Tälläisenä makeaa vieroksuvana ja kakkuja karttavana ihmisenä olen aika usein pulassa kivaa kahvilaa etsiessäni – erityisesti ulkomailla, joissa konditoriat ja cafeteriat panostavat pääasiassa vain makeisiin herkkuihin. Kun yhtälöön lisätään vielä munakammoni, muuttuu aamiaisen metsästäminen usein lähes mahdottomaksi tehtäväksi. En siis odottanut viime sunnuntain aamupalaltakaan erityisen paljoa ja olisin ollut tyytyväinen pelkästään kahviin ja croissanttiin, jos en olisi ihan sattumalta hoksannut EHE Maitse Gurmee Vinoteekin ikkunassa olleita patonkeja. Tuon onnekkaan sattumuksen ansiosta voin täydestä sydämestäni todeta, että EHE Maitse on Tallinnan paras kahvila.
Jos en ole sitä vielä tarpeeksi painottanut, niin rakastan leipää, leikkeleitä ja haisevia juustoja. Tiedättehän sellaista ihanaa, rapeakuorista leipää, jonka sisus kevyttä ja silti sitkeää ja kuori rapisee rinnuksille? Sillä minä voisin elää koko lopun ikääni – enkä todellakaan koskaan alkaa karppaamaan tai tekemään muutakaan käsittämätöntä valkoisen viljan välttelyä. Mutta tietenkään en elä. Kuten en elä rasvaisilla, vähän savuisen makuisilla ja pehmeillä salameilla tai vuosia kypsyneillä juustoillakaan, vaan sillä iänikuisella oltermannileivällä, jolla kaikki muutkin suomalaiset. Sen vuoksi sekoankin aina, kun tarjoutuu tilaisuus herkutella.
EHE Maitse muistuttaa ulkoapäin pizzeriaa, jonka vuoksi en ole ennen kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Sijainti on kuitenkin täydellinen ihan vanhan kaupungin torin kupeessa. EHE Maitse ei ole oikeastaan kahvila, vaan italialainen vinoteekki, gurmeemyymälä, ravintola, kahvila ja deli yhdessä: valikoimista löytyi kaikkea pastoista pistaapipestoihin ja makkaroista juustoihin. Herkulliset ilmakuivatut kinkut roikkuvat seinillä ja yksi vitriini on omistettu vain päätä isommille juustokiekoille.
Sijainnin ja tunnelman lisäksi myös hintataso on erinomainen, Suomen mittapuulla jopa edullinen. Tilaamani talon patonki maksoi 3,50 euroa ja oli täytetty parmankinkun ja juuston lisäksi marinoidulla kesäkurpitsalla ja munakoisolla. Raisa ja Anna tilasivat paikan kalleimmat patongit 5 euron kohtuulliseen hintaan: parmankinkun lisäksi väliin oli livautettu tatteja, tryffelimajoneesia ja jotain herkullista juustoa. Cappuccino maksoi 2 euroa ja oli omaan makuuni erinomainen. Meinasin tosin pissata housuuni, kun näin italialaisen vanhemman herrasmiehen ilmeen Annan tiedustellessa, josko kahviin saisi valkosuklaan makuista siirappia. Naurattaa vieläkin koko tilanne – makusiirappeja italialaiseen kahviin..
Varsinaisen aamiaisen jälkeen tajusin, että olemme tosiaan ravintolassa, jossa myydään juustoa ja makkaroita. Ja että niistä voi tilata pöytään, eikä vain ostaa mukaan. Joten seurueeni nauttiessa jälkkäriksi italialaisen makean cannolon santsasin minä kahvia ja leikkeleitä. Kaikki oli todella herkullista ja voin helposti kuvitella itseni EHE Maitsen notkuvien viinihyllyjen kupeeseen romanttiselle antipastoillalliselle miehenikin kanssa. Ravintolan listalta löytyi myös muita italialaisia annoksia – pastoja, risottoja ja makkaraa, jos erilaiset antipastilajitelmat eivät tyydytä nälkää. Ja sanomattakin lienee selvää, että myös ravintolan viinejä myydään mukaan!
Lisää rakkaustarinoita vaaleasta leivästä ja italialaisesta makkarasta seuraa muuten ihan pian, sillä huomenaamulla otamme suunnan kohti Roomaa ja Italian päättymättömiä herkkutiskejä. Arrivederci!
