Kävin tänään ulkona. Ensimmäistä kertaa viiteen päivään. Tarkoitus oli käydä ostamassa Prismasta energiajuomaa ja hakemassa apteekista lisää lääkkeitä. Päädyin kuitenkin istumaan melkein tunnin autossa parkumassa pahaa maailmaa, paskaa joulua ja kaikkea muuta mitä siihen väliin mahtuu.
Tämä oksennustauti tulee kirjaimellisesti jo korvista ulos. Olen totaalisen väsynyt olemaan sisällä ja kuuntelemaan nyt jo selvästi virkeämpien toipilaiden kinastelua. Jokainen yskäys, jokainen hikka, jokainen vesihuikka saa tuntosarvet pystyyn ja olen valmiina syöksymään sangon kanssa ääntä kohden.
Puhumattakaan lähenevästä joulusta ja sen sisäistämisestä, että ellei ihmeitä tapahdu, niin meillä ei koko joulua edes ole. Ehdin jo mehustella takkatulella, siskoseuralla, rakkailla ihmisillä ja punaviinilasillisilla. Hah! Oikein naurattaisi, jos ei itkettäisi, miten innoissaan sitä vielä silloin pari viikkoa sitten oli. Joulumieli ja kaikkea. Katinkontit. Vaikea löytää joulumieltä, kun on aamun aloittanut soittamalla liikuntakyvyttömälle miehelle ambulanssin, yrittänyt hoitaa lapset ja työt ja olla ajattelematta ensi viikkoa: hyvästi joululoma ja lepo, tämän viikon kasaantuneet työt painavat rintalastaa niin, että on vaikea hengittää.
Alan olla aika loppu. Joulupukki tai Jeesus, tehkää pliis jotakin.
Niina
Voi Emmi<3 <3 <3
Kyllä se joulu tulee, joka vuosi. Meillekin on tullut. Tuli viime vuonna kun mies tuli viikon työreissulta aatonaattona ruokamyrkytyksen kanssa (itse olin valvonut siinä vaiheessa viikon putkeen vauvan kanssa eikä kotona ollut _mitään_, ei paljon naurattanut), tuli toissavuonna kun oltiin kaikki kuumeessa, tuli sinä vuonna kun oli ensimmäinen joulu ilman anoppia ja oltiin varmoja ettei se joulu tule, tuli sinä vuonna kun äiti sai siivouksen lomassa aatonaattona eteisen kaapinoven päähänsä ja verta roiskui pitkin seiniä. Tulee varmaan tänäkin vuonna vaikka lapset paranivat juuri, mutta ylläriylläri mies on napannut itselleen saman taudin ja tässä nyt pitää sitten vissiin ruveta viestitteleen onko 91-vuotiaalla mummolla varmasti rokote.
Ota itsellesi aatto ja joulupäivä. Ota siskot, takkatuli ja punaviini, mutta ei puhelinta eikä läppäriä. Kukaan ei odota keneltäkään mitään pyhien aikaan, oikeasti. Kukaan ei katso vastasitko meiliin eikä kellään kiinnosta jos hommat seisoo hetken. Ota se viikonloppu vain itsellesi ja perheellesi. Tiedän, on niin raastavaa jouluna huolehtia miehestä, siitä aikuisesta ihmisestä jonka piti ottaa osavastuu kaikesta. (Nimim. kiskoin juuri itkupotkuraivarit miehelle, joka "aina" tekee oharit kun pitäisi tehdä jotakin.) Mutta joulu, sekin on vain elämää.
Hurjasti tsemppiä ja halauksia, ja rohkeutta olla stressaamatta. <3
Aamuhali
Voi Niina <3 Toivottavasti vastauksesi lohduttaa Emmiä edes puoleksi yhtä paljon kuin se lohdutti minua. Täällä toinen itkupotkuraivarit illalla miehelle vetänyt, koska "kukaan ei koskaan auta _minua_" Lapsi katsoi vieressä silmät pyöreänä, että kyllä, äiti, minä autan. Oli taas niitä äitiyden tähtihetkiä. Me ollaan muuten vaan sairasteltu koko syksy. Siis ihan koko syksy. Toiveissa oli rauhallinen perhejoulu omalla pienellä porukalla. Pitäisi olla erityisen ihana joulu, koska on pikkusisaruskin tuloillaan, mutta aiemmasta synnytyksestä traumatisoitunut äiti alkaa näköjään rakoilla liitoksistaan. Ehkä teenkin sen, mitä eilen uhosin, enkä tee enää yhtään jouluvalmisteluja. Antaa joulun tulla sellaisena, kuin on tulollaan. Kiitos, ja valtaisa tsemppihali Emmille ja kaikille meille, joiden joulumieli on kateissa, koska oma olo on kuin liian monta kertaa käytetyllä tiskirätillä <3
emminuorgam
Kiitos molemmille! Erityisesti Niina, olet kyllä kultaakin kalliimpi aina kun kommentoit. <3 En tiedä miksi en pysty suhtautumaan tähän jouluhössötykseen neutraalisti vaan siihen liittyy aina ihan turhaa dramatiikkaa. Luin eilen tämän ja se antoi ihan valtavasti lohtua, toivottavasti teillekin! Väsyminen on taitolaji: bit.ly/2ihZPOj
Juliaihminen
Oh god, sairastelukierre, en voisi fiilata enempää! Ja teillä nyt vielä paskimpaan mahdolliseen aikaan. Tuo on jo epäinhimillistä. Saman muutama viikko sitten kokeneena en voi muuta sanoa kuin että ihan mieletön määrä tsemppiä, sympatiaa ja halauksia!
Tästä tulee nyt ehkä vähän erilainen joulu sun kokemuspankkiin, mutta ehkä sen sitten muistaa (toivottavasti jo naureskellen) myöhemmin muiden joulujen joukosta.
Paprika
Auts, kuulostaa pahalta. Paljon valoa ja voimaa siule, en oikein muuta osaa sanoa 🙂