Mitäs minä lupasin?

image

image

image

image

image

image

image

image

image

image

image

image

image

Paettiin lasten kanssa jälleen uudeksi vuodeksi Kaskisten mummilaan – pois kaupungista, pois sivistyksestä, pois pakkojuhlista ja paineista. Tai siis mitä minä puhun? Sivistyksen kehtoon tietysti! Suomen pienimpään kaupunkiin, joka vain näin talvisin tuntuu nukkuvan raukeaa talviunta.

Olen ennenkin kirjoittanut mummilan taianomaisesta tunnelmasta, jossa kaikki maailman murheet katoaa ja jäljelle jää vain sellainen täydellinen arjestairtautumiskokemus. Siellä ei tarvitse pyykätä tai puunata, saa istua valmiiseen pöytään ja vain nousta pois pöydästä ja kuunnella kun joku muu lukee lapsille tuhannennen kerran Mintun hauskasta päivästä. Päivät rytmittyvät lähinnä nukkumisen ja syömisen ympärille – pikkukaupungin uneliaisuus on vakavasti tarttuvaa sorttia.

Nyt, kun olin saanut nukkua univelkoja pois jo edellisenä viikoloppuna siskoni viiniretriitissä, piti mummilareissun missioksi kehitellä jotain muuta kuin nukkuminen. Niinpä tartuin joululahjakirjaan, ensimmäistä kertaa vuosiin.

Ja minä luin. Luin sohvalla, luin sängyssä, luin kirjastossa, luin vessassa, luin aamupalapöydässä ja luin lapsia nukuttaessa. Yhtäkkiä huomasin lukeneeni ensin yhden kirjan, sitten toisen ja nyt neljä päivää myöhemmin myös kolmannen. Joululahjaksi saamani Agentti oli lähinnä raivostuttava (onko aikuinen jos kasvaa ulos chick litistä?), mutta Lars Keplerin dekkareihin jäin heti koukkuun. Kysyessäni äidiltä kirjasuosituksia dekkareista, jotka ovat kuin Silta ja ehdottomasti ns. pohjoismaista kerrontaa, tiesi hän heti mun pitävän Keplereistä. Ja oikeassa olikin (eikös äidit aina ole?). Pyysin samantien lainaan myös loput Keplerin romaanit, kun Hypnotisoija ja Paganini ja paholainen vetivät koukun niin kireäksi.

Tästä innostuneena lupasinkin tälle vuodelle kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että aion lukea enemmän ja roikkua Facebookissa vähemmän. Tämä lupaus on itseasiassa jo nyt lunastettu – olen tänä vuonna lukenut jo rutkasti enemmän kuin kolmena edellisenä yhteensä! Toinen lupaukseni on opetella syömään soijaa ja korvaamaan sillä arkiruokien jauhelihaa.

Onneksi ainakin toinen näistä lupauksista pitää.

19 comments

  1. Leluteekin Emilia

    Hyviä lupauksia! Mä olen soijan lisäksi korvannut jauhelihaa sellaisella hernerouheella, mitä löytyy samoista hyllyistä (tosin mies ei suostu kumpaankaan, mutta eipä se bolognesea lukuunottamatta juuri laita jauheliharuokiakaan). Ja lukemisen onnistuin palauttamaan elämään, kun rupesin vain kantamaan kirjaa mukana, ja puhelimen räpläämisen sijasta kaivoin sen esiin ratikoissa ja pysäkeillä.

    1. emminuorgam

      Osaatko yhtään sanoa, minkä maalaista se hernerouhe on? Yleisen epäilyksen lisäksi soijan käyttämisessä mua häiritsee se, että sitä roudataan tänne jostain tuhansien kilometrien päästä, eikä eettisyydestäkään voi olla ihan varma.

      1. Anni

        Hernerouhetta saa ihan suomalaisena. Oon ostanut marketista Millettin rouhetta (http://www.milletti.fi/) ja Rekosta Myssyfarmin rouhetta ja samalta merkiltä myös ihan törkeän hyvää rypsiöljyä (http://myssypellolta.fi/).

        1. Spf

          Lisäksi nykyisin saa hyvää härkäpapurouhetta ihan perusmarketeista. Mä olen laittanut usein puolet roijarouhetta ja puolet härkäpapua, niin lapsikaan ei ole havainnut eroa.

          1. Jenni

            Hernerouhetta saa Milletin rouheen (sen koostumus tai maku ei ainakaan itseäni kovin miellytä) lisäksi myös VegeSunin versiona, joka on koostumukseltaan lähellä soijarouhetta, mutta maultaan mun mielestä neutraalimpi. Härkäpavuille myös peukkua (vaikka siinä Verson versiossa onkin gluteenia, möh) – kaikilta ominaisuuksiltaan se kyllä peittoaa soijan!

  2. Johanna

    Peukut lukemiselle, se on niin parasta! Dekkareista mä tykkään Keplerin ohella Anna Janssonin sekä Camilla Läckbergin tuotannosta, noin pari mainitakseni 🙂

    1. emminuorgam

      Sainkin itseasiassa nää vinkit myös Facebookissa. Janssonit olen lukenut, ja noihin Läckbergin kirjoihin perustuvaa Fjällbackan murhia olen katsonut Netflixistä. Joku kuitenkin sanoi, että kirjat on koukuttavampia, eli pitänee tutustua myös niihin!

  3. satunnainen

    Erinomainen lupaus! Itse en roiku Facebookissa, mutta vie se netti muutenkin. Siispä kirja käteen. Hyvää uutta vuotta!

  4. sauvajyvänen

    Pidä ainakin eka lupaus (sama minulla, tai sitten se ”vähemmän nettiä, enemmän siivousta”). Mutta turha opetella tykkäämään soijasta, siirry suoraan kotimaiseen härkäpapuun, ja käytä sitä jauhelihan tilalla 🙂 Hyvää uutta vuotta!
    ps. ihana koti ja ihana kirjasto

    1. emminuorgam

      Kiitos samoin!

      Mä olen käyttänyt härkäpapua joskus tuoreena, enkä oikein pitänyt siitä. Olisiko siis jotain hyviä vinkkejä sen käyttöön?

      1. sauvajyvänen

        Tuore härkäpapu on omanlaista, minä tosin tykkään siitäkin paljon, etenkin pekonin kanssa, hih. Mutta kuivattuna olen käyttänyt esim. Verson rouhetta ja esikypsennetyjä härkäpapuja, ne ovat minusta oikein hyviä, eikä samanmakuista kuin tuore. Käytän niitä padoissa, chili sin carenssa, ja keitoissa, oikeastaan vähän kaikessa missä voisin käyttää jauhelihaakin. Myös Chocochilin härkäpapu-makaronilaatikko on tosi hyvää, en tosin tee sitä vegaanisena. Voisikin seuraavalla kerralla blogata oman version siitä.

  5. savusuolaa, Janica

    Hyvä Emmi, kyllä minä sinut vielä opetan tuohuksia hinkuttamaan ja rukkia hurruuttamaan. Terveiset täältä henkiseltä 1860-luvulta, hiton kivaa on!

  6. Johanna

    Mä lisään vielä Mari Jungstedtin

  7. Cat

    Ruotsalaiselle Kristina Olssonilla myös koukuttavia dekkareita!

  8. Susaanna

    Suosittelen Jo Nesbon Harry Hole -sarjaa. Kannattaa lukea vanhimmasta alkaen.

  9. Örmy

    Minä suosittelen Stig Larsonin kirjaa Miehet jotka vihaavat naisia ja kaikkia Jens Lapiduksen kirjoja, kronologisessa järjestyksessä vaikka toinen olikin vähän muita typerämpi.

    1. emminuorgam

      Larsonit olenkin lukenut, mutta Jens Lapidus on to do -listalla ollut jo pitkään. Kiva kun muistutit!

  10. LauraEm.

    Mä taas voisin luvata, etten enää edes yritä syödä soijaa, koska se on AINA PASKAA. Tai siis pahaa, tai siis ei ihan minun makuuni. Onneks on tofu ja linssit joilla saa hyvän balanssin neljäänsataan grammaan.

Vastaa käyttäjälle satunnainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *