Pelasta pimppi kun vielä voit

Kaupallinen yhteistyö: World Vision

En tiedä moniko uskoi vielä viime syksynä, että Trumpin valinta presidentiksi konkretisoituisi näin pian näin kertakaikkisen toivottomaksi tilanteeksi. Omassa tuttavapiirissäni tuntui pitkään olevan vallalla ajatus, jonka mukaan Trump ei voisi oikeasti saada aikaiseksi mitään niin kamalaa, kuin mitä etukäteen pelättiin. Parin viikon aikana kurssi on kuitenkin kääntynyt ja moni viettää unettomia öitä miettien omaa ja maailman tulevaisuutta. Minä mukaanlukien.

Kun muutama viikko sitten luin Trumpin lopettaneen seksuaalineuvontaa ja aborttioikeutta kannattavien kansalaisjärjestöjen taloudellisen tuen, tuli ensimmäisenä itku.

Trumpin allekirjoittama Global Gag Rule vetää tuen pois kaikilta niiltä kansainvälisiltä järjestöiltä, jotka tällä hetkellä antavat tukea perhesuunnitteluun ja kouluttavat yhteisöjä ympäri maailman. Yhdysvallat on ollut yksi suurimmista perhesuunnittelun rahoittajista ja toistaiseksi on vielä epäselvää, mitkä päätöksen vaikutukset ovat. Yhdysvaltalainen Marie Stopes International -säätiö on arvioinut, että tuen lopettaminen johtaa ainakin 2,1 miljoonaan hengenvaaralliseen aborttiin, kun totuudenmukaista ja turvallista apua tai ehkäisyä ei ole saatavilla. Pahimmassa tapauksessa se tarkoittaa yli kahden miljoonan tytön ja naisen henkeä.

Eikä Global Gag Rule ulotu vain abortteihin. Harva näistä järjestöistä on itse toteuttanut abortteja, ja siksi Trump ulottaa Global Gag Rulen entistä laajemmalle: pelkkä aborttimyönteisyys eli suomeksi sanottuna naisen oikeus päättää omasta vartalostaan riittää. Tälläisiä järjestöjä ovat perhesuunnittelun lisäksi myös väkivaltaa ja ihmiskauppaa ehkäisevät tai malariaa ja HIVtä vastaan taistelevat järjestöt.

Olin monta päivää tuon sopimuksen allekirjoittamisen ja tämän kuvan nähtyäni niin raivona, etten pystynyt puhumaan koko asiasta. Kukaan, kukaan, ei voi näyttää noin omahyväiseltä allekirjoittaessaan paperin, joka kurjistaa maailman heikoimmassa asemassa olevien naisten elämää entisestään. Edelleen tekisi mieli ottaa 3-vuotiaan raivokohtausta muistuttava itkuhuutovartti joka kerta, kun se plumpsahtaa newsfeediini.

Kaiken tämän epätoivon keskellä sain kuitenkin itseni vähän tasapainoon, kun viime viikolla kuulin Rauli Virtasen puhuvan toivosta.

Hänen ajatuksensa maailmasta ja toivosta toimivat kuin laastari, joka paikkasi yleisön syviä haavoja. Virtanen muistutti, että me emme saa luovuttaa ja vaipua epätoivoon. ”Toivoa voi nähdä raunioissakin.” kuulostaa minun suustani falskilta, mutta kun sen sanoo mies, joka on nähnyt enemmän epätoivoa, surua, kuolemaa ja pelkoa kuin me muut yhteensä, on vain pakko uskoa.

Kyyneleet silmissä katselin kuvia sotien ja köyhyyden keskeltä ja ymmärsin, että meidän on pakko uskoa siihen, että voimme yhdessä auttaa.

Tänään on maailman silpomisen vastainen päivä. Sain kunnian olla mukana World Visionin Pelasta pimppi -kampanjassa muistuttamassa, että meillä on varaa ja voimaa tehdä muutos.

World Vision on tehnyt jo pitkään töitä Sookissa, Länsi-Keniassa. Kun työ aloitettiin muutama vuosi sitten, silvottiin 98% sookilaistytöistä. Parin vuoden aikana tuo prosentti on laskenut jo puoleen, mutta silti vielä on paljon tehtävänä.

Usein silpomista pidetään uskonnollisena riittinä ja tietyillä keskustelupalstoilla sitä kutsutaan jumalien palvomiseksi, joka leviää maahanmuuton seurauksena myös meille. Tämä ei kuitenkaan ole totta.

Silpominen on aikuistumisriitti ja kylän yhteinen perinne. Usein toimenpiteen suorittaa elinkeinonaan esimerkiksi kylän vanhin nainen, joka toimii parhaan kykynsä ja tietojensa mukaan. Silpomattomiin naisiin ja tyttöihin liittyy uskomuksia, joiden mukaan he eivät esimerkiksi ole hedelmällisiä tai opi vaimon tehtäviä, ellei heitä ole silvottu. Kulttuurissa, jossa naiselle ei ole muuta roolia kuin äitiys ja vaimous, on riski liian suuri otettavaksi. World Visionin Pelasta pimppi -kampanja tarjoaakin siis ensisijaisesti opastusta ja vaihtoehtoisten, väkivallattomien aikuistumisriittien järjestämistä sekä uusia työpaikkoja, turvallisia asuntoloita ja tietoutta tyttöjen ja naisten oikeuksista.

Jo pelkkä riitin kuvitteleminen tuottaa kipua ja on täysin mahdoton edes yrittää samaistua silvottujen tyttöjen tilanteeseen. Tämä MeNaisten juttu on jo vanha, mutta silti edelleen suosittelen lukemaan sen. Tieto on ainoa tapa ymmärtää ja saada aikaan muutos, vaikka tiedän, että moni meistä ajattelisi mieluummin melkein mitä tahansa muuta kuin tätä.

”Perinne on lähtöisin miesten halusta kontrolloida yhteisönsä naisten seksuaalisuutta, mutta nykypäivänä nimenomaan naiset – äidit, isoäidit ja anopit – pitävät sitä yllä. Ympärileikatut tytöt ovat yhteisön ylpeys, leikkaamattomat häpeä. Ympärileikkaus on sitä tekeville myös elinkeino, josta ei ole varaa luopua.”

Haastankin nyt teistä jokaisen tekemään lahjoituksen World Visionin silpomisenvastaiseen työhön. Lahjoitus on kertalahjoitus ja valtaosalla meistä on mahdollisuus lahjoittaa vaikka vain kymmenenkin euroa jotta yksikään pikkutyttö ei enää joutuisi silvotuksi. Lahjoituksen voi tehdä joko netissä tai lähettämällä 10 euron arvoisen tekstiviestin AUTAN numeroon 16499. Kaikesta tästä toivottomuudesta huolimatta lahjoitus antaa ainakin tunteen siitä, että on jollain, hyvin pienellä ja konkreettisella tasolla ohjannut apuaan oikeaan suuntaan. Nettilahjoittajat saavat myös halutessaan Paola Suhosen Pelasta pimppi -heijastimen, kun jättävät osoitetietonsa lahjoituksen yhteydessä.

Tekstin kuvituksena on käytetty Pelasta pimppi -kampanjan suojelijan Meeri Koutaniemen valokuvia. Koutaniemen kuvasarja silvottujen tyttöjen päivästä palkittiin Vuoden 2013 parhaana ulkomaanreportaasina. Tuomaristo totesi valinnassaan seuraavaa: ”Yksi kuvajournalismin perustehtävistä on kääntää etuoikeutettujen katseet kärsiviin, vaikka pahan katsominen joskus sattuu. Kidutuksen dokumentointi ei ole ihmisarvon riistämistä.” Kaikki kuvat voi katsoa Meerin sivuilta ja olen saanut luvan niiden käyttämiseen.