Ennen kuin ehdit kissaa sanoa!

Siis miten vaikeaa sängyn vaihtaminen voisi olla? Sen kuin vain myy vanhan pois ja ostaa uuden tilalle. Työmäärään nähden olemme lykänneet sängyn vaihtamista jo vuoden, vaikka kumpikaan ei enää oikein pystynyt nukkumaan vanhassa, pehmeillä patjoilla varustetussa pedissä. Viime viikolla sitten otin härkää sarvista, nostin kissan pöydälle ja niin edespäin ja ryhdyin sängynvaihtopuuhiin.

Ripinrapin, tuosta noin vain!

Ainoa vaan, että en tietenkään kelpuuta ihan mitä tahansa sänkyä. Pinterest boardini on jo pidempään täyttynyt kauniista metallisista sängyistä, joita ei ihan joka kaupasta löydykään. Tarkemmin sanottuna siis oikeastaan mistään muualta kuin Turusta, eli voidaan yhtä hyvin sanoa että niitä ei ole.

Paitsi käytettyinä. Ja koska olen tunnettu hyvästä tuurista, löysin jo samana iltana Tori.fi:stä myynnissä olevan sängyn! Sänky tosin sijaitsi Ulvilassa ja minä Tampereella, mutta äkkiäkös yksi sänky tänne kuljetetaan. Siis 1,5 viikon päästä, kun pakettiauto oli taas vapaana.

Kun sängynvaihto-operaatiossa oli saatu ns. pää auki, siirryin myymään vanhaa sänkyä pois. Kuvasin ja naputtelin sängyn FB-kirppikselle vailla oikeastaan edes pienintä toivoa siitä, että sänky kelpaisi jollekin. Ja vaikka kelpaisikin, niin yv-av-vv-kysyn-mieheltä-show’ssa kestäisi vähintään puoli vuotta ja voisimme samalla keikalla kuljettaa sängyn kierrätyskeskukseen kun uusi sänky haetaan.

Paitsi että sänkyyn tulikin heti neljä varausta ja sovin noudon seuraavalle aamulle.

Laitoin miehelle viestin, että NIINJOO meidän sänky meni sitten jo, että oliskos jotain patjahommaa tässä nyt seuraavaksi 1,5 viikoksi. Ja olihan sitä.

Onneksi tänään kuitenkin koitti se päivä, kun lähdimme noutamaan sänkyä Ulvilasta. Auto tosin oli jäässä, käsijarru jumissa ja koko homma lähti käyntiin noin 3h myöhemmin kuin piti, mutta siitä huolimatta pääsimme kuin pääsimmekin Ulvilaan (ei Luviaan eikä Lavialle kuten mieheni ensin oli ajamassa). Perillä Ulvilassa tajusin, että en ottanut reissulle rahaa mukaan, mutta onneksi kaupat järjestyivät silti.

Satakunta-sightseeingin jälkeen ajoimme Ikeaan. Olin jo edellisviikolla käynyt koemakaamassa sänkyjä ja nyt oli tarkoitus vain nostaa patjat kyytiin ja ajaa kotiin. ”Nostaa patjat kyytiin” muuttui kuitenkin tunnin makoiluksi eri patjayhdistelmissä ja kun lopulta pääsimme johonkin yksimielisyyteen, huusi myyjän tietokone eioota. Edellisviikolla suureen ääneen lupailtu ”Kyllä meillä aina patjoja on!” ei jostain syystä pitänyt enää tällä viikolla kutiaan ja itku kurkussa istuimme taas Hiacen hyttiin. En ollut syönyt vielä muuta kuin Marianneja lounaaksi (Kiikoisten ABC:n vegaaninen valikoima FTW) ja koko homma alkoi tuntua aika paskalta idealta.

Muutaman mutkan kautta olimme kuin olimmekin tarhan pihassa ennen kuin kello löi viisi ja roudasimme sängyn rungon palasina sisälle. Aloin vääntää tomaatti-cashew-pastaa (olisi kannattanut lukea resepti jo etukäteen – mitkä vtun kirsikkatomaatit ja herkkusienet?!) ja mies alkoi kasata sänkyä.

Pian kuitenkin selvisi, että myynti-ilmoituksessa mainittu ”pientä laittoa ja mutterin kiristys” tarkoittikin keskimmäisten tukijalkojen olevan poikki. Jalkoja ihmetellessäni cashewpähkinämössö paloi pannuun kiinni. Myös miehellä ns. hirtti tässä vaiheessa täysin kiinni ja itse mietin, että miksi en vaan lämmittäisi lihapiirakoita koko porukalle illalliseksi.

Lähempi tarkastelu osoitti myös, että laitimmaisistakin jaloista taitaa puuttua palat (tätä en ole uskaltanut sanoa vielä ollenkaan ääneen) eikä rautakauppojen normaalit kalustejalat sovi tähän runkoon kiinni lainkaan.

Nyt meidän makuuhuone näyttää siis tältä.

Siellä ei ole kokonaista sänkyä, saati patjoja – nukkumismahdollisuudesta nyt puhumattakaan!

Että miten vaikeaa se muka voisi olla? Yhden sängynhän nyt vaihtaa ennen kuin ehtii kissaa sanoa.

PS. Ajattelin laittaa myös ruokapöydän tuolit vaihtoon. Eikai sekään ole kuin tunnin homma!