Teimme maanantaina Tampere Food Clubin porukalla jotain, jota moni tuntuu keskustelupalstoilla pitävän maanpetturuuttakin pahempana asiana: veimme jälkikasvumme pizzalle. Ihan oikeaan ravintolaan, ihan oikeaan kellonaikaan ja oikeiden ihmisten joukkoon. Joimmepa vielä oikeaa oluttakin pizzan kanssa – tai no lapset joivat mehua, mutta you get the point.
Kävin viime viikolla lounaalla Pizzariumissa. Monivaiheisen ja polveilevan Hämeenkadun remonttiin liittyneen keskustelun jälkeen päädyimme puhumaan Pizzariumin uusista pyöreistä pizzoista ja pian huomasin kutsuneeni itseni pizzamaistiaisille. Tilanne eskaloitui hyvin nopeasti ja pian olin kutsunut koko food clubin porukan, ja ennen kuin tajusinkaan, niin myös näiden jälkipolvet.
Olen kadehtien seurannut Helsingin Perheet Safkaa -tapahtumaa, jossa entistä enemmän kannustetaan lapsiperheitäkin käymään pienissä, yksityisomisteisissa ravintoloissa. Vaikka ravintolassa käyminen ei meille ole mitenkään kovin uusi tai ihmeellinen asia, ei tälläistä uskonvahvistusta ole koskaan liikaa. Myönnän, että vaikka me edelleen syömme keskimäärin kerran viikossa ulkona, niin joka kerta se jännittää – ja mitä pienempi tai trendikkäämpi paikka, sitä korkeammaksi kynnys perheruokailuun nousee.
Tiedän myös sen olevan ihan pähkähullua! Voin saarnata tuntitolkulla kaikille muille siitä, että lapset kuuluvat elämään ja saavat näkyä tässä yhteiskunnassa, mutta auta armias kun noita oppeja pitäisi itse noudattaa.. Tiukkaa se tekee, ainakin välillä. Ehkä ajatus siitä, että omiin lapsiin kohdistuisi kritiikkiä on niin ahdistava, että sitten mieluummin jättää ravintolareissun väliin tai suuntaa sinne, jossa varmasti on leikkipaikka – silläkin uhalla, että ruoka ei olisi hyvää tai edes erityisen tyydyttävää.
Pizzariumissa on onneksi koko ravintolan olemassaolon ajan ollut todella kiva ilmapiiri ja myös lapset huomioiva palvelu. Senpä takia tällä kertaa ei jännittänyt yhtään – kynnystä laski tottakai myös se, että Janica ja Katrikin ottivat likat mukaan, eikä siis meidän lapset olisi ainoat, joita paheksuen pällistellä.
En tiedä johtuiko se lasten riemusta ja vilpittömästä ilosta, kun ravintolakokemuksen sai jakaa toisten lasten kanssa, mutta meillä oli todella kiva ilta. Kilpaa kehuimme Pizzariumin pizzoja – erityisesti palapizzat ovat koko porukan yhteisiä suosikkeja – vertailimme arancineja, höpisimme kurahousuista (sori vaan seurueen aikuisosastolle) ja huokailimme, miten ihanaa on, kun ei tarvitse maanantain kunniaksi itse tiskata.
En yhtään ihmettele, että yhdessä syöminen tekee ihmisille ja yhteiskunnalle hyvää. Kaipaisin Suomeen vielä todella paljon enemmän sellaista kulttuuria, että arki-iltaisinkin istuttaisiin isolla porukalla yhteen, vaikka vaan sen jauhelihakastikkeen äärelle, ja höpötettäisiin ihan niitä näitä. Ainakin itselleni se toimii loistavana rentouttajana, paljon parempana kuin mikään mindfullness tai selfhelp-opas.
PS. Ihan tässä kaverin puolesta kyselen, että jos joku jolla ei ole yhtään aikaa, mutta joka rakastaa haasteita, olisi innostunut tuomaan Perheet Safkaa -tyylisiä tapahtumia Tampereellekin, niin olisitteko kiinnostuneita osallistumaan sellaiseen?
Lue myös:
Lasten kanssa ravintolassa: Saako vauvan tuoda ravintolaan?
Lasten kanssa ravintolassa: Tampereen lapsiystävälliset ravintolat
Lasten kanssa ravintolassa: Piazza Food Factory
Lasten kanssa ravintolassa: Rouhea ravintola Roast
Lasten kanssa ravintolassa: moderni turkkilainen Malabadi
Lasten kanssa ravintolassa: kaupungin paras Pork&More
Lasten kanssa ravintolassa: hipsterimpää pizzaa Sitkossa
Lasten kanssa ravintolassa: Barmacian Taco Brunch
Lasten kanssa ravintolassa: Lentävän Lautasen hyvän olon brunssi
Hanna
Joo! Siis ihan ehdottomasti oltaisiin mukana, jos vastaavaa tapahtumaa tulisi Tampereelle. Oon kanssa niin kateellisena sitä seurannut. Nykyään mulla tuntuu aina lasten kanssa ulkona syödessä mielen perukoilla kummittelevan se ”apua, häiritäänköhän me nyt kaikki, kiljuko tuo vauva riemusta nyt liian kovaäänisesti jne” -mantra. Ja se ÄRSYTTÄÄ mua ihan älyttömästi, mutta en pääse siitä eroonkaan.
Itse asiassa, täällä on toinen, jolla ei ole yhtään aikaa ja kohta on vielä vähemmän, mutta hitsi, tää ois niin mahtavaa, että voit vinkata, että muhun voi ottaa yhteyttä, jos kaipaa jeesiä ;). En tiedä paljonko osaisin auttaa, mutta oisin tosi mielelläni mukana, jos musta vaan jotain hyötyä olisi 🙂
Veera
Perheet Safkaa @Tampere – mukana ollaan!
Maija
Ehdottomasti mukana, jos joku Perheet Safkaa-tyyppinen tapahtuma tulisi Tampereellekin! Pitääkin muuten käydä tuolla Pizzariumissa taas, edellisestä kerrasta on vierähtänyt turhan pitkä aika. Oliko pyöreissä pizzoissa muuta eroa verrattuna palapizzoihin kuin muoto?
emminuorgam
Niissä on ohut pohja. Koska itse tykkään ihan SUPERPALJON siitä Pizzariumin paksusta pohjasta, niin en usko että enää tulen tilaamaan pyöreää pizzaa, mutta näähän on makuasioita. Joku meistä rankkasi Tampereen pizzat seuraavasti:
1. Pizzariumin levypizza
2. Sitko
3. Pizzariumin pyöreä pizza
Westend Mum
Lasten kanssa saa (ja jopa opetusmielessä) pitääkin mennä ravintolaan. Toki käyttäytymissäännöt kuuluu opettaa jo kotosalla, eikä ensimmäistä kertaa vasta siellä ravintolassa, muiden ruokailijoiden ilona 😉
http://westendmum.fi
Helmi
Mua ei ole koskaan mietityttänyt viedä lasta ravintolaan, ehkä koska hän on aina ollut ruokailija-tyyppi, tykännyt ihan mistä tahansa ruokahetkestä, mutta myös koska mulla on salainen pahe: mua ei koskaan ärsytä jos lapsi hermostuu, itkee, kiukkuaa mitä lie julkisella paikalla, sen sijaan kotona hermot on tosi nopeasti koetuksella. Julkisella paikalla voi oman huomion kiinnittää helpommin toisaalle ja lapsen kiukku on vain osa menoa, ei pääosassa. Jotenkin näin. Vuoden äiti ilmottautuu siis 😀
emminuorgam
No musta toi kyllä on melkoinen Vuoden äiti -saavutus. Ihan turhaan olet vaatimaton!
Hanna
Perheet Safkaa @Tampere peukkua ylös täältäkin ja mukana ollaan ehdottomasti!