Apua elokuu! Syksy, kesä on ohi, elämä on ohi, kaikki on ohi, lapsilla ei ole kurahousuja ja lippiskin hukassa.
Tältähän se elämä näyttää, ainakin jos meikäläisen somea seuraa. FB-feed täyttyy paniikkikohtauksista, kun inhottavat päiväkodintädit ovat kertoneet saappaiden olevan liian pienet ja perheenäidit vaihtavat erilaisia pakastekasviksista valmistettuja reseptejä. Olin jo hyppäämässä tähän samaan surkeuden kelkkaan, kertomaan mikä kaikki ahdistaa ja miksi syksy on paskaa, mutta sitten tajusin, että eihän se oikeastaan olekaan. Vaan ihanaa.
Huolimatta siitä, että kulunut kesä on ollut paras sitten vuoden 2012 (meikäläisen kriteereillä siis ensimmäinen ilman opamoxia), nautin siitä, että vihdoin palataan arkeen. Kesä oli ihana: päämäärätöntä haahuilua kaupungilla, retkiä mummoloihin, muutama reissu perheen kesken, aamupäiviä uimarannalla, iltapäiviä uimarannalla, iltoja uimarannalla ja nousuhumalia ystävien kanssa. Silti olen jo hetken kaivannut ihan tavallista elämää.
Rakastan esimerkiksi tarhan alkamista. Nautin siitä, että ehdin taas aamulla käyttää sekä hammaslankaa että suuvettä ilman, että sinä aikana on tyhjennetty kolme vessapaperirullaa vessanpönttöön. Kun tänään aamulla avasin sähköpostin ja tiesin, että voin lukea viestejä ilman yhtään keskeytystä, liikutuin melkein kyyneliin. Voin tehdä sitä, missä olen hyvä ja vain nyökytellä, kun hoitotädit kysyvät, että kelpaako lapsille vanhemmilta muksuilta jääneet kuravaatteet. Ulkoistaa kaiken varustelun ja luottaa siihen, että joku kyllä kertoo sitten, kun on aika vaihtaa talvihaalariin tai hankkia jostain karvavuorilliset kumisaappaat.
Koko kesän olen ollut heinähorroksessa, käyttänyt vain puolta aivokapasiteetistani (jos sitäkään) ja lykännyt kaikkea aivosolujen liikuttelua elokuuhun. En malta odottaa, että muukin PING-porukka palaa ensi viikolla lomilta töihin ja päästään suunnittelemaan ensi vuoden päräyttävintä tapahtumaa! Enkä sitä, että tulevan vuoden vietän Tampereen lisäksi myös Helsingissä. Junasarjalippujen ostaminen tuntuu yhtä kutkuttavalta kuin uudet kumit ja kynät 20 vuotta sitten ja odotan kuin kuuta nousevaa, että voin ostaa uudet syyskengät. Sellaiset, joilla käveleminen ei satu penikoihin ja jalkapohjissa tunnu siltä, kuin olisi koko ajan piikki jalkapohjassa.
Eikä elokuu olisi tietenkään mitään ilman Uutta Elämää. Olen jo ainakin kahdesti syönyt salaattia, suunnitellut vähähiilarisia ruokalistoja (terkkuja Elsalle!) ja kilpailuttanut Tampereen liikuntakeskuksia. Ehkä liimaan myös jääkaapin oveen sen eräästä lehdestä bongaamani kuvan, jossa näytän siltä kuin odottaisin vähintään kaksosia ja lakkaan ahdistumasta vaatteista, jotka takuuvarmasti on kutistuneet kaapissa.
Varmasti syksyyn liittyy pettäneitä aikatauluja, raivokohtauksia lähikaupassa, miinukselle mennyt taloustili ja itkukohtaus joulustressistä (itseasiassa tämäkin on jo hoidossa..), mutta tärkeintä onkin, että kokonaisuus säilyy positiivisen puolella. Vähän kuin elämä ja vanhemmuus ylipäänsä: kun hyviä päiviä on enemmän kuin pahoja, on kaikki ihan riittävän hyvin.
Ensimmäinen kuva on elokuuselfie roskakatoksessa – kurjuuden maksimointia. Ja toinen todiste siitä, että Emmi Nuorgam on nähty syömässä salaattia. En mielelläni kommentoi tapahtunutta, vaan juhlimme tätä perhepiirissä.
Katri
Ah, vuohenjuusto! Minäkin voisin syödä salaattia, aloitin nimittäin myös uuden elämän. Tai ainakin valkaisen nenäni sokeriherkuista.
Emmi Nuorgam
Aloitetaanko yhdessä? 😀
vt
Moi! En tunne sua kuin tämän blogin välityksellä, johon eksyin joskus viime syksynä muistaakseni. Silti on pakko sanoa nyt viimeistään, että vitsi olet mahtava tyyppi! Säännön mukaan jää jotain positiivista käteen sun kirjoituksista. Tällä(kin) kertaa se oli leveä hymy. T. Toinen tamperelainen henkilö, joka muuten itse aina unohtaa kaiken päiväkotiin vietävän ja reissaa kausilipulla Helsinkiin töihin.
Emmi Nuorgam
Haha, kiitos. Kiva että joku on sitä mieltä, just nyt oma jälkikasvu antoi ymmärtää jotain ihan muuta! Tehdäänkö joskus treffit ravintolavaunuun? 🙂
vt
No mut mikä jottei, sehän saattaisi olla vallan mukavaa. Mun sähköpostiosoite sulla taitaa ollakin. Riippuu vähän, minkä kellonaikojen junilla olet kulkemassa, mut viestittelemällä se selviää.
emminuorgam
Varmaan pääsääntöisesti kahdeksan junalla tiistaiaamuisin. Osuuko yhtään? 🙂
VT
Päivä osuu, vaan ei aika. 🙁 Mä kuljen säännön mukaan seitsemän junalla (joka aamu), tai joskus jopa kuuden (hyi!), työpäivästä riippuen. Harmin paikka, mutta tsemppiä ja iloa lähestyvään syksyyn ja kulkemiseen joka tapauksessa! 🙂
Rosanna/Naiseudesta
Jee! Saako susta joskus Helsingissä lounasseuraa?
emminuorgam
Toki saa! Muutetaan Larusta Marian Sairaalalle syyskuun alussa, siitä pääsee varmaan vähän kätsymmin keskustaan lounaalle. Tai mistä minä tiedän, hyvä kun tiedän missä koko paikka on..
Rosanna/Naiseudesta
Mainiota, mun työpaikka (jonne palaan syyskuussa) sijaitsee kivenheiton päässä, lounastreffejä odotellessa!