Aina säännöllisin väliajoin joku kysyy, että mikä se sellainen ruokablogi on, jossa ei kerrota yhden ainutta reseptiä. Usein vastaan, että sellainen ironinen, ehkä vähän wannabe-ruokablogi, jossa lätistään aika paljon enemmän kaikesta muusta kuin ruuasta. Totuus on kuitenkin se, että en ole pitkään aikaan jakanut reseptejä, koska en osaa ottaa tarpeeksi nättejä kuvia. Kyllä, toistan: en voi puhua ruuasta, koska kuvat on rumia.
Mutta sitten eräs FB-ystäväni raivosi somessa (someraivo, sehän on nyt muodissa), että ei kestä ruokablogeja, joissa keskitytään enemmän stailaukseen kuin ruokaan.
”Mä en jaksa niitä piip lusikoita jossa on jotain rouhetta ja pöydällä pähkinöitä ja joku piip lankku ja kuivattuja appelsiineja.”
Ja siis tiedättekö mitä? En minäkään! Tai siis kadehdin tietysti kaikkia niitä kanssabloggaajia, joiden annokset näyttää ravintolaruualta, mutta heti kun taustalla on kasapäin valkosipulin kuoria ja keittiörättejä, nostan kädet ylös. En osaa, en halua, en edes yritä. Salaisesti myös paheksun niitä ihmisiä, jotka syövät ruuan mieluummin kylmänä kuin lämpimänä ja hierovat valoja ja varjoja vartin ennen pöytään istumista. Come on! Sehän on vain ruokaa! Syö se! Afrikan lapset jne.
Joten päätin rohkaistua ja alkaa jakaa myös niitä meidän arkireseptejä, vaikka mulla ei kirppikseltä haalittuja kuvauslautasia tai lankkualustoja olekaan. Ihan vaan valkoisia Teeman lautasia ja yrttilampun vähän liian kirkas valo. Mutta niinhän meillä kaikilla!
Tämä punajuuripasta on vähän meidän jääkaapin sisältöön tuunattu versio Alisan pastasta. Huolimatta siitä, että mulla on Alisaan ihan järjetön blogger-girl-crush, on tämä pasta aidosti todella hyvää. Jopa punajuurikriittisen aviomieheni mielestä (hänellä ei siis ole mitään punajuurta vastaan, mutta punajuuren uhat ja mahdollisuudet pitää punnita erityisen tarkkaan ennen ruuan valmistusta..) ruoka oli hyvää, eikä punajuurten makeus ollut liian päällekäyvää. Pastan kanssa tarjoiltua vuohenjuustomoussea olisin voinut nautiskella purkkikaupalla ihan sellaisenaan – miten se aina unohtuukin, vaikka joka kerta moussen (eli siis vuohenjuuston ja ranskankerman) jälkeen ajattelen, että tätä pitäisi syödä useammin.
(Tässä vaiheessa alkaa muuten käydä aika selväksi, että mun ruokabloggaajan ura tyssää myös tähän tyhjänjauhantaan. Viisi kappaletta tekstiä, eikä edelleenkään olla itse asiassa. Mutta onneksi nyt!)
PUNAJUURIPASTA & VUOHENJUUSTOMOUSSE
spagettia
500 g punajuurta
1 sipuli
6 valkosipulinkynttä (Alisa ohjeisti 3, mutta hei, ei valkosipulia koskaan voi olla liikaa!)
1dl maitoa
1dl turkkilaista jugurttia
voita ja öljyä paistamiseen
yrttejä maun mukaan, itse käytin basilikaa
ripaus sokeria (jos seurueessa on punajuurikriitikkoja, jättäisin sokerin kokonaan pois)
maun mukaan jauhettua muskottipähkinää
suolaa ja pippuria
150 g pehmeää vuohenjuustoa
1½ dl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua
Keitä punajuuret kuorineen (koosta riippuen 30-60min), kuori ja raasta hienoksi. Punajuurien keittyessä sekoita juusto, ranskankerma ja sitruunamehu keskenään ja anna moussen odotella jääkaapissa tarjoilua. Kuullota sipuli ja valkosipulit ja lisää punajuuriraaste pannulle. Lisää kuivat mausteet ja anna muhitella spagetin kiehumisen ajan. Sekoita lopulta spagetti, punajuuriraaste, hienonnetut yrtit ja jugurtti-maitoseos keskenään. Tarjoile heti moussen kanssa.
(Alisa oli käyttänyt pastassa kermaa, jota meiltä ei löytynyt. Totesin kuitenkin, että tuo jugurtti-maitoseos toimi omaan makuun paremmin, sillä jugurtin happamuus taittoi punajuurten makeutta mukavasti. Mutta makuasioitahan nämä on, kokeilemalla se yleensä selviää! Alisan blogissa myös muita muunnoksia pastasta, erityisesti fetan ystävien kannattaa kurkata sinnekin.)
Elsa/ Oi mutsi mutsi
Ai hitsi, näyttääpä hyvälle. Ja mä oon kaverisi kanssa samaa mieltä, että niitä lankkuja ja neilikoita raakalautapöydällä ei tarvitse mihinkään, tää teki just sen minkä ruokaohjeen pitikin: kiinnitti huomion ruokaan ja alkoi tekemään mieli kokata. + kiva kun ohjeen raaka-aineet löytyy Alepasta!
emminuorgam
Siis eiks oo fiksu kaveri mulla!
Oili / Ajatuksia Saksasta
Mä niin tiedän ton tunteen, kun miettii ettei voi kirjoitaa asiasta x kun kuvat ei näytä siltä kuin Kaikissa Muissa Blogeissa! Mulle tulee näitä kohtauksia aika ajoin, kun oon jo miettinyt jotain juttua ja sitten katson niitä kuvia Lightroomissa ja totean että äh, ei tämmöstä voi laittaa. Onhan se vähän hassua. Saatan päästä eroon tästä ongelmasta, tai sitten en.
Punajuuripasta on kyllä tosi hyvää! Tota vuohenjuustomoussea en ole vielä kokeillut, joten suuri kiitos tästä. Meillä onkin jo punajuuria kaapissa odottamassa, joten enää puuttuu se vuohenjuusto. Kauppalistalle!
satunnainen
Tykkään blogistasi juuri sellaisena kuin se on – ilman lankkuja ja rouheisia pähkinöitä 😉 Yksi pyyntö: Top100 ruokablogit -listauksesta kun klikkaa, tulee aina siihen samaan jääkaappipostaukseen. Voisiko sen vaihtaa niin, että pääsisi suoraan uusimpaan postaukseen tai ainakin pääsivulle?
Hyvää alkanutta vuotta, t. satunnainen mutta uskollinen lukija
emminuorgam
Kiitos!
Mun täytyy laittaa sinne viestiä, että mihin ne sieltä ohjaa. Kiva kun vinkkasit! 🙂
Maija
Hyvältä näyttää! Mä en oo syönyt vuosikausiin punajuurta, mutta alan vähitellen opetella jos pääsisin sen makuun. Valmistin jouluna ekaa kertaa punajuurta: paahdoin kuorineen uunissa, marinoin kuoritut lohkot ja laitoin tarjolle rucolan ja pehmeän vuohenjuuston kanssa. Yllättävän hyvää tuli! Ehkä mä vielä sytyn punajuurelle… 🙂
Nanna
Aamen! Joulun aikaan iski aivan sama someahdistus, teki mieli pitää lomaa instasta pyhien ajan kun meillä ei näyttänyt yhtään jouluiselta. (Ja en kestänyt enää yhtään täydellisesti koristeltua piparia.)
Ruoka ruokana ja sipulin kuoret bioskaan
Ps. Olen vähän katkera ihmisille, jotka voi herkutella punajuurella. Raskauspahoinvointi pilasi entisen herkkuni minulta totaalisesti, vieläkin haju kuvottaa.
emminuorgam
Voi paska. No mut aika yleensä auttaa, mullakin oli MÄDIN kanssa sama, luojan kiitos se meni ohi.
Nanna
Mut onneks se on vaan punajuuri. Eikä esim…. Aura-juusto. 😀
Viikonloppukokki
Ei mullakaan ole kukkalautasia. Teen ruokaa, joka syödään, kun se on valmista. Aina ei ole kaunista, mutta aina on hyvää tai ainakin syötävää. Tämän reseptin pistän muistiin kokeilua varten.
emminuorgam
Suosittelen! 🙂
sauvajyvänen
Voi miten kiva kirjoitus taas. Olin tuohon kuvaan asti että mahtavaa, ihanaa kun joku (muukin kuin minä) sanoo asian ääneen. Stailatut ja hienot kuvat on, no stailattuja ja hienoja, mutta usein myös joko tyhjiä tai ärsyttäviä. Jos blogin sisältö on jees, stailatut kuvatkin menevät, mutta silloin kun kaikki keskittyy kuvaan, en jaksa innostua. Myös TOP100-ruokablogit on paljastava, vähän aikaa sitten nopealla silmäyksellä kaikki kuvat olivat samaa turkoosinsinisen sävyä, ja nyt on taas uudet sävytykset. Yhdessä vaiheessa kaikilla oli samaa revittyä leivinpaperia (kamoon, syöttekö paperilta?), nyt on kastikkeet pitkin pöytiä, eikun niitä lautoja ja peltejä jne.
Mutta joo, sitten tuli tuo kuva, mikä on siis ihan mielettömän nätti kuva punajuuripastasta, juuri sellainen että just tätä mä haluan tehdä/syödä. Vähän vei nätti ja houkutteleva ruokakuva pohjaa tuosta valitukisesta, hih (vähän sama kuin KaikkiÄitiniNanna valitti kuinka on ei jaksa järjestää lasten synttäreitä ja eka kuva oli euronjuustoista (jes), mutta sitten sitä seurasikin jalissynttäriä ja isoa sukujuhlaa ja kaikkea herkullista). Juuri tuollaisia siis minusta ne perhaat ruokakuvat ovat, mikään ei ärsytä, mutta kaikki on niin hienoa että vesi herahtaa kielelle.
T. sellainen ei-oikea ruokabloggaaja joka bloggaa elettyä elämää siinä sivussa eikä elä siinä sivussa bloggaamista varten
Eeva / Oh, wie nordisch!
No niin, arki-punajuurta pöytään! Kiitos reseptistä, mene kokeiluun tällä viikolla.
Ja juu, lankkuja sun muita rouheita ei aina tarvita. Minäkin yritän mennä mieluummin lämpimällä ruualla ja huonolla kuvalla kun toisinpäin. Välillä jopa iskee semmoinen tunne, etten haluakkaan ottaa hyvää kuvaa, kun vähän aikaa aikaisemmin on katsonut somesta liian paljon hienoja stailattuja kuvia. Niin, ja se sana ”stailaus”, sekin nousee korvista, kun kaikkien pitää stailata kaikkea, stailattu ruoka, stailattu koti, stailattu lapsi jne. Tai sitten sana ”kuratoitu/kuratointi”. Edelleen etsin sitä ”mun” tietä ottaa mun näköisiä uvia, mutta kyllä tämä tästä.
savusuolaa, Janica
Mä mietin joskus, että olen ihan paska bloggaaja, kun oma käsitykseni hyvästä (ruoka)kuvasta on se, että kuva ei ole ylivalottunut tai ihan pimeä, se ei ole tärähtänyt ja katsoja näkee oitis, mitä kuva esittää. Teen itse kuviin sen tyylistä stailausta, että pyyhin pahimmat kastikeroiskeet pois, mietin vähän valoa ja kuvakulmaa jne. Mutta ihan noilla samoilla valkoisilla Teemoilla mennään. En jaksa pahemmin liinoja ja jyviä asetella, koska haluan syödä ruokani lämpimänä ja elää normaalia elämää – vaikka se ei varmaan kauhean seksikästä, raflaavaa ja esteettistä olekaan.
Mutta hyviähän sun kuvat ovat aina, niistä on turha angstata. 🙂