Tai ei se taida kyllä olla kauhean salaista, jos siitä kertoo täällä world wide webissä? Ja ehkä räppielämä on hiukan liioiteltua, jos se tarkoittaa yhden päivän vierailua Blockfesteillä? No, oli totta tai ei, näin nämä asiat koetaan.
Kun Blockfesteillä töissä oleva ystäväni keväällä kysyi, että haluaisinko tulla katsomaan mistä Blockfesteillä on kyse, vastasin heti kyllä. Minun ja Blockfestien historia ei ole ollut erityisen ruusuinen. Silloin kun asuin vielä Itsenäisyydenkadulla ja Blockfestit järjestettiin Pakkahuoneen aukiolla, otettiin me järjestäjien, festarivieraiden ja hangaroundien kanssa aika useasti yhteen: milloin oli asukkaiden pyörät rikottu, milloin joku oksensi alaovella tai muuten vain joka paikka oli kuin yhtä isoa kaatopaikkaa. Jonain vuonna tätä sotaa taidettiin puida Aamulehdessäkin saakka – ja näin jälkikäteen ajateltuna sen asian olisi voinut hoitaa myös jotenkin toisin.
Viime vuosina Blockfest on kuitenkin kasvanut todella paljon ja tuotanto ammattimaistunut. Jo parina vuonna Blockfest on palkittu festareiden tekemästä ympäristötyöstä ja valtavat street teamit pitävät tapahtuman aikana huolta siitä, että sekä festarialue että sen ympäristö pysyvät siisteinä. Viime vuoden festareiden jälkeen harmitti todella paljon etten ollut ollut mukana – sitäpaitsi kyllähän kaikki mahdolliset festarit ihan ammattimielessäkin pitää koluta läpi – joten nyt olin todella innoissani lipuista!
Otin festeille mukaan pikkusiskoni Sunnán, vähän niinkuin ylioppilaslahjaksi, mutta myös kertomaan mummolle, että mistä täällä oikein on kysymys, mihin kannattaa mennä ja kuka on kuka. Ja siis tietenkin tuomaan katu-uskottavuutta – lippis (tai siis kai snapback?) ei olisi näyttänyt yhtään niin hyvältä mun päässä.
Ehkä eniten itseäni – tästä mummonäkökulmasta – yllätti se, miten hyvin alueen käytännönjärjestelyt toimivat. Vaikka väkeä oli ihan järjetön määrä, ei oikeastaan missään vaiheessa joutunut kunnolla jonottamaan. Me käytiin myös säännöllisin väliajoin Veikkauksen loungessa huollettavana – näin festarivanhusiässä sitä alkaa ihan uudella tavalla arvostaa kylmiä vesipulloja, lämpimiä hodareita ja posliinipönttöjä. Veikkauksen superihana henkilökunta piti myös huolen, ettei meidän kuohuviinitasapaino päässyt missään vaiheessa järkkymään.
Mieheni kysyi heti aamulla, että järkytyinkö nuorisolaisten bailaamisesta ja pakko myöntää, että aina välillä järkytyin. Mutta toisaalta, jos en olisi järkyttynyt, niin varmaan jotain olisi mennyt pieleen. Tekee vaan ihan hyvää, että aika ajoin kaikenlaiset sannit ja räppihommat pistää vakiintuneiden kolmekymppisten ajatukset liikkeelle, ei pääse sammaloitumaan.
Sitäpaitsi oli ihana törmätä niin moniin tuttuihin! Jälkikäteen mietin, että oli oikeastaan ihan se ja sama, kuka lavalla milloinkin veivasi. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että tapahtumat ovat minulle ennen kaikkea tunteiden herättämistä ja elämyksellisyyttä varten. Olisin voinut katsella loputtomiin hyväntuulisia ihmisiä, jotka hyppivät hikipäässä keikoilla, huusivat aina kun käskettiin ja selvästi tekivät myös vaikutuksen varsinkin ulkomaisiin artisteihin. Jenkkiräppäri G-Eazy ei tuntunut millään ymmärtävän sitä, että hän oli lentänyt toiselle puolelle maailmaa, postimerkin kokoiseen maahan, ja sitten vielä tyyliin puolet kyseisen maan asukkaista oli saapunut hänen keikalleen.
Ja loppujen lopuksi se mummotunne taisi olla vain omassa päässäni. Koko festareita leimasi ihan järjettömän suuri yhteenkuuluvuuden tunne. En ole koskaan ennen tainnut olla festareilla, jotka keskittyisivät näin tiukasti vain yhden musagenren ympärille ja nyt tunnelma oli ihan erilainen kuin muissa tapahtumissa. Vaikka etukäteen olin ihan varma, että saan pitkiä katseita vessajonossa, olikin tilanne ihan päinvastainen! Oli supersympaattista kuunnella, miten niin moni kehui tuntemattomien vaatteita tai kampauksia tai ihasteli minunkin takkiani (pusuja Uhanalle!). Olin viime viikonlopun Tubeconin jälkeen vakuuttunut siitä, että nuoret on meitä paljon fiksumpia monessakin asiassa ja Blockfest vaan vahvisti tuota ajatusta.
Kiitos seurasta Sunná, herkkuserkut, Mimmi ja monet muut ihanat! Luulenpa, että Blockfest on tullut meikäläisen kalenteriin ihan jäädäkseen.
