”Miksi sinulla on tarve antaa ymmärtää kun olisit juonut alkoholia koko illan? Tämän blogin juttuja lukiessani olen huomannut saman toistuvan ja vaikka et selkeästi olisikaan oikeasti juonut kuin vähän tykkäät kirjoituksissasi korostaa ja käyttää sellaisia sanavalintoja joista lukijalle tulee mielikuva että olisit juonut enemmänkin. Provosointia? Jos niin miksi?”
Tälläisen kommentin sain, kun kaksi ja puoli vuotta sitten kerroin blogissa avanneeni kuohuviinipulloja ollessani raskaana. Oi mutsi mutsi -blogin Elsalta katoaa Instasta aina vähintään viisi seuraajaa, jos hän postaa kuvan, jossa näkyy alkoholia. Anonyymit mammapalstalaiset pohtivat, että ovatko kaikki bloggaajat alkoholisteja vai vaan esittävät sellaisia, kun ryyppäävät ihan päivittäin.
Alkoholi, sen nauttiminen tai nauttimatta jättäminen on asia, josta jokaisella tuntuu olevan mielipide ja jota varsinkaan äidit tai bloggaajat eivät saisi tehdä – kahta poikkeusta lukuunottamatta: Blossan ja ehtoollisviinin nauttiminen on vain kotoilua tai kunnioittavaa, niiden ryypiskelystä ei sakoteta. Mutta kaikki muu – ihan ehdoton nounou.
Törmäsin asiaan jälleen viikonloppuna, kun istuimme perjantaina lasten kanssa iltaa fuusioperheen luona. Kokkailimme raclettea, lapset riehui ja katsoi piirrettyjä ja aikuiset yrittivät aika heikolla menestyksellä istuskella rauhassa pöydän ääressä. Join ruualla kaksi olutta ja jossain vaiheessa puhe kääntyi taas siihen klassiseen ihmettelyyn, että niin, on tosiaan ihmisiä, joiden mielestä tämä ei olisi ihan ok. Joiden mielestä äitiys, lapset ja alkoholi ovat toisensa ihan ehdottomasti poissulkeva asia, (eikä nyt siis puhuta mistään tukevasta humalasta – lapset ja känni on toisensa poissulkeva asia, mutta se ei liity varsinaisesti tähän) ja joiden mielestä kuohuviinilasi bloggaajan kädessä on paheksumisen arvoinen asia.
Mietin, että mistä se johtuu? Onko kaikilla näillä ihmisillä traumoja omasta lapsuudesta, vai onko siinä omassa alkoholinkäytössä jotain niin pelottavaa, ettei sitä uskalla siksi kohdata?
Usein vastaukseksi annetaan, että ei sitä alkoholia tarvita mihinkään, miksi sitä sitten pitää lasten seurassa nauttia? Itse en koe, että varsinaisesti suklaata tai sipsejäkään tarvittaisiin mihinkään, mutta silti niitäkin ihmiset tarjoilevat lapsilleen. Kysymys ei ehkä siis olekaan tarvitsemisesta, vaan siitä, että ainakin allekirjoittaneesta on hauska juoda ruuan kanssa jotain hyvää – varsinkin ravintoloiden suositusviinit usein täydentävät ruoka-annosta niin hyvin, että ilman viiniä siitä jäisi jotain uupumaan. Ja vastaan jo ennen kuin ehditte kysyä: alkoholiton viini tai olut ei vaan yksinkertaisesti ole sama asia. Ja miksi olisikaan – jos oluen ei olisi tarkoitettu maistuvan myös alkoholille, niin siinä tuskin olisi lainkaan alkoholia.
Ennen kuin joku koittaa vääntää sanomiseni niin, että koitan tässä pakottaa kaikki ihmiset juomaan alkoholia, niin ei, siitä ei ole kyse. En vaan kertakaikkiaan ymmärrä, miten jonkun toisen saunaolut tai kesäkupliva olisi pois muilta, tai miksi tuntemattomien ihmisten alkoholijuonnista pitää tehdä jonkinsortin numero ja hulabaloo. On tässä maailmassa nyt varmasti isompiakin ongelmia, kuin ruokaviini perheellisten ihmisten ruokapöydässä.
Että seuraavan kerran kun näet mut Punk Ipan kanssa Ukko Nooan tiskillä, niin vastaan jo valmiiksi: kyllä! Olen kaljalla vaikka mulla on lapsia! Sus siunatkoon.
PS. Jos nyt joku on niistä holittomista juomista kuitenkin kiinnostunut, niin Janican blogista löytyy pari hyvää vinkkiä niihin.
Oili / Ajatuksia Saksasta
Aamen! Musta tuntuu, että tämä suhtautuminen on nimenomaan Suomelle hyvin ominaista. Täällä Saksassa siis on varsin normaalia, että lastenjuhlissa aikuisille on tarjolla skumppaa, ja oluthan on ruokajuoma siinä missä vesikin (maito taas ei sitä ole). Tämä on musta ihanaa – alkoholin juomisessa ei lähdetä siitä, että vedetään kännit. Jos ruoka maistuu paremmalta viinin kanssa, otetaan sitä viiniä. Ei lasillinen tosiaankaan tarkoita sitä, että aikomuksena olisi vetää heti perseet… Näin mielestäni lapsetkin oppivat heti terveen suhtautumisen alkoholiin – että se on nimenomaan juoma, jota voi juoda kohtuullisin annoksin ihan arkisissakin tilanteissa ilman, että asiaa pitäisi sen kummemmin ihmetellä. Tästä näkökulmasta on sanottava, etten ymmärrä tota jeesustelua sitten yhtään.
Emmi Nuorgam
Hyvä että sinä otit asian esille, yritän aina itse välttää sitä ”muualla Euroopassa” -argumenttia, kun en siellä ole asunut, mutta kieltämättä siihen tekisi aina mieli vedota.
Facebookissa joku nosti esille sen, että on ihmeellistä kun täällä kummeksutaan sekä sitä, että juodaan kuin sitä, että ei juoda! Koita tässä nyt sitten olla.
Meilläkin on juhlissa aika usein aikuisille kuohuvaa, koska musta se kuuluu juhliin. Ei se silti sitä tarkoita, ettei voisi olla juhlia ilman – saati että kaikkien olisi niin pakko tehdä. Joskus varmaan maistan tuota Janican kehumaa lehtikuohuvaakin, se kuulostaa nimittäin hyvältä!
Elsa
Oon ollut muuten kesän alusta lähtien 3 kertaa kunnolla humalassa, kahteen kertaan liityt myös sinä. Yhteen se, että irtisanouduin ja dokasin työkaverin kanssa toimistolla itkien eroamme.
Emmi Nuorgam
Kiitos, tää tukee just tätä mun vastuullisen alkoholinkäyttäjän imagoa 😀
Rosanna
Mulla on tähän vastaus, jota en myöskään haluaisi tuon ”muualla euroopassa”-kortin vuoksi vetää esiin, enkä sen vuoksi että yleistän nyt rajusti, mutta: siksi niin monet paheksuvat yhdistelmää alkoholi/äiti tai isä (tai jopa enemmän vielä äiti?), koska monille suomalaisille alkoholi on yhtä kuin humala. Että se yksi olutpullo edustaa tosi monille ekaa kuudesta. Onneksi suurimmalle osalle näin ei ole, mutta luulen että ne kauhistelijat löytyvät juuri tuosta alkoholi=humala-porukasta. Pakko vaan vastaihmetellä ihmettelijöille, että mistä lapsen käsitys alkoholista sitten rakentuu lapsille jos ei kotoa? Meilläkin otetaan joskus viikonloppuisin lasilliset, mutta kukaan ei edes kiinnitä asiaan mitään huomiota, että uu tässä juodaan nyt alkoholia.
emminuorgam
Musta taas kukaan ei oikeastaan paheksu sitä, että isä juo oluen ruuan kanssa. Vai onko se vaan mun päässä? Aina, kun mies tilaa ruuan kanssa oluen, mulle tulee tosi vaivaantunut olo: onko mulla nyt velvollisuus ottaa vettä? Voinko mäkin ottaa?
niina
Meillä ei kumpikaan juo käytännössä koskaan. Saatetaan ottaa 1-4 annosta joskus tahoillamme kavereiden/työporukan kanssa, mutta näitä kertoja on valehtelematta maksimissaan kaksi vuodessa, aina ei sitäkään. Mulla olisi tänä vuonna ollut yksi tilaisuus mut olin jo raskaana, ja mies on tainnut ottaa yhden oluen mökillä mun isän kanssa saunoessaan.
Meillä tähän liittyy miehen puolelta ne traumat. Appiukko on alkoholisti, ollut nyt kuivilla 20 vuotta, mutta lasten pikkulapsiaika meni ryypätessä. Mun vanhemmat ei tod. sylje lasiin ja meillä kotona on otettu melkolailla viikoittain, mutta ei känniin asti aina. Tällä hetkellä voisin isääni kutsua kohtuukäyttäjäksi mutta äitiä en, mun mielestä vähintään joka toinen ilta lasi-4 viiniä ei ole kohtuukäyttöä mutta isän noin kerran viikkoon tai pariin saunakalja/ruokaviini on.
Mut ollaan myös siitä outoja ettei meitä kiinnosta yhtään toistenkaan juomiset 😀 no sen verran joo että sille mun äidille ollaan sanottu että lapsen kanssa ollessa pitää olla vesiselvä (tämä siis siksi että se äidin ruokaviini ei jää koskaan yhteen lasiin), mutta muuten ei kyllä yhtään. Itse ei vaan tykätä alkoholin mausta niin paljoa että haluttaisiin sitä arkeen tai juuri juhliinkaan tuoda.
A
Meidän perheen aikuiset on olutharrastajia (mikä tarkoittaa sitä että meillä on kaapissa aika iso määrä oluita, tilataan niitä ulkomailta ja tuodaan reissuilta ja toki maistellaan myös Alkon ja maitokauppojen hyvät uutuudet) ja uutena juttuja mies on innostunut itsekin tekemään olutta. Erona peruspenttiin on se, että vaikka olutta hankitaan paljon kerralla, niin yhtä sorttia tyypillisesti yksi tai kaksi pulloa ja kaikkea ei todellakaan tartte (tai voi) juoda yhtenä iltana.
Suomen ilmapiiri on vähän ahdistava, sillä täällä todellakin tuntee katseet viereisistä pöydistä jos esim. menemme perheenä kesällä syömään ja molemmat vanhemmat tilaavat alkoholia (jep, ja se taas että vaan miehellä on olut edessä tuntuu olevan ok). Keski-euroopassa matkatessa on tullut huomattua että siellä suhtautuminen on kivempaa, johtuen juurikin siitä että alkoholi ei ole se mörkö mikä kukkahattutätien suomessa. Raskaanaki oli tosi mielenkiintoista huomata, että kun istuin baarissa alkoholiton olutlasi edessä (piti testailla löytämäni, yhtään oikeasti hyvää ei valitettavasti löytynyt), niin ne mulkoilut mitä sain oli todella rasittavia (jos se näyttää oluelta, niin se ehkä on olutta, mutta se ei vielä kerro että siinä on alkoholia).
Joku voisi sanoa, että pakkoko sitä alkoholia on juoda. No ei mikään pakko olekaan. Mutta kun se lasi viiniä tai hyvin tehty olut ruuan kanssa (tai vaikka kauniin kesäpäivän tai synkän syysillan iloksi) maistuu hyvältä. Erilaisia oluita maistellessa huomaa kuinka monipuolinen juoma se on. Paha alkoholijuoma taas…no se maistuu pahalta, enkä koe tarvetta niitä juoda 🙂 Meidän lapsi ei ole eläissään nähnyt vanhempiaan (suomalaiskansallisessa) humalassa, ei meillä juoda humalaan asti (ne harvinaiset illan vietot joissa nautitaan alkoholia enemmän ovat asia erikseen, silloin lapsen hoito on järjestetty niin että vastuullinen aikuinen löytyy, aina). Välillä menee viikkoja ilman että tulee maistettua pisaraakaan alkoholia, välillä saattaa olla että viikkoon mahtuu enemmän päiviä jolloin alkoholia on tullut nautittua kuin niitä jolloin olen ollut ilman.
Omassa tuttavapiirissä (kuplani on viher-vasemmistolainen ja vahvasti akateeminen) alkoholiin suhtautuminen on mutkatonta. Tavatessa saatetaan keittää kahvit tai poksauttaa kuohuviinit tai rentoutua punaviinilasin kanssa…oli lapset mukana tai ei. Opiskeluaikana (joskus kauan kauan sitten) meno saattoi olla aikamoisen älytöntä, mutta eipä se näytä kenellekään traumoja (tai alkoholismia) tuottaneen (edes sille joka oli ja on edelleen absolutisti).
emminuorgam
Todella hyvä kommentti, juuri tätä se meidänkin elämässä on! Onkohan ihan hirveä yleistys, jos sanoo, että ilmeisesti se kaupunkilaisten kupla, jossa juodaan erityisoluita, suhtautuu alkoholiin vähän eri tavalla, kuin kyykkyviinien tai Lidlin oluen kuluttajat?
savusuolaa, Janica
Kirjoittelin samaisesta aiheesta reilu vuosi sitten itsekin ja tulin tulin siihen päätelmään, että. alkoholi on Suomessa tabu, koska ainoat vaihtoehdot tuntuvat olevan taskulämmin maito tai raivokännit ja oksennus.
Minua kuvotti katsella Teemalla taannoin esitettyä Jörn Donnerin elokuvasarjaa. Kuvotti, koska leffoissa vedettiin jatkuvasti näitä raivokännejä. Krapula-aamu aloitettiin täristen ja oksentaen kossupaukulla. Viinaa vedettiin täysin holtittomasti, kontattiin lasinsirpaleissa ja naitiin suurin piirtein ketä sattuu. Olen nähnyt tätä tosielämässäkin, ja se on surullista ja vastenmielistä. On kuitenkin kohtuutonta, että jos joku ei osaa nauttia alkoholia fiksusti, hän vetää Jeesus-naamarin päähänsä ja alkaa kytätä muiden saunaoluita ja viinilasillisia.
Minä juon alkoholia joka viikko. Tykkään tosi paljon oluesta, ja olen yrittänyt opiskella viinejä nyt ihan tosissani. Marraskuun pimeät illat huutavat aina välillä viskipaukkua. Mutta vaikka heitänkin Facebookissa ja blogissanikin vähän väliä läppää kaljoittelustani, fakta on se, että olen kovassa humalassa äärimmäisen harvoin. Ei kiinnosta sotkea unirytmiä ja hankkia darraa ja onttoa oloa. Minulle riittää yksi paukku laadukasta viskiä, jota sitten makustelen ja tuoksuttelen hartaudella, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa nolata itseäni räkäkännissä, roikkua ulvoen ihmisten kaulassa ja möläytellä ties mitä sattuu. Nuoruudessa tuli ördäiltyä vanhuudenkin edestä.
En sitten tiedä, olenko voittanut geeniarpajaisissa, mutta alkoholi ei kiehdo minua todella voimakkaan humalatilan mahdollisuuden vuoksi. Kroppani on aika herkkä, ja jos jollain illallisilla tulee otettua vähän reilummin viiniä, mulle tulee sellainen luonnollinen vastareaktio, että alkoholinkäytöstä tulee nipistettyä ihan luonnollisestikin. Minun ei tarvitse edes ajatella asiaa eikä se tuota minulle sen kummempaa tuskaa.
Olen tosi iloinen siitä, että oman lapseni ei ole koskaan tarvinnut nähdä aikuisia, jotka olisivat niin humalassa, että heihin ei voi luottaa, ja aikuisten käytös on kaikin puolin vastenmielistä. Hänelle ei siis tule automaattista paniikkireaktiota, jos hän näkee olutpullon tai haistaa viinin. Tunnen ihmisiä, joilla on tuosta raivoryyppäämisestä niin pahat traumat, että jo pelkkä lonkeron haju voi laukaista voimakkaan ahdistuksen. Eikä sen pitäisi olla niin, vaan assosiaation pitäisi olla jotakuinkin sellainen, että tuossa nyt on tölkillinen tota aikuisten juomaa, jota vanhemmat ottavat joskus ruoan kanssa, mutta se ei kuulu runsaina annoksina jokapäiväiseen elämään.
Stabba Jönssen
”Kirjoittelin samaisesta aiheesta reilu vuosi sitten itsekin ja tulin tulin siihen päätelmään, että. alkoholi on Suomessa tabu, koska ainoat vaihtoehdot tuntuvat olevan taskulämmin maito tai raivokännit ja oksennus.”
Kyllä niitä alkoholisteja on yhtälailla on muissa maissa, myös Euroopan viinimaissa. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa alkoholiin liittyvät sairaudet ovat paljon korostuneemmin esillä kuin Suomessa.
Ehkäpä onkin niin, että Suomessa alkoholi haittavaikutuksineen ei ole tabu. Ehkä täällä alkoholismin myöntäminen ja alkoholin haittavaikutusten myöntäminen on kulttuurissa hyväksytympää kuin maissa, joissa alkoholin väärinkäyttö piilotetaan.
savusuolaa, Janica
Ja vähän asiaa liipaten kerrottakoon, että Briteissä asuvan kaveriperheemme lapsen vanhempainilta järjestettiin lähipubissa. 😀 Jos Suomessa joku ehdottaisi tuollaista, voin jo kuvitella klikkiotsikot…
Tämä alkoholi ja äitiys on jännä tabu. En ole kiinnittänyt asiaan huomiota ennen juuri tuota Emmin blogiin tullutta kommenttia silloin, kun odotit Einoa. Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään alkoholinkäytöstäni, ei ole mouhottu blogissa tai vihjailtu rivien välissä. Mutta ehkä se johtuu siitä, että tietynlaiset mammatyypit eivät minun blogiini edes eksyisi – ja eivätpä taida eksyä edes seuraankaan. Tai jos eksyvätkin, eivät todellakaan sano mitään kasvotusten, mutta kaipa jossain Partylite-kynttiläkutsuilla äimistellään ja kauhistellaan.
Nyt kun aloin oikein tietoisesti ajatella asiaa, tajusin, että jos me mennään vaikka autolla häihin, mä olen aina se, joka saa juoda ruokaviinit ja mies ajaa. Ja mä muuten olen melkein joka jumalan kerta ainoa nainen, joka valitsee näin.
Amma
Mä oon muuten meillä myös se, joka juo sen viinin ennemmin! Samoten olen saanut tästä kummeksuvia katseita, koska ”pitäähän sen miehen nyt muutama olut saada ottaa, heh heh. Mutta kun tuo pallo jalassa kieltää..” Joo en todellakaan kiellä, mun mies on aikuinen ihminen ja me ollaan ihan yhteisymmärryksessä päätetty näin. Toki joskus taas mä oon kuskina, mut näin yleensä silloin, kun ollaan miehelle vieraiden ihmisten seurassa, jolloin saattaa ottaa yhden/kaksi ja on niiden jälkeen huomattavasti sosiaalisempi.
Muutenkin meillä mennään samalla linjalla, eli alkoholia saatetaan ottaa kohtuudella lapsenkin läsnäollessa, humalassa olen todella harvoin. Tälle vuodelle olen ollut kahdesti, toinen oli vähän jopa vahinko, sitä ennen omissa hääjuhlissa reilu vuosi sitten ja sitä ennen ennen raskautta, eli joskus 2011. Järkevää ja vastuullista alkoholin nautiskelua yritetään meilläkin siis opettaa eteenpäin, ettei meininki olis ..no niinkuin se edelleen nykyisin tuntuu olevan.
emminuorgam
Joo se on kyllä jännä, miten miehille se kalja tuntuu olevan joku ihmisoikeus, josta kieltäytymisen syyn on pakko olla skitso natsivaimo!
savusuolaa, Janica
Mä olen joskus juhlissa sanonut parille sukulaisparille, että eikö nyt olisi aika antaa sille rouvalle/neidille oikeus ottaa skumppaa, ja mies voi kerrankin ajaa kotiin. Yllättäen ne naiset ovat ottaneet ”oikeutensa” juoda sinä iltana alkoholia ihan mielellään vastaan – mutta jonkun ulkopuolisen on pitänyt antaa se heille. Yleensä asetelma kun on se, että isäntä tarttuu kyselemättä olutpulloon, ja emäntä mutisee vesilasiinsa ja ajelee kotiin asetelmaa kyseenalaistamatta.
Aloin miettiä, että mistä meillä johtuu tämä asetelma, että mä olen automaattisesti se, joka saa juoda. Osittain ehkä siitä, että mun unirytmi menee tosi herkästi sekaisin. Jaksan olla häissä ja juhlissa noin puoleenyöhön, mutta sitten haluan kotiin nukkumaan. Mies taas jää yleensä jatkoille kaupunkiin ja saa sitten rellestää siellä – ja silti se on ärsyttävän pirteänä tikkana heti aamusta pystyssä, kun minä vielä viljelen homekerrostani vällyjen välissä.
Peggy
Alkoholi ja lapset on useimmille peikko ja uskon sen juontavan monesti omiin negatiivisiin kokemuksiin alkoholin ja usein siihen liittyvään väkivaltaa, varsinkin suomessa. Kun briteissä menee lasten kanssa lähipubiin se on normaalia ja se onkin siellä koko kylän kohtaamispaikka. Otetaan muutamat sulassa sovussa ja poppoota on vauvasta vaariin. Ei toimisi suomessa ja pubien tasokin on hieman toista yleensä.
Tänä kesänä oli lehtien lööpeissä otsikot, kun pariskunta ei saanut edes lapsen seurassa terassilla juoda ruoan kanssa lasillista viiniä, eikä ollut ainoa lööppi. Hieman yliampuvaa mielestäni. Neljän lapsen perheessä nautin viikonloppuisin viinin ruoan kanssa, mutta on ollut aikoja milloin alkoholi ja lapset on ollut minulle punainen vaate omien kokemusteni vuoksi. Nyt opetan omille lapsillinen, että alkoholi ei ole peikko ja alkoholia nauttivaan aikuiseen voi luottaa. Lasillinen silloin tällöin on ihan ok! Sillä uskon myös vaikuttavan lasten kasvaessa vanhemiksi järkevään alkoholin käyttöön.
emminuorgam
Näinpä. Me käydään silloin tällöin viikonloppuisin lasten kanssa ravintolassa – useammin sunnuntaisin, mutta myös joskus lauantaisin – ja kyllä mä tunnen ne polttavat katseet mun selässä ja näen, miten ihmiset juoruaa siitä, että on lähdetty lasten kanssa DOKAAMAAN, vaikka kyse on ihan eri asiasta. Huoh.
Peggy
Juuri tuo tunne. Arvaa kenen postauksessa oli tänään täysinäisiä viinilaseja pöytä täynnä? Ups!
emminuorgam
No mutta on sentäs kristallilasit, ei sitä lasketa! 😀
Kolmen tähden Maija
No, mun suhtautumisesta asiaan kertonee se, että olen mm. kerran istunut brunssipöydässä, imettänyt vauvaa ja siemaillut samalla kuohuvaa. Siinä vaiheessa kyllä tajusin, että se saattaa näyttää aika pahalta jonkun silmissä. 😀
Me ei juurikaan käytetä kotona alkoholia jotain satunnaista saunaolutta lukuun ottamatta, mutta ravintolassa ja juhlissa otan kyllä mielelläni lasillisen viiniä ruuan kanssa eikä lapsen läsnäolo vaikuta siihen mitenkään. Alkoholin käyttö lapsen aikana on mun mielestä ok niin kauan kun ei humallu. Niitä tilanteita varten kun huvittaa ottaa enemmän, voi sitten laittaa lapsen hoitoon ja irrotella aikuisten kesken.
Kieltämättä yleinen mielipide vaikuttaa omaankin alkoholikäyttöön sen verran, että esim. viime kesän lomareissulla en halunnut alkuillasta mennä istumaan terassille, koska pelkäsin että meidät heitetään sieltä pihalle tai joku tekee meistä lastensuojeluilmoituksen. Vaikka kyse olisi ollut vaan siitä yhdestä juomasta, niin joku olisi kuitenkin katsonut sitä kieroon.
emminuorgam
Luin tosi monta kertaa bussipysäkillä, ja mietin, että joo kyllä määkin katsoisin, jos joku bussipysäkillä jois skumppaa ja imettelis. 😀
Ja ymmärrän tuon lasu-näkökulman, siitähän on kai tullut oikein tuollainen vauva.fi:n av-mammojen koston keino: lastensuojeluilmoitus vaan heti, jos jonkun kasvatustavat tai elämä eroaa omasta!
Kakkumonsteri
Musta on ihan ok ottaa se yks, mut tosiaan lapset ja humala eivät sovi yhteen, vaikka monelle tämäkin on arkipäivää.. Mieheni on absolutisti, koska hänen vanhempansa olivat alkoholisteja. Heillä on suvussa tätä ”räyhäviinapäätä”, joten hän ei uskalla edes testata miten alko vaikuttaa häneen. Arvostan tätä kyllä suuresti. <3 Meillä kotona on aina opetettu miten alkoholia otetaan oikein, esim. isä ottanut lasin viiniä joulupöydässä tai joskus saunaoluen. Minusta se on hyvä esimerkki, kun se kerta pysyy siinä. Ei humalaa. Tämä on ehkä jopa parempi esimerkki kuin täysi absolutismi, koska nuoret haluaa aina kokeilla.. Ja sit menee helposti yli kun ei tiedetä rajoja.
T
Apua. Tulipa renttu olo! Olemme urheilullisia, terveellisesti syöviä, akateemisia työssäkäyviä ihmisiä, kaksi lasta. Mutta emme lasiinkaan sylkäise, kun juhlan aika on.
Ystäväpiirissämme on vaikka minkämoisia perheitä, ja pakko on kyllä sanoa, että sellaista illanviettoa ei ole ollut, missä otettaisiin vain yksi lasillinen tai maksimissaan kaksi. Välillä ollaan kyllä ihan reilusti humalassakin.Räyhäkännissä eivät ole nähneet ketään koskaan, iloisella tuulella kylläkin. Ja jonkun joskus jossain rapujuhlissa vähän tukevammassakin laitamyötäisessä.
Lapset ovat myös nähneet meidät vanhempansa humalassa, monta kertaa. Kun olivat alaikäisiä, eivät TIETENKÄÄN koskaan olleet humalaisten vastuulla missään tilanteessa, vaan silloin joko olivat hoidossa tai jompi kumpi vanhemmista vastasi siitä, että heillä oli selväpäistä seuraa.
Lapset ovat nyt aikuisia, ja kumpikin erittäin vastuullisia alkoholinkäyttäjiä, sanoisinpa jopa että vastuullisempia kuin vanhempansa. Lomareissuilla saatamme käydä yhdessä pubissa tai terassilla, juhannuksena saattaa juhlissa olla lasten lisäksi heidän ystäviään. Välimme ovat erittäin läheiset ja yhtä lailla vietämme aikaa vaikkapa kuntoillen, hiihtäen, juosten yhdessä. Alkoholi ei kuulu siis kaikkeen yhdessäoloon ja juhlintaan tietenkään.
Olemme asuneet useita vuosia eteläisessä Euroopassa ja siellä lapsilta ei piiloteltu koskaan sitä, että vanhemmat joivat viiniä pullon jos toisenkin illan mittaan. Toisaalta siellä ei kyllä kertaakan nähty suomalaiskansallisia perskännejä, siihen on vielä suomalaisilla pitkä matka.
Empuska
Vaikken alkoholinipoihin kuulu, kannattaa muistaa, että makuasioita mitä suurimmassa syyssä, kun tulee ”Tarviiko sitä mihinkään?”. Ajattele nyt vaikka, ettet voisi sietää kaviaaria missään muodossa, sitä on vähän vaikea ymmärtää, miksi joku vetäisi sitä suoraan tölkistä. Sama juttu varmaan aika monella, koska alkoholijuomat polttavat pahemmin ja kalja nyt vaan maistuu kuselta (en nyt ole Bear Grylls, mutta mieluummin kusta kuin kaljaa, näin rehellisesti sanottuna).