Yrittäjyys for dummies

Yhteistyössä Elo / Blogirinki Media

Olin muutama päivä sitten tilaisuudessa, jossa keskusteltiin ammatillisista tavoitteista, urasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Siinä muiden kertomuksia kuunnellessa asetin itselleni tavoitteita viiden vuoden päähän. Missä olisin, mitä tekisin ja ennen kaikkea miten tekisin? Olisinko palkollisena jossain (hah, tuo se vasta olisikin tavoite näinä aikoina) vai työllistäisinkö itseni edelleen itse. Ehdin tehdä mielessäni nopean SWOT-analyysin: taloudellinen turva, jatkuvuus, vapaus, valinnat, vastuu. Kun tuli minun vuoroni avata suuni, kuulin sanovani: ”Tavoitteenani on työllistää itseni myös viiden vuoden päästä ja tehdä liiketoiminnastani kannattavaa.”

Jos olisin ollut vastaavassa tilanteessa kolmea kuukautta – tai jopa kuukautta aiemmin – olisi vastaus ollut todennäköisesti aivan toisenlainen. Viime vuosi ei ollut näin aloittelevan yrittäjän näkökulmasta erityisen hedelmällinen ja ilman alkuvuoden onnistumiskokemuksia olisi yrittäjyyteni todennäköisesti jo päättynyt. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja kertarysäyksellä työtilanteeni kääntyi enemmän kuin positiiviseksi. Ehkä jopa ajoittain vähän hurjaksi, mutta onpahan ainakin vastapainoa viime vuoden tekemättömyydelle.

Vaikka edellinen vuosi ei ollut omalla kohdallani mitään varsinaista yrittämisen ilotulitusta, opin kuitenkin vuoden aikana ihan hurjan paljon siitä, mitä oman toiminimen perustaminen vaatii – mutta myös toisaalta mitä siitä saa. Kun Työeläkevakuutusyhtiö Elo sitten haastoi pohtimaan yrittäjyyttä ja omia yrittämiseen liittyviä unelmia, ajattelin jakaa nuo kokemukset myös teidän kanssa. Valitettavan moni yrittämiseen liittyvä ohje tai neuvo löytyy joko TE-keskuksen tai Yrittäjien sivuilta ja ne lähtevät siitä oletuksesta, että yrittäjä tietää mitä tekee. Totuus on kuitenkin se, että varsin moni tuntemistani yrittäjistä – toiminimiyrittäjistä eli yksityisistä elinkeinoharjoittajista varsinkin – on ajatutunut oman yrityksen perustamiseen vahingossa, eikä asioista ole tullut otettua selvää ihan niin syvällisesti kuin ehkä kannattaisi. Ja vaikka olisikin, niin kertaus on opintojen äiti!

1. Osaatko itse tai haluatko opetella, vai ulkoistatko kaiken?

Erityisesti omalla alallani yrittäminen tai itsensä työllistäminen on ehkä ennemminkin pakko kuin valinta, mutta sitäkin voi toteuttaa monella eri tavalla. Keskeisintä on ehkä miettiä, että perustaako oman toiminimen vai liittyykö osuuskuntatyyppisen laskutuspalvelun asiakkaaksi. Itse olen ollut kumpaakin, ja kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Laskutuspalvelua käyttäessä (esimerkiksi Ukko tai Odeal) ei tarvitse itse tietää mitä tekee: laskutuspalvelu hoitaa itsensä työllistäjän puolesta vakuutukset, sosiaaliturvan, eläkkeet ja muut pakolliset kulut. Toiminimiyrittäjä taas tekee nämä itse – ja oikeastaan se onkin syy sille, että pyöritän mieluummin yritystoimintaani itse. Mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin haluan olla kartalla omasta taloudellisesta tilanteestani ja olla oman tekemiseni herra.

2. Hyvä kirjanpitäjä ei ole sama asia kuin halpa kirjanpitäjä

Tähän itseasiassa edellinenkin kohta liittyy. Meidän perheessä on kantapään kautta opeteltu, mitä tarkoittaa sanonta hyvää ei saa halvalla ja tuosta maksetaan tälläkin hetkellä aika kovia oppirahoja. Sen vuoksi haluan tälläkin hetkellä tietää ja ymmärtää omia rahavirtojani, ottaa selvää mahdollisista vähennyksistä ja pysyä edes jollain tasolla mukana siinä, mitä tapahtuu.

Hyvä kirjanpitäjä on sellainen, joka antaa ohjeita, neuvoo ja tekee jo ennen kuin osaat edes pyytää. Olen opetellut itse kirjanpidon tekemisen erään ystäväni avustuksella, eikä se ole niin vaikeaa, kuin miltä se kuulostaa. Liiketoimintani on tosin vielä aika pientä ja helposti hallittavissa olevaa ja olenkin päättänyt, että heti kun se alkaa mennä yli hilseen, hankin ammattilaisen avukseni. Siinäpä oikeastaan tuli myös se toinen syy sille, että teen mieluummin itse: kirjanpito, laskutus ja tositteiden järjestäminen ja kirjaaminen on yllättävän kallista silloin, kun sitä tekee joku muu. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot, tapasi isomummukin sanoa.

3. Ota selvää YEL-vakuutuksesta

Vuoden mittaisen yrittäjäurani aikana olen ehtinyt itseasiassa jo ottaa YEL-vakuutuksen, perua sen ja ottaa vakuutuksen uudelleen. Yrittäjän eläkevakuutus eli YEL on pakollinen vakuutus silloin kun yrityksen toiminta kestää yli 4 kk ja yrittäjätulo ylittää 7 557,18 euroa vuodessa. YEL määräytyy arvioidun työtulon mukaan ja sen arvioinnin tekee yrittäjä itse. Minimivakuutusta maksetaan siis tuon 7 557,18 euron mukaan (noin 100 euroa kuussa), mutta esimerkiksi Kelan työttömyyspäivärahaa tai työttömyyskassan ansiosidonnaista saa vasta silloin, kun on ilmoittanut työtulokseen 15 114,37 euroa vuodessa. YEL-työtulon mukaan määräytyy moni muukin etuus – esimerkiksi vanhempainpäivärahat lasketaan sen perusteella. Jos siis vaikkapa vanhempainvapaa siintää haaveissa, kannattaa työtuloa nostaa ihan reilusti, minimi-YEL:illä ei kovin kummoisia rahoja saa tai edes eläkkeitä kerry. Elon sivuilla olevilla laskureilla (klik) voi helposti tsekata, että millaisen työtulon mukaan YELiä kannattaa maksaa. YEL kannattaa muuten ottaa vasta siinä vaiheessa, kun yritystoiminta on kestänyt sen 4kk, niin säästää muutamat vakuutusmaksut. Ellei sitten laskuta myös kuntia tai muuta julkishallintoa: olenpa tässä kantapään kautta oppinut myös sen, että kunnat pidättävät laskusta 17% KuEL-eläkemaksua, jos yrittäjällä ei ole YELiä, eli kuntien kanssa pelatessa kannattaa YEL ottaa mahdollisimman pian!

4. ALV-velvollisuuskin voi tulla takautuvasti

Tämä ALV-homma on itselleni ollut jotenkin kaikista hankalimmin ymmärrettävissä. Pähkinänkuoressa se kuitenkin tarkoittaa sitä, että mikäli yrityksen liikevaihto ylittää 10 000 euroa tilikaudessa, on kaikesta tilikauden aikana tehdystä myynnistä toimitettava arvonlisävero. Itsehän erosin ALV-rekisteristä vuodenvaihteessa, kun ajattelin, ettei liiketoimintani tule tänä vuonna koskaan ylittämään 10 000 euroa – virhe. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli, että tajusin jo nyt alkuvuodesta liikevaihdon ylittävän tuon kymppitonnin rajan ja tein tarvittavat ilmoitukset jo nyt, kun en ollut ehtinyt laskuttaa kovin suuria summia. Mikäli olisin vasta parin kuukauden päästä kymppitonnin liikevaihdon täyttyessä huomannut ylityksen ja ilmoittautunut rekisteriin silloin, olisi minulle jäänyt maksettavaksi aika suuret määrät ALVia ilman, että olen koskaan laskuttanut summaa keneltäkään. Käytännössä olisin siis ottanut vaikkapa jokaisesta 150 euron laskusta 30 euroa takkiin tai vaihtoehtoisesti voinut yrittää sopia kaikkien laskuttamieni tahojen kanssa, että he maksavatkin aiemmin sovittujen summien lisäksi minulle ALVit vielä erikseen. Summa summarum: ALV-velvollisuus on siis tilikausikohtaista, eikä logiikka ole sama kuin vaikkapa YELissä.

5. Hinnoittele oikein

Tämä on meillä suomalaisilla aina se kaikista vaikein asia: puhua rahasta. Tiedän itsekin myyneeni omia palveluitani eteenpäin ihan liian halvalla. Yritän kuitenkin koko ajan opetella sovittamaan tarjouksiani alan yleisiin käytäntöihin sopivaksi ja lopettaa oman osaamisen vähättelemisen. Tässä myös muut pienyrittäjät ovat aika keskeisessä asemassa ja kannattaa hankkiutua itsensä kaltaiseen seuraan. Me Blogiringin yrittäjäbloggaajat esimerkiksi puhumme aina välillä rahasta tai kysymme vinkkejä työn hinnoitteluun – verkoistoissa on ihan valtavasti voimaa, hyödynnä se voima!

6. Tee sitä mitä rakastat ja ole ylpeä siitä

Minä voin ihan vilpittömästi sanoa rakastavani sitä, mitä teen juuri tällä hetkellä. Yrittäminen mahdollistaa minulle ketterän ja joustavan työelämän, jossa voin tehdä juuri niitä projekteja, jotka minua kiinnostavat ja joiden tekeminen tuntuu mielekkäältä. Kirjoitin jo viime keväänä ajatuksiani yrittäjäksi ryhtymisestä (klik), eivätkä nuo unelmat ja toiveet ole muuksi muuttuneet. Yrittäjänä on jotenkin ihan eri tavalla tarpeellinen, tuntee olonsa tärkeäksi ja uskoo siihen, että tuo tyyppi tekee mun kanssa töitä mun ammattitaidon vuoksi, ei vanhasta tottumuksesta.

Koska se ihminen olen minä. Se, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa, joka suunnittelee ja ideoi kaikkea mahdollista ja mahdotonta, tapaa ihmisiä, nauttii keskusteluista ja jolta itsevarmasti kysytään: ”Well, Emmi, would you like to take over the United States with us?”. Ja johon voi vastata kyllä! Kyllä kyllä kyllä kyllä! Mä haluan valloittaa koko maailman!

Tuo ihminen olen edelleen minä. On kertakaikkisen ihanaa, että vihdoinkin se ihminen on päässyt ulos kuorestaan ja uskaltanut sanoa, että minä osaan ja minä voin.

PS. Muiden Blogiringin yrittäjäbloggaajien ajatuksia aiheesta täällä (klik), kannattaa käydä katsomassa – tämä on yksi ringin kiinnostavimmista sisältökampanjoista!

Yhteistyössä Työeläkevakuutusyhtiö Elo ja Blogirinki Media