Aina välillä se on vähän koetuksella. Tai vähän koetuksella – ihan helvetisti koetuksella. Välillä se tuntuu ylitsepääsemättömältä, välillä en ymmärrä toista yhtään ja jokainen päivä tuntuu merkityksettömältä. Ihan kun me ei puhuttaisi samaa kieltä, ihan kun meillä ei enää olisi enää mitään yhteistä. Ihan kuin me ei enää oltaisikaan rakastuneita – toisesta on tullut tylsä ja tavallinen.
Mutta sitten tulee tälläinen päivä. Syksyn kaunein päivä, täynnä rakkautta ja naurua. Sellaisina päivinä sen taas muistaa.
Minä rakastan sinua Tampere.
Spf
Tampere <3