Jos satut olemaan nainen, niin onneksi olkoon! Tänään olet tienannut koko vuoden ansiosi ja loppuvuoden työskenteletkin palkatta, rakkaudesta lajiin.
Erityisen onnellinen voit olla siitä, että muutaman stabiilin vuoden jälkeen palkkaerot ovat taas lähteneet kasvuun ja erityisesti naisvaltaisille matalapalkka-aloille kohdistetut säästöt tukevat palkkaerojen kasvua tulevaisuudessakin.
Koska siellä hallituksessa epäilemättä kuumeisesti mietitään, että mitä asialle voisi tehdä, niin tässä kolme ilmaista vinkkiä:
- Uudistakaa perhevapaamalli. Ei oikeastaan ole väliä, että uudistetaanko se 6+6+6-malliksi vai SAK:n perhevapaamalliksi, pääasia on, että uudistus takaa vanhemmille yhtäläisen mahdollisuuden olla kotona ja palata töihin, eikä enää kannusta äitejä tippumaan työelämäkelkasta ja heikentämään naisten ura- ja palkkakehitystä.
- Koulutuksen ja työelämän segregaatio eli eriytyminen pitää purkaa. On käsittämätöntä, että Suomi on edelleen segregaation kärkimaita ja tytöt ja pojat ohjataan jo peruskoulussa eri aloille. Metakka, joka syntyi OPH:n Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaan pohjalta osoittaa, että meillä on tähän vielä kosolti matkaa.
- Ottakaa vastuu toimistanne. Jos poliittiset päätökset ja valinnat lisäävät palkkaeroja, niin silloin ne päätökset ovat vääriä. Omaan oikeustajuuni ei mahdu, että huonoina vuosina meidän pitää vain tyytyä palkkaerojen kasvuun ja toivoa, että vielä jonain päivänä tulee se hyvä vuosi, jolloin näitä tuhoja voidaan lähteä korjaamaan.
Ideat ovat vapaasti hyödynnettävissä. Sovitaanko vaikka, että ensi vuonna listalla on enää kaksi kohtaa?
Sami Isoaho
Loppuvuoden töitä palkatta?
Olipa hieno otsikointi. Yksikään julkissektorilla ei työskentele palkatta. Valitettavasti moni tiukilla oleva yrittäjä kylläkin. Oletko kurkannut tilastoja kuinka suuri prosentti yrittäjistä on naisia?
Vanha viisaushan sanoo, että virkamiehen leipä on pitkä mutta kapea. Ja niin pitää ollakin, sillä mikäli julkinen sektori alkaa palkoissa kilpailla yksityisen sektorin kanssa (kuten valitettavasti Suomen sosialistisessa paratiisissa usein on käynyt), olemme tuhon tiellä.
Toisaalta kannattaa muistaa pitkäaikaistyöttömien ja ulosottoloukkuun (ml. entiset yrittäjäMIEHET) uponneiden olevan pääsääntöisesti miehiä. Tämä tasapainottaa kummasti.
Kansantalouden perusperiaatteisiin kuuluu riskin tuoma preemio. Yksi tapa hahmottaa asiaa on ajatella, kumman itse valitset: varma 80% tuotto vaiko korkean riskin mahdollisuus suurempaan tuottoon.
Verrataanpa synkimpien lamavuosien tilastoja. Olivatko miesten ansiot silloinkin paremmat? Etenkin kun otetaan nollatuloilla kärvistelevät mukaan.
Entä konkursseissa omaisuutensa menettäneet? Olemmeko tasa-arvoinen yhteiskunta silläkin puolella? Ja jos emme, tämähän pitää jokaisen rehellisen feministin agendalle myös saada.
Viimeksi kun tarkastin, Suomessa oli vapaus valita ammattinsa ja työnantajansa. Omalla alallani olen monesti tässä viime vuosina havainnut, että briljantit naiskollegat tienaavat merkittävästi paremmin kuin minä. Onko se epätasa-arvoa? Ei, se on markkinataloutta.
Neuvostoliitto oli muuten palkka tasa-arvoisin valtio. Mutta sovinistit tuhosivat senkin.