Tänään oli tarkoitus postata hyväntuulinen kirjoitus Jack The Roosterista, jossa käytiin eilen syömässä. Lasten kanssa syömässä, siis. Jatkoa siihen Lasten kanssa ravintolassa -juttusarjaan, josta tällä hetkellä löytyy muutama kirjoitus ja joita on tulossa, kunhan saan vaan ajatukseni jäsenneltyä ja kuvat käsitelty.
Mutta sitten törmäsin Facebookissa vauva-lehden keskusteluun. Se ei ole uutinen, pääsääntöisesti viihdyttävin sisältö mitä somessa on, löytyy vauvafoorumeilta. Uutinen taitaa tässä tilanteessa olla se, että pitkästä aikaa vedin vaaleanpunaisen talopaketti-omakotitalon kokoisen herneenpalon nenään tuosta keskustelusta.
En ole ihan varma, että mistä nyt aloittaisin. Siitä, että ainoa normaali lapsuusmuisto on makaronilaatikko? Vai siitä, että RAX tai McDonalds ovat jonkun mielestä parhaita ravintoloita pienille lapsille. Tai siitä, ettei vauvaa voi viedä ravintolaan, koska hän ei syö siellä mitään – ja miten niin ei syö?
Tämä kyseinen Vauvan keskustelu koskee siis Hannan sopan Hannaa ja viime perjantaista yritystä syödä myöhäinen lounas ravintola Pennyssä. He eivät kuitenkaan päässeet ravintolaan sisälle, josta Hanna sitten kirjoitti faceen lyhyen jutun ja kertoi, ettei aio käydä ravintolassa enää ilman lapsiakaan. En tiedä jutun taustoja – ilmeisesti Pennyyn eivät ole lapset tervetulleita – eikä se oikeastaan ole tässä oleellistakaan. Ravintolalla on oikeus valita asiakkaansa ja asiakkaalla ravintolansa. Oleellista on musta se, millaiseksi tuo keskustelu Vauvassa kehittyi.
Sen lisäksi, että keskustelijat kävivät toistensa hiuksiin kiinni, oli ylivoimaisesti suosituin se näkemys, jonka mukaan pienten vauvojen kanssa kuuluisi pysyä kotona. Lasten ei haluta näkyvän, kuuluvan tai olevan. Minun ravintolani, minun iltani, minun yhteiskuntani.
Näemme vihollisia joka paikassa. Näemme vihollisia naapurissa, ravintolassa, netissä ja vastaanottokeskuksessa. Jokainen, joka poikkeaa minusta, on potentiaalinen vihollinen. Viholliset pitää eliminoida. On ok huutaa toiselle netissä idioottia, kaivella tuntemattomien verotustietoja ja vihjailla kaikkea ihan sekopäistä vain siksi, että elintavat, elinympäristö tai elämäntyyli eroaa omasta.
Olen jo useampaan otteeseen kirjoittanut lapsista ja ravintoloista, enkä aio enää noita juttuja tässä toistaa. Sen kuitenkin sanon, että kaikki, jotka nauttivat hyvästä ruuasta, osaavat kehitystasoonsa nähden kohtuulliset pöytätavat ja muistavat sanoa kiitos ja ole hyvä, ovat tervetulleita julkisille paikoille. Myös polttariporukat, kovaäänisesti ruuansulatuksestaan puhuvat mummot, pelkkiä ranskalaisia syövät ja lonkeroa juovat aikuiset ja maissinaksua imeskelevät taaperot. Kaikki erilaisia, kaikki yhdenvertaisia. Sitäpaitsi, noilla taaperoilla on vielä jotain toivoa, toisin kuin kaikilla muilla edellämainituilla.
Ihan oikeasti ihmiset, nyt järki käteen ja jäitä hattuun.
Seuraavaksi varmaan kissavideot koetaan oman yhteiskuntarauhan suurimpana horjuttajana.
Anna
Juuri näin, hyvä Emmi! Järjetöntä miksi lapsia ei mukama saisi viedä ravintolaan, jos he käyttäytyvät ja ovat nätisti. Ja mitä jos he nyt muutaman itkun purkauksen päästävätkin? Eikö se ole ihan sama kuin juurikin aikuisporukka huutaisi kännissä kuin mitkäkin. Mutta aina täytyy löytää jotain mistä valittaa tässä yhteiskunnassa ja juuri tuo vauvan keskustelupalsta on siihen oiva osoite 😀
Alma
Minua turhauttaa, kun julkisilla paikoilla tuntuu siltä, että pitää hyssytellä lasta tai stressata siitä, jos se vetää kilarit bussissa. Sitten pitää yrittää kaiken maailman kyseenalaisia tyynnyttelykeinoja ja luistaa omista periaatteista, jotta lapsi vaan olisi hiljaa, eikä kukaan alkaisi valittaa. Toki mielestäni muita tulee pyrkiä huomioimaan sen verran, että jos lapsi esim. Junassa tai siellä ravintolassa saa sen itkupotkuraivarin, joka kestää 10-20 min, niin yritän mennä vähän syrjempään tyynnyttelemään lasta. Mutta yleensä se taaperon aiheuttama ”häiriö” on varmaan enemmänkin sitä, että toinen pyörii tuolissa, pölöttää kuuluvalla äänellä tai alkaa yhtäkkiä laulamaan. Eli on hyvällä tuulella, mutta ei ymmärrä hissutella suomalaisittain. Jos sitä ei kestä on ehkä hyvä vaan, että jää kotiin syömään. Raxissa ja mäkkärissä lapsi ei opi kyllä mitään ravintolakulttuuria!
Helena
Kiitos Emmi erinomaisesta kirjoituksesta! Minun on tosi vaikea käsittää näkemystä, että jotkin julkiset tilat pitäisi muiden ihmisten viihtyvyyden vuoksi sulkea lapsilta. Kukaan ei varmaan kehtaisia vaatia vaikka kehitysvammaisvapaita ravaintoloita. Mutta jostain syystä on (muka) ihan ok ilmoittaa lasten olevan sellainen väestönosa, jota ei lähelleen halua. Miedän perheemme lopetti erään suuren valmismatkayhtiön käytön, kun se rupesi myymään lennoilleen paikkoja, joiden luvataan olevan kaukana lapsista (samaan aikaan kyllä mainostavat perhematkoja). Miten ihmeessä voi olla ok ja muka poliittisesti ihan korrektia sanoa joidenkin ihmisten olevan sellaisia, että heitä ei lähelleen halua ja että he häiritsevät MINUA? Ei sellaista saa sanoa vammaisista, minkään etnisen taustan omaavista ihmisistä eikä ylipäätään kenestäkään. Miksi lapset muka olisivat poikkeus tähän?
Naiades
Mä tykkään miten ton yhden kommentin perusteella se maailman suurin vihollinen on korkeakoulutettu, feministi, 30-vuotias naimaton nainen.
Hyvää Naistenpäivää vaan kaikille.
rosanna
Kiinnitin huomiota samaan, mistä tuollaisen ihmishirviön oikein keksikään kuvailla? 🙁
Johanna
Meidän suomalaisten pitäisi matkustaa opintomatkalle Pariisiin lasten kanssa. Mennä sellaiseen tavalliseen paikalliseen ravintolaan, jossa hädin tuskin mahtuu liikkumaan ja jossa silti kaikki ovat sulassa sovussa – myös lapset.
Aikuiset ottavat todennäköisesti ruoan kanssa viiniä, eikä kukaan katso pahalla silmällä, koska viini on ruokajuoma. Puheensorina on niin kovaa ja tasaista, että kenenkään ei tarvitse kuiskailla, vaan voi puhua aivan normaalilla äänellä. Siinä paketissa eivät lasten kiljumiset herätä minkäänlaista reaktiota, paitsi lapsi ehkä saa lisää ruokaa, joka harvemmin on nakkeja tai lihapullia ja ravintolassa ei todellakaan ole leikkinurkkaa.
Jos ravintola ilmoittaa, etteivät lapset ole tervetulleita, niin minä äänestän jaloillani. Onko sellainen nykyaikana oikeasti mahdollista?
Örmy
Ei se nyt voi olla mahdotonta olla loukkaantumatta taas tästäkin asiasta ja valita lasten kanssa heille sopiva ravintola. Ensin tietysti pitäisi pystyä ymmärtämään ettei se oma tosi suloinen vesseli ole sitä välttämättä muiden mielestä. Minulle nuo eivät ainakaan tuota vaikeuksia.
Helena
Ihan kokeeksi tein tästä viestistä version, jossa lapset on korvattu muilla vähemmistöillä:
”Ei se nyt voi olla mahdotonta olla loukkaantumatta taas tästäkin asiasta ja valita romanien kanssa heille sopiva ravintola. Ensin tietysti pitäisi pystyä ymmärtämään ettei se oma tosi kiva romanikaveri ole sitä välttämättä muiden mielestä. Minulle nuo eivät ainakaan tuota vaikeuksia.”
”Ei se nyt voi olla mahdotonta olla loukkaantumatta taas tästäkin asiasta ja valita kuulovammaisen kanssa heille sopiva ravintola. Ensin tietysti pitäisi pystyä ymmärtämään ettei viittomakielen puhuminen ole ole välttämättä kivaa muiden mielestä. Minulle nuo eivät ainakaan tuota vaikeuksia.”
”Ei se nyt voi olla mahdotonta olla loukkaantumatta taas tästäkin asiasta ja valita kehitysvammaisen kanssa heille sopiva ravintola. Ensin tietysti pitäisi pystyä ymmärtämään ettei se oma tosi suloinen kehitysvammainen ole sitä välttämättä muiden mielestä. Minulle nuo eivät ainakaan tuota vaikeuksia.”
Kuulostaako pahalta? Niinpä, ja lapsetkin kuitenkin on ihan oikeita ihmisiä.
Örmy
Toki ovat ihmisiä ja itse pidän omistani todella paljon. Tiedostan silti että on paikkoja joissa ne pikku vesselit aiheuttavat muille harmia ihan luontaisella käytttäytymisellään. Se on ihan normaalia huomioon ottamista, ettei vie huutavia lapsia esimerkiksi taidegalleriaan tai rauhallisen tunnelman omaavaan ravintolaan.
Koo
Tästä keskustelusta huomasin että olen lapseton, sillä siinä, missä muut kauhistelevat näitä lapsenvihaajia, kammotti itseäni eniten julkisesti isovanhemmastaan tuohon sävyyn puhuva anonyymi….
Mutta joo. buu tälle tilanteelle, vaikka itseä ärsyttää itkevät ja huonosti käyttäytyvät lapset ja näitten vanhemmat, ei mieleeni ikipäivänä tulisi kieltää perheeltä sosiaalista elämää, sillä siinä missä itkupotkuraivarit ovat kamalinta ever, on lapsen (vieraankin) nauru kyllä omatkin suupielet nostatattava.
Ja tuntuu että näinä aikoina joka tarinalla on kolme puolta, tässä tapauksessa H:n näkökulma, ravintolan näkökulma ja sosiaalisen median täydellinen ja takuuvarma tieto että miten tämä tilanne oikeasti meni..
Nica
Mitä ihmeen sosiaalifoobikkoja ravintoloissa liikkuu? Aikuisten keskustelu ja nauru, lasten äänet sun muut äänet kuuluvat yhteiskunnalliseen elämäämme. Jos jota kuta noin pahasti häiritsee, niin kukaanhan ei estä muuttamasta maalle keskelle ei mitään ja lakata käymästä yleisillä paikoilla. Niin eipähän tule ainakaan häirityksi.