Hurmaava Frenckell & Tampereen Viinikylä

Yhteistyössä Kukkaisviikot & Viinikylä

Frenckellin aukio on yksi Tampereen kauneimmista paikoista. Upeat punatiiliset tehdasrakennukset kätkevät sisäänsä salaisuuksia, joita Suomen ensimmäisen paperikoneen käyttäjät ovat jo 1800-luvulla toisilleen kuiskineet. Fuksianpunaiset hortensiat ja punaiset ruusubekoniat loistavat kilpaa auringon kanssa, kun Frenckellin aukio avautuu jälleen kaupunkilaisten olohuoneeksi ja kohtaamispaikaksi.

Tampereen Viinikylällä on tuttavapiirissäni jopa myyttinen maine. Kukaan ei tarkalleen tiedä, milloin se järjestetään tai kuka Viinikylän omistaa – tiedämme vain törmäävämme siellä säännöllisesti joka kesä. Ehkä joskus elokuussa, vastasi ystäväni, kun kysyin häneltä milloin viimeksi olemme nauttineet Viinikylän tunnelmasta. Jokaisen puheissa toistuu henkeäsalpaavan kaunis miljöö ja mieleenpainuvat viinit, joiden vuoksi ollaan valmiita jopa vähän jonottamaankin.

Kuten aiempinakin vuosina, myös tällä kertaa Viinikylän alueelle kävellessä vatsanpohjassa oli hassu kutkuttava fiilis. Rakastan Frenckellin tunnelmaa, vanhoja tehtaita, tiilirakennuksia ja Viinikylän valkoisia telttoja.

Tänä vuonna Viinikylä on kokenut uusien omistajien myötä pienen kasvojenkohotuksen ja alue on entistä tunnelmallisempi. Viinikylän uusi järjestäjä on Ravintola Frenckell & Piha, joka on myös uudistettu kesän aikana. Entinen kaupungin henkilöstöravintola on muuttunut tunnelmalliseksi ravintolaksi, johon kaupunkilaiset toivotetaan tervetulleiksi tapasten, erinomaisten viinien ja kansainvälisten makujen perässä.

Viinilista ei ole yhtä laaja kuin aiempina vuosina, mutta konseptia on hiottu entistä asiakasystävällisempään suuntaan. Jo aiemmin olen kaivannut Viinikylän valikoimaan selkeitä maistelupaketteja – rakastan sitä, että joku muu valitsee mitä syön ja erityisesti mitä juon.

Tänä vuonna maistelupaketteja on tarjolla kahdessa eri hintaluokassa: 10 ja 15 euron paketteina. Kumpaankin pakettiin saa valita kolme viiniä, sekä tietysti suosituksen maistelutavoista ja -järjestyksestä. Varsinaisesta tastingista ei kuitenkaan ole kyse, joten maistelupaketin uskaltaa ottaa myös tälläinen tavallinen tallaaja, jonka yleisin kommentti viinistä on hyvää. Vaativammille harrastajille Tampereen Viinikylä tarjoaa tietysti myös ammattilaisten hostaamia tastingeja, joissa vanhan maailman viineihin pääsee tutustumaan asiantuntijoiden seurassa.

Me aloitimme Janican kanssa lounaamme maistelemalla Joseph Perrier Cuvée Royale Brutia, joka itseasiassa kuuluu myös kalliimman maistelupaketin valikoimiin. Pidin todella paljon shampanjan pienistä kuplista ja ihanasta päärynäisestä tuoksusta.

Alkuruokien kanssa maistelimme meille suositeltua Dopff & Irion Cuvèe Renè Dopff -rieslingiä edullisemmasta paketista. Janica olisi kaivannut viiniltä enemmän persoonaa, mutta minusta se sopi alkuruokakalojen kanssa oikein erinomaisesti.

Ja nyt päästäänkin itseasiassa suosikkiosiooni, ruokaan. Ravintola Frenckell & Pihan buffet saattoi olla kaunein koskaan näkemäni lounasravintolan buffetpöytä. Vadit oli kauniisti valaistu ja ruuat aseteltu kutsuvasti esille. Koristelussa oli käytetty sesongissa olevia marjoja ja ihania syötäviä kukkia – en olisi koskaan uskonut kutsuvani silliannosta kauniiksi.

Alkuruokapöytä oli hyvin lähellä kalansyöjän unelmaa. Kylmät kalat ja salaatit oli herkullisesti marinoitu ja juuri sopivasti kypsennetty. Mitään hillittömiä yllätyksiä alkuruokapöytä ei tarjonnut, mutta kaikki sen ruuat olivat erinomaisesti valmistettu – kaikki käsityönä paikanpäällä. Frenckell & Pihalla on jopa oma leipoja, jonka vastuulla ovat kaikki ravintolassa tarjoillut leivät ja leivonnaiset. Omia suosikkejani alkuruuista olivat pikkelöidyt silakkarullat ja yrttimarinoidut frikadellit.

Pääruokia oli tarjolla huomattavasti alkuruokia hillitympi määrä. Ylikypsä savustettu härän entrecote, tumma timjamikastike, punasipulihilloke ja paahdetut juurekset olivat kuitenkin kaikki hyvin valmistettu – jopa uunijuurekset selviäisivät juuresnatsina tunnetun Chef Santerin testistä, sillä niiden kypsyys hipoi täydellisyyttä.

Jälkiruuaksi me valitsimme suklaaganache-herukkaleivoksen ja vuohenjuustopannacottan, joista herukkaleivos voitti taiston sata-nolla. Suklaaganache oli täyteläistä, ihanan venyvää ja supersuklaista, jota kirpsakka herukkamousse ja murupohja täydensi hienosti. Jälkiruuan kanssa maistelemamme Le Rose du Prince oli nappivalinta leivoksen pariksi – ei todellakaan mikään marjamehu, joiksi roseviinejä usein tunnutaan haukkuvan.

Kaikenkaikkiaan Viinikylän buffet oli huomattavasti parempi, kuin mitä osasin odottaa. Aiempina vuosina tapahtuman ruokatarjonta on vaikuttanut vähän vanhanaikaiselta kanaleipineen kaikkineen, mutta nyt ruokalistalta löytyvät tapakset ja erilaiset jaettavat annokset kuulostavat todella houkuttelevalta.

Tampereen Viinikylä on tällä viikolla auki keskiviikosta lauantaihin ja Viinikylässä on joka ilta myös liveohjelmaa. Oma suositukseni on nauttia tunnelmasta jo heti tänään, kun Milion Dollar Tones tarjoilee 50-luvun bluesia ja rock’n’rollia torvineen kaikkineen.

Lämmin kesäilta, hauskaa seuraa, kiinnostavia viinejä ja nautinnollista ruokaa. Mitä muuta ihminen muka tarvitsee?