Sukellan somekuplaani ja puhun vain mekosta

Siis tarkalleen ottaen Uhanan merinovillaisesta neulemekosta, johon ihastuin jo vähän näissä Mansen Muijien kuvissa ja joka sattui sopimaan myös mun päälle kuin valettu. Kaksi edellistä päivää world wide webissä on saaneet otsasuoneni pullistumaan sellaisiin mittasuhteisiin, etten pysty nyt tuottamaan mitään järkevää sisältöä oikeastaan mihinkään. Ensin törmäsin aikuisiin, jotka osallistuvat (koulu)kiusaamiskierteen synnyttämiseen ja käyttäytyvät kuin haaskalinnut raadon ympärillä ja sen jälkeen Nyt ja Hesari palauttivat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskeskustelun samalle tasolle, jolla 2-vuotias poikani puhuu pimpeistä ja pippeleistä.

Eli tässä on nyt mekko. Tarkemmin sanoen villamekko, Suomessa valmistettu ja Tampereella suunniteltu. Uhana Design on yksi niistä harvoista vaatemerkeistä, jonka mallistosta voisin pukeutua ihan mihin tahansa vaatteeseen tai käyttää mitä tahansa asustetta, eikä mekko tehnyt poikkeusta. Kävin tänään ostamassa Raisalle Pisara-korut (käännytystyöni alkaa tuottaa tulosta) ja ihan ohimennen ajattelin kokeilla mekkoa – olin ihan varma, että L-kokoinen mekko olisi kertakaikkisen liian pieni ja homma olisi sillä taputeltu.

Mutta mekko sopikin kuin valettu. Villa on ihanan pehmeää, ei lainkaan kutittavaa ja mekon selkäpuoli varsinkin ihan superihana. Koska niin harvoin kohdalle tulee vaatteita, joissa näyttää omastakin mielestä todella hyvältä, nappasin mekon mukaani. Sitäpaitsi tämähän on käytännössä talvivaate – villaa ja kaikkea, että ihan vain ja ainoastaan käytännöllinen hankinta..

Että sillä viisiin sitten niin. Mistäs huomenna puhuttaisiin? Vaikka kosmetiikasta?