Mitä (ruoka)bloggaaja oikeasti syö?

Istuin muutama viikko sitten ystäväni keittiössä valittamassa, kuinka jälleen kerran joku oli kuvitellut mun syövän vain ruokaa, joka vedetään Instagram-filtterin läpi ja koristellaan tuoreilla yrteillä. Aikansa jaanaustani kuunneltuani ystäväni ehdotti, että mitäs jos postaisit joskus kuvia myös niistä ruuista, joita ei ole stailattu ja kiikutettu ikkunan eteen kuvaa varten. Mikä vallankumouksellinen ajatus! Julkaista nyt kuvia juustovoileivistä, joita kaikki muutkin syövät! Itsellä se todellisuudentaju tuppaa hämärtymään ja sitä pitää itsestäänselvänä, etteivät ne viime viikolla Instagramissa julkaistut 3 ruokakuvaa ole koko totuus. Toisaalta sitä sitten taas itsekin on eniten kiinnostunut juuri niistä jutuista, joita ei ole siloteltu ja käsitelty, vaan jossa paljastuu koko karmea totuus.

Tästä ajatuksesta intouneena kuvasin viime viikolla lähes kaiken mitä söin ja leväytänkin nyt blogiin jokaisen tärähtäneet kännykkäkuvan viidestä identtisestä aamiaisesta. Normaalitilanteessa en olisi ottanut suurinta osaa näistä kuvista. Oikeastaan lähes kaikki kuvat – ellei ravintoloita lasketa – olisivat jääneet ottamatta. Viikko oli melko tavallinen, vähän reissaamista, paljon töitä, yllättävän paljon ravintolaruokaa ja muutama kokkailukin. Ihannetilanteessa tekisin paljon enemmän ruokaa kotona, mutta nyt, kun mieskin oli viime viikolla reissussa, ei siihen vaan jostain syystä riittänyt paria päivää enempää aikaa. Mutta tässäpä se nyt sitten on, vastaus kysymykseen ”Mitä ruokabloggaaja oikeasti syö?”

Maanantai

Maanantai oli Helsinki-päivä, kuten tänä keväänä lähes jokainen muukin maanantai. Lähdin aamulla kahdeksan junalla Helsinkiin ja söin aamiaista junassa. Tajusin vasta nyt snäpänneeni osan viikon aterioista ja unohtaneeni autuaasti tallentaa nuo snäpit, mutta Instagramista löytyy kuva tuosta tavallisesta juna-aamiaisesta parin viikon takaa. Todellisuudessa sämpylä ei ole niin herkullinen kuin mitä kuva antaa ymmärtää, mutta se menettelee. Päivä alkoi puoli kymmenen aamukahvipalaverilla Kampin Espresso Housessa, jossa join jättikahvin ja törkykalliin energiajuoman. Edellisviikonlopun gaalailu painoi silmää niin paljon, että oli pakko tilata tuollainen vitaminoitu superjuoma ja yrittää sillä päästä vähän hereille. En ole ihan varma kumpi auttoi enemmän – juoma vai säkenöivä seura – mutta yhdeltätoista lähdin vähän reippaampana PING-tiimipalaveriin Lauttasaareen.

Tiimipalaverissa kilistelimme kuohuviinillä sen kunniaksi, että PING Helsingin ohjelma valmistui, tiimin Sanna voitti tanssiporukkansa SM-kultaa ja minä tulin gaalassa toiseksi. Itse en kyllä saanut koko lasillista alas, mutta ainakin yritys hyvä kymmenen.. Lounasaikaan nappasin toimiston yhteydessä olevasta kahvilasta ruisleivän – kahvila tarjoilee gluteenitonta ja vegaanista raakaruokaa ja muutaman viikon jälkeen tulin siihen tulokseen, että säästelen nälkääni johonkin keskustan ravintoloista. Kontekstissaan ruoka on varmasti oikein hyvää, mutta minä en jaksa sitä syömällä olla liikkeessä koko päivää – sitäpaitsi kevyessä darrassa ihminen kaipasi ennemmin suolaa ja rasvaa kuin ituja.

PING-palaveri päättyi puoli viisi jonka jälkeen hyppäsin bussiin ja kohti Pasilaa, jossa alkoi puoli kuudelta koulupäivä. Matkalla nappasin Kampin Tortilla Housesta täydellisen krapularuuan: kolme pehmeää tacoa runsaalla korianterilla ja limellä. Tuo tacoannos oli yksi niistä neljästä, joka päätyi myös Instagramiin. Vasemmalla on kuva ilman käsittelyä ja oikealla versio, jollaisena se päätyi Instaan. Illan viimeinen sapuska oli yhdeltätoista, kun olin vihdoin kotona: muun perheen illalliselta jääneitä lohkoperunoita, jääkaapin perukoilta kaivettua chorizoa, jugurttikastiketta ja Poppamiehen Lemon Hot saucea (saatu blogin kautta).

Tiistai

Tiistai alkoi tavallistakin tavallisemmin kaurapuikuloilla ja kahvikupillisella. En koskaan arkena jaksa kikkailla aamiasten kanssa, eikä meillä oikeastaan koskaan muuta aamiaistarviketta olekaan. Jostain syystä en ole jaksanut innostua mistään tuorepuuroista tai smoothieista, vaan syön aamiaiseksi varmaan vuodessa 350 kertaa kaksi leipää juustolla ja salaatilla. Tiistaille olin sopinut lounastreffit Pikkubistro Kattilaan, jossa deittikumppani tarjosi mulle sesonkiin hyvin sopivan parsapiirakan vihreällä salaatilla.

Iltapäivällä en syönyt mitään, kun lapset olivat tarhassa ja siskoni haki heidät sieltä. Sisko myös hoiteli lasten iltaruuan, joten oma illalliseni oli eräässä somekoulutuksessa tarjoiltu kinkkupiirakka ja kahvi. Koulutuksen jälkeen olin kotona puoli kymmenen aikaan, eikä kokkaaminen huvittanut yhtään. Kouluttaminen on ihan superihanaa, mutta myös todella intensiivistä, eikä noiden kolmituntisten jälkeen pysty enää tekemään mitään muuta. Myöhäinen dinneri oli siis sama kuin edellisenä iltana: jäljelle jääneet, lohkoperunat ja soosit.

Keskiviikko

Keskiviikkona söin, yllätyyyyyys, leipää aamiaiseksi. Aamupäivällä lähdin kohti Vesilahden Laukon Kartanoa, joka aukeaa tänä kesänä kulttuuri-, ruoka- ja taidekartanona isolle yleisölle. Kartano viettää 600-juhlavuottaan ja olin ihan mykistynyt paikan historiasta, miljööstä ja ruuasta. Blogiin on vielä tulossa juttua kartanosta enemmänkin, mutta suosittelen kyllä jo nyt laittamaan korvan taakse Laukon Kartanon ihan ehdottomaksi kesäretkikohteeksi. Kartanossa meille tarjottiin ensin kolmen ruokalajin buffetlounas (yksi parhaista koskaan syömistäni) ja iltapäivällä vielä leivoskahvit.

Buffetpöydän alkuruuat, jotka päätyivät myös Instaan. Jälleen vasemmalla käsittelemätön kuva ja oikealla julkaistu Instakuva. Ruoka oli todella herkullista, erityisesti korvasienivinegretti ja paahdetut oliivit tekivät vaikutuksen.

Buffetpöydän ja iltapäiväkahvien herkut veivät kyllä kokonaisuudessa kielen mennessään. Nämäkin kuvat näette vielä myöhemmin käsiteltyinä – ette usko miten paljon huvittaa julkaista niitä tälläisenään!

Velilahdelta kotiuduttuani otin suunnan kohti Ilvestä ja Nainen ja Raha -tilaisuutta. Siskoni hoiti jälleen lasteni ruokkimisen, joten en syönyt aamiaisen lisäksi muuta kotona. Nainen ja Raha -tilaisuudessa tarjoiltiin myös kuohuviiniä ja täytettyjä croissantteja, joilla sitten korvasinkin sen päivän illallisen.

Torstai

Torstaina pidin yllättäen vapaapäivän. Koko alkuviikko oli ollut niin hektinen, että kapasiteetti ei enää riittänyt töiden tekemiselle ja lähdin aamiaisen jälkeen lasten kanssa puistoon. Päädyimme lounaalle lasten ryhmikseen, jossa on aina kaikille naapuruston lapsille ja aikuisille avoimet ovet. Viimeksi tänään aamulla mietin, että meillä on käynyt kyllä ihan megahyvä tuuri tuon hoitopaikan suhteen – en voisi kuvitella parempia, rakastavampia ja fiksumpia hoitajia meidän lapsille. Tänään ryhmiksen ohjelmassa oli hyönteispuutarhojen rakentelua ja lähipuiston kukkien tutkimista – vappuna hoitajat järjestivät naapureille vappujuhlat sirkuksineen ja lätynpaistoineen. Tiedättekö sellaisia herttaisia naapurintätejä, joita Astrid Lindgerin kirjoissa on? No ne ovat juuri meidän lasten hoitotädit! Torstaina oli lounaaksi kanaa ja riisiä, joka sattuu olemaan meidänkin lasten ykköslemppariruokaa. Tarhassa siis, kotonahan mikään ruoka ei koskaan ole kummastakaan hyvää.

Illallinen jäikin sitten taas kuvaamatta, mutta kävimme siskoni ja lasten kanssa illalla Ikeassa shoppailemassa parvekkeelle kesäilmettä ja söimme samalla Ikean legendaariset lihapullat. Tiesittekö muuten, että lapset syövät aina torstaisin Ikeassa ilmaiseksi? Nyt minun, siskoni, tämän tyttöystävän ja lasten ruuat juomineen maksoivat 14€ – varsin kohtuullinen summa viiden ihmisen ruokkimisesta!

Illalla napostelin telkkarin ääressä nachoja ja salsaa, mikähän siinä onkin, ettei realityohjelmia vaan kertakaikkiaan pysty katsomaan ilman että syö jotain superepäterveellistä samalla?

Perjantai

Perjantaina jatkoin töitä ja kävin päivällä palaverin jälkeen torilla ja kauppahallissa ostoksilla. Aloitin myös torilounaskauden, kun törmäsin Laukontorilla uuteen vietnamilaisia banh mi -leipiä tarjoilevaan Grub – Global Street Food -kärryn. Otin banh min kanalla ja leipä oli kyllä varsin mainio. Palvelusta huomasi, että kärry oli ollut toiminnassa vasta muutaman päivän, eikä henkilökunta oikein tiennyt, kuka olisi rahastanut ja kuka kokannut. Kunhan toimintatavat siitä vielä vähän hioutuvat, eikä odotusaika veny liian pitkäksi, on Grub varmasti yksi kaupungin parhaista ruokakärryistä!

Kauppahallista kävin ostamassa makkaroita vappupäivän ruuaksi ja heräteostoksena nappasin Nygreniltä myös jättiravunpyrstöjä ja turskan seläkettä. Nygreniltä saa kalan lisäksi aina myös reseptin, joten nytkin keräsin vielä puuttuvia raaka-aineita Sokoksen Herkusta. Kala oli tarkoitus laittaa uunissa, kuorruttaa se tuoreella leivällä ja yrttiseoksella, mutta jotenkin se kokkaaminen lähti multa ihan käsistä ja valmistin myös risotot ja tomaatit ja kuorruttelin kaloja ties millä. Lopputuloksen osa varmaan lukikin jo Facebookista – ei mennyt ihan kuin Strömsössä, ei. Lopputulos oli kuitenkin herkullinen ja ruuan resepti on tulossa myös blogiin, jahka alkujärkytyksestä toivun!

Lauantai

Lauantaina oli vappuaatto ja lähdin heti aamusta ostoksille Einon kanssa. Meidän oli tarkoitus käydä hakemassa Marin Konditoriasta tuoreita munkkeja, mutta sepä ei ollutkaan lauantaina auki. Lopulta päädyimme ihan tavallisiin markettimunkkeihin – mistä Tampereelta saa vappuisin kotitekoisia munkkeja, kysynpä vain? Ostimme myös tuoreita sämpylöitä ja valkohomejuustoa, ja herkuttelimme vappuaamun kunniaksi valkoisilla viljoilla ja sokerilla. Niin ihanan syntistä!

Muut päivän ruuatkin jäivät sitten kuvaamatta. En nyt sen kummemmin lähde erittelemään syitä, mutta voitte laskea yhteen vähät yöunet, työstressin, juhlapyhäahdistujan, pilalle menneen perunasalaatin ja kiukuttelevat lapset, niin tajuatte ehkä miksi. Kunhan olin saanut tarpeeksi itkupotkuraivottua keskusteltua kypsästi vappuodotuksistani mieheni kanssa, niin lähdin käymään ystävieni kanssa kaupungilla kuohuvalla ja kaljalla. Jaettiin Amarillossa fingerfood-platteri ja juotiin Coronaa, jonka jälkeen päädyttiin Tampereellekin avattuun Majavabaariin. Siellä ei jostain syystä tarjoiltu kuohuviiniä, joten loppuillan Karjalatuopeista ei tullut otettua kuvia..

Sunnuntai

Aamu alkoi taas ruisleipäglamourilla. Tällä kertaa tosin höystin sen särkylääkkeillä ja vitamiinilla, varmaan ne mozzarellatikut laittoivat kummasti janottamaan. Aamupäivällä siivottiin lasten kanssa parveke, istutettiin vähän kukkia ja sisustettiin se kesäkuntoon ja tätä juhlistettiin suklaatuuteilla, jotka jäikin kokonaan kuvaamatta. Lounaaksi syötiin lastenversiot hodareista: Kivikylän nakkeja, ketsuppia, sinappia ja kurkkusalaattia. Maistui kuulkaa oikein erityishyvälle juuri siinä hetkessä!

Illallinen syötiin mun perheen kanssa Malabadissa, jossa on yksi tämän kaupungin parhaista brunsseista. Erityisesti Malabadin salaattipöytä on ihan kreisihyvä ja voisin syödä noita erilaisia salaatteja ja kastikkeita loputtomiin! Vappusyömisten jälkeen kävin vielä sukulaisteni kanssa Huviretken terassilla kuohuviinillä, kun muu perhe suuntasi naapureiden vappupirskeisiin. Päivän Instakuva oli myös kuva skumpattelusta, jostain syystä en postannut Malabadista someen mitään. Iltapalan korvasin sunnuntaina Taffelin perussipseillä – ne on varauksetta koko maailman parhaita sipsejä!

No niin, siinäpä se. Näin jälkikäteen tajusin, että söin siis joka päivä ravintolaruokaa – toisaalta maksoin niistä itse vain 3,5 kertaa. Toisinaan ravintolasyömiset kasautuu tälläiseen yhteen putkeen, toisinaan niitä ei osu edes kuukauteen kuin pari. Tämä postaus oli kyllä siinä mielessä tarpeellinen, että huomasin miten vähän mulla on nykyään aikaa kokata ja laittaa ruokaa ihan alusta saakka itse. Hyvä inspiraatio alkaa nyt valmistella tämän viikon ruokalistaa – ainakaan siihen ei kuulu yhtään hampurilaista, makkaraa tai mitään uppopaistettua. Paitsi ehkä tänään – Tampere Food Club illallistaa Tillikassa, joten olisi kai synti jättää pyttipannu syömättä……