Marraskuun kolmas torstai kolkuttelee jo ovella. Suurimmalle osalle suomalaisista tuo torstai tarkoittaa vain yhtä sateista marraskuun päivää, mutta Ranskan Beaujolaisissa meininki on toinen. Silloin myyntiin tulevat Beaujolais-alueen uuden sadon nouveau -viinit ja Wikipedia kutsuukin päivää yhdeksi viinivuoden tärkeimmistä päivistä. Busoleesta (kuten meikä täällä Mansessa asian esittää) on kuitenkin vähintään yhtä monta mielipidettä kuin viininjuojaakin – esimerkiksi Maku-lehden Ilkka Sirén kutsui viinejä Nytissä ”täysin paskoiksi” ja Suomen huippusommeliereihin kuuluva Samuil Angelov pitää viinejä niin laaduttomina, ettei voi tarjoilla sellaisia asiakkailleen.
Ja kieltämättä on myönnettävä, että sitä itsekään ole kovin montaa mieleenpainuvaa busoleeta tullut maistettua. Omat kokemukseni noista mehuista (kuten asiantuntevasti on tullut joskus todettua) on olleet aika karseita ja ne on usein yhdistetty vielä johonkin innovatiiviseen pikkujouluherkkuun, kuten täytettyihin taateleihin – oikein kurjuuden maksimointia. Olin kuitenkin viime viikolla erään ystäväni kanssa Armas Kuppilan ja C:n viinikoulussa, jossa ymmärsin tykkääväni myös esimerkiksi aiemmasta inhokistani, Pinot Noirista, joten tänä vuonna ajattelin antaa myös busoleelle mahdollisuuden.
Niin rohkea en kuitenkaan ole, että ihan itsekseni ostaisin Alkosta pullon ja koittaisin päästä viinistä perille, vaan ajattelin suunnata Komediateatterin Paviljonkiin Bojo Nouveau 2015 -tapahtumaan, jossa viineihin yhdistetään myös hyvä ruoka ja musiikki.
Bojo Nouveau -tapahtuman puuhamiehinä on tamperelaisia viini- ja ruoka-ammattilaisia, joiden tavoitteena on järjestää rento, matalan kynnyksen viinitapahtuma, jossa nauttia ruuasta, hyvien tuottajien uusista viineistä (joita muuten ei ole Alkon valikoimissa) ja mahtavasta seurasta. Mösjöön kummisetä on yksi tapahtuman järjestäjistä ja hän kritisoi aika vahvasti sitä ryppyotsaisuuden kulttuuria, joka Suomessa viiniin kuuluu. Kun muualla maailmassa viini kuuluu elämään, on se Suomessa harrastus, johon suhtaudutaan kuin Raamattuun. Osin kyse on asenteista, mutta myös tietysti alkoholin vahvasta sääntelystä: kun kyselin, että saako tapahtumassa ostaa viinejä ihan vain maisteluannoksina, muistutti kummisetä, että tietysti – sen määrää jo pelkästään laki. Vaikka viinit on siis hinnoiteltu valmiiksi (pullo 30€, lasi 6€) voi niitä ostaa ja maistaa ihan sellaisia määriä, kuin itse haluaa. Tärkeintä on viihtyä, kokeilla uutta ja napostella siinä sivussa jotain hyvää syötävää.
Enkä voisi olla asiasta enempää samaa mieltä: kaikkia viinikouluja tai muita viinitapahtumia, joihin olen osallistunut, leimaa yhdenlainen vakavuus – kukaan ei uskalla edes hymyillä, ettei joku vaan ajattele alkoholistiksi, viiniä pyöritellään lasissa niin suureleisesti, että vieruskavereiden hartiat on täynnä punkkuroiskeita ja mitä kovaäänisempi ryystö, sen Aidompi Asiantuntija. Viime viikon viinikoulun jälkeen heitin puolitosissani idean viinikoulusta, jossa viinin poissylkeminen ja varsinkin täysien lasien kaataminen pois olisi ehdottomasti kiellettyä. Noiden poiskaatelijoiden puheista kuitenkin aina välittyy sellainen muka-ylevä ja snobbaileva minä-olen-oikea-harrastaja-enkä-mikään-deeku –tyyppinen sanoma – jos meikä omistaisi elämänsä viinintekemiselle, niin kävisin kyllä sanomassa pari valittua sanaa jokaiselle, joka kaataa sen vaivalla pullotetun viinin kukkaruukkuun!
Mutta takaisin asiaan: busoleeta, torstaina, Tampereella. Sisäänpääsy tapahtumaan on ilmainen, viinit hinnoiteltu varsin maltillisesti ja kokki-ihastukseni Kajanderin Jarmon väsäilemä sadonkorjuumenu kustantaa 20 euroa. Kyselin Jarmolta, että millä periaatteella hän on ruuat valinnut ja vastaus oli varsin ytimekäs: tarjolla on hyvää ruokaa, joka on helppo valmistaa ja vielä helpompi nauttia. Sadonkorjuumenuun kuuluu voileipäbaari, jossa leipänsä päälle saa kasata vaikka maalaaispateeta, pikkelivihanneksia ja juurestahnaa, pääruoaksi lämmitellään borssikeitolla ja jälkiruokana on puolukkaa, kermaviiliä ja ruista. Kuten viinejä, myös ruokia voi nauttia oman makunsa mukaan – itse ainakin näen jo unia tuosta voikkoleipäbuffasta.
Lisää tapahtumasta ja esimerkiksi tarjolla olevat viinit näkee Facebookista – klikatkaapa sinne jos ja kun aiotte osallistua tapahtumaan, niin pojat osaavat mitoittaa tarjoilut oikein.
Kippis, ja nähdään torstaina!
savusuolaa, Janica
Mun mielestä toinen viime vuoden Busu, jonka maistoin, oli hauska ja kiinnostava. En edes odottanut, että se olisi jotain vuosikertatanniinien ilotulista. Se on hauskaa kokeilua ja höpsöttelyä, kuuluu tiettyyn vuodenaikaan. Eihän sitä tippaleipääkään syödä siksi, että se olisi jotenkin älyttömän hyvää. Siinä Busussa oli jotain hauskan saippuamaista ja hennon baanaanimaista.
Ihan blogiurani alussa kävin mm. Näsinneulassa työskennelleen Kirsi Heikkilän viininmaistelukurssilla: http://www.savusuolaa.fi/kaikkea-mahdollista-ja-mahdotonta-ruoasta/viininmaistelun-abc/
Kurssista jäi positiivinen fiilis juuri siksi, että Kirsi rohkaisi ihmisiä käyttämään mielikuvitustaan ja kaikkia aistejaan viininmaistelussa. Kirsi neuvoi jopa ostamaan joskus ihan tarkoituksella jotain tosi halpoja parin euron unkarilaisia punkkuja ihan vain siksi, että niiden maistelu voi olla hauskaa. ”Huonojen” viinien avulla voi harjoittaa aistejaan: mikä tässä viinissä tökkii, onko se suutuntuma vai jokin tietty maku tai tuoksu?
Mä olen juonut oikeastaan vain muutamaa niin kuvottavaa viiniä, että ne ovat menneet viemäristä alas. Toinen oli muistaakseni espanjalainen Hannibal-punkku, joka oli niin makea, että siinä oli varmasti jotain vanilja-aromia tai vastaavaa. Mutta moni supersnobin kavahtama viinikin menee minulla sarjaan harmiton seurustelujuoma. Jos taas tunnelma on tasoa kanki perseessä, mikään paahteisuus tai pirteät kuplat eivät sitä pelasta. 😀
emminuorgam
No näin mäkin tän ajattelen! En tiedä onko noi Nytin jutun kommentit ihan koko totuus, mutta musta olisi ammattitaitoa myös se, että saadaan asiakkaat kokeilemaan jotain uutta. Tuollainen ”maistamatta paskaa” -tyyppinen argumentointi on vähän alakoulumeininkiä ja juurikin sitä snobbailua, josta en kamalasti välitä.
Viime viikon viinikoulu oli musta ihan kiva, hinta-laatu-suhteeltaan todella hyvä, mutta kyllä mua vähän vaivasi ne nyrkkisäännöt, joiden mukaan alle 15 euron viinit on huonoja ja yli 15 euron hyviä jne. Siellä järjestetään muuten tammikuussa (?) sellainen ruuan ja viinin yhdistämiseen liittyvä kurssi, lähdetkö mun kans?
savusuolaa, Janica
Hei voisin tosi mielelläni lähteä, koska se on! Ja mäkään en kyllä usko tuohon, että alle 15 euron viinit muka ovat huonoja. Jos tuo pitää paikkansa, aika moni tamperelainenkin ravintola myy paskaa viiniä hyvällä voitolla, sen verran paljon myynnissä on esim. ihan hyvää Codorniuta, jota saa Espanjasta alle kympillä pullo.
Viimeksi kun me käytiin Espanjassa, me ostettiin paikallisesta marketista viinipulloille oma trolley ja ostettiin se täyteen erilaisia parin euron cavoja. Niitä oli kivaa maistella kotona, ja yksikään ei ollut hiivaista tai makeaa kuraa. Joissakin oli aika laiskat kuplat, toisissa yksiulotteinen maku, mutta voi että niitä on ollut silti kiva juoda matkan jälkeen ihan siksi, että nuo viinit tuovat mieleen sen mahtavan reissun ja tähtitaivaan Gibraltarin yllä.
Nimetön
Mä tsekkaan, palataan facessa!
heikki ja katri
Kiitos hyvistä teksteistä!
On ihan totta, että osaa viiniporukoista varmaankin leimaa turhantärkeys. Tätä ei kuitenkaan ehkä kannata ihan noin läpitunkevaksi yleistää, ainakin meidän nuorempien harrastajien keskuudessa viinin ja ruuan parissa pidetään ensisijaisesti hauskaa ja tavataan muita aiheesta kiinnostuneita ihmisiä.
Meillä on kaveriporukan viiniklubi, jossa maistamme parin kuukauden välein viinejä ja kokkailemme hyvää safkaa. Viinit tulee aina lopulta juotua, vaikka osa porukasta maistellessaan sylkeekin viinejä: Esimerkiksi seuraavan aamun työpäivä on hyvä syy sylkeä, jos maistettavana on vaikka 10 viiniä. Ja tämä iso määrä viinejä samalla kerralla siksi, että on vaikea saada vertailukohtaa vain yhtä viiniä maistaessa.
Ja tuohon 15 euron sääntöön: Tietänet varmaan, että jos ostat alkosta alle 10 e viinin, niin sen varsinaisen viinin osuus hinnasta on siinä euron luokkaa. itse olemme valmiit arvostamaan sitä rypäleet kasvattanutta ihmistä hieman enemmänkin. Tehotuotettu on tehotuotettua.
Mutta jutellaan lisää Bojossa torstaina, mekin tulemme. Meistä viini on luonnollinen osa jokapäiväistä elämää ja meille se liittyy kiinteästi ruokaan, joka myös on meille molemmille intohimo. Ja se on normaali asia, jota ei pidä hävetä eikä piilotella, joten tulemme torstaina 2-vuotiaan lapsemme kanssa.
Emmi Nuorgam
Heh, ihan niin ryppyotsaisesti ei näitä munkaan tekstejä kannata lukea – se, että oma kokemukseni on jonkinlainen, ei tietenkään tarkoita kyseisen mielipiteen olevan mikään absoluuttinen totuus.
Kivaa iltaa, toivottavasti törmätään! 🙂
heikki ja katri
Ok. Emme ota tosissamme jatkossa. Ajattelimme vain tuoda esille sen, että viinin sylkemiselle ja pois kaatamiselle voi olla muukin syy kuin tarve snobbailla. Mutta jokaisella on oikeus muodostaa mielikuvansa miten haluaa, totta kai.
Ja vielä näistä hyvin edullisista viineistä: Tässäkin blogissa on useammassa aiemmassa postauksessa mainittu pyrkimys ostaa luomua aina kuin mahdollista. Miksi tämä ei päde viinissä? Sitä monopolissa alle 10 e maksavaa viiniä taatusti ole tuotettu luomusti, vaan mausteena on kaikki rikkakasvi- ja tuholaismyrkyt jotka laki sallii. Eikä kukaan ole niitä rypäleitä omin pikku kätösin kerännyt. En tiedä söisitkö mustikkakeittoa, johon marjat on kerätty moottoritien varresta ja kaadettu kattilaan suoraan poimurissta. Me emme.
Mutta tässäkin on jokaisella vapaus valita.
emminuorgam
Kyllä, ostan silloin tällöin luomuviinejä, melkein aina niitä kympin pulloja ja syön mustikoita myös moottoritien varrelta.
Kuten jo aiemmin sanoin, niin tämä kirjoitus, kuten lähestulkoon kaikki muutkin blogini kirjoitukset, on vahvasti pilke silmäkulmassa kirjoitettuja. En suhtaudu fundamentalisesti mihinkään: pyrkimys ostaa luomua ja lähellä tuotettua ei tarkoita, etteikö meillä syötäisi eineksiä – tavoite juoda ensisijaisesti hyviä ja laadukkaita viinejä ei tarkoita, ettenkö ostaisi joihinkin tilanteisiin sitä vitosen vinkkua.
En tiedä välittyykö kommenttinne ihan samalla tavalla kuin on tarkoitus, mutta en suoraan sanotuna oikein ymmärrä mistä tuo aggressiivisuus johtuu. Tämä kirjoitus käsittelee ensisijaisesti minun suhtautumistani viiniin, eikä ole hyökkäys ketään muuta kohtaan. Ihan kuten itsekin kommentoitte – kaikilla on onneksi oikeus valita viininsä tai viinittömyytensä ihan ite.
Heikki ja katri
Hei!
Tarkoitus ei ole ollut olla aggressiivisia. Anteeksi siitä, ymmärsimme asian väärin.Olemme samalla asialla, paremman ruoka-ja viinikulttuurin puolella Suomeen.
Katsomme asioita varmasti vain hieman eri näkökulmista. Meille viini on leikki, joka opettaa melkein jokapäivä uutta. Itse emme tunnista omista piireistämme viinikulttuurin snobismia ja emmekä missään halua lietsoa asiaa lisää.
savusuolaa, Janica
Palaan vielä noihin Busuihin. Hesarin ruokaliitteessä oli tänään kivan ja kiinnostavan kuuloiset arviot molemmista syksyn Busuista. En valitettavasti saa linkattua sitä arvioita tähän, mutta mun on nyt kauhean vaikea valita, kumman putelin ostaisin. Ja sitä baanania tosiaan löytyy näidenkin jälkimausta, en siis ollut viime vuonna aistimusteni kanssa ihan hakoteillä! 🙂
savusuolaa, Janica
Ja mulle tuli tässä myös mieleen Parés Balta, joka on mielestäni aika hyvä esimerkki ekologisesta, hyvien ja kohtuuhintaisten seurusteluviinien tuottajista. Tutustuin tilaan syksyllä Norexin tastingissa ja ehdin päästä vähän jutulle yrittäjänkin kanssa. Parés Baltan viinit ovat biodynaamisia, mikä on itselleni ollut aikaisemmin vähän mystinen käsite. Tila viljelee siis luomuperiaatteiden mukaisesti, mutta vielä luomuakin tiukemmin. Jos ymmärsin biodynaamisuuden ideologian oikein, tavoitteena ei ole vain kasvattaa luonnonmukaista viiniä, vaan yhtä paljon suojella ympäristöä.
Esim. tämä Baltan kuohari menee minulla sarjaan kiva piknik-viini. Eihän se nyt vedä vertoja vaikka jollekin Piper Heidsieckille, josta pidän ihan hirmuisesti, mutta kympin kuohareiden ja luomuviinien kategoriassa kiva: http://www.alko.fi/tuotteet/523737/
Koska olen viini-ihmisenä aloittelija, voin ihan vilpittömästi nostaa kädet pystyyn ja myöntää, etten tiedä juuri mitään siitä, kuinka paljon tuottajalle jää rahaa käteen kympin pullosta, ja millä perusteella vaikkapa tuo Alkon myyntihinta muodostuu. Nämäkin asiat olisi hyvä käydä jollain kurssilla läpi, esim. jossain ”Johdatus viineihin” -setissä. Mutta itselleni tulee usein sellainen olo, että en kehtaa kysellä, koska vaikutan muuten idiootilta. Mikä taasen on idiottimainen tapa ajatella minulta, koska toimittajataustaisen ihmisen pitäisi aina uskaltaa kysyä kaikkea, nolotti tai ei.
Ja samallahan minä ylläpidän tällä omalla nolostelullani mielikuvaa siitä, että viinien harrastaminen on jotenkin elitististä. Kyse on kuitenkin enemmän siitä, että viinien maailma ja kaikki siihen liittyvä on niin vuolas runsaudensarvi, että perehtymisessä ja opettelussa kestää vuosia – ja sehän ei lopu koskaan. Todella hardcoret viini-ihmiset ovat minun silmissäni vähän semmoisia puolijumalia. Mielestäni on uskomatonta, että joku voi päätellä viinin mausta jopa alueen, jolla se on viljelty. Ehkä tällaiset kokemukset tekevät viinimaailmasta turhankin mystisen tuntuisen paikan, jonka ovella noviisi kolkuttelee arasti ja miettii, uskallankohan nyt astua tuonne?
heikki ja katri
Jatkamme aiheesta vielä hiukan, kun kiiressä vastasimme töistä. Ideana oli herättää keskustelua ja siinä epäonnistuimme. Esitimme asiamme myös hieman sarkastisesti ja kärjistäen, mutta meistä tässä tulee hyvin esille internetkeskustelun vaikeus. Ilmeet ja eleet jää kokematta ja asioista tulee helposti mustavalkoisia. Mustavalkoisuus ja aggressiivisuus ei ollut todellakaan tarkoituksemme, mutta välilllä niin käy. Meistä on ensijaisesti tärkeätä, että keskustelua syntyy ja erityisesti ihmisten välille joilla on erilaiset näkökulmat. Silloin toivottavasti kaikki kokevat ahaa-elämyksiä aiheen ympäriltä.
On mielestämme arvokasta, että erilaisen näkökulman omaavat ihmiset keskustelevat, jotta vältytään ”kuplaantumiselta”. Ja varmaan suotta provosoiduimme tästä ”viiniharrastajat on kaikki ryppyotsaisia snobeja”-ajatuksesta. anteeksi siitä.
Janicalle: Pares baltan viinit ovat todella hyviä hintaluokassaan. Talon päämies oli viinipirulle sanonut haastettelussa, että eivät juuri saa katetta viineistä, mutta haluavat niiden olevan portti viinin maailmaan. Heidän kataloginsa on monipuolinen ja siihen esim.tilausvalikoiman kautta kannattaa tutustua.
Olet oikeassa viinimaailman mystisyyden verhosta, mutta ihmisiä kaikki vaan ovat. Tyhmiä kysymyksiä ei meidän mielestä ole, mutta tyhmiä vastauksia saattaa ollla.
emminuorgam
Juu, ei hätää, kaikki ok! Toivottavasti törmätään huomenna Bojo-illassa. 🙂
savusuolaa, Janica
Mä en sinne Bojo-iltaan valitettavasti pääse, kun PITÄÄ mennä teatteriin, first world problems. 😀